Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimon ns. säästökohteet
29.08.2026 |
Meillä on 2 lasta, minä palkkatyössä ja vaimo kotona. Ei edes hae työtä. Tiukkaa on taloudellisesti.
Vaimo yrittää kompensoida tulottomuuttaan: säästää jossain niksipirkka tyyppisissä asioissa ehkä 20€/v. Kirpparilla on pöytä usein ja nettona käteen jää, siis kaikki kulut vähennettynä jotain samaa luokkaa. Joskus nollat. Kulkee ryysyissä, ei kuntoile eikä muutenkaan huolehdi itsestään. Hompsukas.
Kateellisena katson muita perheitä: vaimot käy töissä, ovat tässä päivässä ja talous ei ole pankrotin partaalla.
Vaimo suuttuu kun ottaa puheeksi. Miten mä saan puhuttua tuolle järkeä? :( vapaa ehtoistyötä tekee ja sekin tekee loven lompakkoon kun menee bensaa, tulostin puksuttaa, uunissa tulee hyviä tuoksuja muille! Ja aikaa menee.
Ei ollut tuollainen ennen lapsia.
Ollaan alle 40v.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Äitinä (ja sisäpiiriläisenä) tähän ilmiöön törmää jatkuvasti missä lapsiin vedoten osa äideistä tekee perheen hyvinvoinnin kannalta loppujen lopuksi aika itsekkäitä päätöksiä. Ajatellaan, että omilla valinnoilla hoivataan lasta, vaikka ensisijaisesti hoivataan omia tarpeita tulla nähdyksi, elää kiireettömämpää ja rennompaa elämää, tuntea olonsa tärkeäksi ym. Mikäs sii, jos perheellä on resursseja loputtomasti, mutta harvalla on tällainen tilanne. Yleensä äiti lopulta vain siirtää osan taakastaan muiden kannettavaksi, kunnes joku lopulta irtautuu, tavalla tai toisella, tästä tilanteesta. Jos (ts) työelämä ei nappaa, aina voi yrittää siirtyä vaikka 60% tai 80% työajalle. Lasten kannalta se jo riittää. Loppu on itseä varten, vaikka mitä sanoisi.
Aika paljon on lapsia jotka selkeästi kaipaavat jo vähän enemmän puuhaa ja kavereita mitä äiti voi tarjota, mutta eihän näitä lapsia voi laittaa päiväkotiin, koska se tarkoittaisi äidin palaamista töihin. Samoin on perheitä, missä isosisarus selvästi kärsii päiväkodissa olemisesta, mutta häntä ei voi ottaa kotiin äidin hoivatessa vauvaa kotona, koska äidin työkuorma silloin lisääntyisi. Kaikki päätökset kuitenkin perustellaan aina lasten hyvinvoinnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs valitsit hänet vaimoksi? Oma syysi.
Juuri sanoin ettei ollut tuollainen :( kävi töissä, olo kaunis, huolehti itsestään ja talous kunnossa. Oli.
Ap.
Maaennuspillerin tarve.
Vierailija kirjoitti:
Onko se vaimo ajatellut miten käy hänen tulevalle eläkkeelle kun on noin pitkään kotona? Normaali perhevapaatkin haukkaa ison loven tulevaan eläkkeeseen eikä voi laskea sen varaan että puoliso on edes hengissä elättämässä.
On ajatellut, että mies maksaa jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena en kyllä kehtaisi edes loisia kotona työttömänä kovin pitkään. Työllisyystilanne nyt toki huono, mutta ymmärsin, ettei puolisosi ole edes yrittänyt löytää töitä. Suomessa on niin kallista, että yhden tuloilla eläminen ei kerta kaikkiaan vain onnistu. Ellei toinen saa palkkaa tyyliin kymppitonnin kuussa.
Itse aikanaan perhekahvilassa kuuntelin muiden mammojen juttuja. Kukaan ei aikonut palata töihinsä ennen kuin lapsi täyttää 3 vuotta. Osa sanoi suoraan, että työnsä huonosti palkattua ja yksitoikkoista, ei motivaatiota palata.
