HS: Rikkaiden deittipalvelut kuratoivat täydellisiä kumppaneita

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ei ole isompaa merkitystä sille, että nainen on valmistunut sieltä tai täältä, työskentelee blaadi blaadi, ura blaa, tms.

Mies arvostaa naisellisuutta ja luonnetta.

Violettitukkainen fittmössa menee hylkyyn olipa ura ja koulutus mitä tahansa.

Jos jutussa kuvattu mies ajattelisi noin, hän olisi ollut jo aikaa sitten naimisissa? Sinänsä hän oli hyvin tyypillinen tapaus siinä joukossa, jolle pariutuminen on vaikeaa. Eli on liian suuri gäppi sen välillä mitä itse on ja mitä kumppanilta odottaa. Pariutuminen tapahtuu samanlaisten kesken, kaunis ja komea, tavis ja tavis, vaatimaton ja vaatimaton, ellei sitten ole kompensoivia ominaisuuksia. Mutta rikas nainen ei tarvitse rikasta miestä, miehen rikkaus ei kompensoi mitään. Pitäisi olla vaikkapa valtaa tai poikkeuksellista älyä, erityistä komeutta tms. Se ei riitä, että työskentelee tekoälyn parissa ja ansaitsee hyvin, kun nainen on itse varakas, hyvin koulutettu, kaunis ja älykäs. Ap

Ja se mitä viestissä 21 sanoin, saa ajattelemaan, että jutun mies ei ehkä ole kovin fiksu tai on poikkeuksellisen itserakas, kun ei huomaa missä mättää. Vai onko se vain amerikkalaista pohjatonta ja katteetonta optimismia, joka ei perustu mihinkään. Ap

https://www.nytimes.com/2026/08/18/well/family/forty-first-dates-and-st…

Englanninkielinen artikkeli ilmaiseksi mutta vaatii loggaamisen.

saahan sitä etsiä kukin vaikka millaisilla vaatimuksilla. 

Ihmiset tuppaa pariutumaan kaltaistensa kanssa, joten vaikeaa voi olla löytää kovin eri kaliiperia oleva kumppani. Kauniit/komeat ovat usein itse hyvin tietoisia siitä että ovat hyvännäköisiä ja etsivät rinnalleen toista hyvännäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siinä on keskustelemista? Rahalla saa ja hevosella pääsee, niin kuin aina ennenkin. Rikkailla on aina enemmän vaihtoehtoja, ei välttämättä hyviä, mutta kuitenkin vaihtoehtoja.

Kaikilla on vaihtoehtoja aika paljon deittimarkkinoilla mutta rikkaat näköjään haluaa rajata mahdollisuuksiaan erilaisilla mahdottomilla vaatimuksilla. 

Artikkeli alkaa myöhäisen heinäkuun myrskyisänä torstai-iltana, kun Pascaretta valmistautuu kesän viidennelle ensimmäiselle treffeilleen, tavoitteenaan ”Eugene Levy” -vibe farkuissa, kauluspaidassa ja tummassa urheilutakissa. Hän saapuu 20 minuuttia etuajassa Dear Irvingiin Gramercyyn, valitsee pöydän vanhan levysoittimen läheltä toivoen, että se synnyttäisi keskustelua. Hänen treffeillään oleva nainen – pieni, 30-luvulla oleva tummahiuksinen nainen – saapuu 10 minuuttia myöhässä, tilaa martiniin; hän ottaa Crownin ja ginger alen.

Vaikka molemmat ovat menestyneitä (hän on tekoälyohjelmistoyrityksen johtaja; nainen työskentelee rahoitusalalla) ja käyvät läpi paljon – kesähäät, politiikka, Knicks, Celine Dion – treffi tuntuu silti lattealta. Kolmen tunnin jälkeen he eroavat lyhyellä halauksella, ei suudelmaa.

