Minkä kansalaisopiston kurssin olet jättänyt kesken?

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin keskustelukurssin. Tein jo ennen ensimmäisen tunnin alkua emämokan, kun menin tietämättäni istumaan paikalle joka paljastui erään hienon rouvan vakiopaikaksi, jolla hän oli aina istunut ties kuinka monen vuoden ajan. Jouduin siirtymään vihaisten mulkaisujen saattelemana takariviin jo ennen kuin opettaja saapui paikalle, kun en tyrmistykseltäni tajunnut pitää puoliani. Olin ainoa uusi tulokas kurssilla ja huomasin hyvin pian, että ketään ei kiinnostanut keskustella kanssani. He halusivat jutella vain vanhojen tuttujen kavereidensa kanssa, eikä uusia kaivattu joukkoon. 

Joo näillä kielikursseilla on ihmisillä vakiopaikat. Ihme juttu sekin.

Ukrainan kelikurssi. Liikaa pitkiä paritehtäviä ja liian vähän opetusta. Paritehtävät on ihan ok mutta melkein koko tunti meni niissä ja jos meni väärin niin ei kukaan korjannut tietenkään kun ei kukaan oppilas vielä mitään osannut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Posliininmaalauksen. Opettajaa ei kiinnostanut aloittelijat pätkääkään, vain ne 10 vuotta maalanneet tutut naiset. Sen päätarkoitus oli myydä tarvikkeita ja laskuttaa poltoista. No tarvikkeita tuli ostettua paljon turhiakin, kun en tiennyt mitä kaikkea oikeasti tarvitsee (opettajalla oli paikkakunnalla ihan maine tästä). Kävin sitten täsmä-viikonloppukursseja myöhemmin, kun oli eri opettaja. Sittemmin se harrastus on jäänyt.

Sa.anlainen kokemus, että opettaja into kurssin pitämiseen johtui hänen myymistään tarvikkeita. 

Lisäksi kaikilla oli tärpättipullo auki pulpetillaan. Tulin noin kolmen kerran jälkeen allergiseksi tärpätille ja samalla kaikille hajuvesille ym. 

Harmittaa, että menin mokomalle kurssille ollenkaan, kun nyt sitten minulla on hajusteallergia. 

Ei meillä oo  kellään tärpättiä. Pitäskö semmostakin olla? 
4 v harrastanut

Kyllä meillä oli tärpättiä. Millä putsasitte välineet?

Vesi ja saippua. Ihan hyvin lähti.

Italian keskustelukurssi, joka oli opettajan monologi. Oppilaat eivät saaneet suunvuoroa.

Olin espanjan puhekurssilla ja jouduin kroonisen ujon miehen pariksi. Hän ei koskaan sanonut mitään siten, että olisin kuullut/saanut selvää. Nolostutti olla koko ajan pyytämässä hiirulaista toistamaan. Ajattelin, että parit vaihdettaisiin seuraavalla kerralla, mutta ilmeisesti ekan kerran istumapaikka oli kiveen hakattu. Kolmannella kerralla jätin menemättä. Kenelle mies sen jälkeen kuiskutti, se jäänee mysteeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lavatanssijumppa.  Se oli kivaa, mutta selvästikään ei suunnattu aloittelijalle. Kaikki muut ilmeisesti tiesivät kuviot etukäteen, koska he osasivat jollain tyyliin "iso valssi" -käskyllä tehdä saman liikkeen, ja minä pyörin aina eri suuntaan.

Samanlainen kokemus aikuisten muodostelmaluistelusta, ei tosin ollut kansalaisopiston kurssi mutta kuitenkin. Piti olla aloittelijoille sopivaa ja oli tarve uusille ryhmäläisille, äkkiä kävi selväksi että olin ainut ensikertalainen enkä pysynyt yhtään muun ryhmän mukana. Ensimmäinen kerta jäi viimeiseksi.

Sama, ei kansalaisopiston kurssi mutta aikuisille suunnattu taitoluistelun alkeiskurssi, jonka piti soveltua sellaisillekin, jotka eivät olleet peruskoulun jälkeen luistelleet. Olin sentään käynyt suht säännöllisesti jäähallin yleisövuoroilla, mutta tuolla putosin kuin eno veneestä, kun porukka veteli piruetteja ja hyppyjä, jotka nyt kaikki osaavat nönnönnöö. Pari kertaa purin hammasta mutta sitten luovutin.

