Lue keskustelun säännöt.
HS: Rikkaiden deittipalvelut kuratoivat täydellisiä kumppaneita
29.08.2026 |
Joko tästä on keskusteltu? Aika huima tarina lähes nelikymppisestä 166 cm miehestä, joka maksaa deittipalvelulle runsaskätisesti siitä, että etsisi hänelle tarkasti kuratoidun huippuyliopistosta valmistuneen kauniin johtajan, juristin tai lääkärin puolisoksi... Esiteltiin myös muita vastaavia tapauksia. Yhden vaatimuksiin kuului, että naisen tulee olla hoikka, isorintainen, puhua mandariinikiinaa ja ehdottomasti ei kiinnostunut taiteen tekemisestä.
Amerikkalaisten omituisuus on kyllä ihan omaa luokkaansa.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi madaltaa vaatimuksiaan ja tyytyä vähempään kuin mitä itse haluaa? Sen takia, että Mike on mies?
Mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
Ei tarvitsekaan, olkoot yksin vaan ja kaatakoot rahansa loputtomaan kaivoon. Miksi sinua taas harmittaa se, että naiset antavat rehellistä palauetetta? Eihän hän tarvitse kuin edes yhden, joka kuvioon suostuu. Se tarkoittaa sitä, että neljä miljardia naista saavat ajatella hänestä vaikka kuinka negatiivisesti.
Ei minua harmita ollenkaan rehellinen palaute. Mike saa haluta tasan sellaisen kumppanin kuin haluaa ja se hänelle suotakoon. Jos ei löydy niin ei löydy. Ei niitä kriteereitä siltikään kannata tiputtaa, jos omalla tasolla olevaa kumppania ei löydy.
Eihän naisillekaan sanota, että jos sitä multimiljonäärimiesmallia 3 metrin pituudella vanhasta aristokraattisesta rahasta tulevaa tohtoria, joka äänestää vihervasemmistoa ja ajattelee samalla tavalla kaikesta kuin nainen ei löydy, että mieti kriteereitäsi. Hänellä sanotaan, että ansaitset sellaisen kumppanin.
Nyt kyllä liioittelet. Varsinkin tällä palstalla tuodaan jokaiselle kyllä kärkkäästi esille, että sinulla saattaisi olla riman tiputtamisen tarvetta. Itse olen kyllä päinvastaisella kannalla aina, oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa. On todella parempi olla yksin kuin sellaisessa liitossa, missä kaikki ei natsaa. Lapsiakin voi hankkia yksin, varsinkin, jos rahaa on. Mutta jutun miehellä oli selkeä tavoite ydinperheestä (joka tosin oli lipumassa horisonttiin kovaa vauhtia) ja hänen riskinsä saada vammainen lapsi ovat jo lisääntyneet iän takia ja lisääntyy vuosi vuodelta. Ideana hänellä varmaan olisi saada terve lapsi. Ap
Lastensaannista tuli mieleen, että eikös vöyräämmissä piireissä käytetä toisinaan myös sijaissynnyttäjiä. Ei toki liity miehen (konkreettiseen) panokseen asiassa, mutta tulipa nyt mieleen. Poikkeuksellisen hyvää pohdiskelua tässä ketjussa joka tapauksessa av:n yleiseen hurlumheihin nähden, jatkakaamme samalla linjalla :-)
En arvannut, että tästä tulisi näin pitkä ketju, sillä aihe on täällä melko tyhjiin kaluttu ;)
Voisin kuvitella, ettei jutun mies halua lasta yksinään, mutta olisihan se mahdollista. USAssa sijaissynnyttäjän käyttäminen on sallittua. Adoptioprosessit sen sijaan ovat nykyään hankalia, monet maat ovat kieltäneet ne väärinkäytösten takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi madaltaa vaatimuksiaan ja tyytyä vähempään kuin mitä itse haluaa? Sen takia, että Mike on mies?
Mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
Ei tarvitsekaan, olkoot yksin vaan ja kaatakoot rahansa loputtomaan kaivoon. Miksi sinua taas harmittaa se, että naiset antavat rehellistä palauetetta? Eihän hän tarvitse kuin edes yhden, joka kuvioon suostuu. Se tarkoittaa sitä, että neljä miljardia naista saavat ajatella hänestä vaikka kuinka negatiivisesti.
Ei minua harmita ollenkaan rehellinen palaute. Mike saa haluta tasan sellaisen kumppanin kuin haluaa ja se hänelle suotakoon. Jos ei löydy niin ei löydy. Ei niitä kriteereitä siltikään kannata tiputtaa, jos omalla tasolla olevaa kumppania ei löydy.
Eihän naisillekaan sanota, että jos sitä multimiljonäärimiesmallia 3 metrin pituudella vanhasta aristokraattisesta rahasta tulevaa tohtoria, joka äänestää vihervasemmistoa ja ajattelee samalla tavalla kaikesta kuin nainen ei löydy, että mieti kriteereitäsi. Hänellä sanotaan, että ansaitset sellaisen kumppanin.
Nyt kyllä liioittelet. Varsinkin tällä palstalla tuodaan jokaiselle kyllä kärkkäästi esille, että sinulla saattaisi olla riman tiputtamisen tarvetta. Itse olen kyllä päinvastaisella kannalla aina, oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa. On todella parempi olla yksin kuin sellaisessa liitossa, missä kaikki ei natsaa. Lapsiakin voi hankkia yksin, varsinkin, jos rahaa on. Mutta jutun miehellä oli selkeä tavoite ydinperheestä (joka tosin oli lipumassa horisonttiin kovaa vauhtia) ja hänen riskinsä saada vammainen lapsi ovat jo lisääntyneet iän takia ja lisääntyy vuosi vuodelta. Ideana hänellä varmaan olisi saada terve lapsi. Ap
Lastensaannista tuli mieleen, että eikös vöyräämmissä piireissä käytetä toisinaan myös sijaissynnyttäjiä. Ei toki liity miehen (konkreettiseen) panokseen asiassa, mutta tulipa nyt mieleen. Poikkeuksellisen hyvää pohdiskelua tässä ketjussa joka tapauksessa av:n yleiseen hurlumheihin nähden, jatkakaamme samalla linjalla :-)
En arvannut, että tästä tulisi näin pitkä ketju, sillä aihe on täällä melko tyhjiin kaluttu ;)
Voisin kuvitella, ettei jutun mies halua lasta yksinään, mutta olisihan se mahdollista. USAssa sijaissynnyttäjän käyttäminen on sallittua. Adoptioprosessit sen sijaan ovat nykyään hankalia, monet maat ovat kieltäneet ne väärinkäytösten takia. Ap
Aivan juu, en itse asiassa ajatellutkaan, että yksin ryhtyisi isäksi, vaikka tosiaan sekin mahdollista. Mutta jos tämä laskisi jonkun uratykkinaisen kynnystä hypätä diiliin mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi madaltaa vaatimuksiaan ja tyytyä vähempään kuin mitä itse haluaa? Sen takia, että Mike on mies?
Mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
Ei tarvitsekaan, olkoot yksin vaan ja kaatakoot rahansa loputtomaan kaivoon. Miksi sinua taas harmittaa se, että naiset antavat rehellistä palauetetta? Eihän hän tarvitse kuin edes yhden, joka kuvioon suostuu. Se tarkoittaa sitä, että neljä miljardia naista saavat ajatella hänestä vaikka kuinka negatiivisesti.
Ei minua harmita ollenkaan rehellinen palaute. Mike saa haluta tasan sellaisen kumppanin kuin haluaa ja se hänelle suotakoon. Jos ei löydy niin ei löydy. Ei niitä kriteereitä siltikään kannata tiputtaa, jos omalla tasolla olevaa kumppania ei löydy.
Eihän naisillekaan sanota, että jos sitä multimiljonäärimiesmallia 3 metrin pituudella vanhasta aristokraattisesta rahasta tulevaa tohtoria, joka äänestää vihervasemmistoa ja ajattelee samalla tavalla kaikesta kuin nainen ei löydy, että mieti kriteereitäsi. Hänellä sanotaan, että ansaitset sellaisen kumppanin.