Kyllähän sinun on vain nostettava kissa pöydälle. Ota töiden hakeminen puheeksi. Sanot suoraan, että teillä ei ole varaa nykyiseen asumismuotoon pelkästään sinun palkkatuloillasi. Jos olette aviopari, teillä avioliittolain mukaan velvollisuus elättää toisianne. Avopareilla ei samaa velvollisuutta muuten ole. Yhteinen talous kuitenkin edellyttää yhteisiä päätöksiä. Minusta puolisosi ei voi vaan päättää, että enpä käy töissä. Eihän teidän lapset ihan niin pieniä enää ole. Onko 5v eskarissa ja 8v koulussa?
Eiköhän kaikki riipu siitä, millaiset vaihtoehdot ovat. Matalapalkkainen, stressaavaa "paskaduuni" pitkän työmatkan päässä ei todellakaan ole "arvokkaampaa" kuin omien lasten kanssa kotona oleminen.
Niin olet sitä mieltä, että toinen puoliso saa painaa raskasta duunia ja toinen saa vaan olla kotona ihan vaan koska paska duuni? Eihän parisuhde ja perhe noin toimi. Lapset eskarissa ja koulussa arkipäivät, äiti kotona.
Jos itsellä ei ole riittävästi kunnianhimoa opiskella itselleen ammattia, jossa viihtyy ja saa kunnollista palkkaa, niin sekö oikeuttaa makaamaan kotona kymmenen vuotta? Ja nyt jätetään ulkopuolelle tilanteet, joissa muita vaihtoehtoja ei ole eli esimerkiksi työpaikkoja ei ole. Tässäkin äidillä olisi ollut mahdollisuus opiskella arkipäivät uutta ammattia itselleen ja yrittää parantaa asemiaan työelämässä.
Itse olen maisteri ja hyväpalkkaisessa työssä. Ei tulisi mieleenkään jättäytyä kotiin puolison elätettäväksi vuosikausiksi. Sitäpaitsi, eihän aloituksen naiselle kerry eläkettäkään eikä säästöjä. Pitkä kotiäitiys on oikeasti iso riski naiselle.
Ei se työssä käynti aina mitään herkkua ole, mutta mikä on vaihtoehto ja kenen kustannuksella se toteutetaan?
Menettikö työt kenties kun hoiti yhteisiä lapsia kotona ja nyt sinua ei hävetä kun et anna rahaa edes kulkea säällisissä vaatteissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata sotkeentua toisten ongelmiin millään palstalla. Kukaan täällä ei tiedä todellista totuutta asiasta. Mies kertoo vain vaimostaan, valitettavasti täällä ei näy vaimon tilitystä miehestään. Näillä palstoilla on helppo kertoilla ihan mitä itse haluaa, harvoin kukaan haukkuu itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa sillä vaimolla on myöskin jokin syy valintaansa. Jos on esim. kokenut päiväkodin melskeen liian kuormittavana lapsille. Tai asuu paikassa, josta on hyvin pitkä matka niin päiväkotiin kuin mahdollisiin töihin. Tai on aiemmin palanut loppuun töissään ja kokee perhe-elämän tärkeämpänä. Täällä nyt odotetaan, että töihin vain mennään ja hyvää päivähoitoa on aina heti helposti tarjolla, mutta tilanne voi olla monimutkaisempi. Ennen monet äidit olivat muutenkin kotona kunnes lapsi meni kouluun.
Korjatkaa, jos olen väärässä. Mutta eikö 5v ole jo pakko mennä esieskariin? Ja toinen lapsi 8v koulussa. Eikö äiti siis ole yksin kotona arkipäivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitinä (ja sisäpiiriläisenä) tähän ilmiöön törmää jatkuvasti missä lapsiin vedoten osa äideistä tekee perheen hyvinvoinnin kannalta loppujen lopuksi aika itsekkäitä päätöksiä. Ajatellaan, että omilla valinnoilla hoivataan lasta, vaikka ensisijaisesti hoivataan omia tarpeita tulla nähdyksi, elää kiireettömämpää ja rennompaa elämää, tuntea olonsa tärkeäksi ym. Mikäs sii, jos perheellä on resursseja loputtomasti, mutta harvalla on tällainen tilanne. Yleensä äiti lopulta vain siirtää osan taakastaan muiden kannettavaksi, kunnes joku lopulta irtautuu, tavalla tai toisella, tästä tilanteesta. Jos (ts) työelämä ei nappaa, aina voi yrittää siirtyä vaikka 60% tai 80% työajalle. Lasten kannalta se jo riittää. Loppu on itseä varten, vaikka mitä sanoisi.