Ja ilmeisesti kielikursseilla on kansalaisopistossa kaikenlaista, koska mieheni luovutti ranskan opiskelun, kun opettaja ei vain osannut opettaa mitään, vaikka piti senkin olla vasta-alkajille tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Posliininmaalauksen. Opettajaa ei kiinnostanut aloittelijat pätkääkään, vain ne 10 vuotta maalanneet tutut naiset. Sen päätarkoitus oli myydä tarvikkeita ja laskuttaa poltoista. No tarvikkeita tuli ostettua paljon turhiakin, kun en tiennyt mitä kaikkea oikeasti tarvitsee (opettajalla oli paikkakunnalla ihan maine tästä). Kävin sitten täsmä-viikonloppukursseja myöhemmin, kun oli eri opettaja. Sittemmin se harrastus on jäänyt.

Sa.anlainen kokemus, että opettaja into kurssin pitämiseen johtui hänen myymistään tarvikkeita. 

Lisäksi kaikilla oli tärpättipullo auki pulpetillaan. Tulin noin kolmen kerran jälkeen allergiseksi tärpätille ja samalla kaikille hajuvesille ym. 

Harmittaa, että menin mokomalle kurssille ollenkaan, kun nyt sitten minulla on hajusteallergia. 

Ei meillä oo  kellään tärpättiä. Pitäskö semmostakin olla? 
4 v harrastanut

Kyllä meillä oli tärpättiä. Millä putsasitte välineet?

En ole sama, mutta ei meillä saa käyttää mitään tärpättejä. Kynäöljy, laventeliöljy ja vastaavat eivät tarvitse tärpättejä. Hajuton sivellinöljy on ok. Vesiliukoinen pestään vedellä ja saippualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni kertoo tässä ketjussa, että kokee, ettei aloittelijoiden kurssi ollutkaan aloittelijoille, vaan moni oli jo konkari, eikä opettaja halunnut ottaa aloittelijoita huomioon. Tosi outoa.

Aika yleistä tuntuu olevan. Itse yritin hiukan yli 10 vuotta sitten opiskella media-assistentiksi aikuisopistossa. Parille opettajalle ei kuitenkaan ilmeisesti ollut selvää, että suurimmalla osalla opiskelijoista ei ollut alalta käytännössä mitään kokemusta. Vain yksi tai kaksi oli tehnyt aikaisemmin jotain alaan liittyvää työtä. Eihän siitä mitään tullut. Moni, minä mukaan lukien, jätti homman kesken.

Ja tarkoitin aikuiskoulutusta, en kansalaisopistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Posliininmaalauksen. Opettajaa ei kiinnostanut aloittelijat pätkääkään, vain ne 10 vuotta maalanneet tutut naiset. Sen päätarkoitus oli myydä tarvikkeita ja laskuttaa poltoista. No tarvikkeita tuli ostettua paljon turhiakin, kun en tiennyt mitä kaikkea oikeasti tarvitsee (opettajalla oli paikkakunnalla ihan maine tästä). Kävin sitten täsmä-viikonloppukursseja myöhemmin, kun oli eri opettaja. Sittemmin se harrastus on jäänyt.

Sa.anlainen kokemus, että opettaja into kurssin pitämiseen johtui hänen myymistään tarvikkeita. 

Lisäksi kaikilla oli tärpättipullo auki pulpetillaan. Tulin noin kolmen kerran jälkeen allergiseksi tärpätille ja samalla kaikille hajuvesille ym. 

Harmittaa, että menin mokomalle kurssille ollenkaan, kun nyt sitten minulla on hajusteallergia. 

Ei meillä oo  kellään tärpättiä. Pitäskö semmostakin olla? 
4 v harrastanut

Kyllä meillä oli tärpättiä. Millä putsasitte välineet?

Vesi ja saippua. Ihan hyvin lähti.

Okei. En tarkalleen enää muista, mutta varmasti myös värien ohentamiseen. 

Sen muistan, että jokaisella oli oma tärpättipullo auki pöydällään ja vaikka oli ikkunat auki, haju oli voimakas. 

Olen rakennusinsinööri ja tärpättiallergiasta on ollut paljon harmia töissä ja oman kodin ulkoseinien ym maalauksissa. Hajuton tärpätti on aivan yhtä allergisoivaa. 

Olin kurssilla ihan nuorena vuonna 1990.

Pilateksen.

Makasimme lattialla selällään rivissä ja hengitimme. Sisään ulos, sisään ulos, sisään ulos.

Ohjaaja ei vaikuttanut lainkaan urheilulliselta. Käveli ympäri salia ja käski hengittää, koko tunnin.

Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Ukrainan kelikurssi. Liikaa pitkiä paritehtäviä ja liian vähän opetusta. Paritehtävät on ihan ok mutta melkein koko tunti meni niissä ja jos meni väärin niin ei kukaan korjannut tietenkään kun ei kukaan oppilas vielä mitään osannut.  