Nyt kyllä liioittelet. Varsinkin tällä palstalla tuodaan jokaiselle kyllä kärkkäästi esille, että sinulla saattaisi olla riman tiputtamisen tarvetta. Itse olen kyllä päinvastaisella kannalla aina, oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa. On todella parempi olla yksin kuin sellaisessa liitossa, missä kaikki ei natsaa. Lapsiakin voi hankkia yksin, varsinkin, jos rahaa on. Mutta jutun miehellä oli selkeä tavoite ydinperheestä (joka tosin oli lipumassa horisonttiin kovaa vauhtia) ja hänen riskinsä saada vammainen lapsi ovat jo lisääntyneet iän takia ja lisääntyy vuosi vuodelta. Ideana hänellä varmaan olisi saada terve lapsi. Ap
Lastensaannista tuli mieleen, että eikös vöyräämmissä piireissä käytetä toisinaan myös sijaissynnyttäjiä. Ei toki liity miehen (konkreettiseen) panokseen asiassa, mutta tulipa nyt mieleen. Poikkeuksellisen hyvää pohdiskelua tässä ketjussa joka tapauksessa av:n yleiseen hurlumheihin nähden, jatkakaamme samalla linjalla :-)
En arvannut, että tästä tulisi näin pitkä ketju, sillä aihe on täällä melko tyhjiin kaluttu ;)
Voisin kuvitella, ettei jutun mies halua lasta yksinään, mutta olisihan se mahdollista. USAssa sijaissynnyttäjän käyttäminen on sallittua. Adoptioprosessit sen sijaan ovat nykyään hankalia, monet maat ovat kieltäneet ne väärinkäytösten takia. Ap
Aivan juu, en itse asiassa ajatellutkaan, että yksin ryhtyisi isäksi, vaikka tosiaan sekin mahdollista. Mutta jos tämä laskisi jonkun uratykkinaisen kynnystä hypätä diiliin mukaan...
Tarkoitatko, että uratykkinainen ei haluaisi itse synnyttää lastaan? En ole aiheen asiantuntija, mutta olen lukenut aiheesta muutaman lehtijutun ja katsonut jonkun dokkarinkin eikä uran tekeminen ainakaan niissä kuvatuissa tapauksissa ollut syynä sijaissynnyttämiseen. Jos näin olisi, nainen varmaan voisi hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ilman mr. P:täkin. Mr. P:n ongelma ei taida ratketa kenenkään muun kuin hänen itsensä kautta, tavalla tai toisella, sillä maailma (naiset) ei taivu hänen mallilleen :) Ja sitä hänen deittiemäntänsä käyttää hyväkseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa pari vuotta sitten ilmestynyt elokuva Materialists, joka kertoo tästä aiheesta.
Se ei ollut elokuvana kovin sielukas (saman ohjaajan edellinen Past Lives oli täysosuma), mutta parhaimmillaan sitä katsoessa voi reflektoida omaa arvomaailmaansa. Miten ulkokultaisilta elokuvan henkilöiden kumppanitoiveet vaikuttavatkaan.
Voisiko sittenkin olla niin, että mitä korskeammat ovat omat koristelumme, sitä kauemmas eriydymme omista inhimillisistä piirteistä, jotka oikeasti voisivat vavahduttaa jotain toista ihmistä luonnolliseen ihastumiseen, rakastumiseen, kumppanuuteen.Eivätkö ne korskeat koristelutkin ole inhimillisiä piirteitä siinä missä muutkin heikkoudet? Inhimillisyys on usein pöyhkeilyä, esittämistä ja erinäisiä teennäisyyksiä, joilla on tarve etukäteen puolustautua kuviteltuja ja todellisia vaaroja vastaan. "Parempi inhimillisyys" kertoo usein kypsästä ja vakaasta ihmisestä, jolla ei ole vaikeuksia pariutua, koska hän löytää tien muiden luo ja kontaktiin. Heikkouden tunne ei ole niin kokonaisvaltaista kuin pöyhkeällä, röyhkeällä jne. Ap
Lähinnä pohdin, että elokuvassa esitetty ::eliittitason kumppanihankinta:: -projekti on läpeensä statushakuinen. Kumppanin tulee istua imagoon ja elämäntyyliin, ja mieluiten vahvistaa näitä tuodakseen (sosiaalista) lisäarvoa. Elokuvassa kaikki haluavat päästä näyttävästi naimisiin ja kohottaa omaa markkina-arvoa.
Oikea ihmisten välinen kohtaaminen näyttää olevan sivuseikka, kun verrataan taseet, cv:t, ja sukulinjat.
Ja kun puhutaan itsensä kehittämisestä, se on pilatesta, golf-harrastusta tai jotakin muuta ajankohtaista demonstraatiota, mitä menestyksen ilmentymänä yleisesti tässä ajassa pidetään. Näissä harrastuksissa ei ole mitään vikaa, mutta jos ne ovat lähtöisin vain ulkoisista motiiveista eli näyttävät ns. hyvältä cv:ssa tai deittiprofiilissa, niin millä tavalla ne ilmentävät henkilön omia kiinnostuksen kohteita paitsi siis toki niin että yksilöä kiinnostaa olla ihailtu, haluttu, ja tehdä asioita jotka ovat keskiverrosti ihailtuja ja haluttuja.
Miten tällaiseen muppett’iin ihastutaan, jos hän ei pienissäkään elämänvalinnoissa kuuntele sisäistä kiinnostustaan vaan panssaroi itsensä yleisesti hyväksytyillä atribuuteilla?En ole kyseistä leffaa nähnyt, mutta muotitietoisista pöyhkeilijöistäkin löytyy monia puolia - jos leffassa ei esitetty muuta kuin stereotypia tuollaisesta ihmistyypistä, niin ehkä kyseessä oli moraliteetti eikä niinkään satiiri tai jokin muu hienojakoisempi kuvaus kyseisestä ilmiöstä.
Journalismin kaavussa esitetty kuvaus pikkutarkkoja vaatimuksia esittävästä "pikkumiehestä" on yhtä lailla ilkeä stereotypia oikean ihmisen isoista asioista.
Menestyksen ja varallisuuden stereotypiat sisältävät usein luokka-ajattelua, missä oman luokan ja taustan "normaali" on hyveellistä ja ideaalista, vaikka siinä yhtä lailla on omat tapansa ja muotinsa. Kyse on siis kulttuurieroista siinä missä amerikkalaisuuden ja eurooppalaisuudenkin välillä, mistä aloituksessa kirjoitin. Toinen on liian vieras, outo ja naurettava omine tärkeilyineen. Eli mukana on aimo annos ylemmyydentuntoa. Ap
Ymmärrän hyvin ajatuksesi journalismiin verhotusta ilkeydestä. Mutta minusta asetelmassa ei ole mitään uutta. Seurapiirit ovat aina väheksyneet tavan kansaa ja tavan kansa on aina nauranut ylimystölleen. Kuninkaat ja kreivit vain ovat vaihtuneet nykyajan säädyn mukaisesti varainhoitajiksi, business partnereiksi ja wellness influencereiksi.
Luin tuon artikkelin otteita sen osalta, mitä tähän ketjuun oli lainattu. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin samanlaiselta asetelmalta kuin elokuvassa.
Elokuvassakin kyllä tuli ilmi, kuinka kipeä asia parittomuus kumppanin etsijöille oli. Silti, naiselle miehen kaljuus saattoi olla ratkaiseva tekijä pakeille, mies saattoi hylätä deitin painon takia (ei ylipainoa, mutta ei myöskään malli - hän oli tottunut deittailemaan vain malleja). Koko parinhaku oli ylimielistä, tiivistetysti: minun markkina-arvoni on korkeammalla kuin palvelussanne tarjotut deitit.
Tästä näkökulmasta ajattelen, että hesarin / nytin artikkelissa suhtaudutaan ylimielisesti eliittikumppania hakevaan pikkutarkkaan niuhoon, mutta eikö hän omalla ylimielisellä asenteellaan kutsu juuri tällaista energiaa tykönsä? Hänhän kokee olevansa muiden yläpuolella, julistaa että olen näin ja näin upea ja nettovarallisuuteni on näin ja näin vaikuttava, ja minulla on kaikkea millä mies voi itsensä kuorruttaa, enkä tyydy tavalliseen rakkauteen vaan minun rakkautenikin on oltava yhtä kiiltävää, koska kaiken tämän itsetehostukseni perusteella ansaitsen tavallista kiiltävämpää rakkautta.
