Ystävä lähetti minut pois, onko ok

Toinen odottaa hyvän hyvyyttään autettuaan seuraa ja huomiointia, toinen ei noudata käytössääntöjä? 

Joko tämä ns. ystävä ei ymmärrä mitä ystävyys tarkoittaa tai ei pidä aapeetä ystävänä. Ja sitä kummallisempaa on hänen käytöksensä, koska miksi hän ottaisi etäisemmältä tuttavalta noin paljon apua vastaan esittämättä edes korvaavansa sitä mitenkään muuten kuin tylyttämällä? 

Aloituksen tapaus oli malliesimerkki potku hampaisiin -tilanteesta. Odotat hyvää mutta saatkin kylmää vettä niskaan. Silloin pettymys aiheutuu jo odotusten ristiriidasta ja siihen reagoi mikä tahansa sosiaalinen eläinkin suuttumalla, pettymällä, järkyttymällä jne ilman, että sinänsä mitään kovin merkittävää on tapahtunut. Moni ystävyys tai parisuhde karahtaa kiville juuri näiden tilanteiden seurauksena ihan vaivihkaa. Aiheutin vastaavan tilanteen aralle hevoselleni eilen säikäyttämällä sen karkoituseleellä juuri kun se haki kontaktia, ja se poistui vingahtaen raivoissaan. En huomannut sitä hämärässä ja siksi liikuin tavalla, joka ei ole kohtelias lähestyminen sillä etäisyydellä. Kysymys kuuluu, miksi aapeen ystävä kulkee henkisessä hämärässä. Onko hän vain tökerö itsetehostaja vai kerääkö hän jopa tarkoituksellisesti paikkansa ymmärtävää hovia palvelemaan itseään. 

Keskustelussa on moni kalikka kalahtanut, mikä on tietysti selviö. Suomalainen kasvatus ei harjaannuta normaalejakaan ihmisiä huomioimaan tällaisia, ja lapsia ja puolisoita retuutetaan varoittamatta kuin nukkeja tai roskapusseja, ja sitten ihmetellään huonoa ilmapiiriä. Aapeen ystävällä oli täysi vapaus siirtyä töihinsä. Mutta ei vapautta ilman velvollisuuksia. Jos haluaa toistekin tilanteeseen, jossa nykyinen ystävä ei ole entinen ystävä, hänelle kerrotaan tuollaisesta suunnitelmasta hyvissä ajoin. Jos itsellä on yrittäjänä paineita tehdä töitä tunnin sisään, pitäisi olla aivan selvää että toisella yrittäjällä on omansa, ja häntä ei retuuteta ensin avuksi ja sitten nakata mäelle ilman jatkosuunnitelmaa kun on ensin rikottu hänen vapaapäivänsä. Varoitetaan viimeistään kahvilaa suunnitellessa, että otan läppärin ja täytyy alkaa töihin tunnin päästä, jolloin toinen voi joko tulla sinne tai lähteä heti, ja silloinkin varoitus esitetään pahoitellen, etten kertonut tästä jo eilen. Ja luvataan hyvittää jotenkin. Sitä olisi tasa-arvoinen ystävyys. 

Teen etätyötä ja on todella ärsyttävää, kun jotkut poikkeavat käymään, "kun sähän oot etätöissä niin kai sä nyt ehdit kesken päivänkin!" 

Ja ilmeisesti ajattelevat kuten ap, että ehtiihän se ne työt myöhemminkin tehdä.

Mutta kun minun työaikani on melkein 8 tuntia päivässä, enkä minä halua miinuksia siitä, että joku haluaa nyt just viettää kanssani aikaa, saati että teen sitten töitä iltakahdeksaan saakka sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Teen etätyötä ja on todella ärsyttävää, kun jotkut poikkeavat käymään, "kun sähän oot etätöissä niin kai sä nyt ehdit kesken päivänkin!" 

Ja ilmeisesti ajattelevat kuten ap, että ehtiihän se ne työt myöhemminkin tehdä.

 

Mutta kun minun työaikani on melkein 8 tuntia päivässä, enkä minä halua miinuksia siitä, että joku haluaa nyt just viettää kanssani aikaa, saati että teen sitten töitä iltakahdeksaan saakka sen takia.

Sitten et varmaan ap:n kaverin tapaan pyydä väkeä luoksesi kesken työpäivän? Tämä on ihan eri asia.