Sama kokemus venäjän alkeiskurssista. Opettaja laittoi täysin ummikot keskenään lukemaan tekstejä, eikä kenellläkään ollut hajuakaan, miten niitä äännetään. Sitten ope kiersi luokassa ja kysyttäessä sanoi vain muutaman sanan, että miten ne äännetään. Eihän siitä mitään tullut.

Vierailija kirjoitti:

Pilateksen.

Makasimme lattialla selällään rivissä ja hengitimme. Sisään ulos, sisään ulos, sisään ulos.

Ohjaaja ei vaikuttanut lainkaan urheilulliselta. Käveli ympäri salia ja käski hengittää, koko tunnin.

Harmi.

;D

Tanssinopettaja lopetti. Ensimmäisen kerran jälkeen tuli niin paljon palautetta: nilkat ei kestä, täytyy keksiä muita liikkeitä, toisella verenpainetta, ei saa pyöriä tai laittaa päätä alaspäin. Salissa oli liian liukasta, musiikki oli liian kovalla. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Posliininmaalauksen. Opettajaa ei kiinnostanut aloittelijat pätkääkään, vain ne 10 vuotta maalanneet tutut naiset. Sen päätarkoitus oli myydä tarvikkeita ja laskuttaa poltoista. No tarvikkeita tuli ostettua paljon turhiakin, kun en tiennyt mitä kaikkea oikeasti tarvitsee (opettajalla oli paikkakunnalla ihan maine tästä). Kävin sitten täsmä-viikonloppukursseja myöhemmin, kun oli eri opettaja. Sittemmin se harrastus on jäänyt.

Sa.anlainen kokemus, että opettaja into kurssin pitämiseen johtui hänen myymistään tarvikkeita. 

Lisäksi kaikilla oli tärpättipullo auki pulpetillaan. Tulin noin kolmen kerran jälkeen allergiseksi tärpätille ja samalla kaikille hajuvesille ym. 

Harmittaa, että menin mokomalle kurssille ollenkaan, kun nyt sitten minulla on hajusteallergia. 

Ei meillä oo  kellään tärpättiä. Pitäskö semmostakin olla? 
4 v harrastanut

Kyllä meillä oli tärpättiä. Millä putsasitte välineet?

Vesi ja saippua. Ihan hyvin lähti.

Okei. En tarkalleen enää muista, mutta varmasti myös värien ohentamiseen. 

Sen muistan, että jokaisella oli oma tärpättipullo auki pöydällään ja vaikka oli ikkunat auki, haju oli voimakas. 

Olen rakennusinsinööri ja tärpättiallergiasta on ollut paljon harmia töissä ja oman kodin ulkoseinien ym maalauksissa. Hajuton tärpätti on aivan yhtä allergisoivaa. 

Olin kurssilla ihan nuorena vuonna 1990.

No, vuonna 1990 on voitu käyttää vielä tärpättiä. Sivellinöljyä (täysin hajuton) ei ehkä ole keksittykään. Itse aloitin posliininmaalauksen vasta v. 2002, ja silloin ei enää saanut tuoda tärpättiä, piti olla tuoksuttomat tuotteet, neilikkaöljy oli hyväksytty.

Vierailija kirjoitti:

Olin espanjan puhekurssilla ja jouduin kroonisen ujon miehen pariksi. Hän ei koskaan sanonut mitään siten, että olisin kuullut/saanut selvää. Nolostutti olla koko ajan pyytämässä hiirulaista toistamaan. Ajattelin, että parit vaihdettaisiin seuraavalla kerralla, mutta ilmeisesti ekan kerran istumapaikka oli kiveen hakattu. Kolmannella kerralla jätin menemättä. Kenelle mies sen jälkeen kuiskutti, se jäänee mysteeriksi.

Harmi ettei pareja voitu vaihdella, mutta oli se varmaan tuolle miehellekin ahdistavaa. Moni ujo jää kotiin, niin ihailtavaa että hän kuitenkin oli siellä kerta toisensa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin keskustelukurssin. Tein jo ennen ensimmäisen tunnin alkua emämokan, kun menin tietämättäni istumaan paikalle joka paljastui erään hienon rouvan vakiopaikaksi, jolla hän oli aina istunut ties kuinka monen vuoden ajan. Jouduin siirtymään vihaisten mulkaisujen saattelemana takariviin jo ennen kuin opettaja saapui paikalle, kun en tyrmistykseltäni tajunnut pitää puoliani. Olin ainoa uusi tulokas kurssilla ja huomasin hyvin pian, että ketään ei kiinnostanut keskustella kanssani. He halusivat jutella vain vanhojen tuttujen kavereidensa kanssa, eikä uusia kaivattu joukkoon. 

