Tunnetko äidin, joka pakeni lapsiperheen

kuin moni muu asia tässä maailmassa. Työnantajalle ehdin myydä osaamistani silti yli 40 vuotta elämästäni.



Mutta minulla on ollut tuuria, olen saanut valita kummankin elämässäni. Haastavan työn ja omien lasten kasvatuksen.

Vitsi miten noloa tältä kirjoittajalta.

Minä olen väitellyt akateemikko, ja minulle kotona oleminen muutaman vuoden on täysin ok.

Oletteko koskaan ajatelleet asiaa tältä kannalta:



* Lapsesi saa vakavan aivotärähdyksen(ns. sisäinen verenvuoto) ja vaatii pikaista leikkausta. Jos se tehdään 2 tunnin sisällä, hän selviää. MUTTA ei ole kirurgia, koska hän ei halunnut jättää alle 3-vuotiasta lasta kotiin ja lähteä työelämään.



* Sinut ryöstetään törkeästi keskellä päivää keskustassa. Menet poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta. Siellä sinulle ilmoitetaan, että valitettavati emme voi tutkia tapausta, koska resursseja ei ole, kun kaikki äidit hoitavat kotona lapsiaan.



* Olet synnyttämässä lasta, et saa synnytykseen kätilöä, koska hän on hoitamassa kotonaan alle 3-vuotiasta lasta.



* Sinun kodinhoitotukeasi ei voida maksaa, tai sitä lasketaan 200 euroa, koska kaikki alle 3 -vuotiaiden äidit päättävät jäädä kotiin... ja maksattaa yhteiskunnalla elämisensä. (Olen 1 -v lapsen äiti ja maksan palkastani veroja 200 euroa. Kolmen lapseni hoito maksaa yhteiskunnalle yhteensä 1200 euroa, ei penniäkään enempää). Maksan siis yhden äidin kotiin hoitamaan lapsia .



Mitä yhteiskunnalle tapahtuisi, jos kaikki äidit jäisivät kotiin? Ajatelkaa mieluummin, että toiset uhrautuvat töihin, että toiset voisivat olla kotona ja arvostella töissä käyviä. Raha ei kasva puussa, eikä palvelut hoidu automaattisesti.

Tässä ote Suvi LIndenin eduskunnalle tekemästään toimenpide aloitteesta:



"Kotihoidon tuki ei useinkaan toimi työ- ja perhe-elämän yhdistämisen välineenä. Päivähoidon käyttäminen on sitä yleisempää, mitä korkeampi koulutus lapsen äidillä on. Kotihoidon tukea saavien perheiden äitien koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi, ja näin useat ovat työmarkkinoiden ulkopuolella."



Olisikohan tällä jotain tekemistä sen kanssa, että näitä aloituksia tulee ihan jatkuvasti ja niitä puolustavat ilmaisevat itseään hyvin agressiivisesti ja kapeakatseisesti?



On myös olemassa tutkimustietoa siitä kumpi tukee paremmin lapsen hyvinvointia kotihoito vai päivähoito ja tulokset menevät kutakuinkin tasan. Kuitenkin päivähoidon osuus lapsen hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä on tutkimuksissa nähty vain positiivisena. En nyt tähän hätään jaksa etsiä teille lähdetietoja, voitte tehdä sen itse.



Mielenkiintoista on myös se, että vaikka te pitkänlinjan kotiäidit kuinka pidätte itseänne ja päätöksiänne muita parempina, niin yleensä totuus on myös se, että hoitipa lapsensa millä tavalla tahansa, niin aina siitä lapselle jonkinlainen trauma jää. Lapsen ja vanhemman tempperamentit ja periaatteet kun harvemmin menevät täysin yksiin. Tätä on ehkä pienen lapsen äidin vielä vaikea ymmärtää tai hyväksyä.



Mielestäni pääasia on se, että ylipäätään hoidamme lapsemme suurella rakkaudella, tiukoilla rajoilla ja aika kasalla huumoria.

Niin ja ymmärrätte varmaan miten yhteiskunnan kävisi jos äidit jäisivät pois työelämästä?!

Laittoi minut hoitoon ja meni töihin. Olen ollut hoidossa siis 1-vuotiaasta. Silti olen ihan normaali. Äitisuhteeni on erinomainen. Tiedän, että äitini rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta.

hävetkää laiskat fanaattiset hiekkalaatikkomammat!

Istutaan päivät pitkät netissä haukkumassa toisia ihmisiä.

Itse hoidan kotona kahta lastamme, enkä todellakaan koe olevani mikään aivoton rutiinien suorittaja. Kyllä mulla on ammatillista kunnianhimoa ja sosiaaliset kontaktit on tärkeitä, mutta en koe jääväni paitsi näistä asioista sillä että olen muutaman vuoden poissa työelämästä ja hoidan lapseni kotona.