Sitä paitsi on raivostuttavaa, että ihminen valtaa kahvilasta kokonaisen pöydän kahvikupilleen ja läppärilleen moneki tunniksi ja muut asiakkaat jäävät ilman istumapaikkaa. Kahvilassa työskentelyä on syystäkin monessa paikassa rajoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaillut itselleni, mutta en ole siis muistanut kirjoittaa että olen ap. Tarkennan nyt sen että olemme luovaa luokkaa siis yrittäjiä ja varsinkin tämä minun ystäväni on sellainen, joka tekee työnsä juuri milloin itseä huvittaa. Kunnioitan hänen työaikaansa ja työtään, mutta minusta oli tökeröä, että hän ei sanonut etukäteen mitä aikoo tehdä tai kuinka paljon hänellä on aikaa tapaamisellemme. Ei olisi siinäkään ongelmaa, että toinen jää kahvilaan tekemään töitä tai mitä tahansa ja toinen lähtee, mutta se että istuu perseellään tuolilla ja yhtäkkiä antaa ymmärtää, että toisen on nyt aika poistua, on minusta ikävää käytöstä. En sitten tiedä miten muut käyttäytyvät, mutta en koskaan tekisi toiselle ihmiselle noin, se on minusta ylimielistä. ap

Ehkä ystävä ajatteli, että olisi ylimielisempää ilmoittaa etukäteen voivansa vielä kahvitella kanssasi 45 min ja sitten tarttuu töihin. Jotkut nääs loukkaantuvat myös tapaamisen keston rajaamisesta ääneen. Ehkä toivoi, että sinullakin olisi kahvit juotuasi jo muuta menoa - eikä avun saajana joutuisi lopettamaan tapaamista. Pointtina, että et voi tietää, mitä toinen ajatteli, eikä hän voi tietää sinun ajatuksiasi. Yleensä ihmisillä ei ole ystäviään kohtaan ikäviä motiiveja. Kannustaisin antamaan asian olla.

Tämä on mahdollista, mutta fiksu ihminen ymmärtäisi, että tuollainen kieroilu voi johtaa sekä syteen että saveen, eikä pitäisi sitä aapeen vikana vaan omana mokanaan. Tietysti jos ystävyys sen kestää, niin on olemassa keinoja, joilla kaksi riittävän rehellistä luonnetta pystyy ne toistensa ajatukset selvittämään. Sitä nimitetään keskusteluksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaillut itselleni, mutta en ole siis muistanut kirjoittaa että olen ap. Tarkennan nyt sen että olemme luovaa luokkaa siis yrittäjiä ja varsinkin tämä minun ystäväni on sellainen, joka tekee työnsä juuri milloin itseä huvittaa. Kunnioitan hänen työaikaansa ja työtään, mutta minusta oli tökeröä, että hän ei sanonut etukäteen mitä aikoo tehdä tai kuinka paljon hänellä on aikaa tapaamisellemme. Ei olisi siinäkään ongelmaa, että toinen jää kahvilaan tekemään töitä tai mitä tahansa ja toinen lähtee, mutta se että istuu perseellään tuolilla ja yhtäkkiä antaa ymmärtää, että toisen on nyt aika poistua, on minusta ikävää käytöstä. En sitten tiedä miten muut käyttäytyvät, mutta en koskaan tekisi toiselle ihmiselle noin, se on minusta ylimielistä. ap

Ehkä ystävä ajatteli, että olisi ylimielisempää ilmoittaa etukäteen voivansa vielä kahvitella kanssasi 45 min ja sitten tarttuu töihin. Jotkut nääs loukkaantuvat myös tapaamisen keston rajaamisesta ääneen. Ehkä toivoi, että sinullakin olisi kahvit juotuasi jo muuta menoa - eikä avun saajana joutuisi lopettamaan tapaamista. Pointtina, että et voi tietää, mitä toinen ajatteli, eikä hän voi tietää sinun ajatuksiasi. Yleensä ihmisillä ei ole ystäviään kohtaan ikäviä motiiveja. Kannustaisin antamaan asian olla.