Tässäkin aloittajan vaimo oli vedonnut siihen, että hänen oma isänsä on aikanaan perheen elättänyt. Siis joskus arviolta 30-40 vuotta sitten, kun elintaso ollut hyvin erilainen kuin tänään. Riippuen tietysti asuinkunnasta, jossain pk-seudulla alkaa jo kahden keskituloisenkin olla vaikeaa tulla toimeen, saati sitten yksillä tuloilla. Ei tuossa mielestäni perheen hyvinvoinnin puolesta toimita. Joillain on tietysti sellainen ideologia, etteivät lapset saa mennä päiväkotiin. En ole vielä yhtäkään korkeakoulutettua naista tavannut, joka näin ajattelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miespuolisella kaverilla oli tuollainen vaimo, yli 10 vuotta jaksoi sitä katsella kunnes lopulta alkoi tympimään perheen elätys, köyhäily, ja tyhjät lupaukset. Tuo nainen on nyt täysin pudonnut työelämästä, enkä näe että hän voisi sinne palata enää. Haaveilee kuulemma nyt eron jälkeen kahvilan pidosta, just nuo kirppistelyt ja arjen säästöt kuulostaa erittäin tutulta.
Naapuriperheellä oli täsmälleen sama tilanne, rouvaa ei huvittanut enää työnteko ja olivat jumissa kerrostalokaksiossa, koska eivät uutta lainaakaan yksillä tuloilla saaneet. Mies tuntui olevan täysin kypsä tilanteeseen. En tiedä miten heidän kävi kun muutettiin pois. Mitenköhän jotkut naiset päätyvät tuohon tilanteeseen, elätiksi?
No ottaisitko ko. naiset töihin, jos olisit työnantaja? Veikkaan, ettet tiedä kaikkea heidän tilanteestaan ja taustalla on tuskien taival monenlaisine epäonnistumisineen. Paljon enemmän kuin että "ei viitsi".
No sitä juuri pohdin, että miten tuohon tilanteeseen oikein päädytään? Onko taustalla jokin burnout tai muu?
Tuon ensin mainitsemani tapauksen rouvan tunsin melko hyvin. Hän passautti itseään aina kun voi, esimerkiksi yhteisillä matkoilla ei laittanut tikkua ristiin ja oletti että muut hoitavat vaikeat asiat hänen puolestaan. Raha-asioissa oli "pappa betalar" -asenne, ei osannut laskea mihin omat rahat riittävät koska isi maksoi nelikymppisen rouvan luottokortin. Ehei, en palkkaisi. Ei varmaan olisi työ-yhteisössä kovin tuottava jäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä (ja sisäpiiriläisenä) tähän ilmiöön törmää jatkuvasti missä lapsiin vedoten osa äideistä tekee perheen hyvinvoinnin kannalta loppujen lopuksi aika itsekkäitä päätöksiä. Ajatellaan, että omilla valinnoilla hoivataan lasta, vaikka ensisijaisesti hoivataan omia tarpeita tulla nähdyksi, elää kiireettömämpää ja rennompaa elämää, tuntea olonsa tärkeäksi ym. Mikäs sii, jos perheellä on resursseja loputtomasti, mutta harvalla on tällainen tilanne. Yleensä äiti lopulta vain siirtää osan taakastaan muiden kannettavaksi, kunnes joku lopulta irtautuu, tavalla tai toisella, tästä tilanteesta. Jos (ts) työelämä ei nappaa, aina voi yrittää siirtyä vaikka 60% tai 80% työajalle. Lasten kannalta se jo riittää. Loppu on itseä varten, vaikka mitä sanoisi.
Tässäkin aloittajan vaimo oli vedonnut siihen, että hänen oma isänsä on aikanaan perheen elättänyt. Siis joskus arviolta 30-40 vuotta sitten, kun elintaso ollut hyvin erilainen kuin tänään. Riippuen tietysti asuinkunnasta, jossain pk-seudulla alkaa jo kahden keskituloisenkin olla vaikeaa tulla toimeen, saati sitten yksillä tuloilla. Ei tuossa mielestäni perheen hyvinvoinnin puolesta toimita. Joillain on tietysti sellainen ideologia, etteivät lapset saa mennä päiväkotiin. En ole vielä yhtäkään korkeakoulutettua naista tavannut, joka näin ajattelisi.
