Lue keskustelun säännöt.
Loppuunpalamisen jälkeen en näe itseäni missään työssä
30.08.2026 |
Haettava tietysti on, jotta saa tukia. En kuitenkaan tällä hetkellä näe itseäni sopivana mihinkään työhön. Huolestuttaa, jos tämä tunne ei poistu.
Ennen loppuunpalamista tuntui että hyvin monenlaiset asiat kiinnostivat sekä että niissä voisi kehittyä hyväksi. Nyt tavallaan jopa pelkään sitä jos tulisin jonnekin valituksi enkä jaksaisi töissä.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, miksi täällä suhtaudutaan työhön jotenkin niin raskaasti. Ihan kuin se duunissa olo olisi koko ajan jotain alakoulun ainekirjoituskoetta opettajan ankaran silmän alla. Suurin osa työntekijöistä on keskitasoa ja itse olen taatusti ollut sieltä huonoimmasta päästä. Kunhan olen suht pestynä ja kammattuna vääntäytynyt kustannuspaikalle ei ihan kauheasti myöhässä. Kolmet potkut olen saanut ja osittain syystäkin. Jos haluaa elää tuilla, kyllä siinäkin on paineensa ja ulkoa tuleva kontrollinsa. Helpompaa peruduunissakin heikolla itsekurilla ja työmoraalilla. Älkää nyt ottako niin kuoleman vakavasti kouluttautumista, asemia, statusajattelua, jota teille on pakkosyötetty.
Tuota noin, sen jälkeen kun on saanut todella pahan työuupumuksen, on niin polvillaan, että ei todellakaan mieti mitään ura- tai statusjuttuja, vaan sitä, millä helvetillä pystyy edes elättämään itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, miksi täällä suhtaudutaan työhön jotenkin niin raskaasti. Ihan kuin se duunissa olo olisi koko ajan jotain alakoulun ainekirjoituskoetta opettajan ankaran silmän alla. Suurin osa työntekijöistä on keskitasoa ja itse olen taatusti ollut sieltä huonoimmasta päästä. Kunhan olen suht pestynä ja kammattuna vääntäytynyt kustannuspaikalle ei ihan kauheasti myöhässä. Kolmet potkut olen saanut ja osittain syystäkin. Jos haluaa elää tuilla, kyllä siinäkin on paineensa ja ulkoa tuleva kontrollinsa. Helpompaa peruduunissakin heikolla itsekurilla ja työmoraalilla. Älkää nyt ottako niin kuoleman vakavasti kouluttautumista, asemia, statusajattelua, jota teille on pakkosyötetty.
Tuota noin, sen jälkeen kun on saanut todella pahan työuupumuksen, on niin polvillaan, että ei todellakaan mieti mitään ura- tai statusjuttuja, vaan sitä, millä helvetillä pystyy edes elättämään itsensä.
Mulla oli hyvin nousussa oleva ura, olin tavoitteelinen ja otin haasteita vastaan ja paperilla tulevaisuus näytti loistavalta.
Työuupumuksen jälkeen... Hyvä, kun pääsen aamulla töihin. Olen kiitollinen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, miksi täällä suhtaudutaan työhön jotenkin niin raskaasti. Ihan kuin se duunissa olo olisi koko ajan jotain alakoulun ainekirjoituskoetta opettajan ankaran silmän alla. Suurin osa työntekijöistä on keskitasoa ja itse olen taatusti ollut sieltä huonoimmasta päästä. Kunhan olen suht pestynä ja kammattuna vääntäytynyt kustannuspaikalle ei ihan kauheasti myöhässä. Kolmet potkut olen saanut ja osittain syystäkin. Jos haluaa elää tuilla, kyllä siinäkin on paineensa ja ulkoa tuleva kontrollinsa. Helpompaa peruduunissakin heikolla itsekurilla ja työmoraalilla. Älkää nyt ottako niin kuoleman vakavasti kouluttautumista, asemia, statusajattelua, jota teille on pakkosyötetty.
Tuota noin, sen jälkeen kun on saanut todella pahan työuupumuksen, on niin polvillaan, että ei todellakaan mieti mitään ura- tai statusjuttuja, vaan sitä, millä helvetillä pystyy edes elättämään itsensä.
Mulla oli hyvin nousussa oleva ura, olin tavoitteelinen ja otin haasteita vastaan ja paperilla tulevaisuus näytti loistavalta.