Tämä on mahdollista, mutta fiksu ihminen ymmärtäisi, että tuollainen kieroilu voi johtaa sekä syteen että saveen, eikä pitäisi sitä aapeen vikana vaan omana mokanaan. Tietysti jos ystävyys sen kestää, niin on olemassa keinoja, joilla kaksi riittävän rehellistä luonnetta pystyy ne toistensa ajatukset selvittämään. Sitä nimitetään keskusteluksi. 

Ehkä ap odottaa että ystävä lukee vauvalta hänen vuodatuksen ja tulee "synnintuntoon"? 

Meillä on vain ap:n puoli tarinasta, joten paha ottaa kantaa. Toisaalta tämmöiset sovitaan keskenään, eikä rallateta julkisesti. Tulee mieleen täysin rajaton äitini, joka tekeytyy uhriksi asiassa kuin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt yhtään. Olisiko hänen siis pitänyt saattaa sinut johonkin? Vai viettää koko päivä kanssasi ja ottaa vapaapäivä töistä?

Olemme siis kaupunkilaisia ja tämä tapahtui kaupungin keskustassa, jossa ihmiset tekevät töitä ja seurustelevat kahviloissa ja tällä ystävälläni ei ole työaikaa. Minähän se siinä olin pikemmin ottanut vapaapäivän töistä auttaakseni häntä, tosin minullakin on vapaa työaika. Ei hänen olisi tarvinnut ottaa koko päivää minua varten, mutta ei kai kaverien tapaaminen pääty yleensä sillä tavalla, että ollaan kahvilassa, ja toinen sanoo toiselle, että lähdepä vetämään siitä. kun ei ole aikaisemmin ollut puhe, että on tarkoitus mennä kahvilaan töitä tekemään.

Okei ymmärrän. Olihan tuo vähän tökeröä että ikään kuin ajoi sut pois sieltä kahvilasta. Hienotunteisempaa olisi ollut jos olisitte molemmat poistuneet ja hän olisi jatkanut töitä jossain muualla. 

Tätä minä juuri tarkoitin. Minusta tuntuu että hän ei arvosta minua. 

Voi hän olla myös lapsellinen luonne ja pitää sinua äitinään, jolle kuuluukin välillä näyttää ovea. Tosin sellaisen sietäminen tekee sinusta orjan, ja sitähän moni vanhempikin nykyisin on. Eihän silloin ole ihme, jos aikuisinakaan ei osata lainkaan käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt yhtään. Olisiko hänen siis pitänyt saattaa sinut johonkin? Vai viettää koko päivä kanssasi ja ottaa vapaapäivä töistä?

Olemme siis kaupunkilaisia ja tämä tapahtui kaupungin keskustassa, jossa ihmiset tekevät töitä ja seurustelevat kahviloissa ja tällä ystävälläni ei ole työaikaa. Minähän se siinä olin pikemmin ottanut vapaapäivän töistä auttaakseni häntä, tosin minullakin on vapaa työaika. Ei hänen olisi tarvinnut ottaa koko päivää minua varten, mutta ei kai kaverien tapaaminen pääty yleensä sillä tavalla, että ollaan kahvilassa, ja toinen sanoo toiselle, että lähdepä vetämään siitä. kun ei ole aikaisemmin ollut puhe, että on tarkoitus mennä kahvilaan töitä tekemään.

Niin, yleensä nuo päättyvät siihen, että kun kahvit on juotu, sanoo se avuksi tullut, että nyt mun on aika lähteä, olipa kiva jutella, toivottavasti ehdit vielä tekemään vähän töitäkin. Ja sitten sitä sanotaan heipat ja kaikki on tyytyväisiä.

Nähtävästi et tajunnut, että olit aikaa sitten muuttunut vaivaannuttavaksi keskustelukumppaniksi, joka kuvitteli omistavansa kaverinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en tunne, mutta sen verran osaan lukea, että ap on itse myöntänyt ettei häntä ole kehoitettu poistumaan vaan kaveri on ilmoittanut tekevänsä vielä etätöitä.  Löytyy ihan tässtä keskusteluketjusta.

Miksi kaveri ei ilmoittanut, että ap voi olla siinä ihan rauhassa vaikka hän työskenteleekin? Miksi piti ilmoittaa yhtäkkiä aloittavansa työskentely ellei tarkoitus ollut kyörätä ap:ta mäkeen?

Kahvilassa on muutakin väkeä, tuskin kaveri maistelemassa pullanpalaa häiritsee työntekoa sen enempää kuin naapuripöydässä kälättävät eläkeläiset.