Kuusi päivää myöhemmin Pascaretta osallistuu Zoom-puheluun Maria Avgitidiksen (Agape Matchin perustaja/toimitusjohtaja) ja tämän sisaren Chrisoulan kanssa. Hän sanoo, että paperilla nainen oli osuma, mutta ”jotain oli … vinksallaan”. Hänen sopimuksensa takaa vähintään yhden treffit kuukaudessa Agapen tietokannasta; aiemmin kesällä tiimi lähetti kolme profiilia, jotka hän hyväksyi innokkaasti. Yhdeksän vuoden aikana solmittujen sopimusten jälkeen hän on maksanut noin 65 000 dollaria noin 40 ensimmäiselle treffille ja 20 toiselle treffille, joista vain yksi suhde syntyi (Harvardissa koulutettu kirurgi, joka oli juuri eronnut).

Pascaretta näkee kulun investointina elämänsä tärkeimpään päätökseen, mutta myöntää, että seurustelu on satuttanut häntä ja että hän tuntee kiirettä 38-vuotiaana. Hän odotti olevansa nyt naimisissa; hän on perhekeskeinen kaveri, neljän sisarenlapsen kummisetä, vanhanaikaisilla huudahduksilla kuten ”Geez-o-Pete”. Hän mainitsee raskaan matkustusaikataulunsa ja pituutensa (5’6”, ”5–7 hyvänä päivänä”) esteinä; yksi viimeaikainen osuma sanoi hänelle illallisella haluavansa pitkän miehen, vaikka Agape seuloo naisia, jotka ovat avoimia lyhyemmille miehille.

Hän on kokeillut sovelluksia satunnaisesti, mutta pitää niitä pinnallisina. Hän lähetti Agapelle kuusisivuisen Word-dokumentin ja yksisivuisen itsensä esittelyn (”harvinainen yhdistelmä johtajan kuria ja aitoutta”, MBA, lentolupakirja, ”laittaa ja siivoaa kuin Mrs. Doubtfire… valinnasta, ei pakosta”) sekä Excel-taulukon vaatimuksista: menestyvä ammattilainen (lääkäri/lakimies/johtaja), ei koskaan naimisissa tai ystävällisesti eronnut, häntä lyhyempi, 25–43, ”luonnollisesti kaunis”, ”tyylikäs”, ”uskollinen, tyylikäs, kunnianhimoinen, elegantti, naisellinen, emotionaalisesti vakaa”, ”hyvämaineisesta perheestä”, huippukoulusta. Yhdessä vaiheessa hän kertoi Avgitidikselle, että hänellä olisi parempi onni laittamalla nimensä ja numeronsa mainostaululle (hän jopa tarkisti hinnan: 1 800 dollaria kuudeksi tunniksi ruuhka-aikana Lincoln Tunnelin lähellä).

Avgitidis, matchmakeri 20-luvultaan lähtien, sanoo seurustelun muuttuneen: sovellukset uuvuttavat ihmisiä luoden samalla illuusion äärettömistä vaihtoehdoista; sosiaalinen media työntää ”vihreä/punainen lippu” -absolutismia; tekoälykumppanit imartelevat loputtomasti – joten monet deittaajat pitävät kompromissia ”periksi antamisena”. Vain ~1% sinkuista käyttää matchmakereita; ~10% tapaa kumppaneita sovelluksissa. Tänä kesänä Agapella oli 15 asiakasta (kaikki miehiä paitsi yksi). Tiimin Zoomissa matchmakerit käyvät läpi asiakaspalautteita: 40-vuotias lääkäri epäröi Duke/Johns Hopkins -koulutetun sairaanhoitajan kanssa, koska hän haluaa asua kaupungissa ja mies ei; Ivy-ekonomisti vaatii naisten olevan hoikkia, suuririntaisia, mandariinikieltä puhuvia ja ilman taiteellisia harrastuksia.

Pascarettasta tiimi sanoo, että hän on ”50-vuotias mies 30-vuotiaan miehen kehossa”, todennäköisesti houkutteleva naiselle, joka näkee itsensä ”kongressimiehen vaimona” – ulospäinsuuntautunut, pystyy työskentelemään huoneessa. He ovat turhautuneita, kun naiset sanovat: ”Hän on ihana, en vain näe häntä miehenäni”, vastaten: ”Miksi ajattelet sitä ensimmäisellä treffillä?”

