Tunnetko äidin, joka pakeni lapsiperheen

Minun asuimaassani, sivistyneessä länsimaassa, äitiysloma on 15 viikkoa, ja on aivan normaalia, että äiti palaa töihin lapsen ollessa siis 3-4 kuukauden ikäinen. Ei puhettakaan, että heitä paheksuttaisiin. Sen sijaan ollaan vähän huolestuneita, jos lasta ei laiteta kouluun (=leikkikouluun) normaalisi 2½-vuotiaana. Ja aivan normaaleja ihmisiä kasvaa näistä lapsista.

Tämä kortti vedetään aina näissä ketjuissa esiin, mutta kukaan ei koskaan tuo esiin mitään faktaa siitä kuinka monta prosenttia äideistä todellisuudessa palaa esim. juuri tuon 15 viikon jälkeen töihin!

Onko kellään tietoa?

Minun asuimaassani, sivistyneessä länsimaassa, äitiysloma on 15 viikkoa, ja on aivan normaalia, että äiti palaa töihin lapsen ollessa siis 3-4 kuukauden ikäinen. Ei puhettakaan, että heitä paheksuttaisiin. Sen sijaan ollaan vähän huolestuneita, jos lasta ei laiteta kouluun (=leikkikouluun) normaalisi 2½-vuotiaana. Ja aivan normaaleja ihmisiä kasvaa näistä lapsista.

Tämä kortti vedetään aina näissä ketjuissa esiin, mutta kukaan ei koskaan tuo esiin mitään faktaa siitä kuinka monta prosenttia äideistä todellisuudessa palaa esim. juuri tuon 15 viikon jälkeen töihin!

Onko kellään tietoa?

No, esimerkiksi minun työpaikallani (suuri organisaatio) varmasti yli 90 % on vain tuon 15 vk + mahdollisesti vuosiloman. Hoitovapaa on tuntematon käsite - jos haluaa olla kauemmin kotona lapsen kanssa, on irtisanouduttava työstään. Simple as that.

- 18

No, esimerkiksi minun työpaikallani (suuri organisaatio) varmasti yli 90 % on vain tuon 15 vk + mahdollisesti vuosiloman. Hoitovapaa on tuntematon käsite - jos haluaa olla kauemmin kotona lapsen kanssa, on irtisanouduttava työstään. Simple as that.

- 18

Edustaako työpaikkasi koko maan keskiarvoa?

Kuinkakohan moni on todella perehtynyt niihin tutkimustuloksiin, joita täällä hoetaan kuin mantraa? Ja lukenut muutakin aiheeseen liittyvää materiaalia, niin että voi muodostaa aiheesta kokonaiskäsityksen?



Kompromisseja joutuu tässä asiassa tekemään puolin ja toisin. Sekin on hyvä, että lapset näkevät, että äiti käy töissä ja osallistuu kodin ulkopuoliseen elämään. Ja että isä hoitaa kotia siinä missä äitikin. Ideaalitilanne olisi minusta, että vanhemmat jakaisivat vanhempain- ja mahdollisesti hoitovapaan. Silloin lasta voisi halutessaan hoitaa pitempään kotona ilman kohtuutonta rasitusta kummankaan työuralle.

kiihkoilu on aina jotenkin arveluttavaa. Kaikki varmasti tosi asiat tietää, että alle 3v lapsen paras paikka on turvallisen läheisen seurassa. Mutta jotenki minua jaksaa aina ihmetyttää tämä tyyli ja hurmokseen asti kiihkoilu tässä asiassa.



JA tosiaan ei ole yhtä ainutta tapaa elää! Jos ap:lle ja sen kaltaisille paras ratkasu on että äiti on kotona mahd. pitkään niin ok. Mutta toisille se ei välttämättä ole se paras ratkaisu.



Ja ei se äitiys lopu vaikka töihin palaakin. Joskus tuntuu siltä että osa niin luulee. JA miksi isät aina unohdetaan. Isillä on ihan yhtä suuri vastuu lapsista kuin äideilläkin. Kummasti vaan mammat on toisten mammojen kimpussa ja isät on tosiaan jotain pyhimyksiä joilla ei ole paljon muuta virkaa kuin siittää lisää jälkeiläisiä.

näin onkin ja toimii hyvin!!



Suomalaiset voisi monessa asiassa ottaa mallia naapurimaasta!



