Vaimon ns. säästökohteet

Vierailija kirjoitti:

Vie hyvä mies vaimosi vaateostoksille ja anna ostaa kivaa päällepantavaa, kampaajalle yms niin ei tarvitse valittaa ryysyistä ja hompsuisuudesta. Lähtekää yhdessä lenkille tms niin kuntokin kohenee.

Katos. Naisten ratkaisu varattomuuteen on shoppailu. Kuka olisi uskonut.

Ja luonnollisesti miehen pitää tehdä sekin. Sen jälkeen kun on käynyt töissä ja hoitanut lapset ja huushollin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo oli yli 30 vuotta kotona lasten kanssa. Entä sitten?

Siis heillä oli lapsia 30 vuotta kotona? Aika erikoista.

Ihan normaalia, jos on paljon lapsia tai muuten iso ikäero vanhimman ja nuorimman lapsen välillä. Aika vanhimman syntymästä nuorimman aikuistumiseen se 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie hyvä mies vaimosi vaateostoksille ja anna ostaa kivaa päällepantavaa, kampaajalle yms niin ei tarvitse valittaa ryysyistä ja hompsuisuudesta. Lähtekää yhdessä lenkille tms niin kuntokin kohenee.

Katos. Naisten ratkaisu varattomuuteen on shoppailu. Kuka olisi uskonut.

 

Ja luonnollisesti miehen pitää tehdä sekin. Sen jälkeen kun on käynyt töissä ja hoitanut lapset ja huushollin. 

Ei ne kivat vaatteet kaappiin ilmesty muuten kuin ostamalla. Aloituksen mieshän valittaa, kun naisella on rumat vaatteet.

Jos ostaa kirpparilta esim. kaksi siistimpää asua, joissa voi kulkea niin ei tarvitse kulkea homssuisena ellei itse todella halua niin. Kirppareilta tekee todella edullisiakin löytöjä. Puhtaat hiukset ja olemus, meikkiä ei tarvita edes. Muutoin tarkan markan budjetointi, turhat kirppiskiertelyt vaikkapa minimiin. Monet työssäkäyvätkin pariskunnat joutuvat nykyään jo katsomaan tarkempaan rahankäytön.

Saisiko ja innostuisiko hän jostain vaikka sivutyöstä, osa-aikatyöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie hyvä mies vaimosi vaateostoksille ja anna ostaa kivaa päällepantavaa, kampaajalle yms niin ei tarvitse valittaa ryysyistä ja hompsuisuudesta. Lähtekää yhdessä lenkille tms niin kuntokin kohenee.

Katos. Naisten ratkaisu varattomuuteen on shoppailu. Kuka olisi uskonut.

 

Ja luonnollisesti miehen pitää tehdä sekin. Sen jälkeen kun on käynyt töissä ja hoitanut lapset ja huushollin. 

Ei ne kivat vaatteet kaappiin ilmesty muuten kuin ostamalla. Aloituksen mieshän valittaa, kun naisella on rumat vaatteet.

Tämä on miehille tyypillistä. Pitäisi olla nätti, hoikka ja laitettu nainen, mutta ulkonäön ylläpitoon ei saa mennä aikaa eikä rahaa.

Kaipa sillä vaimolla on myöskin jokin syy valintaansa. Jos on esim. kokenut päiväkodin melskeen liian kuormittavana lapsille. Tai asuu paikassa, josta on hyvin pitkä matka niin päiväkotiin kuin mahdollisiin töihin. Tai on aiemmin palanut loppuun töissään ja kokee perhe-elämän tärkeämpänä. Täällä nyt odotetaan, että töihin vain mennään ja hyvää päivähoitoa on aina heti helposti tarjolla, mutta tilanne voi olla monimutkaisempi. Ennen monet äidit olivat muutenkin kotona kunnes lapsi meni kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aloituksen pointti? Vaimon säästökohteet ja sitten tulee valitusta kuinka ulkomuoto ei enää miellytä eikä vaimo tuo talouteen rahaa, ei edes kunnostaan pidä huolta.

Aloituksen pointti on se, että vaimo kieltäytyy menemästä töihin ja mut joutuvat tämän päätöksen sijaiskärsijöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa sillä vaimolla on myöskin jokin syy valintaansa. Jos on esim. kokenut päiväkodin melskeen liian kuormittavana lapsille. Tai asuu paikassa, josta on hyvin pitkä matka niin päiväkotiin kuin mahdollisiin töihin. Tai on aiemmin palanut loppuun töissään ja kokee perhe-elämän tärkeämpänä. Täällä nyt odotetaan, että töihin vain mennään ja hyvää päivähoitoa on aina heti helposti tarjolla, mutta tilanne voi olla monimutkaisempi. Ennen monet äidit olivat muutenkin kotona kunnes lapsi meni kouluun.