Ja vitsi onkin siinä, että tietysti tälle pedantille partnerin etsijälle irvaillaan. Mies etsii pitkän ulkoisia attribuutteja sisältävän listan kanssa kumppania, mutta ei kykene hyväksymään, että niillä ominaisuuksilla varustetun ehdokkaan vastaava lista ei sisällä hänen tyyppistä vaihtoehtoa. Ja vaikka kuinka länkytetään, se ratkaiseva ominaisuus ei ole pituus, maailmassa on paljon naisia joille pituus ei ole lopulta kovin ratkaiseva asia, ja paljon keskimittaa lyhyempiä miehiä, joilla on parisuhteet tai kysyntää sellaiseen.
Muiden puutteille on helppo nauraa, joskus ihan vain helpotuksesta, ettei jäänyt itse kiinni vastaavista turhamaisista vaatimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa pari vuotta sitten ilmestynyt elokuva Materialists, joka kertoo tästä aiheesta.
Se ei ollut elokuvana kovin sielukas (saman ohjaajan edellinen Past Lives oli täysosuma), mutta parhaimmillaan sitä katsoessa voi reflektoida omaa arvomaailmaansa. Miten ulkokultaisilta elokuvan henkilöiden kumppanitoiveet vaikuttavatkaan.
Voisiko sittenkin olla niin, että mitä korskeammat ovat omat koristelumme, sitä kauemmas eriydymme omista inhimillisistä piirteistä, jotka oikeasti voisivat vavahduttaa jotain toista ihmistä luonnolliseen ihastumiseen, rakastumiseen, kumppanuuteen.Eivätkö ne korskeat koristelutkin ole inhimillisiä piirteitä siinä missä muutkin heikkoudet? Inhimillisyys on usein pöyhkeilyä, esittämistä ja erinäisiä teennäisyyksiä, joilla on tarve etukäteen puolustautua kuviteltuja ja todellisia vaaroja vastaan. "Parempi inhimillisyys" kertoo usein kypsästä ja vakaasta ihmisestä, jolla ei ole vaikeuksia pariutua, koska hän löytää tien muiden luo ja kontaktiin. Heikkouden tunne ei ole niin kokonaisvaltaista kuin pöyhkeällä, röyhkeällä jne. Ap
Lähinnä pohdin, että elokuvassa esitetty ::eliittitason kumppanihankinta:: -projekti on läpeensä statushakuinen. Kumppanin tulee istua imagoon ja elämäntyyliin, ja mieluiten vahvistaa näitä tuodakseen (sosiaalista) lisäarvoa. Elokuvassa kaikki haluavat päästä näyttävästi naimisiin ja kohottaa omaa markkina-arvoa.
Oikea ihmisten välinen kohtaaminen näyttää olevan sivuseikka, kun verrataan taseet, cv:t, ja sukulinjat.
Ja kun puhutaan itsensä kehittämisestä, se on pilatesta, golf-harrastusta tai jotakin muuta ajankohtaista demonstraatiota, mitä menestyksen ilmentymänä yleisesti tässä ajassa pidetään. Näissä harrastuksissa ei ole mitään vikaa, mutta jos ne ovat lähtöisin vain ulkoisista motiiveista eli näyttävät ns. hyvältä cv:ssa tai deittiprofiilissa, niin millä tavalla ne ilmentävät henkilön omia kiinnostuksen kohteita paitsi siis toki niin että yksilöä kiinnostaa olla ihailtu, haluttu, ja tehdä asioita jotka ovat keskiverrosti ihailtuja ja haluttuja.
Miten tällaiseen muppett’iin ihastutaan, jos hän ei pienissäkään elämänvalinnoissa kuuntele sisäistä kiinnostustaan vaan panssaroi itsensä yleisesti hyväksytyillä atribuuteilla?En ole kyseistä leffaa nähnyt, mutta muotitietoisista pöyhkeilijöistäkin löytyy monia puolia - jos leffassa ei esitetty muuta kuin stereotypia tuollaisesta ihmistyypistä, niin ehkä kyseessä oli moraliteetti eikä niinkään satiiri tai jokin muu hienojakoisempi kuvaus kyseisestä ilmiöstä.
Journalismin kaavussa esitetty kuvaus pikkutarkkoja vaatimuksia esittävästä "pikkumiehestä" on yhtä lailla ilkeä stereotypia oikean ihmisen isoista asioista.
Menestyksen ja varallisuuden stereotypiat sisältävät usein luokka-ajattelua, missä oman luokan ja taustan "normaali" on hyveellistä ja ideaalista, vaikka siinä yhtä lailla on omat tapansa ja muotinsa. Kyse on siis kulttuurieroista siinä missä amerikkalaisuuden ja eurooppalaisuudenkin välillä, mistä aloituksessa kirjoitin. Toinen on liian vieras, outo ja naurettava omine tärkeilyineen. Eli mukana on aimo annos ylemmyydentuntoa. Ap
Ymmärrän hyvin ajatuksesi journalismiin verhotusta ilkeydestä. Mutta minusta asetelmassa ei ole mitään uutta. Seurapiirit ovat aina väheksyneet tavan kansaa ja tavan kansa on aina nauranut ylimystölleen. Kuninkaat ja kreivit vain ovat vaihtuneet nykyajan säädyn mukaisesti varainhoitajiksi, business partnereiksi ja wellness influencereiksi.
Luin tuon artikkelin otteita sen osalta, mitä tähän ketjuun oli lainattu. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin samanlaiselta asetelmalta kuin elokuvassa.
Elokuvassakin kyllä tuli ilmi, kuinka kipeä asia parittomuus kumppanin etsijöille oli. Silti, naiselle miehen kaljuus saattoi olla ratkaiseva tekijä pakeille, mies saattoi hylätä deitin painon takia (ei ylipainoa, mutta ei myöskään malli - hän oli tottunut deittailemaan vain malleja). Koko parinhaku oli ylimielistä, tiivistetysti: minun markkina-arvoni on korkeammalla kuin palvelussanne tarjotut deitit.
Tästä näkökulmasta ajattelen, että hesarin / nytin artikkelissa suhtaudutaan ylimielisesti eliittikumppania hakevaan pikkutarkkaan niuhoon, mutta eikö hän omalla ylimielisellä asenteellaan kutsu juuri tällaista energiaa tykönsä? Hänhän kokee olevansa muiden yläpuolella, julistaa että olen näin ja näin upea ja nettovarallisuuteni on näin ja näin vaikuttava, ja minulla on kaikkea millä mies voi itsensä kuorruttaa, enkä tyydy tavalliseen rakkauteen vaan minun rakkautenikin on oltava yhtä kiiltävää, koska kaiken tämän itsetehostukseni perusteella ansaitsen tavallista kiiltävämpää rakkautta.
Ja vitsi onkin siinä, että tietysti tälle pedantille partnerin etsijälle irvaillaan. Mies etsii pitkän ulkoisia attribuutteja sisältävän listan kanssa kumppania, mutta ei kykene hyväksymään, että niillä ominaisuuksilla varustetun ehdokkaan vastaava lista ei sisällä hänen tyyppistä vaihtoehtoa. Ja vaikka kuinka länkytetään, se ratkaiseva ominaisuus ei ole pituus, maailmassa on paljon naisia joille pituus ei ole lopulta kovin ratkaiseva asia, ja paljon keskimittaa lyhyempiä miehiä, joilla on parisuhteet tai kysyntää sellaiseen.
Muiden puutteille on helppo nauraa, joskus ihan vain helpotuksesta, ettei jäänyt itse kiinni vastaavista turhamaisista vaatimuksista.
Näinpä, muiden puutteille on helpompi nauraa kuin omilleen. Se on kuitenkin omasta näkökulmastani vähän turhan esoteerinen selitys, että haastateltava "kutsuisi juuri tällaista eneregiaa tykönsä", sillä emme enää ole peruskoulussa koulukiusattavina, vaan kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista sanomalehdistä ja sen toimittaja, joka vinoilee yhdelle onnettomalle ikisinkulle. Asetelma on lievästi sanottuna törkeä eikä minun silmissäni lievennä yhtään, että kyseessä sanotaan olevan varakas mies. Ei se tee miehen nöyryytyksestä ja koulukiusaamisesta yhtään hyväksytympää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut yli 60 treffeillä, eikä ole löytänyt mieluista, niin vika löytyy peilistä.
taitaa löytyä korvien välistä vika, deiteillä kuitenkin ollut tiedossa pituus ja ulkonäkö etukäteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa pari vuotta sitten ilmestynyt elokuva Materialists, joka kertoo tästä aiheesta.