Aiemmin kesällä Pascaretta luuli löytäneensä The Onen: TV-uutistoimittajan, jota hän katsoi joka aamu. Agape vahvisti naisen olevan tietokannassa ja järjesti illallisen Artessa Washington Square Parkin lähellä. Treffi kesti neljä tuntia; hän lähetti naisen kotiin Uberilla ja tekstasi: ”Toivottavasti pääsit kotiin OK.” Nainen vastasi: ”Pääsin kotiin OK, kiitos ihanasta illasta.” Pian sen jälkeen nainen kertoi Agapelle, ettei sparkkia ollut. Pascaretta yritti uudelleen, ehdotti Knicks-peliä kemian testaamiseksi; nainen kieltäytyi, sanoen, ettei ollut kiinnostunut romanttisesti. Viikkojen ajan hän palasi ”toimittajaan” tarkistuksissa; Avgitidis vitsaili: ”Löydän tavan lobotomioida sinut, Joe.”

Takaisin viimeisimmälle Dear Irving -treffille, Avgitidis kysyy: jos joku ei viihdy, hän ei jää 40 minuutiksi – mutta he jäivät kolmeksi tunniksi. Pascaretta lukee seuraamistekstinsä (”Had a nice time, very nice to meet you”) ja naisen vastauksen (”You too”). Avgitidis vingahtaa: ei toista treffiä. Hän siirtyy kahteen uuteen ehdokkaaseen (italialainen nainen tietokannasta ja matchmaker, jonka hän tuntee LinkedInistä). Pascaretta, aina ohjelmistoyrityksen johtaja, kysyy ”putken rakentamisesta” ja siitä, pitäisikö hän lähestyä hammaslääkäriään, jota hän pitää niin kauniina, että hankki Invisalign-hammaskiskot, joita hän ei tarvitse. Avgitidis kehottaa häntä keskittymään kahteen vahvaan ehdokkaaseen ennen putken laajentamista.

Artikkeli päättyy toteamaan väistämättömän totuuden: voit käyttää kymmeniä tuhansia dollareita suojautuaksesi modernin seurustelun kivuilta, mutta mikään rahasumma ei auta, jos henkilö, josta pidät, ei pidä sinusta takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä silti löydy ketään.

Niin, mies oli myös ymmärtänyt yhden syyn miksi hän saa pakit eli kun hän on lyhyt, on tuon kaltaisella naisella yleensä yhtä korkeat vaatimukset miehen ulkonäölle kuin hänellä itsellään on naiselle. Hän siis ei ole tarpeeksi komea, sitä toistuva kemian puuttuminen tarkoittaa suomeksi. En itse edes lähtisi treffeille noin lyhyen kanssa, jos olisin sinkku. Ellei mies olisi sellainen, jonka jo tunnen ja joka on jo aiemmin osoittanut olevansa oikealla tavalla maskuliininen. Ap

Tässä kuitenkin matchmaker-palvelu oli jo valmiiksi seulonut ehdokkaista pois sellaiset, joille pituus on ehdoton kynnyskysymys.

Eivätkö nämä ihmiset ole koskaan rakastuneet ihan itse arjessaan? Opiskeluaikana? Nyt sitten etsitään ihmistä ihan kuin jotain "tuotepakettia", ja ihmetellään kun ei löydy. 

Lika barn leker bäst?

Oikean puolison löytämisellä on valtava vaikutus loppuelämän elämänlaatuun ja siihen mitä tulee elämässään näkemään ja kokemaan. 

Silti suurin osa valitsee puolisonsa niistä kolmesta kenen kanssa sattui opiskelubileissä syntymään vähän enemmän juttua. 

Kuitenkin maailmassa on 7 miljardia ihmistä ja Euroopassakin yli 300 miljoonaa. Ehkä kannattaisi laajentaa hakua yhtä baaria laajemmallekin…. 