No nämä eivät koskaan olekaan korkeastikoulutettuja, tai korkeintaan hyvin harvoin. Uskallan väittää, että isoin kausaliteetti päiväkotivastaisuuden kanssa löytyy kouluttamattomista äideistä ketkä tekevät matalapalkkatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Menettikö työt kenties kun hoiti yhteisiä lapsia kotona ja nyt sinua ei hävetä kun et anna rahaa edes kulkea säällisissä vaatteissa
Kuka jaksaa jumittua tällaiseen uhrimentaliteettiin loppuelämäkseen?
Mene itse töihin ja tienaa omat vaaterahasi. Nainen ei ole mikään miehen holhoama lapsi, varsinkaan silloin, jos hänellä on olemassa työpaikka mihin hän ei vaan halua palata.
Eri asia olla vuosi-pari hoitovapaalla ja tasata silloin tuloja ja menoja väliaikaisesti, mutta pidemmän päälle kukaan itseään arvostava ihminen ei jaksa tuollaista. Äiti 31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa sillä vaimolla on myöskin jokin syy valintaansa. Jos on esim. kokenut päiväkodin melskeen liian kuormittavana lapsille. Tai asuu paikassa, josta on hyvin pitkä matka niin päiväkotiin kuin mahdollisiin töihin. Tai on aiemmin palanut loppuun töissään ja kokee perhe-elämän tärkeämpänä. Täällä nyt odotetaan, että töihin vain mennään ja hyvää päivähoitoa on aina heti helposti tarjolla, mutta tilanne voi olla monimutkaisempi. Ennen monet äidit olivat muutenkin kotona kunnes lapsi meni kouluun.
Minä minä minä...
Olen itse ollut kotona kolmen lapsen kanssa. Kulujen jälkeen en olisi nettona tienannut siihen aikaan mitään menemällä töihin.
Se on ollut hyvä ratkaisu teille. Pussi on kestänyt ja sun työmahdollisuudet ovat suonut tuon mshdollisuuden. Moni ei ole samassa tilanteessa: vaikka työnteko päikkymaksuineen jne olisi plus miinus nolla niin asia tulee arvioida uudelleen, katsoen tulevaisuuteen.
Eli onko enää työpaikka mihin mennä. Tai onko kolmen lapsen kanssa vietetyt 10 vuotta vieneet susta sen kipinän mitä työelämä vaatii? Moni ala kehittyy huimasti kokoajan.
Lisäksi se että uskaltaako uusi työnantaja ottaa sut kun olet ollut niin kauan poissa työelämästä? Vaikka olisitkin työkunnossa niin eivät ne työnantajat sitä tiedä :(
Mutta jos talo on menossa myyntiin noiden takia niin jossain mättää perheessä kuten ap on esiin tuonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se vaimo ajatellut miten käy hänen tulevalle eläkkeelle kun on noin pitkään kotona? Normaali perhevapaatkin haukkaa ison loven tulevaan eläkkeeseen eikä voi laskea sen varaan että puoliso on edes hengissä elättämässä.
On ajatellut, että mies maksaa jatkossakin.
Kaikki munat samassa korissa siis. Entä jos mies ottaa eron? Se on sitten siinä. Ei saa edes lesken eläkettä kun ylkä otti ja lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rohkaistunu käymään kotiryysyissä kaupassa. Jostain syystä puolisokin sanoo,miksen mene kotiryysyissä kauppaan, et miks se pitäis vaatteet vaihtaa. Nukkanen kolttu, eri pari sukat, sääret esillä ja karvat sheivaamatta. Silti se mun tissejä puristelee.
Kiva kun tykkää, mutta mikä siinä siistinä kulkemisessa on niin vastenmielistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se vaimo ajatellut miten käy hänen tulevalle eläkkeelle kun on noin pitkään kotona? Normaali perhevapaatkin haukkaa ison loven tulevaan eläkkeeseen eikä voi laskea sen varaan että puoliso on edes hengissä elättämässä.
On ajatellut, että mies maksaa jatkossakin.
Kaikki munat samassa korissa siis. Entä jos mies ottaa eron? Se on sitten siinä. Ei saa edes lesken eläkettä kun ylkä otti ja lähti.