En tuomitse ketään joka käy töissä ja vie lapsensa hoitoon heti vanhempainvapaan päätyttyä, olipa hän sitten akateemisesti koulutettu tai kaupan kassa. Jokaiselle nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. En siis toivo itsekään tulevani tuomituksi sillä perusteella, että itse olen tällä hetkellä kotiäiti.



Tässäkin aiheessa kaikki vois taas mennä vähän itseensä ja lopettaa turhat loukkaukset. Kaikki tekevät henkilökohtaisesti päätöksensä omien lastensa hoidosta ja se ei kuulu muille kuin asianomaiselle perheelle.

Itse hoidan kotona kahta lastamme, enkä todellakaan koe olevani mikään aivoton rutiinien suorittaja. Kyllä mulla on ammatillista kunnianhimoa ja sosiaaliset kontaktit on tärkeitä, mutta en koe jääväni paitsi näistä asioista sillä että olen muutaman vuoden poissa työelämästä ja hoidan lapseni kotona.

En tuomitse ketään joka käy töissä ja vie lapsensa hoitoon heti vanhempainvapaan päätyttyä, olipa hän sitten akateemisesti koulutettu tai kaupan kassa. Jokaiselle nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. En siis toivo itsekään tulevani tuomituksi sillä perusteella, että itse olen tällä hetkellä kotiäiti.

Tässäkin aiheessa kaikki vois taas mennä vähän itseensä ja lopettaa turhat loukkaukset. Kaikki tekevät henkilökohtaisesti päätöksensä omien lastensa hoidosta ja se ei kuulu muille kuin asianomaiselle perheelle.

niin toivon, ettei hänen kohdalleen satu tällaista hoitajaa kuin 11.

Saa olla kotona vaikka 10 vuotta tai menna toihin miten aikaisin tahansa.

Ei ole yhta oikaa tapaa. Minulla ei ole mitaan vastaan aiteja/naisia jotka haluavat olla vuosia kotona. Ihan hyva juttu varmasti heille ja lapsille.



Itse menin toihin lasten olessa alle vuoden ikasia. olen esimiesasemassa ja tyoni on mielsestani haastavaa ja kiinnostavaa. Olen mielestani hyva aiti ja saanut jarjesteltya tasapainon koti/tyoelaman valilla hyvin. Vaikka taman palstan mukaan olenkin kelvoton aiti.



Karmaisevaa on se etta jotkut uskovat etta on vain yksi oikea tapa elaa ja olla.



aiteja on monenlaisia. sita hyvyytta/huonoutta tuskin mitataan silla kayko toissa vai ei;

Sillä sitähän se käytännössä tarkoittaisi, jos haluaa esim. kolme lasta ja kaikki pitäisi äidin kotona hoitaa vähintään 3-vuotiaaksi. Menisipä vuosien koulutus hukkaan - haluaisitteko itse esim. kirurgin joka ei ole vaikkapa edes kolmeen vuoteen leikannut? Kärjistetty esimerkki, tiedän, mutta ihan oikeasti on hieman eri asia jäädä vuosiksi pois sieltä kaupan kassalta kuin vaativista asiantuntijatehtävistä, joihin on vuosia itseään kouluttanut, kituuttanut opintolainalla samaan aikaan kun vähemmän koulutetut ovat nauttineet edes kohtuullista palkkaa. Tietysti asiaa auttaa se, että hoitovastuuta voidaan jakaa äidin ja isän kesken, mutta jostain kumman syystä näissä keskusteluissa aina hyökätään äitien kimppuun, ikään kuin asia olisi vain heidän.



Ja ei, en ole itse vienyt lapsiamme 1-vuotiaina hoitoon (vanhempi oli 3 ja nuorempi 2 vuota), mutta niin puusilmäinen en ole, että sokeasti väittäisin että lapsi häiriintyy jos hänet viedään alle 3-vuotiaana ihan mihin vain hoitoon. Lukemieni tutkimusten perusteella + myös oman perheen ja tuttavapiirin kokemusten perusteella hyvätasoinen, turvallinen päivähoito (jossa pysyvät hoitajat ja pieni lapsiryhmä) ei ole lapselle haitallista, vaikkei nyt ihan se "maaginen" kolmen vuoden ikä olisikaan täynnä. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta laadukkaaseen hoitoon, ryhmät ovat isoja (etenkin pienille päiväkoti ei ole hyvä vaihtoehto), hoitajat vaihtuvat jne. Tämä on se suurin ongelma, johon pitäisi puuttua.

yli 3-vuotiaiden hoito päiväkodissa on perseestä.



Alle 3-vuotiailla on kivat hoitajat, päiväkodin johtajat pyrkivät järjestämään pienille turvallisemmat ja kiltimmät lastenhoitajat, kun taas yli 3 v on lastentarhanopettajia + paljon sijaisia ja 20 muuta lasta samassa ryhmässä.

huutamassa lapselle kolme vuotta! Näin on naapurin lapsen kohdalla. Sääliksi käy äitiä ja erityisesti lasta. Tyttö on pelokas ja säikky. Pahoin pelkään, että häntä myös tukistetaan tms. Niin reippailla otteilla äiti ainakin välillä tyttöön tarttuu ihmisten nähdenkin...