Se ei ollut elokuvana kovin sielukas (saman ohjaajan edellinen Past Lives oli täysosuma), mutta parhaimmillaan sitä katsoessa voi reflektoida omaa arvomaailmaansa. Miten ulkokultaisilta elokuvan henkilöiden kumppanitoiveet vaikuttavatkaan.
Voisiko sittenkin olla niin, että mitä korskeammat ovat omat koristelumme, sitä kauemmas eriydymme omista inhimillisistä piirteistä, jotka oikeasti voisivat vavahduttaa jotain toista ihmistä luonnolliseen ihastumiseen, rakastumiseen, kumppanuuteen.Eivätkö ne korskeat koristelutkin ole inhimillisiä piirteitä siinä missä muutkin heikkoudet? Inhimillisyys on usein pöyhkeilyä, esittämistä ja erinäisiä teennäisyyksiä, joilla on tarve etukäteen puolustautua kuviteltuja ja todellisia vaaroja vastaan. "Parempi inhimillisyys" kertoo usein kypsästä ja vakaasta ihmisestä, jolla ei ole vaikeuksia pariutua, koska hän löytää tien muiden luo ja kontaktiin. Heikkouden tunne ei ole niin kokonaisvaltaista kuin pöyhkeällä, röyhkeällä jne. Ap
Lähinnä pohdin, että elokuvassa esitetty ::eliittitason kumppanihankinta:: -projekti on läpeensä statushakuinen. Kumppanin tulee istua imagoon ja elämäntyyliin, ja mieluiten vahvistaa näitä tuodakseen (sosiaalista) lisäarvoa. Elokuvassa kaikki haluavat päästä näyttävästi naimisiin ja kohottaa omaa markkina-arvoa.
Oikea ihmisten välinen kohtaaminen näyttää olevan sivuseikka, kun verrataan taseet, cv:t, ja sukulinjat.
Ja kun puhutaan itsensä kehittämisestä, se on pilatesta, golf-harrastusta tai jotakin muuta ajankohtaista demonstraatiota, mitä menestyksen ilmentymänä yleisesti tässä ajassa pidetään. Näissä harrastuksissa ei ole mitään vikaa, mutta jos ne ovat lähtöisin vain ulkoisista motiiveista eli näyttävät ns. hyvältä cv:ssa tai deittiprofiilissa, niin millä tavalla ne ilmentävät henkilön omia kiinnostuksen kohteita paitsi siis toki niin että yksilöä kiinnostaa olla ihailtu, haluttu, ja tehdä asioita jotka ovat keskiverrosti ihailtuja ja haluttuja.
Miten tällaiseen muppett’iin ihastutaan, jos hän ei pienissäkään elämänvalinnoissa kuuntele sisäistä kiinnostustaan vaan panssaroi itsensä yleisesti hyväksytyillä atribuuteilla?En ole kyseistä leffaa nähnyt, mutta muotitietoisista pöyhkeilijöistäkin löytyy monia puolia - jos leffassa ei esitetty muuta kuin stereotypia tuollaisesta ihmistyypistä, niin ehkä kyseessä oli moraliteetti eikä niinkään satiiri tai jokin muu hienojakoisempi kuvaus kyseisestä ilmiöstä.
Journalismin kaavussa esitetty kuvaus pikkutarkkoja vaatimuksia esittävästä "pikkumiehestä" on yhtä lailla ilkeä stereotypia oikean ihmisen isoista asioista.
Menestyksen ja varallisuuden stereotypiat sisältävät usein luokka-ajattelua, missä oman luokan ja taustan "normaali" on hyveellistä ja ideaalista, vaikka siinä yhtä lailla on omat tapansa ja muotinsa. Kyse on siis kulttuurieroista siinä missä amerikkalaisuuden ja eurooppalaisuudenkin välillä, mistä aloituksessa kirjoitin. Toinen on liian vieras, outo ja naurettava omine tärkeilyineen. Eli mukana on aimo annos ylemmyydentuntoa. Ap
Ymmärrän hyvin ajatuksesi journalismiin verhotusta ilkeydestä. Mutta minusta asetelmassa ei ole mitään uutta. Seurapiirit ovat aina väheksyneet tavan kansaa ja tavan kansa on aina nauranut ylimystölleen. Kuninkaat ja kreivit vain ovat vaihtuneet nykyajan säädyn mukaisesti varainhoitajiksi, business partnereiksi ja wellness influencereiksi.
Luin tuon artikkelin otteita sen osalta, mitä tähän ketjuun oli lainattu. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin samanlaiselta asetelmalta kuin elokuvassa.
Elokuvassakin kyllä tuli ilmi, kuinka kipeä asia parittomuus kumppanin etsijöille oli. Silti, naiselle miehen kaljuus saattoi olla ratkaiseva tekijä pakeille, mies saattoi hylätä deitin painon takia (ei ylipainoa, mutta ei myöskään malli - hän oli tottunut deittailemaan vain malleja). Koko parinhaku oli ylimielistä, tiivistetysti: minun markkina-arvoni on korkeammalla kuin palvelussanne tarjotut deitit.
Tästä näkökulmasta ajattelen, että hesarin / nytin artikkelissa suhtaudutaan ylimielisesti eliittikumppania hakevaan pikkutarkkaan niuhoon, mutta eikö hän omalla ylimielisellä asenteellaan kutsu juuri tällaista energiaa tykönsä? Hänhän kokee olevansa muiden yläpuolella, julistaa että olen näin ja näin upea ja nettovarallisuuteni on näin ja näin vaikuttava, ja minulla on kaikkea millä mies voi itsensä kuorruttaa, enkä tyydy tavalliseen rakkauteen vaan minun rakkautenikin on oltava yhtä kiiltävää, koska kaiken tämän itsetehostukseni perusteella ansaitsen tavallista kiiltävämpää rakkautta.
Ja vitsi onkin siinä, että tietysti tälle pedantille partnerin etsijälle irvaillaan. Mies etsii pitkän ulkoisia attribuutteja sisältävän listan kanssa kumppania, mutta ei kykene hyväksymään, että niillä ominaisuuksilla varustetun ehdokkaan vastaava lista ei sisällä hänen tyyppistä vaihtoehtoa. Ja vaikka kuinka länkytetään, se ratkaiseva ominaisuus ei ole pituus, maailmassa on paljon naisia joille pituus ei ole lopulta kovin ratkaiseva asia, ja paljon keskimittaa lyhyempiä miehiä, joilla on parisuhteet tai kysyntää sellaiseen.
Muiden puutteille on helppo nauraa, joskus ihan vain helpotuksesta, ettei jäänyt itse kiinni vastaavista turhamaisista vaatimuksista.Näinpä, muiden puutteille on helpompi nauraa kuin omilleen. Se on kuitenkin omasta näkökulmastani vähän turhan esoteerinen selitys, että haastateltava "kutsuisi juuri tällaista eneregiaa tykönsä", sillä emme enää ole peruskoulussa koulukiusattavina, vaan kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista sanomalehdistä ja sen toimittaja, joka vinoilee yhdelle onnettomalle ikisinkulle. Asetelma on lievästi sanottuna törkeä eikä minun silmissäni lievennä yhtään, että kyseessä sanotaan olevan varakas mies. Ei se tee miehen nöyryytyksestä ja koulukiusaamisesta yhtään hyväksytympää. Ap
Samaa ihmettelin juttua lukiessani. Eikö sen toimittajan pitäisi yrittää kuvailla haastateltavaansa mahdollisimman objektiivisesti ja neutraalisti? Se ei tietenkään tarkoita, ettei faktoja saisi mainita, vaan tottakai ne kuuluu mainita jutussa. Mutta että toimittelija sitten itse naureskelee jutussa haastateltavalleen? Ja vielä se kreikkalainen nainen, jonka asiakas mies on, naureskeli hänelle? Mun mielestä kyllä oikeasti asiatonta. Kai niitä edes hävettää lukea valmis juttu lehden sivuilta? Mut luultavasti vielä enemmän hävettää ja kaduttaa haastateltavaa, kun ei tiennyt joutuvansa pilkattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi madaltaa vaatimuksiaan ja tyytyä vähempään kuin mitä itse haluaa? Sen takia, että Mike on mies?
Mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
Ei tarvitsekaan, olkoot yksin vaan ja kaatakoot rahansa loputtomaan kaivoon. Miksi sinua taas harmittaa se, että naiset antavat rehellistä palauetetta? Eihän hän tarvitse kuin edes yhden, joka kuvioon suostuu. Se tarkoittaa sitä, että neljä miljardia naista saavat ajatella hänestä vaikka kuinka negatiivisesti.
Ei minua harmita ollenkaan rehellinen palaute. Mike saa haluta tasan sellaisen kumppanin kuin haluaa ja se hänelle suotakoon. Jos ei löydy niin ei löydy. Ei niitä kriteereitä siltikään kannata tiputtaa, jos omalla tasolla olevaa kumppania ei löydy.
Eihän naisillekaan sanota, että jos sitä multimiljonäärimiesmallia 3 metrin pituudella vanhasta aristokraattisesta rahasta tulevaa tohtoria, joka äänestää vihervasemmistoa ja ajattelee samalla tavalla kaikesta kuin nainen ei löydy, että mieti kriteereitäsi. Hänellä sanotaan, että ansaitset sellaisen kumppanin.
Nyt kyllä liioittelet. Varsinkin tällä palstalla tuodaan jokaiselle kyllä kärkkäästi esille, että sinulla saattaisi olla riman tiputtamisen tarvetta. Itse olen kyllä päinvastaisella kannalla aina, oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa. On todella parempi olla yksin kuin sellaisessa liitossa, missä kaikki ei natsaa. Lapsiakin voi hankkia yksin, varsinkin, jos rahaa on. Mutta jutun miehellä oli selkeä tavoite ydinperheestä (joka tosin oli lipumassa horisonttiin kovaa vauhtia) ja hänen riskinsä saada vammainen lapsi ovat jo lisääntyneet iän takia ja lisääntyy vuosi vuodelta. Ideana hänellä varmaan olisi saada terve lapsi. Ap
Lastensaannista tuli mieleen, että eikös vöyräämmissä piireissä käytetä toisinaan myös sijaissynnyttäjiä. Ei toki liity miehen (konkreettiseen) panokseen asiassa, mutta tulipa nyt mieleen. Poikkeuksellisen hyvää pohdiskelua tässä ketjussa joka tapauksessa av:n yleiseen hurlumheihin nähden, jatkakaamme samalla linjalla :-)
En arvannut, että tästä tulisi näin pitkä ketju, sillä aihe on täällä melko tyhjiin kaluttu ;)
Voisin kuvitella, ettei jutun mies halua lasta yksinään, mutta olisihan se mahdollista. USAssa sijaissynnyttäjän käyttäminen on sallittua. Adoptioprosessit sen sijaan ovat nykyään hankalia, monet maat ovat kieltäneet ne väärinkäytösten takia. Ap
Aivan juu, en itse asiassa ajatellutkaan, että yksin ryhtyisi isäksi, vaikka tosiaan sekin mahdollista. Mutta jos tämä laskisi jonkun uratykkinaisen kynnystä hypätä diiliin mukaan...
Tarkoitatko, että uratykkinainen ei haluaisi itse synnyttää lastaan? En ole aiheen asiantuntija, mutta olen lukenut aiheesta muutaman lehtijutun ja katsonut jonkun dokkarinkin eikä uran tekeminen ainakaan niissä kuvatuissa tapauksissa ollut syynä sijaissynnyttämiseen. Jos näin olisi, nainen varmaan voisi hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ilman mr. P:täkin. Mr. P:n ongelma ei taida ratketa kenenkään muun kuin hänen itsensä kautta, tavalla tai toisella, sillä maailma (naiset) ei taivu hänen mallilleen :) Ja sitä hänen deittiemäntänsä käyttää hyväkseen. Ap
Voisiko syynä ainakin osittain olla valikoitumisharha? Todennäköisesti uranainen on älykäs eikä halua ottaa riskiä tulla leimatuksi, eikä kertoa yksityisasioistaan avoimesti kaikille. Olipa syy ura tai että vaikka pelkää pysyvää ulkonäön muutosta tai synnytysvauriota. Sijaissynnytys on kuitenkin mielipiteitä jakava aihe, varsinkin jos nainen olisi itse kykenevä synnyttämään, muttei halua.
Yks eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo mies olisi tuhlannut saman rahan prostituoituihin hän olisi saanut satoja tunteja enemmän palvelua ja olisi luultavasti päässyt myös lähemmäs aitoa rakkautta kuin tuolla pelillä. Ainoa joka tuosta hyötyy on tuo kreikkalainen omistajanainen. Ja yllätys yllätys edes hän ei ole menossa tuon pinocchion kanssa naimisiin eli edes hän ei usko myymäänsä tuotteeseen.
Emmehän me tiedä, vaikka olisikin tuhlannut saman rahan maksulliseen seuraan. Hänen tavoitteensa ei kuitenkaan ole "palvelu", vaan avioliitto ja perhe-elämä. Nämä kaksi asiaa menivät jo aiemmin ketjussa joltain sekaisin, ellet sitten ole sama henkilö kuin se, joka aiemmin kirjoitti lähes saman. Osalle täällä on näemmä vaikea uskoa, että mies todella voi haluta mennä naimisiin ja saada lapsia. Pelkkä seksi ei riitä. Ap
Pointtini oli siinä että tuhlattuaan puolen vuoden vuosipalkan hän on edelleen lähtöruudussa. Sillä ei ole mitään väliä haluaako hän naimisiin kun kukaan ei halua hänen kanssaan naimisiin.
Joku voisi halutakin, mutta tämänkaltainen palvelu on hänen kohdallaan täysin epäonnistunut ja vielä julkiset nolaukset päälle. Paheksun syvästi. Myös rikasta voidaan käyttää hyväksi ja manipuloida herkissä asioissa eikä se ole yhtään vähemmän väärin kuin köyhemmän huijaaminen. Ap
Tuon palvelunpitäjän pitäisi sanoa tuolle miehelle, että hön ei etsi kumppania eikä vaimoa vasn näyttelyesinettä ja lapsentekokonetta.
Ainoa joka tuosta hyötyy jotain on tuo kreikkalainen nainen. Hän olisi ihan viimeinen kertomaan tuolle miehelle ainuttakaan totuutta. Hyväksikäyttöä puhtaimmillaan.
Ymmärsinkö oikein että toimistossa on puolenkymmentä työntekijää ja se pyörii 15 asiakkaan rahoilla? Eli yksi asiakas maksaa noin kolmasosan työntekijän vuosipalkasta? Nyt on kyllä joitakuita huijattu ja kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi madaltaa vaatimuksiaan ja tyytyä vähempään kuin mitä itse haluaa? Sen takia, että Mike on mies?
Mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
Ei tarvitsekaan, olkoot yksin vaan ja kaatakoot rahansa loputtomaan kaivoon. Miksi sinua taas harmittaa se, että naiset antavat rehellistä palauetetta? Eihän hän tarvitse kuin edes yhden, joka kuvioon suostuu. Se tarkoittaa sitä, että neljä miljardia naista saavat ajatella hänestä vaikka kuinka negatiivisesti.
Ei minua harmita ollenkaan rehellinen palaute. Mike saa haluta tasan sellaisen kumppanin kuin haluaa ja se hänelle suotakoon. Jos ei löydy niin ei löydy. Ei niitä kriteereitä siltikään kannata tiputtaa, jos omalla tasolla olevaa kumppania ei löydy.
Eihän naisillekaan sanota, että jos sitä multimiljonäärimiesmallia 3 metrin pituudella vanhasta aristokraattisesta rahasta tulevaa tohtoria, joka äänestää vihervasemmistoa ja ajattelee samalla tavalla kaikesta kuin nainen ei löydy, että mieti kriteereitäsi. Hänellä sanotaan, että ansaitset sellaisen kumppanin.