Joo tai entä, jos miehelle käy jotain ja pitää pärjätä yksillä tuloilla? Tämä on vaiettu tabu, mutta todella iso osa päiväkotivastaisuudesta on alitajuntausta työn vieroksuntaa. Kukaan ei tätä koskaan myön, mutta niin se on. En ota tässä kantaa päiväkotien nykytilanteeseen, vaan siihen miten täydellistenkään päiväkotiresurssien tapauksessa lasta ei laiteta päiväkotiin, koska se merkitsisi töihinpaluuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä (ja sisäpiiriläisenä) tähän ilmiöön törmää jatkuvasti missä lapsiin vedoten osa äideistä tekee perheen hyvinvoinnin kannalta loppujen lopuksi aika itsekkäitä päätöksiä. Ajatellaan, että omilla valinnoilla hoivataan lasta, vaikka ensisijaisesti hoivataan omia tarpeita tulla nähdyksi, elää kiireettömämpää ja rennompaa elämää, tuntea olonsa tärkeäksi ym. Mikäs sii, jos perheellä on resursseja loputtomasti, mutta harvalla on tällainen tilanne. Yleensä äiti lopulta vain siirtää osan taakastaan muiden kannettavaksi, kunnes joku lopulta irtautuu, tavalla tai toisella, tästä tilanteesta. Jos (ts) työelämä ei nappaa, aina voi yrittää siirtyä vaikka 60% tai 80% työajalle. Lasten kannalta se jo riittää. Loppu on itseä varten, vaikka mitä sanoisi.
Tässäkin aloittajan vaimo oli vedonnut siihen, että hänen oma isänsä on aikanaan perheen elättänyt. Siis joskus arviolta 30-40 vuotta sitten, kun elintaso ollut hyvin erilainen kuin tänään. Riippuen tietysti asuinkunnasta, jossain pk-seudulla alkaa jo kahden keskituloisenkin olla vaikeaa tulla toimeen, saati sitten yksillä tuloilla. Ei tuossa mielestäni perheen hyvinvoinnin puolesta toimita. Joillain on tietysti sellainen ideologia, etteivät lapset saa mennä päiväkotiin. En ole vielä yhtäkään korkeakoulutettua naista tavannut, joka näin ajattelisi.
No nämä eivät koskaan olekaan korkeastikoulutettuja, tai korkeintaan hyvin harvoin. Uskallan väittää, että isoin kausaliteetti päiväkotivastaisuuden kanssa löytyy kouluttamattomista äideistä ketkä tekevät matalapalkkatyötä.
Mutta useilla naisilla nyt kuitenkin joku ammatti eli koulutus on: sairaanhoitaja, lähihoitaja, suurtalouskokki, pintakäsittelijä, kosmetologi, sihteeri tms.
Eli ei ole vain kouluttamaton vaan on myös muitakin koulutuksia kuin akateeminen.
Mutta joo. Eivät kyllä ole maistereita jotka sen 10v makaa kotona lasten kanssa. En ole kuullut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rohkaistunu käymään kotiryysyissä kaupassa. Jostain syystä puolisokin sanoo,miksen mene kotiryysyissä kauppaan, et miks se pitäis vaatteet vaihtaa. Nukkanen kolttu, eri pari sukat, sääret esillä ja karvat sheivaamatta. Silti se mun tissejä puristelee.
Hyi Hele ei mitään itsekunnioitusta tuollaisella resupekalla. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä (ja sisäpiiriläisenä) tähän ilmiöön törmää jatkuvasti missä lapsiin vedoten osa äideistä tekee perheen hyvinvoinnin kannalta loppujen lopuksi aika itsekkäitä päätöksiä. Ajatellaan, että omilla valinnoilla hoivataan lasta, vaikka ensisijaisesti hoivataan omia tarpeita tulla nähdyksi, elää kiireettömämpää ja rennompaa elämää, tuntea olonsa tärkeäksi ym. Mikäs sii, jos perheellä on resursseja loputtomasti, mutta harvalla on tällainen tilanne. Yleensä äiti lopulta vain siirtää osan taakastaan muiden kannettavaksi, kunnes joku lopulta irtautuu, tavalla tai toisella, tästä tilanteesta. Jos (ts) työelämä ei nappaa, aina voi yrittää siirtyä vaikka 60% tai 80% työajalle. Lasten kannalta se jo riittää. Loppu on itseä varten, vaikka mitä sanoisi.