Ap olisi närkästynyt siitäkin luultavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaillut itselleni, mutta en ole siis muistanut kirjoittaa että olen ap. Tarkennan nyt sen että olemme luovaa luokkaa siis yrittäjiä ja varsinkin tämä minun ystäväni on sellainen, joka tekee työnsä juuri milloin itseä huvittaa. Kunnioitan hänen työaikaansa ja työtään, mutta minusta oli tökeröä, että hän ei sanonut etukäteen mitä aikoo tehdä tai kuinka paljon hänellä on aikaa tapaamisellemme. Ei olisi siinäkään ongelmaa, että toinen jää kahvilaan tekemään töitä tai mitä tahansa ja toinen lähtee, mutta se että istuu perseellään tuolilla ja yhtäkkiä antaa ymmärtää, että toisen on nyt aika poistua, on minusta ikävää käytöstä. En sitten tiedä miten muut käyttäytyvät, mutta en koskaan tekisi toiselle ihmiselle noin, se on minusta ylimielistä. ap

Ehkä ystävä ajatteli, että olisi ylimielisempää ilmoittaa etukäteen voivansa vielä kahvitella kanssasi 45 min ja sitten tarttuu töihin. Jotkut nääs loukkaantuvat myös tapaamisen keston rajaamisesta ääneen. Ehkä toivoi, että sinullakin olisi kahvit juotuasi jo muuta menoa - eikä avun saajana joutuisi lopettamaan tapaamista. Pointtina, että et voi tietää, mitä toinen ajatteli, eikä hän voi tietää sinun ajatuksiasi. Yleensä ihmisillä ei ole ystäviään kohtaan ikäviä motiiveja. Kannustaisin antamaan asian olla.

Tämä on mahdollista, mutta fiksu ihminen ymmärtäisi, että tuollainen kieroilu voi johtaa sekä syteen että saveen, eikä pitäisi sitä aapeen vikana vaan omana mokanaan. Tietysti jos ystävyys sen kestää, niin on olemassa keinoja, joilla kaksi riittävän rehellistä luonnetta pystyy ne toistensa ajatukset selvittämään. Sitä nimitetään keskusteluksi. 

Ehkä ap odottaa että ystävä lukee vauvalta hänen vuodatuksen ja tulee "synnintuntoon"? 

Meillä on vain ap:n puoli tarinasta, joten paha ottaa kantaa. Toisaalta tämmöiset sovitaan keskenään, eikä rallateta julkisesti. Tulee mieleen täysin rajaton äitini, joka tekeytyy uhriksi asiassa kuin asiassa.

Ei kai tämä mikään virallinen tuomioistuin ole. Vaikka tilanne olisikin mennyt niin, että ystävä ilmoitti olevansa varattu sen jälkeen, kun ap on möläyttänyt jotain sopimatonta, niin emme voi ilman parempaa tietoa asiasta tällaista olettaa. Ihmisillä on oikeus täällä pohtia tilanteita omasta näkökulmastaan.

Kyllä se on naisilla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on naisilla vaikeaa.

Kyllä se on vaikeaa silloin, kun kokee olevansa ainoa mies koko Internetissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaillut itselleni, mutta en ole siis muistanut kirjoittaa että olen ap. Tarkennan nyt sen että olemme luovaa luokkaa siis yrittäjiä ja varsinkin tämä minun ystäväni on sellainen, joka tekee työnsä juuri milloin itseä huvittaa. Kunnioitan hänen työaikaansa ja työtään, mutta minusta oli tökeröä, että hän ei sanonut etukäteen mitä aikoo tehdä tai kuinka paljon hänellä on aikaa tapaamisellemme. Ei olisi siinäkään ongelmaa, että toinen jää kahvilaan tekemään töitä tai mitä tahansa ja toinen lähtee, mutta se että istuu perseellään tuolilla ja yhtäkkiä antaa ymmärtää, että toisen on nyt aika poistua, on minusta ikävää käytöstä. En sitten tiedä miten muut käyttäytyvät, mutta en koskaan tekisi toiselle ihmiselle noin, se on minusta ylimielistä. ap

Ehkä ystävä ajatteli, että olisi ylimielisempää ilmoittaa etukäteen voivansa vielä kahvitella kanssasi 45 min ja sitten tarttuu töihin. Jotkut nääs loukkaantuvat myös tapaamisen keston rajaamisesta ääneen. Ehkä toivoi, että sinullakin olisi kahvit juotuasi jo muuta menoa - eikä avun saajana joutuisi lopettamaan tapaamista. Pointtina, että et voi tietää, mitä toinen ajatteli, eikä hän voi tietää sinun ajatuksiasi. Yleensä ihmisillä ei ole ystäviään kohtaan ikäviä motiiveja. Kannustaisin antamaan asian olla.