Nyt kyllä liioittelet. Varsinkin tällä palstalla tuodaan jokaiselle kyllä kärkkäästi esille, että sinulla saattaisi olla riman tiputtamisen tarvetta. Itse olen kyllä päinvastaisella kannalla aina, oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa. On todella parempi olla yksin kuin sellaisessa liitossa, missä kaikki ei natsaa. Lapsiakin voi hankkia yksin, varsinkin, jos rahaa on. Mutta jutun miehellä oli selkeä tavoite ydinperheestä (joka tosin oli lipumassa horisonttiin kovaa vauhtia) ja hänen riskinsä saada vammainen lapsi ovat jo lisääntyneet iän takia ja lisääntyy vuosi vuodelta. Ideana hänellä varmaan olisi saada terve lapsi. Ap
Lastensaannista tuli mieleen, että eikös vöyräämmissä piireissä käytetä toisinaan myös sijaissynnyttäjiä. Ei toki liity miehen (konkreettiseen) panokseen asiassa, mutta tulipa nyt mieleen. Poikkeuksellisen hyvää pohdiskelua tässä ketjussa joka tapauksessa av:n yleiseen hurlumheihin nähden, jatkakaamme samalla linjalla :-)
En arvannut, että tästä tulisi näin pitkä ketju, sillä aihe on täällä melko tyhjiin kaluttu ;)
Voisin kuvitella, ettei jutun mies halua lasta yksinään, mutta olisihan se mahdollista. USAssa sijaissynnyttäjän käyttäminen on sallittua. Adoptioprosessit sen sijaan ovat nykyään hankalia, monet maat ovat kieltäneet ne väärinkäytösten takia. Ap
Aivan juu, en itse asiassa ajatellutkaan, että yksin ryhtyisi isäksi, vaikka tosiaan sekin mahdollista. Mutta jos tämä laskisi jonkun uratykkinaisen kynnystä hypätä diiliin mukaan...
Tarkoitatko, että uratykkinainen ei haluaisi itse synnyttää lastaan? En ole aiheen asiantuntija, mutta olen lukenut aiheesta muutaman lehtijutun ja katsonut jonkun dokkarinkin eikä uran tekeminen ainakaan niissä kuvatuissa tapauksissa ollut syynä sijaissynnyttämiseen. Jos näin olisi, nainen varmaan voisi hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ilman mr. P:täkin. Mr. P:n ongelma ei taida ratketa kenenkään muun kuin hänen itsensä kautta, tavalla tai toisella, sillä maailma (naiset) ei taivu hänen mallilleen :) Ja sitä hänen deittiemäntänsä käyttää hyväkseen. Ap
Voisiko syynä ainakin osittain olla valikoitumisharha? Todennäköisesti uranainen on älykäs eikä halua ottaa riskiä tulla leimatuksi, eikä kertoa yksityisasioistaan avoimesti kaikille. Olipa syy ura tai että vaikka pelkää pysyvää ulkonäön muutosta tai synnytysvauriota. Sijaissynnytys on kuitenkin mielipiteitä jakava aihe, varsinkin jos nainen olisi itse kykenevä synnyttämään, muttei halua.
Yks eri
Syynä mihin? Siihenkö, ettei antaisi haastattelua lehteen tai dokkariin? Kyllä, ehdottomasti se voisi olla syynä. Mutta sijaissynnytyksessä on myös riskejä. Äidin elintavoista ei voi olla varma ja synnytys voi mennä pieleen lukuisilla tavoilla, jotka vahingoittavat vauvaa. Siksi epäilen (en tiedä onko asiasta tutkimustietoa), ettei tuohon kevyesti lähdetä, jos on vähänkin älliä. Sijaissynnyttäjä voi myös kiintyä vauvaan ja pitää sen itsellään, nämähän usein tapahtuvat maissa, jossa oikeusvaltio ei toimi tavalla, johon olemme tottuneet. Näitäkin tapauksia oli dokumentissa, jonka katsoin.
Mutta Mr. P:n tilanteeseen sijaissynnytys ei taida juuri vaikuttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo mies olisi tuhlannut saman rahan prostituoituihin hän olisi saanut satoja tunteja enemmän palvelua ja olisi luultavasti päässyt myös lähemmäs aitoa rakkautta kuin tuolla pelillä. Ainoa joka tuosta hyötyy on tuo kreikkalainen omistajanainen. Ja yllätys yllätys edes hän ei ole menossa tuon pinocchion kanssa naimisiin eli edes hän ei usko myymäänsä tuotteeseen.
Emmehän me tiedä, vaikka olisikin tuhlannut saman rahan maksulliseen seuraan. Hänen tavoitteensa ei kuitenkaan ole "palvelu", vaan avioliitto ja perhe-elämä. Nämä kaksi asiaa menivät jo aiemmin ketjussa joltain sekaisin, ellet sitten ole sama henkilö kuin se, joka aiemmin kirjoitti lähes saman. Osalle täällä on näemmä vaikea uskoa, että mies todella voi haluta mennä naimisiin ja saada lapsia. Pelkkä seksi ei riitä. Ap
Pointtini oli siinä että tuhlattuaan puolen vuoden vuosipalkan hän on edelleen lähtöruudussa. Sillä ei ole mitään väliä haluaako hän naimisiin kun kukaan ei halua hänen kanssaan naimisiin.
Joku voisi halutakin, mutta tämänkaltainen palvelu on hänen kohdallaan täysin epäonnistunut ja vielä julkiset nolaukset päälle. Paheksun syvästi. Myös rikasta voidaan käyttää hyväksi ja manipuloida herkissä asioissa eikä se ole yhtään vähemmän väärin kuin köyhemmän huijaaminen. Ap
Tuon palvelunpitäjän pitäisi sanoa tuolle miehelle, että hön ei etsi kumppania eikä vaimoa vasn näyttelyesinettä ja lapsentekokonetta.
Ainoa joka tuosta hyötyy jotain on tuo kreikkalainen nainen. Hän olisi ihan viimeinen kertomaan tuolle miehelle ainuttakaan totuutta. Hyväksikäyttöä puhtaimmillaan.
Ymmärsinkö oikein että toimistossa on puolenkymmentä työntekijää ja se pyörii 15 asiakkaan rahoilla? Eli yksi asiakas maksaa noin kolmasosan työntekijän vuosipalkasta? Nyt on kyllä joitakuita huijattu ja kunnolla.
Se hyvä puoli jutussa on, että deittiemännän maine meni vielä pahemmin kuin asiakkaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa pari vuotta sitten ilmestynyt elokuva Materialists, joka kertoo tästä aiheesta.
Se ei ollut elokuvana kovin sielukas (saman ohjaajan edellinen Past Lives oli täysosuma), mutta parhaimmillaan sitä katsoessa voi reflektoida omaa arvomaailmaansa. Miten ulkokultaisilta elokuvan henkilöiden kumppanitoiveet vaikuttavatkaan.
Voisiko sittenkin olla niin, että mitä korskeammat ovat omat koristelumme, sitä kauemmas eriydymme omista inhimillisistä piirteistä, jotka oikeasti voisivat vavahduttaa jotain toista ihmistä luonnolliseen ihastumiseen, rakastumiseen, kumppanuuteen.Eivätkö ne korskeat koristelutkin ole inhimillisiä piirteitä siinä missä muutkin heikkoudet? Inhimillisyys on usein pöyhkeilyä, esittämistä ja erinäisiä teennäisyyksiä, joilla on tarve etukäteen puolustautua kuviteltuja ja todellisia vaaroja vastaan. "Parempi inhimillisyys" kertoo usein kypsästä ja vakaasta ihmisestä, jolla ei ole vaikeuksia pariutua, koska hän löytää tien muiden luo ja kontaktiin. Heikkouden tunne ei ole niin kokonaisvaltaista kuin pöyhkeällä, röyhkeällä jne. Ap
Lähinnä pohdin, että elokuvassa esitetty ::eliittitason kumppanihankinta:: -projekti on läpeensä statushakuinen. Kumppanin tulee istua imagoon ja elämäntyyliin, ja mieluiten vahvistaa näitä tuodakseen (sosiaalista) lisäarvoa. Elokuvassa kaikki haluavat päästä näyttävästi naimisiin ja kohottaa omaa markkina-arvoa.