Mielestäni on ihan päivänselvää, että tuollaiselle palvelulle on kysyntää. Onnistuessaan parinvälitys tekee kaksi ihmistä ja heidän lähipiirinsä onnellisiksi kymmenien vuosien ajaksi. 

Se on sitten eri asia, että asettavatko ihmiset tuollaiselle palvelulle järkeviä hakukriteerejä. 

Ei kai sillä jutun miehellä ollut mitään vaatimusta puolison varakkuudesta? Mä en ainakaan huomannut sellaista mainittavan. 

Noilla spekseillä kannattaisi vaan suosiolla ostaa se unelmien vaimo itselleen. Pitkäaikainen escort.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä silti löydy ketään.

Niin, mies oli myös ymmärtänyt yhden syyn miksi hän saa pakit eli kun hän on lyhyt, on tuon kaltaisella naisella yleensä yhtä korkeat vaatimukset miehen ulkonäölle kuin hänellä itsellään on naiselle. Hän siis ei ole tarpeeksi komea, sitä toistuva kemian puuttuminen tarkoittaa suomeksi. En itse edes lähtisi treffeille noin lyhyen kanssa, jos olisin sinkku. Ellei mies olisi sellainen, jonka jo tunnen ja joka on jo aiemmin osoittanut olevansa oikealla tavalla maskuliininen. Ap

Tässä kuitenkin matchmaker-palvelu oli jo valmiiksi seulonut ehdokkaista pois sellaiset, joille pituus on ehdoton kynnyskysymys.

Olet oikeassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Noilla spekseillä kannattaisi vaan suosiolla ostaa se unelmien vaimo itselleen. Pitkäaikainen escort.

Johtaja, lääkäri tai jokin muu korkean statuksen ammatin omaava nainen ei ole ostettavissa. Raha ja ura eivät tee häneen vaikutusta myöskään. Ja jutun mies varmasti osaa ostaa itselleen seuraa, mutta hän haluaakin nimenomaan vaimon, naisen, joka soveltuu hänen lastensa äidiksi. Minusta on ihan fiksua, että hän pitää riman korkealla, se vain on jokseenkin koomista, että vaatimukset ovat niin pikkutarkat, tosin kyllähän toimittajakin tiukan paikan tullen sitten kelpasi treffiseuraksi. Ehkäpä yksi syy epäonnistumiseen on se, että hänellä on vaikeuksia saada kontaktia naiseen sellaisena kuin hän on. Eivät ihmiset loppujen lopuksi etsi täydellisyyttä, vaan kontaktia. Jos hän esittää vastinparia vastaavanlaiselle naiselle, syntyy vain bisneslounaan kaltainen tapaaminen. 

Tai sitten en vain ymmärrä amerikkalaisia. Ehkä se on ihan normaalia hakea pukeutumistyylikin joltain julkkikselta ja esittää silloinkin, kun haetaan elämän tärkeintä ihmissuhdetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sillä jutun miehellä ollut mitään vaatimusta puolison varakkuudesta? Mä en ainakaan huomannut sellaista mainittavan. 

Puolison piti olla hyvästä perheestä, huippuyliopiston käynyt ja ammatissa, jossa tienaa paljon. Eli varakas. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oikean puolison löytämisellä on valtava vaikutus loppuelämän elämänlaatuun ja siihen mitä tulee elämässään näkemään ja kokemaan. 

Silti suurin osa valitsee puolisonsa niistä kolmesta kenen kanssa sattui opiskelubileissä syntymään vähän enemmän juttua. 

Kuitenkin maailmassa on 7 miljardia ihmistä ja Euroopassakin yli 300 miljoonaa. Ehkä kannattaisi laajentaa hakua yhtä baaria laajemmallekin…. 

Mielestäni on ihan päivänselvää, että tuollaiselle palvelulle on kysyntää. Onnistuessaan parinvälitys tekee kaksi ihmistä ja heidän lähipiirinsä onnellisiksi kymmenien vuosien ajaksi. 