Työuupumuksen jälkeen... Hyvä, kun pääsen aamulla töihin. Olen kiitollinen siitä.
Jouduitko vaihtamaan työpaikkaa tai ammattia? Teetkö töitä kokoaikaisesti?
Olen kuullut useammankin sanovan, että työuupumusta ja masennusta, jota se todellisuudessa on, ei voi ymmärtää ennen kun osuu omalle kohdalle. Ja että sen jälkeen ei ole enää koskaan sama ihminen kuin ennen sitä. Tämä myös oma kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, miksi täällä suhtaudutaan työhön jotenkin niin raskaasti. Ihan kuin se duunissa olo olisi koko ajan jotain alakoulun ainekirjoituskoetta opettajan ankaran silmän alla. Suurin osa työntekijöistä on keskitasoa ja itse olen taatusti ollut sieltä huonoimmasta päästä. Kunhan olen suht pestynä ja kammattuna vääntäytynyt kustannuspaikalle ei ihan kauheasti myöhässä. Kolmet potkut olen saanut ja osittain syystäkin. Jos haluaa elää tuilla, kyllä siinäkin on paineensa ja ulkoa tuleva kontrollinsa. Helpompaa peruduunissakin heikolla itsekurilla ja työmoraalilla. Älkää nyt ottako niin kuoleman vakavasti kouluttautumista, asemia, statusajattelua, jota teille on pakkosyötetty.
Mun työpäivän pituus on 8,5 h, työmatkoihin menee aikaa 45 min päivässä, aikainen herääminen ja töihin lähtöön valmistautuminen, töiden jälkeen työstä palautuminen, johon kuuluu myös kehonhuolto, seuraavan päivän eväsruoan valmistaminen, työvaatehuolto, peseytyminen, joka työn takia on pakollista päivittäin, auton tankkaus ja ajokunnossa pito, jota sitäkin joutuu työn takia tekemään useammin. Kaikenkaikkiaan työ vie jokaisesta päivästä noin 12 h aikaa ja tämä viitenä päivänä viikossa. Kyllä hitto vie tällä tuntimäärällä, jonka elämästään joutuu työhön ja työn oheistoimintoihin hukkaamaan, normaali ihminen haluaa, että voisi sitten edes olla siitä työstään ja työjäljestään ylpeä! Työhyvinvointia lisäisi kummasti, jos työpaikoilla ei olisi sinun kaltaisiasi venkoilijoita, vaan kaikilla olisi sama motivaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos loppuunpalaminen on edelleen akuutti ja toipuminen vasta alussa, niin lienee ihan normaalia, että tuntuu nyt siltä, että ei koskaan enää jaksa mitään työtä.
Kunhan tuosta toivut, niin ajatuksetkin muuttuu.
Ja viimeistään rahapula on tehokkain työuupumuksen hoitokeino.
On jo nyt rahapula, kun työttömyys on jatkunut hyvän aikaa. Silti edelleen olen jopa jotenkin helpottunut ettei ole joutunut menemään minnekään töihin.
Eli tuet on riittävän hyviä Suomessa vielä
Minä jäin juuri työttömäksi. En elä tukien varassa enkä asu vuokralla.
Milloin tässä maassa tajutaan, ettei kaikkiin työttömiin tukien poistaminen vaikuta yhtään mitään? Työttömyystilastoissa näyn silti.Miten voit näkyä, jos et ole ilmoittautunut työttömäksityönhakijaksi?
Näkyyhän henkilö tilastoissa maassa olevana työelämän ulkopuolella olevana henkilönä vaikkei hän minnekään rekisteröisi työttömäksi jäätyään.
Miten se siellä näkyy? Kyselläänkö tilastoihin vuosittain kaikilta työpaikoilta, että kuinka monta henkilöä teillä on tällä hetkellä työsuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, miksi täällä suhtaudutaan työhön jotenkin niin raskaasti. Ihan kuin se duunissa olo olisi koko ajan jotain alakoulun ainekirjoituskoetta opettajan ankaran silmän alla. Suurin osa työntekijöistä on keskitasoa ja itse olen taatusti ollut sieltä huonoimmasta päästä. Kunhan olen suht pestynä ja kammattuna vääntäytynyt kustannuspaikalle ei ihan kauheasti myöhässä. Kolmet potkut olen saanut ja osittain syystäkin. Jos haluaa elää tuilla, kyllä siinäkin on paineensa ja ulkoa tuleva kontrollinsa. Helpompaa peruduunissakin heikolla itsekurilla ja työmoraalilla. Älkää nyt ottako niin kuoleman vakavasti kouluttautumista, asemia, statusajattelua, jota teille on pakkosyötetty.