Oli kotona = teki maatilalla lypsy- ja peltotöitä ja lapset oli päivät pitkät täysin heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se nauta!

Tää oli loistava! Just mietin, millä sen JSS voisi korvata, kun se h-sana ei todellakaan ole sovelias. Mahtavaa!

Itse en koskaan ollut tarhan lapsi, mutta vierailin siellä joitakin kertoja lyhyesti päiväsaikaan. Kuuma, kostea ilmanala kuivuvista vaatteista ja aivan sanoinkuvaamaton meteli. Olin aina helpottunut pois lähtiessä. Koulun alkaessa sitten huomasin monien muiden tuntevan toisensa jo tarhasta. Ehkä olin siinä mielessä jäänyt jostakin paitsi. Tämä 70-luvulla.

Tehkää yksi muksu lisää niin tulee lisää tukia? 

Noo ei vaineskaan. Karsikaa menoista, tai keksikää rouvalle työtä jota oikeasti on ( Nykyisin hyvin vaikeaa) Ja jota hän haluaisi myös tehdä. 

Mun mies ei valita rahatilanteesta kun ei maksa enempää kun mä mistään. Olen siis työtön myös.

Myöskään mistäön homssuisuudesta ei ole valitellut

eikä ole aihettakaan. Ainoastaan lenkkareita ja vaelluskenkien tapaisia olisi toivunut että joskus puen korkokenkien sijaan. 

Meillä ei siis tuollaisi ongelmia. 

Mutta  mies tosi säästöhullu  ja pihi luonne. Sitä en voi sietää.

Ja nyt joku että:  Pitäiskö olla tuhlari niinkuin sä varmaan olet? Ja esimerkiksi vedetään jotkut tuhlailut menneisyydesgä ja se että työttömänä on ollut vqikeuksia maksaa 1500€ vuokra ajallaan?

Buhahaaaaaa! 

Säästäminen on naurettavaa, jos se tapahtuu toisen kustannuksella eli sovitaanko: Mä maksan vähemmän yhteisistä kuluista, jotta voin säästää. Olen siis se kunnollinen raha-asiat järkeväti hoitava ihminen. Heheheh! 

Miespuolisella kaverilla oli tuollainen vaimo, yli 10 vuotta jaksoi sitä katsella kunnes lopulta alkoi tympimään perheen elätys, köyhäily, ja tyhjät lupaukset. Tuo nainen on nyt täysin pudonnut työelämästä, enkä näe että hän voisi sinne palata enää. Haaveilee kuulemma nyt eron jälkeen kahvilan pidosta, just nuo kirppistelyt ja arjen säästöt kuulostaa erittäin tutulta. 

Naapuriperheellä oli täsmälleen sama tilanne, rouvaa ei huvittanut enää työnteko ja olivat jumissa kerrostalokaksiossa, koska eivät uutta lainaakaan yksillä tuloilla saaneet. Mies tuntui olevan täysin kypsä tilanteeseen. En tiedä miten heidän kävi kun muutettiin pois. Mitenköhän jotkut naiset päätyvät tuohon tilanteeseen, elätiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie hyvä mies vaimosi vaateostoksille ja anna ostaa kivaa päällepantavaa, kampaajalle yms niin ei tarvitse valittaa ryysyistä ja hompsuisuudesta. Lähtekää yhdessä lenkille tms niin kuntokin kohenee.

Katos. Naisten ratkaisu varattomuuteen on shoppailu. Kuka olisi uskonut.

 

Ja luonnollisesti miehen pitää tehdä sekin. Sen jälkeen kun on käynyt töissä ja hoitanut lapset ja huushollin. 

Ei ne kivat vaatteet kaappiin ilmesty muuten kuin ostamalla. Aloituksen mieshän valittaa, kun naisella on rumat vaatteet.

Niin kun ei ole varaa uusiin. Asunto menossa alta ja jengi kehottaa vaatekaupoille ja kampaamoon!

Vierailija kirjoitti:

Kaipa sillä vaimolla on myöskin jokin syy valintaansa. Jos on esim. kokenut päiväkodin melskeen liian kuormittavana lapsille. Tai asuu paikassa, josta on hyvin pitkä matka niin päiväkotiin kuin mahdollisiin töihin. Tai on aiemmin palanut loppuun töissään ja kokee perhe-elämän tärkeämpänä. Täällä nyt odotetaan, että töihin vain mennään ja hyvää päivähoitoa on aina heti helposti tarjolla, mutta tilanne voi olla monimutkaisempi. Ennen monet äidit olivat muutenkin kotona kunnes lapsi meni kouluun.

Minä minä minä...