Se on sitten eri asia, että asettavatko ihmiset tuollaiselle palvelulle järkeviä hakukriteerejä. 

Täysin samaa mieltä ekasta lauseesta. Kyseessä on aikuisen elämän tärkein ihmissuhde.

Itse kyllä suhtaudun erittäin skeptisesti siihen, että joku muu pystyisi löytämään puolison, joka miellyttäisi juuri minua. Paperilla hyvä on varmasti useinkin täydellinen huti. Jo senkin takia, että useimmilla on epärealistinen käsitys omasta itsestään (myös minulla). 

Kaikkine puutteineenkin se entisaikain baariralli oli hyvä tapa tutustua ihmisiin ja opetella tapoja miten pariutuminen toimii. Tapailla, flirttailla, kokea sydänsuruja ja seurustella ekan kerran, jotta saa käsitystä millaisessa suhteessa ja kenen kanssa viihtyy parhaiten. Se ei taida olla kovinkaan yleistä, että ensirakkauden kanssa mennään naimisiin. Useimmilla taitaa olla ainakin yksi vakavampi seurustelu ennen perheen perustamista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siinä on keskustelemista? Rahalla saa ja hevosella pääsee, niin kuin aina ennenkin. Rikkailla on aina enemmän vaihtoehtoja, ei välttämättä hyviä, mutta kuitenkin vaihtoehtoja.

Jutun aihe oli se, että kalliista palvelusta huolimatta puolisoa ei välttämättä löydy ja deittailu turhauttaa. Ap

Rakkaus ei ole ostopalvelu vaan jumalan käsissä. Rukouksen kautta sen voi löytää. Tietysti sitten kun on jumalan siunaus, mätsi voi tulla myös deittailupalvelun kautta, mutta jumalan siunauksella ei tarvitse myöskään sellaista käyttää, vaan se oikea tulee vastaan ihan luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö nämä ihmiset ole koskaan rakastuneet ihan itse arjessaan? Opiskeluaikana? Nyt sitten etsitään ihmistä ihan kuin jotain "tuotepakettia", ja ihmetellään kun ei löydy. 

Siinä se toinen iso syy ikisinkkuudelle eli ollaan myöhässä. 38-vuotiaana lähes kaikilla on jo kumppani ja useimmilla lapsiakin. Tuon ikäisenä vapaita naisia, jotka haluavat perheen, on vapaana muita samanlaisia, jotka myös ovat jollain tapaa hukassa sen suhteen mitä ovat ja hakevat - ja hekin ovat myöhässä. Ja nuoremmille 38-vuotias mies on liian vanha. Tuosta iästähän keski-ikä alkaa. 

Vaikeuskerrointa siis on. Toivon kuitenkin, että vielä onnistaa. New Yorkin kaltaisissa suurkaupungeissa on paljon sinkkunaisia. Ehkä kannattaisi laajentaa hakua muiden mantereiden naisiin, jolloin amerikkalaisuus voisi tuoda eksoottisuuslisää. Torjutuksi tuleminen on raskasta, sekin voi tuoda tapaamisiin liikaa teflonia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siinä on keskustelemista? Rahalla saa ja hevosella pääsee, niin kuin aina ennenkin. Rikkailla on aina enemmän vaihtoehtoja, ei välttämättä hyviä, mutta kuitenkin vaihtoehtoja.

Jutun aihe oli se, että kalliista palvelusta huolimatta puolisoa ei välttämättä löydy ja deittailu turhauttaa. Ap

Rakkaus ei ole ostopalvelu vaan jumalan käsissä. Rukouksen kautta sen voi löytää. Tietysti sitten kun on jumalan siunaus, mätsi voi tulla myös deittailupalvelun kautta, mutta jumalan siunauksella ei tarvitse myöskään sellaista käyttää, vaan se oikea tulee vastaan ihan luonnostaan.

Amerikkalaiset ovat paljon uskonnollisempia kuin suomalaiset, mutta jutussa haastatellulla miehellä ei ollut jumalasta mitään sanottavaa. Ap