"Sinusta tulee pian täti!" - miten voi välttää roolin, jos ei yhtään kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit erkaantuu luonnollisesti, jos asutte kaukana toisistanne. Vaikka siskosi haluaisi nyt pitää yllä välejä, niin kyllä hänenkin aikansa kohta kohdistuu muualle, eli vauvaan, kunhan syntyy. Saat taas olla rauhassa. Kukaan ei kohta sinua muista jos niin haluat. Älä nyt mitään lapsellista ilmoitusta ala tehdä, että et sitä tai tätä. Päiväkoti-ikäiset on niitä jotka "mä en leiki sun kanssa".

Mä en ole mikään kaikista lapsista pitävä. Omat on rakkaita, mutta ei mun mielestä joku random lapsi ole edes söpö välttämättä. Lähinnä ällöttävä. En jaksa turhaa kitinää, en lapsen kimeäå ääntä, en mitään sössötystä jos puheen kehitys on kesken, jne. En niitä ilmeitä, kun oletetaan, että kaikkien mielestä lapsi on hauska tai että pitäisi automaattisesti ottaa kontaktia ja hymyillä, koska on lapsi. Mutta kun siskoni saivat lapsia, niin jostain syystä koin paljon samaa mitä omia lapsiani kohtaan. Ehkä biologia ja alitajunta tekee sen, tai en tiedä. Minusta he ovat olleet alusta asti söpöjä, kauniita, niin rakkaita. Kuin perhettä.

Joten, ap. Ymmärrän tavallaan ajatuksesi. Mun vinkki on, että elä elämääsi ilman paineita kuten tähänkin asti, mutta ole myös avoin. Vähän samalla tavalla kuin kohtaisit kenet tahansa uuden vieraan ihmisen. Ilman ennakkoluuloja. Ne siskon lapset ei ole pelkästään lahjoja vaativia ja sinusta jotain (täti) tekeviä. Ovat uusia ihmisiä omine piirteineen ja luonteinen. Nyt on liian aikaista päättää mitä mieltä olet, kun et ole edes tavannut vielä.

Miksi on muka lapsellista kertoa, missä omat rajat kulkee?

 

Sehän on pikemminkin kypsää käytöstä verrattuna siihen, että velloo epätietoisuudessa ja välttelee päätöksen tekemistä.

Rajat mihin? Ei ap:lta ole kukaan mitään vaatinut. On kerrottu, että hänestä tulee täti. Täti on virallinen nimitys sukulaissuhteessa, ei mikään asetettu rooli tai vaatimus. Jos et käsitä miksi on lapsellista siinä tilanteessa alkaa puhua, että mä EN sitten sitä ja tätä, niin sama se mulle. Kuten sanoin, en erityisemmin pidä lapsista, saati lapseksi heittäytyvistä minäminäminä-aikuisista. Ole ymmärtämättä, en ala aikuiselle, joka e  ole mun elämässä, selittää itsestäänselvyyksiä.

Minä olen tavannut veljeni lapset muutaman kerran. Ei olla kontaktissa. Silti olen täti, ei se mitään merkitse.

Sitten on ne lapset, jotka merkitsevät. Vaikka en heille olekaan täti, enkä mitään muutakaan sukua.

Ei ne lapset suhun kiinni, jos et sellaista mahdollista. Turha stressata.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en ole edes tullut ajatelleeksi, että tätiyteen liittyisi tuollaisia odotuksia. Omat sisarusten lapset ovat jo teini-ikäisiä enkä ole juuri koskaan hoitanut heitä. Emme asu ihan lähekkäin eikä tosiaan ole tullut mieleen tällainen velvollisuus eikä kukaan ole kysynyt.

Tätiys. Mikä kauhea sana. Eikö voi vain sanoa "tädin rooli"?

Ai jestas mikä suhtautuminen tuleviin sukulaisiin! Teillä mahis olla pikkuihmisten silmissä maailman mahtavimpia tyyppejä (mihin ei muuten ihan hirveesti ees vaadita mitään erikoisuuksia) ja te jaksatte urputtaa sieltä omista koloistanne tollasta. Huh huh, kyllä täytyy olla raskas elämä teillä.

Ymmärsinkö oikein, että sisar ei ole vielä julistanut olevansa raskaana ja kaikki nuo tädin velvollisuudet olet ihan itse kuvitellut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit erkaantuu luonnollisesti, jos asutte kaukana toisistanne. Vaikka siskosi haluaisi nyt pitää yllä välejä, niin kyllä hänenkin aikansa kohta kohdistuu muualle, eli vauvaan, kunhan syntyy. Saat taas olla rauhassa. Kukaan ei kohta sinua muista jos niin haluat. Älä nyt mitään lapsellista ilmoitusta ala tehdä, että et sitä tai tätä. Päiväkoti-ikäiset on niitä jotka "mä en leiki sun kanssa".

Mä en ole mikään kaikista lapsista pitävä. Omat on rakkaita, mutta ei mun mielestä joku random lapsi ole edes söpö välttämättä. Lähinnä ällöttävä. En jaksa turhaa kitinää, en lapsen kimeäå ääntä, en mitään sössötystä jos puheen kehitys on kesken, jne. En niitä ilmeitä, kun oletetaan, että kaikkien mielestä lapsi on hauska tai että pitäisi automaattisesti ottaa kontaktia ja hymyillä, koska on lapsi. Mutta kun siskoni saivat lapsia, niin jostain syystä koin paljon samaa mitä omia lapsiani kohtaan. Ehkä biologia ja alitajunta tekee sen, tai en tiedä. Minusta he ovat olleet alusta asti söpöjä, kauniita, niin rakkaita. Kuin perhettä.