Tämä on mahdollista, mutta fiksu ihminen ymmärtäisi, että tuollainen kieroilu voi johtaa sekä syteen että saveen, eikä pitäisi sitä aapeen vikana vaan omana mokanaan. Tietysti jos ystävyys sen kestää, niin on olemassa keinoja, joilla kaksi riittävän rehellistä luonnetta pystyy ne toistensa ajatukset selvittämään. Sitä nimitetään keskusteluksi. 

Ehkä ap odottaa että ystävä lukee vauvalta hänen vuodatuksen ja tulee "synnintuntoon"? 

Meillä on vain ap:n puoli tarinasta, joten paha ottaa kantaa. Toisaalta tämmöiset sovitaan keskenään, eikä rallateta julkisesti. Tulee mieleen täysin rajaton äitini, joka tekeytyy uhriksi asiassa kuin asiassa.

Voi toki olla. Toisaalta, uhri-intoisen lapsena sinä havainnoit sitä ehkä enemmän ja rajumpana versiona kuin sitä oikeasti esiintyy? Eihän tässä ole rallatettu julkisesti, vaikka onkin muiden kanssa keskusteltu oman elämän ongelmatilanteesta. Se on ihan sallittua kyllä. Miten lähdet keskusteluun, jossa olet itse vielä epävarma tuntemuksistasi ja toinen on luultavasti valmiiksi oikeassa? Onko siitä odotettavissa nykytilannetta parempi tulos?

En koko ketjusta ymmärtänyt, mitä ap siis halusi. Omistaa ystävänsä työajan, jotta tämä osoittaisi, miten suuresti on kiitollisuudenvelassa?

Vierailija kirjoitti:

En koko ketjusta ymmärtänyt, mitä ap siis halusi. Omistaa ystävänsä työajan, jotta tämä osoittaisi, miten suuresti on kiitollisuudenvelassa?

Jos ystävä voi työskennellä milloin tahansa, niin mistä ap sen voisi tietää, että hän haluaa työskennellä heti kun on saavuttu kahvilaan? Normaali ihminen saa yleensä suunsa auki ja kerrottua suunnitelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt yhtään. Olisiko hänen siis pitänyt saattaa sinut johonkin? Vai viettää koko päivä kanssasi ja ottaa vapaapäivä töistä?

Olemme siis kaupunkilaisia ja tämä tapahtui kaupungin keskustassa, jossa ihmiset tekevät töitä ja seurustelevat kahviloissa ja tällä ystävälläni ei ole työaikaa. Minähän se siinä olin pikemmin ottanut vapaapäivän töistä auttaakseni häntä, tosin minullakin on vapaa työaika. Ei hänen olisi tarvinnut ottaa koko päivää minua varten, mutta ei kai kaverien tapaaminen pääty yleensä sillä tavalla, että ollaan kahvilassa, ja toinen sanoo toiselle, että lähdepä vetämään siitä. kun ei ole aikaisemmin ollut puhe, että on tarkoitus mennä kahvilaan töitä tekemään.

Niin, yleensä nuo päättyvät siihen, että kun kahvit on juotu, sanoo se avuksi tullut, että nyt mun on aika lähteä, olipa kiva jutella, toivottavasti ehdit vielä tekemään vähän töitäkin. Ja sitten sitä sanotaan heipat ja kaikki on tyytyväisiä.

Nähtävästi et tajunnut, että olit aikaa sitten muuttunut vaivaannuttavaksi keskustelukumppaniksi, joka kuvitteli omistavansa kaverinsa.