Oikea ihmisten välinen kohtaaminen näyttää olevan sivuseikka, kun verrataan taseet, cv:t, ja sukulinjat.
Ja kun puhutaan itsensä kehittämisestä, se on pilatesta, golf-harrastusta tai jotakin muuta ajankohtaista demonstraatiota, mitä menestyksen ilmentymänä yleisesti tässä ajassa pidetään. Näissä harrastuksissa ei ole mitään vikaa, mutta jos ne ovat lähtöisin vain ulkoisista motiiveista eli näyttävät ns. hyvältä cv:ssa tai deittiprofiilissa, niin millä tavalla ne ilmentävät henkilön omia kiinnostuksen kohteita paitsi siis toki niin että yksilöä kiinnostaa olla ihailtu, haluttu, ja tehdä asioita jotka ovat keskiverrosti ihailtuja ja haluttuja.
Miten tällaiseen muppett’iin ihastutaan, jos hän ei pienissäkään elämänvalinnoissa kuuntele sisäistä kiinnostustaan vaan panssaroi itsensä yleisesti hyväksytyillä atribuuteilla?En ole kyseistä leffaa nähnyt, mutta muotitietoisista pöyhkeilijöistäkin löytyy monia puolia - jos leffassa ei esitetty muuta kuin stereotypia tuollaisesta ihmistyypistä, niin ehkä kyseessä oli moraliteetti eikä niinkään satiiri tai jokin muu hienojakoisempi kuvaus kyseisestä ilmiöstä.
Journalismin kaavussa esitetty kuvaus pikkutarkkoja vaatimuksia esittävästä "pikkumiehestä" on yhtä lailla ilkeä stereotypia oikean ihmisen isoista asioista.
Menestyksen ja varallisuuden stereotypiat sisältävät usein luokka-ajattelua, missä oman luokan ja taustan "normaali" on hyveellistä ja ideaalista, vaikka siinä yhtä lailla on omat tapansa ja muotinsa. Kyse on siis kulttuurieroista siinä missä amerikkalaisuuden ja eurooppalaisuudenkin välillä, mistä aloituksessa kirjoitin. Toinen on liian vieras, outo ja naurettava omine tärkeilyineen. Eli mukana on aimo annos ylemmyydentuntoa. Ap
Ymmärrän hyvin ajatuksesi journalismiin verhotusta ilkeydestä. Mutta minusta asetelmassa ei ole mitään uutta. Seurapiirit ovat aina väheksyneet tavan kansaa ja tavan kansa on aina nauranut ylimystölleen. Kuninkaat ja kreivit vain ovat vaihtuneet nykyajan säädyn mukaisesti varainhoitajiksi, business partnereiksi ja wellness influencereiksi.
Luin tuon artikkelin otteita sen osalta, mitä tähän ketjuun oli lainattu. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin samanlaiselta asetelmalta kuin elokuvassa.
Elokuvassakin kyllä tuli ilmi, kuinka kipeä asia parittomuus kumppanin etsijöille oli. Silti, naiselle miehen kaljuus saattoi olla ratkaiseva tekijä pakeille, mies saattoi hylätä deitin painon takia (ei ylipainoa, mutta ei myöskään malli - hän oli tottunut deittailemaan vain malleja). Koko parinhaku oli ylimielistä, tiivistetysti: minun markkina-arvoni on korkeammalla kuin palvelussanne tarjotut deitit.
Tästä näkökulmasta ajattelen, että hesarin / nytin artikkelissa suhtaudutaan ylimielisesti eliittikumppania hakevaan pikkutarkkaan niuhoon, mutta eikö hän omalla ylimielisellä asenteellaan kutsu juuri tällaista energiaa tykönsä? Hänhän kokee olevansa muiden yläpuolella, julistaa että olen näin ja näin upea ja nettovarallisuuteni on näin ja näin vaikuttava, ja minulla on kaikkea millä mies voi itsensä kuorruttaa, enkä tyydy tavalliseen rakkauteen vaan minun rakkautenikin on oltava yhtä kiiltävää, koska kaiken tämän itsetehostukseni perusteella ansaitsen tavallista kiiltävämpää rakkautta.
Ja vitsi onkin siinä, että tietysti tälle pedantille partnerin etsijälle irvaillaan. Mies etsii pitkän ulkoisia attribuutteja sisältävän listan kanssa kumppania, mutta ei kykene hyväksymään, että niillä ominaisuuksilla varustetun ehdokkaan vastaava lista ei sisällä hänen tyyppistä vaihtoehtoa. Ja vaikka kuinka länkytetään, se ratkaiseva ominaisuus ei ole pituus, maailmassa on paljon naisia joille pituus ei ole lopulta kovin ratkaiseva asia, ja paljon keskimittaa lyhyempiä miehiä, joilla on parisuhteet tai kysyntää sellaiseen.
Muiden puutteille on helppo nauraa, joskus ihan vain helpotuksesta, ettei jäänyt itse kiinni vastaavista turhamaisista vaatimuksista.Näinpä, muiden puutteille on helpompi nauraa kuin omilleen. Se on kuitenkin omasta näkökulmastani vähän turhan esoteerinen selitys, että haastateltava "kutsuisi juuri tällaista eneregiaa tykönsä", sillä emme enää ole peruskoulussa koulukiusattavina, vaan kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista sanomalehdistä ja sen toimittaja, joka vinoilee yhdelle onnettomalle ikisinkulle. Asetelma on lievästi sanottuna törkeä eikä minun silmissäni lievennä yhtään, että kyseessä sanotaan olevan varakas mies. Ei se tee miehen nöyryytyksestä ja koulukiusaamisesta yhtään hyväksytympää. Ap
Samaa ihmettelin juttua lukiessani. Eikö sen toimittajan pitäisi yrittää kuvailla haastateltavaansa mahdollisimman objektiivisesti ja neutraalisti? Se ei tietenkään tarkoita, ettei faktoja saisi mainita, vaan tottakai ne kuuluu mainita jutussa. Mutta että toimittelija sitten itse naureskelee jutussa haastateltavalleen? Ja vielä se kreikkalainen nainen, jonka asiakas mies on, naureskeli hänelle? Mun mielestä kyllä oikeasti asiatonta. Kai niitä edes hävettää lukea valmis juttu lehden sivuilta? Mut luultavasti vielä enemmän hävettää ja kaduttaa haastateltavaa, kun ei tiennyt joutuvansa pilkattavaksi.
Sepä. Juttu säilyy vielä netissä ikuisesti Mr. P:tä leimaamassa, vaikka en oikein tiedä josko amerikkalaisen mielestä on hyvä juttu, että pääsee esille. He ovat siinäkin niin omituisia, ettteivät lainkaan häpeile esim. tietämättömyyttään tai sitä, etteivät osaa jotain asiaa. Heistä yrittäminen on vain niin hienoa. Toivon mukaan Mr. P:kin on sellainen.
Toimittajan pitäisi olla neutraali, mutta harvoinhan he sitä ovat. Tällaisissa asioissa kuitenkin yleensä ollaan diskreettejä. He katsoivat, että Mr. P oli vain liian mehukas tapaus, etteivät jättäneet mehustelematta. Jos samanlainen mies olisi ollut köyhä, ei häntä olisi pilkattu noin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi madaltaa vaatimuksiaan ja tyytyä vähempään kuin mitä itse haluaa? Sen takia, että Mike on mies?
Mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
Ei tarvitsekaan, olkoot yksin vaan ja kaatakoot rahansa loputtomaan kaivoon. Miksi sinua taas harmittaa se, että naiset antavat rehellistä palauetetta? Eihän hän tarvitse kuin edes yhden, joka kuvioon suostuu. Se tarkoittaa sitä, että neljä miljardia naista saavat ajatella hänestä vaikka kuinka negatiivisesti.
Ei minua harmita ollenkaan rehellinen palaute. Mike saa haluta tasan sellaisen kumppanin kuin haluaa ja se hänelle suotakoon. Jos ei löydy niin ei löydy. Ei niitä kriteereitä siltikään kannata tiputtaa, jos omalla tasolla olevaa kumppania ei löydy.