Kompromisseja joutuu tässä asiassa tekemään puolin ja toisin. Sekin on hyvä, että lapset näkevät, että äiti käy töissä ja osallistuu kodin ulkopuoliseen elämään. Ja että isä hoitaa kotia siinä missä äitikin. Ideaalitilanne olisi minusta, että vanhemmat jakaisivat vanhempain- ja mahdollisesti hoitovapaan. Silloin lasta voisi halutessaan hoitaa pitempään kotona ilman kohtuutonta rasitusta kummankaan työuralle.

[/quote]

Voisi tietysti spekuloida, että heikommin palkatuilla aloilla voisi tuoreella äidillä olla vähemmän motiivia palata töihin. Tai jos puolisolla on hyvät tulot. Joka tapauksessa yhteiskunnan tuki kotiin jäämiselle on olematon.



18

olen varmaan sitten tuollainen äiti. Lapsi aloitti 1,5-vuotiaana perhepäivähoitajalla. Tosin itse menin töihin jo silloin, kun lapsi oli vasta 9kk, isä jäi kotiin sen jälkeen. Ja kyllä mulla syynä oli ihan se, että tarvitsen myös älyllisiä haasteita, joita työssäni saan. En jaksaisi olla 3 vuotta kotona, sillä arki lapsen kanssa on monin tavoin niin rutiininomaista.



Lapsen kiintymyssuhteille on parasta, jos hänellä on kaksi tai useampi hyvin läheinen ihminen, ei se, että äiti on koko ajan lapsen kanssa. Ja meillä tämä toteutuu, sillä olemme miehen kanssa molemmat lapselle tosi rakkaita ja läheisiä. Työaikoja lomittamalla lapsen hoitopäivät eivät tule liian pitkiksi. Kyllä meillä lapsi on viikossa enemmän meidän kanssa, kuin perhepäivähoitajan.

on juuri niitä kohta eläkkeelle jääviä työkavereitani tulevaisuudessa, jotka valittaa, että olisivatpa viettäneet lapsensa kanssa aikaa enemmän. Yleensä ollaan myös väsyneitä pitkään uraan ja vingutaan eläkkeelle ja ollaan pitkillä sairauslomilla kun ei jaksetakaan.

Menin töihin, kun lapsi oli 9 kk. Lapselle tuli hoitaja kotiin. Tein noin 4 tunnin työpäiviä. Minulla on paljon muitakin ns. ongelmia kuin se, että en viihdy lapsen kanssa kotoana. Yksi ongelmistani on se, että ajattelen, että suurin osa teistä toisia haukkuvista mammoista on ihan persiistä.

Istutaan päivät pitkät netissä haukkumassa toisia ihmisiä.

toiset todella tarvitsevat älyllisiä haasteita/sosiaalisia kontakteja. Jos on lusikalla annettu jne jne

Totuus on kyllä se, että yhden lapsen kanssa kotona oleminen on tylsää. Eikä ne perhekerhot muutaman kerran viikossa auta. Jos on tottunut (älyllisiin) haasteisiin työssään, on vaikeaa tottua tylsään rutiinityohön, mitä lastenhoito on, vaikka lasta rakastaisikin. Jos ammattina on esim. kassa, niin en yhtään ihmettele, miksi ei halua takaisin. Johan sitä on työssään tottunut tylsään rutiiniin, niin ei tälläiset ihmiset niita älyllisiä haasteita tarvitse.

haasteidensa kanssa, kun kyse on lapsen koko loppuelämästä? Minä olen väitellyt akateemikko, ja minulle kotona oleminen muutaman vuoden on täysin ok. Minusta älykkäämpää on kasvattaa lapsesta, tulevaisuuden aikuisesta, nyt tasapainoinen, jotta hän kantaa perintöämme sitten paremmin eväin tulevaisuudessa. Niin kiire minulla ei ole, että se vuodesta kahdesta olisi kiinni, koska MINÄMINÄMINÄ saan niitä älyllisiä haasteita.



Sitä paitsi lapsen kanssa oleminen on aivan ihanaa ja omalla laillaan haasteellista. Ja paljon arvokkaampaa kuin mikään maailman työ.

mun mielestä on aika lusikalla annettu, jos ei keksi haasteita mitenkään muuten kuin että pomo tuo ne tarjottimella eteen? itse ainakin löysin kotonani useitakin haasteita, en muutu ilman kokoaikaista ohjeistamista ja käskyttämistä täysin kädettömäksi ideattomaksi :) jaksan aina ihmetellä sitä että kotona oloa pidetään tyhmien puuhana, mielestäni vain idearikkaat ihmiset pärjäävät kotona, kuten minä :) tai esimerkiksi mieheni joka nyt on kotona lasten kanssa ja silti osaa OHOH toteuttaa silti itseään ja jopa KEHITTÄÄ itseään, opiskelemalla, harrastamalla ja tekemällä etätöitä lasten nukkuessa...