Oliko Arbis Helsingin Töölössä? Olin siellä taannoin kielikylvyssä, jossa kaikkien oli tarkoitus oppia vierasta kieltä toisiltaan. Hieno tilaisuus oppia ruotsia, tai niin ajattelin! Ruotsinkieliset mummot keskustelivat keskenään englanniksi siitä, miten hienoissa työpaikoissa kunkin lapset ja lapsenlapset olivat, eräät jopa Lontoossa! Taisin olla ainoa suomenkielinen, eikä ketään kiinnostanut keskustella kanssani ruotsiksi.  Jäi yhteen käyntiin se kurssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni kertoo tässä ketjussa, että kokee, ettei aloittelijoiden kurssi ollutkaan aloittelijoille, vaan moni oli jo konkari, eikä opettaja halunnut ottaa aloittelijoita huomioon. Tosi outoa.

Jep. Minäkin jätin jazztanssit alkeet kesken kun kävi ilmi, että suurin osa oli tanssinut jazzia aiemmin ja heille kaikki liikkeet oli jo ennestään tuttuja. Sitten minä ja muutama muu tiputtiin heti kärryltä, koska opettaja meni edistyneempien tahtiin. Miksi alkeiskursseja ei voisi oikeasti suunnata aloittelijoille ja nämä pidempään harrastavat voisivat mennä ihan omille kursseilleen? Ja alkeissa käytettäisiin aikaa siihen, että myös hitaammat oppivat. Eikö se ole alkeiden idea? 

Nimenomaan. Mutta tuossahan ope tekee virheen, jos lähtee edistyneempien tahtiin, vaikka kurssi on alkeiskurssi.

Todellakin. 

Kävin pari vuotta sitten kesäyliopistossa laulamattomille tarkoitetun kurssin, mutta kurssin alussa paljastui, että suurin osa osallistujista olikin käynyt saman kurssin jo aiemmin ja laulanut muutenkin. Opettaja valitsi sitten kurssin laulut enemmistön mukaan, vaikka ne oli ainakin mulle ja yhtä laulutaidottomalle kaverilleni ihan liian vaikeita. Harmitti kovasti, etenkin kun kurssi ei ollut ihan halpa. Ymmärrän tietysti että myös edistyneemmät haluttiin ottaa huomioon, mutta pääpainon olisi kyllä pitänyt olla niissä joille kurssi oli suunnattu. Jos edistyneemmät ei saa siitä tarpeeksi haasteita, oma vika kun ilmoittautui liian helpolle kurssille. 

Laulukurssi. Opettaja oli suorastaan ilkeä. Esimerkiksi väänsi leuastani täysin tarpeettomasti. Katsoi usein halveksivasti. Etsi tilaisuuksia nolatakseen oppilaita. 

Menin kurssille, koska esittelytekstissä oli, että se oli tarkoitettu alkeiskurssiksi itsensä laulutaidottomiksi kokeville. Minulla on kuitenkin koulusta ysin lauluääni, joten ihan toivoton en ole. 

Vierailija kirjoitti:

Tanssinopettaja lopetti. Ensimmäisen kerran jälkeen tuli niin paljon palautetta: nilkat ei kestä, täytyy keksiä muita liikkeitä, toisella verenpainetta, ei saa pyöriä tai laittaa päätä alaspäin. Salissa oli liian liukasta, musiikki oli liian kovalla. Jne.

Heh. Tuo kuulostaa ihan minun tanssitunneilta. Olen opettanut tanssia nuorempana. Pahin oli eläkeläisten luova tanssi. Kauhea valitus ja marina: ei kestä nilkat, mennään hitaammin, pyörryttää ja huimaa. Yksi rouva istui aina puolet tunnista seinän vieressä puuskuttaen. Enntoefö, mitä draamaa siinäkin oli, jotain säälin hakemista. Miksi tulla tanssimaan, jos ei halua? Sama kurssi oli valtavan suosittu eräässä työyhteisössä. Kävin pitämässä niille töiden jälkeen ja oli hyvä meno. Voiko olla, että jotkut eläkeläiset tulee halvoille kursseille yksinäisyyttään? Ei ne välttämättä ole kiinnostuneita muusta kuin valittamisesta. Paitsi viimeisellä kerralla, jolloin tuovat kukkia ja kortteja ja kysyvät, milloin on uusi kurssi ;D

Haitaritunnit ja saaristolaivurikurssin.