Eihän naisillekaan sanota, että jos sitä multimiljonäärimiesmallia 3 metrin pituudella vanhasta aristokraattisesta rahasta tulevaa tohtoria, joka äänestää vihervasemmistoa ja ajattelee samalla tavalla kaikesta kuin nainen ei löydy, että mieti kriteereitäsi. Hänellä sanotaan, että ansaitset sellaisen kumppanin.
Nyt kyllä liioittelet. Varsinkin tällä palstalla tuodaan jokaiselle kyllä kärkkäästi esille, että sinulla saattaisi olla riman tiputtamisen tarvetta. Itse olen kyllä päinvastaisella kannalla aina, oli kyse kummasta sukupuolesta tahansa. On todella parempi olla yksin kuin sellaisessa liitossa, missä kaikki ei natsaa. Lapsiakin voi hankkia yksin, varsinkin, jos rahaa on. Mutta jutun miehellä oli selkeä tavoite ydinperheestä (joka tosin oli lipumassa horisonttiin kovaa vauhtia) ja hänen riskinsä saada vammainen lapsi ovat jo lisääntyneet iän takia ja lisääntyy vuosi vuodelta. Ideana hänellä varmaan olisi saada terve lapsi. Ap
Lastensaannista tuli mieleen, että eikös vöyräämmissä piireissä käytetä toisinaan myös sijaissynnyttäjiä. Ei toki liity miehen (konkreettiseen) panokseen asiassa, mutta tulipa nyt mieleen. Poikkeuksellisen hyvää pohdiskelua tässä ketjussa joka tapauksessa av:n yleiseen hurlumheihin nähden, jatkakaamme samalla linjalla :-)
En arvannut, että tästä tulisi näin pitkä ketju, sillä aihe on täällä melko tyhjiin kaluttu ;)
Voisin kuvitella, ettei jutun mies halua lasta yksinään, mutta olisihan se mahdollista. USAssa sijaissynnyttäjän käyttäminen on sallittua. Adoptioprosessit sen sijaan ovat nykyään hankalia, monet maat ovat kieltäneet ne väärinkäytösten takia. Ap
Aivan juu, en itse asiassa ajatellutkaan, että yksin ryhtyisi isäksi, vaikka tosiaan sekin mahdollista. Mutta jos tämä laskisi jonkun uratykkinaisen kynnystä hypätä diiliin mukaan...
Tarkoitatko, että uratykkinainen ei haluaisi itse synnyttää lastaan? En ole aiheen asiantuntija, mutta olen lukenut aiheesta muutaman lehtijutun ja katsonut jonkun dokkarinkin eikä uran tekeminen ainakaan niissä kuvatuissa tapauksissa ollut syynä sijaissynnyttämiseen. Jos näin olisi, nainen varmaan voisi hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ilman mr. P:täkin. Mr. P:n ongelma ei taida ratketa kenenkään muun kuin hänen itsensä kautta, tavalla tai toisella, sillä maailma (naiset) ei taivu hänen mallilleen :) Ja sitä hänen deittiemäntänsä käyttää hyväkseen. Ap
Voisiko syynä ainakin osittain olla valikoitumisharha? Todennäköisesti uranainen on älykäs eikä halua ottaa riskiä tulla leimatuksi, eikä kertoa yksityisasioistaan avoimesti kaikille. Olipa syy ura tai että vaikka pelkää pysyvää ulkonäön muutosta tai synnytysvauriota. Sijaissynnytys on kuitenkin mielipiteitä jakava aihe, varsinkin jos nainen olisi itse kykenevä synnyttämään, muttei halua.
Yks eriSyynä mihin? Siihenkö, ettei antaisi haastattelua lehteen tai dokkariin? Kyllä, ehdottomasti se voisi olla syynä. Mutta sijaissynnytyksessä on myös riskejä. Äidin elintavoista ei voi olla varma ja synnytys voi mennä pieleen lukuisilla tavoilla, jotka vahingoittavat vauvaa. Siksi epäilen (en tiedä onko asiasta tutkimustietoa), ettei tuohon kevyesti lähdetä, jos on vähänkin älliä. Sijaissynnyttäjä voi myös kiintyä vauvaan ja pitää sen itsellään, nämähän usein tapahtuvat maissa, jossa oikeusvaltio ei toimi tavalla, johon olemme tottuneet. Näitäkin tapauksia oli dokumentissa, jonka katsoin.
Mutta Mr. P:n tilanteeseen sijaissynnytys ei taida juuri vaikuttaa. Ap
Joo, sitä meinasin. Oot ihan oikeassa pointteinesi. Mut ainakin joissain maissa (en tiedä vaikka olisi kaikkialla) on sellainenkin käytäntö, että sijaissynnytyksen ostaneiden vanhempien ei ole pakko ottaa eli ostaa sitä lasta itselleen, jos hänessä on tiedossa jokin vika/vamma. Niin julmalta kuin sekin kuulostaakin, mutta ei kai heitä voi siihen mitenkään pakottaakaan. Pitää olla vaan valmis hyväksymään hukkaan menneet rahat. Tuo on ihan oikea riski, että sijaissynnyttäjä voi haluta pitää vauvan, ja senhän takia suositellaan että se vauva mahdollisimman nopeasti annetaan hänet tilanneille/ostaneille vanhemmille. Jotkut sijaissynnytyksen tilaajat käyttävät kunnolla harkintaa ja yrittävät selvittää sijaissynnytystä myyvän naisen taustoja, ettei esim. ole ihmiskaupan uhri, päihteiden käyttäjä tms. Vaikka mistäpä sitä täysin varma voisi olla, riski jää toki olemaan hyvästä taustatyöstäkin riippumatta. Jotkut myös tarjoaa sille sijaissynnyttäjänaiselle kaiken tarpeellisen, lisäravinteet jne. raskauden ajaksi että lapsi kehittyy hyvin, vaikka sijaissynnyttäjä olisikin köyhä.
Aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on 100 miljoonaa dollaria tilillä niin miksikäs ei? Ainoa silti on se, että et tiedä mikä osuus niillä rahoillasi on rakkauden mahdolliseen syntymiseen?
Minulle jäi tuosta jutusta mieleen, että mies toivoi rinnalleen naista, joka olisi "kuningatar", jonka kanssa voisi "kasvaa eikä vain mennä eteenpäin".
Se pysäytti, koska en edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Jokainen on vain ihminen, joka elää elämäänsä.
Olen lukenut noita kuningatar- ja kasvamisjuttuja muualtakin, ja joku voisi ehkä joskus avata, mistä niissä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs siinä on keskustelemista? Rahalla saa ja hevosella pääsee, niin kuin aina ennenkin. Rikkailla on aina enemmän vaihtoehtoja, ei välttämättä hyviä, mutta kuitenkin vaihtoehtoja.
Jutun aihe oli se, että kalliista palvelusta huolimatta puolisoa ei välttämättä löydy ja deittailu turhauttaa. Ap
Rakkaus ei ole ostopalvelu vaan jumalan käsissä. Rukouksen kautta sen voi löytää. Tietysti sitten kun on jumalan siunaus, mätsi voi tulla myös deittailupalvelun kautta, mutta jumalan siunauksella ei tarvitse myöskään sellaista käyttää, vaan se oikea tulee vastaan ihan luonnostaan.
Amerikkalaiset ovat paljon uskonnollisempia kuin suomalaiset, mutta jutussa haastatellulla miehellä ei ollut jumalasta mitään sanottavaa. Ap
Amerikassa asuu paljon väkeä. Kaikki eivät sielläkään ole kovin uskonnollisia sanan varsinaisessa tarkoituksessa.
Monille esim. kirkossa käynti voi olla vain tapa.
Ei riitä kauneus,komeus.Ei vaan löydy ihmisiä vai onko ne nää sarjadeittaajat.Eivät silti löydä kumppania .Laillista postitusta miltei Hölmöä..
Lastensaannista tuli mieleen, että eikös vöyräämmissä piireissä käytetä toisinaan myös sijaissynnyttäjiä. Ei toki liity miehen (konkreettiseen) panokseen asiassa, mutta tulipa nyt mieleen. Poikkeuksellisen hyvää pohdiskelua tässä ketjussa joka tapauksessa av:n yleiseen hurlumheihin nähden, jatkakaamme samalla linjalla :-)