Ai että ihan oikea akateemikko palstailee täällä?

haasteidensa kanssa, kun kyse on lapsen koko loppuelämästä? Minä olen väitellyt akateemikko, ja minulle kotona oleminen muutaman vuoden on täysin ok. Minusta älykkäämpää on kasvattaa lapsesta, tulevaisuuden aikuisesta, nyt tasapainoinen, jotta hän kantaa perintöämme sitten paremmin eväin tulevaisuudessa. Niin kiire minulla ei ole, että se vuodesta kahdesta olisi kiinni, koska MINÄMINÄMINÄ saan niitä älyllisiä haasteita.

Sitä paitsi lapsen kanssa oleminen on aivan ihanaa ja omalla laillaan haasteellista. Ja paljon arvokkaampaa kuin mikään maailman työ.

kunnianhimon puutteesta kyllä. Surullinen tosiasia on kyllä se, että kotona oleminen on tehokas urantappaja. Minusta on väärin, että äiti aina leimataan huonoksi, jos hän haluaa olla uraorientoitunut. Isälle tämä on suotavaa - hän voi olla vielä "hyvä isä", vaikka ei lasten kanssa aikaa viettäisikään. Täällä tuntuu olevan niin yksioikoinen käsitys siitä, millainen on hyvä lapsuus. Ei kaikki lapset ole arkoja, melussa stressaantuvia ja vanhempiaan kaipaavia. Eiköhän ne lapset muistuta vanhempiaan eli uraohjuksen lapsikin on todennäköisesti A-tyypin ihminen.

-34-

kun en vaan tajua? me ainakin ollaan molemmat minä ja isä käytetty hoitovapaata juuri siihen tarkoitukseen, että ollaan saatu opiskeltua ja päästy parempiin tuloihin.



toisekseen voiko kunnianhimon typistää vaan siihen, että haluaa esim paremmat tulot/paremman työpaikan? eräs tuntemani vanhempi halusi rakentaa perheelleen aivan mielettömän talon alusta alkaen itse ja teki sen hoitovapaan aikana. eikö sekin ole aika kunnianhimoista? tai jos haluaa elämältään eniten olla kotona ja tehdä siellä nyt mitä sitten tekeekin, silloinhan hän on saavuttanut sen mitä haluaa.



oletteko huomanneet miten telkkarin peliohjelmissa ihmiset esitellään kahdella sanalla, etunimi ja ammatti. minä olen paljon muutakin, oletkohan sinä...

No itse meni töihin, kun tuntui, että haluan olla muutakuin äiti, toki rahanpuute ja kituuttelu motivoi töihinmenoa muttei se ollut ainoa syy.. Esikoinen sai olla kotihoidossa 3½ vuotta ja kuopus 1½ vuotta, ja sen jälkeen he aloittivat hoidossa osa-aikaisesti. Ja voitteko kuvitella, koen olevani riittävän hyvä äiti.

myöskään tähtää pelkkään parempaan asemaan/ palkkaan. Jotkut ihmiset ovat ihan aidosti kiinnostuneita omasta alastaan, ja haluavat tulla siinä paremmaksi/kehittää uutta parempaa tuotetta jne

Useimmat kotona olijat eivät rakenna taloa tms He hoitavat lapsiaan. On kyllä melko mahdotonta rakentaa taloa ja vahtia lapsia samaanaikaan. Kotona oleminen on minusta silloin merkki kunnianhimon vahäisyydestä, jos omia harrastuksia ei ole ja tekeminen keskittyy pelkästään lasten kasvattamiseen. Tämä tietysti olettaa, ettei kohdista omaa kunnianhimoaan lapsiin, mikä on varmasti lapselle haitallisempaa kuin alle 3v:na hoitoon meno.

-34-

akateemikkoja on suomessa vain muutama, akateemisia sentään enemmän :-)



ihan turha ketju, ap kuinka monta kuukautta miehesi oli vanhempain/hoitovapaalla? aivan, ei yhtään, koska SINÄ halusit jäädä lasten kanssa kotiin, ja se sopii sinulle, ja on ihan OK, mutta anna muillekin tilaa elää.