Tässäkin aloittajan vaimo oli vedonnut siihen, että hänen oma isänsä on aikanaan perheen elättänyt. Siis joskus arviolta 30-40 vuotta sitten, kun elintaso ollut hyvin erilainen kuin tänään. Riippuen tietysti asuinkunnasta, jossain pk-seudulla alkaa jo kahden keskituloisenkin olla vaikeaa tulla toimeen, saati sitten yksillä tuloilla. Ei tuossa mielestäni perheen hyvinvoinnin puolesta toimita. Joillain on tietysti sellainen ideologia, etteivät lapset saa mennä päiväkotiin. En ole vielä yhtäkään korkeakoulutettua naista tavannut, joka näin ajattelisi.
No nämä eivät koskaan olekaan korkeastikoulutettuja, tai korkeintaan hyvin harvoin. Uskallan väittää, että isoin kausaliteetti päiväkotivastaisuuden kanssa löytyy kouluttamattomista äideistä ketkä tekevät matalapalkkatyötä.
On matalapalkkatöitä joihin vaaditaan ammatillinen koulutus. Koulutus sekin. Ei vain korkeakoulutus ole koulutus. Monen tällaisen äidin lapset ovat kyllä päivähoidossa ja osa menee sinne jo 9kk:n ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä (ja sisäpiiriläisenä) tähän ilmiöön törmää jatkuvasti missä lapsiin vedoten osa äideistä tekee perheen hyvinvoinnin kannalta loppujen lopuksi aika itsekkäitä päätöksiä. Ajatellaan, että omilla valinnoilla hoivataan lasta, vaikka ensisijaisesti hoivataan omia tarpeita tulla nähdyksi, elää kiireettömämpää ja rennompaa elämää, tuntea olonsa tärkeäksi ym. Mikäs sii, jos perheellä on resursseja loputtomasti, mutta harvalla on tällainen tilanne. Yleensä äiti lopulta vain siirtää osan taakastaan muiden kannettavaksi, kunnes joku lopulta irtautuu, tavalla tai toisella, tästä tilanteesta. Jos (ts) työelämä ei nappaa, aina voi yrittää siirtyä vaikka 60% tai 80% työajalle. Lasten kannalta se jo riittää. Loppu on itseä varten, vaikka mitä sanoisi.
Tässäkin aloittajan vaimo oli vedonnut siihen, että hänen oma isänsä on aikanaan perheen elättänyt. Siis joskus arviolta 30-40 vuotta sitten, kun elintaso ollut hyvin erilainen kuin tänään. Riippuen tietysti asuinkunnasta, jossain pk-seudulla alkaa jo kahden keskituloisenkin olla vaikeaa tulla toimeen, saati sitten yksillä tuloilla. Ei tuossa mielestäni perheen hyvinvoinnin puolesta toimita. Joillain on tietysti sellainen ideologia, etteivät lapset saa mennä päiväkotiin. En ole vielä yhtäkään korkeakoulutettua naista tavannut, joka näin ajattelisi.
No nämä eivät koskaan olekaan korkeastikoulutettuja, tai korkeintaan hyvin harvoin. Uskallan väittää, että isoin kausaliteetti päiväkotivastaisuuden kanssa löytyy kouluttamattomista äideistä ketkä tekevät matalapalkkatyötä.
Mutta useilla naisilla nyt kuitenkin joku ammatti eli koulutus on: sairaanhoitaja, lähihoitaja, suurtalouskokki, pintakäsittelijä, kosmetologi, sihteeri tms.
Eli ei ole vain kouluttamaton vaan on myös muitakin koulutuksia kuin akateeminen.
Mutta joo. Eivät kyllä ole maistereita jotka sen 10v makaa kotona lasten kanssa. En ole kuullut koskaan.
Ajan tässä takaa sitä, että ovat äitejä ketkä eivät pidä työstään. Silloin ehkä tiedostamattakin omiin päätöksiin saattaa vaikuttaa merkittävästu se tosi asia, että eivät halua palata työelämään. Harva kuitenkaan varsinaisesti rakastaa työtään milloin on itsekästä lasten varjolla heittäytyä (rumasti sanottuna) elätiksi ja kinuta jotain vaaterahaa mieheltä kuka tuskin alun perin sitoutui vastaamaan käytännössä yksin perheen elätyksestä vuosikausiksi.
Alue: Aihe vapaa
Onko se vaimo ajatellut miten käy hänen tulevalle eläkkeelle kun on noin pitkään kotona? Normaali perhevapaatkin haukkaa ison loven tulevaan eläkkeeseen eikä voi laskea sen varaan että puoliso on edes hengissä elättämässä.