Tuota noin, sen jälkeen kun on saanut todella pahan työuupumuksen, on niin polvillaan, että ei todellakaan mieti mitään ura- tai statusjuttuja, vaan sitä, millä helvetillä pystyy edes elättämään itsensä.
Mulla oli hyvin nousussa oleva ura, olin tavoitteelinen ja otin haasteita vastaan ja paperilla tulevaisuus näytti loistavalta.
Työuupumuksen jälkeen... Hyvä, kun pääsen aamulla töihin. Olen kiitollinen siitä.
Jouduitko vaihtamaan työpaikkaa tai ammattia? Teetkö töitä kokoaikaisesti?
Teen nykyään osa-aikaisesti ns suorittavaa työtä, jossa riittää se, että hoidan hommani. Palkka 1/8 siitä, mitä oli ennen työuupumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos loppuunpalaminen on edelleen akuutti ja toipuminen vasta alussa, niin lienee ihan normaalia, että tuntuu nyt siltä, että ei koskaan enää jaksa mitään työtä.
Kunhan tuosta toivut, niin ajatuksetkin muuttuu.
Ja viimeistään rahapula on tehokkain työuupumuksen hoitokeino.
On jo nyt rahapula, kun työttömyys on jatkunut hyvän aikaa. Silti edelleen olen jopa jotenkin helpottunut ettei ole joutunut menemään minnekään töihin.
Eli tuet on riittävän hyviä Suomessa vielä
Rahapula hän kirjoitti eli ovat liian pieniä jos sillä pitäisi ihmisen pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos loppuunpalaminen on edelleen akuutti ja toipuminen vasta alussa, niin lienee ihan normaalia, että tuntuu nyt siltä, että ei koskaan enää jaksa mitään työtä.
Kunhan tuosta toivut, niin ajatuksetkin muuttuu.
Ja viimeistään rahapula on tehokkain työuupumuksen hoitokeino.
On jo nyt rahapula, kun työttömyys on jatkunut hyvän aikaa. Silti edelleen olen jopa jotenkin helpottunut ettei ole joutunut menemään minnekään töihin.
Eli tuet on riittävän hyviä Suomessa vielä
Minä jäin juuri työttömäksi. En elä tukien varassa enkä asu vuokralla.
Milloin tässä maassa tajutaan, ettei kaikkiin työttömiin tukien poistaminen vaikuta yhtään mitään? Työttömyystilastoissa näyn silti.Miten voit näkyä, jos et ole ilmoittautunut työttömäksityönhakijaksi?
Näkyyhän henkilö tilastoissa maassa olevana työelämän ulkopuolella olevana henkilönä vaikkei hän minnekään rekisteröisi työttömäksi jäätyään.
Miten se siellä näkyy? Kyselläänkö tilastoihin vuosittain kaikilta työpaikoilta, että kuinka monta henkilöä teillä on tällä hetkellä työsuhteessa?
Jos kaipaat tällaisia tietoja miten tutkimusta tehdään, niin suosittelen olemaan yhteydessä Tilastokeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos loppuunpalaminen on edelleen akuutti ja toipuminen vasta alussa, niin lienee ihan normaalia, että tuntuu nyt siltä, että ei koskaan enää jaksa mitään työtä.
Kunhan tuosta toivut, niin ajatuksetkin muuttuu.
Ja viimeistään rahapula on tehokkain työuupumuksen hoitokeino.
On jo nyt rahapula, kun työttömyys on jatkunut hyvän aikaa. Silti edelleen olen jopa jotenkin helpottunut ettei ole joutunut menemään minnekään töihin.
Eli tuet on riittävän hyviä Suomessa vielä
Minä jäin juuri työttömäksi. En elä tukien varassa enkä asu vuokralla.
Milloin tässä maassa tajutaan, ettei kaikkiin työttömiin tukien poistaminen vaikuta yhtään mitään? Työttömyystilastoissa näyn silti.Miten voit näkyä, jos et ole ilmoittautunut työttömäksityönhakijaksi?
Näkyyhän henkilö tilastoissa maassa olevana työelämän ulkopuolella olevana henkilönä vaikkei hän minnekään rekisteröisi työttömäksi jäätyään.