Kuulen lähes päivittäin, kun tyttö huutaa iltaisin tunnin sängyssään ennen kuin nukahtaa. Ilmeisesti äiti jättää lapset huoneeseensa, kun kerta tyttö huutaa äitiä. On siinä muilla lapsillakin kestämistä... Tyttö on varmaan ihan umpiväsynyt, kun on kohta 3 vuotta, eikä ole nukkunut päiväunia yli vuoteen.



Äiti on muuten sairaanhoitaja ja oikein mukavalta tuntuva nainen. Hän on syyllistänyt minua kovasti siitä, kun laitoin oman poikani päivähoitoon jo 1,5 vuoden ikäisenä. En ole kehdannut sanoa, että ehkä hänenkin olisi pitänyt...

Ties vaikka kirjoittaja olisi itse Vuokko Nurmesniemi :-)

Täältä löytyy listaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko#Nykyiset_suomalaiset_tieteen_a…

Ai että täällä palstailee yksi Suomen 12 akateemikosta. Jopas jotakin:)

olen itse sellainen. Tarvitsen elämääni älyllisiä haasteita ja toisten aikuisten seuraa. Niin voin paremmin ja jaksan myös olla parempi äiti lapselleni. Kaksivuotias ei kärsinyt kuuden tunnin hoitopäivistään.

Sillä sitähän se käytännössä tarkoittaisi, jos haluaa esim. kolme lasta ja kaikki pitäisi äidin kotona hoitaa vähintään 3-vuotiaaksi. Menisipä vuosien koulutus hukkaan - haluaisitteko itse esim. kirurgin joka ei ole vaikkapa edes kolmeen vuoteen leikannut? Kärjistetty esimerkki, tiedän, mutta ihan oikeasti on hieman eri asia jäädä vuosiksi pois sieltä kaupan kassalta kuin vaativista asiantuntijatehtävistä, joihin on vuosia itseään kouluttanut, kituuttanut opintolainalla samaan aikaan kun vähemmän koulutetut ovat nauttineet edes kohtuullista palkkaa. Tietysti asiaa auttaa se, että hoitovastuuta voidaan jakaa äidin ja isän kesken, mutta jostain kumman syystä näissä keskusteluissa aina hyökätään äitien kimppuun, ikään kuin asia olisi vain heidän.

Ja ei, en ole itse vienyt lapsiamme 1-vuotiaina hoitoon (vanhempi oli 3 ja nuorempi 2 vuota), mutta niin puusilmäinen en ole, että sokeasti väittäisin että lapsi häiriintyy jos hänet viedään alle 3-vuotiaana ihan mihin vain hoitoon. Lukemieni tutkimusten perusteella + myös oman perheen ja tuttavapiirin kokemusten perusteella hyvätasoinen, turvallinen päivähoito (jossa pysyvät hoitajat ja pieni lapsiryhmä) ei ole lapselle haitallista, vaikkei nyt ihan se "maaginen" kolmen vuoden ikä olisikaan täynnä. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta laadukkaaseen hoitoon, ryhmät ovat isoja (etenkin pienille päiväkoti ei ole hyvä vaihtoehto), hoitajat vaihtuvat jne. Tämä on se suurin ongelma, johon pitäisi puuttua.

On aivan eri asia jäädää K-kaupan kassalta pois 10 vuodeksi kuin oikeasti haastavasta työstä. Toisaalta sama koskee motivaatiotakin. Jos on panostanut koulutukseen, on se turha panostus, jos et harjoita ammattiasi. Helppo se on kassaneidin sanoa, kun kuka tahansa pystyy hänet korvaamaan. Saa olla kotona niin kauan kuin ikänäs jaksaa....

Näitä viestejä luettuani, alkaa tuntua että kotona olevat äidit vakuuttelevat elämäntapansa mahtavuutta vähän liikaakin? Kenelle siis uskottelette, muille vai itsellenne? Eikö teillä kenties ole työpaikkaa mihin palata tai ovatko siellä olevat muut naiset kenties olleet teitä pätevämpiä? Onko löydettävä jokin ala missä olette MAAILMAN parhaita? Säälittävää....



Monestihan kotona verkkareissa vuosikausia ovat ne, jotka eivät ole vielä olleet työelämässä, joilla on merkonomin tutkinto ja siten työ kaupankassana, mihin ei varmasti kukaan halua palata... Huomattavissa on todellakin ero eri koulutustaustan ja tuloluokan naisissa. Jotkut sitten vaan on laiskoja.

pakeneminen lapsiperheen arjesta on miehillä ihan yleistä eikä kukaan moiti heitä huonoksi isäksi sen takia.

kun kotona odottaa väsynyt ja motkottava vaimo kera lasten.

pakeneminen lapsiperheen arjesta on miehillä ihan yleistä eikä kukaan moiti heitä huonoksi isäksi sen takia.