Tämä varmasti ehkäisee ongelmia, mutta sitoo aapeen ikuisen vanhemman rooliin. Miltä pohjalta hän käy fiksusti auttelemassa ihmistä, jolle apu kelpaa, jos kysymys kuuluu, tekisikö tämä itse saman vastavuoroisesti? Jos ollaan oikeita ystäviä, niin tuollainen kohtelias poistuminen voi olla myös epätoivottu varoittamaton äkkilähtö. Pitäisi voida tehdä yhteinen suunnitelma, ettei kenenkään tarvitse jännittää mitä tässä ollaan tekemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa inhottavaa oli se että ystävä otti ikään kuin valta-aseman ja määräsi sen missä ap saa olla. 

te ootta ihan sairaita  jos saatte tuosta stoorista mitään väärää.

Miten niin? Miksi se ystävä päätti että kahvila on nyt "hänen" ja ap:n pitää lähteä pois häiritsemästä? 

Ei ystävä ole noin sanonut, vaan että tapaaminen päättyy ja työt alkavat/jatkuvat. 

No miksi se jäi siihen tekemään sitä työtä? Ei antanut ap:lle muuta vaihtoehtoa kun häipyä sieltä pois. Entä jos ap olisi halunnut istua siinä rauhassa vaikka odottamassa bussia tms? 

Ap olisi ihan vapaasti voinut vaihtaa pöytää. Ei häntä ole kukaan ulos ajanut.

Tai istua samassa pöydässä mutta hiljaa !!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Outoa ettei ystävä ennen kahvilaan menoa maininnut ottavansa läppäriä mukaan ja kertonut että työt pitää aloittaa tunnin päästä. Muutenkin pöydän varaaminen kahvilasta etätyötä varten on aika itsekästä toimintaa, saati sitten kuka siellä hälyssä pystyy keskittymään työhön.

Outoa ettei aloittajakaan huomannut että toinen kantaa läppäriä mukana ja laittaa sen kahvilan pöydälle. Olen töissä kahvilassa jossa käy asiakkaita, myös etätyön tekijöitä, he voivat istua ilmeisesti ystävänsä kanssa kahvia juoden ja jutellen, kun kupit on tyhjiä ja pullat syöty, nämä ystävät tajuaa lähteä kun yhdellä on työläppäri siinä pöydällä tai alkaa sitä laittamaan. Kukaan ei näytä loukkaantunelta, vaan lähtiessä sanovat "nähellään" 

Vierailija kirjoitti:

En koko ketjusta ymmärtänyt, mitä ap siis halusi. Omistaa ystävänsä työajan, jotta tämä osoittaisi, miten suuresti on kiitollisuudenvelassa?

Voi olla, että hän on niitä ihmisiä, jotka tekevät palveluksia ostaakseen sillä audienssin. Tai ystävä on niitä, joiden audienssi on tosi lyhyt. Tai kumpikin on hiukan epävarma suhteen luonteesta tai ties mitä. Mutta ap ihan selvästi halusi ymmärtää, mistä hänen ikävä tunnetilansa johtuu ja onko hän väärässä tunteineen. Miksi tämä jäi sinulta väliin? Miksi hän olisi noin ikävän ahne ihminen, kun hän kuitenkin haluaa tietää, onko hän erehtynyt? Ahneet ja luonnevikaiset harvemmin jäävät sellaista kyselemään, motivaatio on sen verran vahva ja selkeä. 

Minkälaisen ihmisen tämä epäluuloisen tyly tulkinta tekee sinusta, joka kuitenkin olet innokas katsomaan asioita moraalin kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koko ketjusta ymmärtänyt, mitä ap siis halusi. Omistaa ystävänsä työajan, jotta tämä osoittaisi, miten suuresti on kiitollisuudenvelassa?

Jos ystävä voi työskennellä milloin tahansa, niin mistä ap sen voisi tietää, että hän haluaa työskennellä heti kun on saavuttu kahvilaan? Normaali ihminen saa yleensä suunsa auki ja kerrottua suunnitelmistaan.

Tosiystävä (kuten ap?) ymmärtää, että ei ole toisen koko maailma. Vaikka etätöitä voi tehdä koska tahansa, on todella itsekästä ajatella, että toinen tekee töitä yöllä, koska päivällä piti viihdyttää kaveria. Jokainen työtätekevä tajuaa, että jos ei tee etätöitä esim. 8-16, niin sitten joutuu tekemään 11-19 tai peräti 19-03 eikä kukaan todellinen ystävä halua  tehdä läheisten elämästä noin vaikeaa. 

Ap:n kaveri ei halunnut työskennellä heti, he joivat kahvit.