Mikä on tämä tilasto työelämän ulkopuolelle olevista ihmisistä? Siis että juuri Pertti Virtanen on työelämän ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos loppuunpalaminen on edelleen akuutti ja toipuminen vasta alussa, niin lienee ihan normaalia, että tuntuu nyt siltä, että ei koskaan enää jaksa mitään työtä.
Kunhan tuosta toivut, niin ajatuksetkin muuttuu.
Ja viimeistään rahapula on tehokkain työuupumuksen hoitokeino.
On jo nyt rahapula, kun työttömyys on jatkunut hyvän aikaa. Silti edelleen olen jopa jotenkin helpottunut ettei ole joutunut menemään minnekään töihin.
Eli tuet on riittävän hyviä Suomessa vielä
Minä jäin juuri työttömäksi. En elä tukien varassa enkä asu vuokralla.
Milloin tässä maassa tajutaan, ettei kaikkiin työttömiin tukien poistaminen vaikuta yhtään mitään? Työttömyystilastoissa näyn silti.Miten voit näkyä, jos et ole ilmoittautunut työttömäksityönhakijaksi?
Näkyyhän henkilö tilastoissa maassa olevana työelämän ulkopuolella olevana henkilönä vaikkei hän minnekään rekisteröisi työttömäksi jäätyään.
Miten se siellä näkyy? Kyselläänkö tilastoihin vuosittain kaikilta työpaikoilta, että kuinka monta henkilöä teillä on tällä hetkellä työsuhteessa?
Jos kaipaat tällaisia tietoja miten tutkimusta tehdään, niin suosittelen olemaan yhteydessä Tilastokeskukseen.
Sinä esitit väitteen ja väitteen esittäjällä on todistuksen taakka. Ole hyvä, odotamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te byrokraatit työllistyy kun hakuvelvoite rumba pyörii, voivat pitää esim kokouksia siitä kenelle annetaan kevennetty hakuvelvoite. Te on tärkeä osa maamme vientifirmojen ja tuotekehityksen edistämisessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos loppuunpalaminen on edelleen akuutti ja toipuminen vasta alussa, niin lienee ihan normaalia, että tuntuu nyt siltä, että ei koskaan enää jaksa mitään työtä.
Kunhan tuosta toivut, niin ajatuksetkin muuttuu.
Ja viimeistään rahapula on tehokkain työuupumuksen hoitokeino.
On jo nyt rahapula, kun työttömyys on jatkunut hyvän aikaa. Silti edelleen olen jopa jotenkin helpottunut ettei ole joutunut menemään minnekään töihin.
Eli tuet on riittävän hyviä Suomessa vielä
Minä jäin juuri työttömäksi. En elä tukien varassa enkä asu vuokralla.
Milloin tässä maassa tajutaan, ettei kaikkiin työttömiin tukien poistaminen vaikuta yhtään mitään? Työttömyystilastoissa näyn silti.Miten voit näkyä, jos et ole ilmoittautunut työttömäksityönhakijaksi?
Näkyyhän henkilö tilastoissa maassa olevana työelämän ulkopuolella olevana henkilönä vaikkei hän minnekään rekisteröisi työttömäksi jäätyään.
Miten se siellä näkyy? Kyselläänkö tilastoihin vuosittain kaikilta työpaikoilta, että kuinka monta henkilöä teillä on tällä hetkellä työsuhteessa?
Jos kaipaat tällaisia tietoja miten tutkimusta tehdään, niin suosittelen olemaan yhteydessä Tilastokeskukseen.
Sinä esitit väitteen ja väitteen esittäjällä on todistuksen taakka. Ole hyvä, odotamme.
En ole velvollinen opettamaan sinulle peruskoulun oppimäärää pelkästään sen takia että olet nukkunut tunneilla ja nyt ihmettelee täällä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut useammankin sanovan, että työuupumusta ja masennusta, jota se todellisuudessa on, ei voi ymmärtää ennen kun osuu omalle kohdalle. Ja että sen jälkeen ei ole enää koskaan sama ihminen kuin ennen sitä. Tämä myös oma kokemus.
Pitäisin työuupumusta ja masennusta erillään toisistaan. Se on totta, että työuupumus aiheuttaa herkästi masentumista, kun pää ei toimi eikä saa asioita aikaiseksi. Minulla on kokemusta molemmista erikseen ja yhdessä.
Näkyyhän henkilö tilastoissa maassa olevana työelämän ulkopuolella olevana henkilönä vaikkei hän minnekään rekisteröisi työttömäksi jäätyään.