Vierailija kirjoitti:

Itse en koskaan ollut tarhan lapsi, mutta vierailin siellä joitakin kertoja lyhyesti päiväsaikaan. Kuuma, kostea ilmanala kuivuvista vaatteista ja aivan sanoinkuvaamaton meteli. Olin aina helpottunut pois lähtiessä. Koulun alkaessa sitten huomasin monien muiden tuntevan toisensa jo tarhasta. Ehkä olin siinä mielessä jäänyt jostakin paitsi. Tämä 70-luvulla.

Teillä ei varmaan talo mennyt alta kuitenkaan? Siitähän tässä on nyt kyse eikä jostain pienistä epämukavuustekijöistä, mitkä valtaosa kansasta kyllä kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie hyvä mies vaimosi vaateostoksille ja anna ostaa kivaa päällepantavaa, kampaajalle yms niin ei tarvitse valittaa ryysyistä ja hompsuisuudesta. Lähtekää yhdessä lenkille tms niin kuntokin kohenee.

Katos. Naisten ratkaisu varattomuuteen on shoppailu. Kuka olisi uskonut.

 

Ja luonnollisesti miehen pitää tehdä sekin. Sen jälkeen kun on käynyt töissä ja hoitanut lapset ja huushollin. 

Ei ne kivat vaatteet kaappiin ilmesty muuten kuin ostamalla. Aloituksen mieshän valittaa, kun naisella on rumat vaatteet.

Niin kun ei ole varaa uusiin. Asunto menossa alta ja jengi kehottaa vaatekaupoille ja kampaamoon!

Ap valitti ulkonäöstä. Sen kohentaminen, kohtuuden puitteissa, on helpompaa kuin tuo muu eikä välttämättä niin kallista. Toisaalta freesimpi look voi myös olla tarpeen sekä hyödyllistä työnhaun kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa sillä vaimolla on myöskin jokin syy valintaansa. Jos on esim. kokenut päiväkodin melskeen liian kuormittavana lapsille. Tai asuu paikassa, josta on hyvin pitkä matka niin päiväkotiin kuin mahdollisiin töihin. Tai on aiemmin palanut loppuun töissään ja kokee perhe-elämän tärkeämpänä. Täällä nyt odotetaan, että töihin vain mennään ja hyvää päivähoitoa on aina heti helposti tarjolla, mutta tilanne voi olla monimutkaisempi. Ennen monet äidit olivat muutenkin kotona kunnes lapsi meni kouluun.

Minä minä minä...

Olen itse ollut kotona kolmen lapsen kanssa. Kulujen jälkeen en olisi nettona tienannut siihen aikaan mitään menemällä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Miespuolisella kaverilla oli tuollainen vaimo, yli 10 vuotta jaksoi sitä katsella kunnes lopulta alkoi tympimään perheen elätys, köyhäily, ja tyhjät lupaukset. Tuo nainen on nyt täysin pudonnut työelämästä, enkä näe että hän voisi sinne palata enää. Haaveilee kuulemma nyt eron jälkeen kahvilan pidosta, just nuo kirppistelyt ja arjen säästöt kuulostaa erittäin tutulta. 

Naapuriperheellä oli täsmälleen sama tilanne, rouvaa ei huvittanut enää työnteko ja olivat jumissa kerrostalokaksiossa, koska eivät uutta lainaakaan yksillä tuloilla saaneet. Mies tuntui olevan täysin kypsä tilanteeseen. En tiedä miten heidän kävi kun muutettiin pois. Mitenköhän jotkut naiset päätyvät tuohon tilanteeseen, elätiksi?

No ottaisitko ko. naiset töihin, jos olisit työnantaja? Veikkaan, ettet tiedä kaikkea heidän tilanteestaan ja taustalla on tuskien taival monenlaisine epäonnistumisineen. Paljon enemmän kuin että "ei viitsi".

Äitinä (ja sisäpiiriläisenä) tähän ilmiöön törmää jatkuvasti missä lapsiin vedoten osa äideistä tekee perheen hyvinvoinnin kannalta loppujen lopuksi aika itsekkäitä päätöksiä. Ajatellaan, että omilla valinnoilla hoivataan lasta, vaikka ensisijaisesti hoivataan omia tarpeita tulla nähdyksi, elää kiireettömämpää ja rennompaa elämää, tuntea olonsa tärkeäksi ym. Mikäs sii, jos perheellä on resursseja loputtomasti, mutta harvalla on tällainen tilanne. Yleensä äiti lopulta vain siirtää osan taakastaan muiden kannettavaksi, kunnes joku lopulta irtautuu, tavalla tai toisella, tästä tilanteesta. Jos (ts) työelämä ei nappaa, aina voi yrittää siirtyä vaikka 60% tai 80% työajalle. Lasten kannalta se jo riittää. Loppu on itseä varten, vaikka mitä sanoisi.