Joten, ap. Ymmärrän tavallaan ajatuksesi. Mun vinkki on, että elä elämääsi ilman paineita kuten tähänkin asti, mutta ole myös avoin. Vähän samalla tavalla kuin kohtaisit kenet tahansa uuden vieraan ihmisen. Ilman ennakkoluuloja. Ne siskon lapset ei ole pelkästään lahjoja vaativia ja sinusta jotain (täti) tekeviä. Ovat uusia ihmisiä omine piirteineen ja luonteinen. Nyt on liian aikaista päättää mitä mieltä olet, kun et ole edes tavannut vielä.

Miksi on muka lapsellista kertoa, missä omat rajat kulkee?

 

Sehän on pikemminkin kypsää käytöstä verrattuna siihen, että velloo epätietoisuudessa ja välttelee päätöksen tekemistä.

Rajat mihin? Ei ap:lta ole kukaan mitään vaatinut. On kerrottu, että hänestä tulee täti. Täti on virallinen nimitys sukulaissuhteessa, ei mikään asetettu rooli tai vaatimus. Jos et käsitä miksi on lapsellista siinä tilanteessa alkaa puhua, että mä EN sitten sitä ja tätä, niin sama se mulle. Kuten sanoin, en erityisemmin pidä lapsista, saati lapseksi heittäytyvistä minäminäminä-aikuisista. Ole ymmärtämättä, en ala aikuiselle, joka e  ole mun elämässä, selittää itsestäänselvyyksiä.

Ihminen joka haluaa olla vain omassa rauhassa = Minäminäminä-aikuinen?

Mielenkiintoinen ihmiskäsitys sinulla. 🙄😷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalta tuntuu miehestä, jolle ilmoitetaan "sinusta tulee isä" 

Mies, joka harrastaa suojaamatonta seksiä, ymmärtää varmasti mahdollisuuden isyyteen. Ihan omaa ajattelemattomuutta.

Niinhän sitä LUULISI. Minäkin luulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maailman huonoin täti ollut, joten ihan hyvin sitä roolia pystyy karttamaan. En ole ikinä ostanut lahjaakaan. Välimatkaa on, olemme ihan erilaisia ja elämme ihan erilaisia elämiä. 

Tädin roolissa voi olla ongelmia lähinnä niillä, jotka ovat kiinteästi tekemisissä sukunsa kanssa.

Miten muka huonoin? Millä mittarilla? Roolit on keinotekoisia ja keksittyjä. Turha potea huonoa omaatuntoa, että valitset oman hyvinvoinnin ja oman onnellisuuden. Jos joku hankkii lapsen, se on hänen taakka, ei sinun. Jokainen valitsee miten elää elämänsä.

 

Päinvastoin: paras täti on sellainen joka näyttää sukulaislapsille, miten nainen voi olla itsenäinen, vapaa, eikä naisella pidä olla mitään hössöttäjäroolia, joulukorttien lähettelyä, krääsän ostamista yms hömppää.

Joidenkin mielestä on kivaa lähettää ja saada joulukortteja. Kun ihmisillä ei ole aikaa tavata tai pitää yhteyttä, niin kerran vuodessa tullut kortti kertoo, että minä olen vielä olemassa ja toivon, että sinäkin olet, hyvää joulua!

Vierailija kirjoitti:

Hanki itse lapsi niin siskostasikin tulee täti.

Hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Ai jestas mikä suhtautuminen tuleviin sukulaisiin! Teillä mahis olla pikkuihmisten silmissä maailman mahtavimpia tyyppejä (mihin ei muuten ihan hirveesti ees vaadita mitään erikoisuuksia) ja te jaksatte urputtaa sieltä omista koloistanne tollasta. Huh huh, kyllä täytyy olla raskas elämä teillä.

Et tainnut ymmärtää koko ketjun pointtia joka oli siis se että jos ei yksinkertaisesti kiinnosta osallistua muiden perheiden perhe-elämään. Ei se ole urputtamista vaan omien tunnekokemuksien esiin tuomista. Paljon pahempi on jos ihmiset on pakotettuja patoamaan tunteensa. Salailu ja tunteiden piilottelu ei aiheuta mitään hyvää. Avoimuus parantaa ja on aina parempi tie.

Onks toi enää normaalia, iloisena onnittelisin sisartani ja sitten aikanaan kyllä kertoisin rajani lapsenhoidon yms suhteen. Miten kaikesta saa tehtyä jotain draamaa, kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Onks toi enää normaalia, iloisena onnittelisin sisartani ja sitten aikanaan kyllä kertoisin rajani lapsenhoidon yms suhteen. Miten kaikesta saa tehtyä jotain draamaa, kummallista.

Mistä kaikesta? 

Täti sinusta tulee, halusit tai et.

Mutta en ymmärrä, mistä tuollaiset täti-odotukset kaivoit? Itse en edes haluaisi, että sisarukset hoitaisivat lapsiani. En ole koskaan halunnut. Meidän lapset eivät koskaan ole olleet sisaruksilla hoidossa ja tuskin tulevat olemaankaan. Vanhin lapsi on jo teini-ikäinen. 

En minä ainakaan odota, että sisarukset hoitaisivat lapsiani. Enkä ole kyllä ikinä ajatellut, että sisarusten lasten hoitaminen olisi jotenkin minun vastuullani. Vanhemmat hoitavat lapsensa.

Mun miehellä on ollut koko elämänsä etäiset välit sisaruksiinsa. Asuvat etäällä, ikäeroakin on kumpaankin himpun verran liikaa. Eivät ole ikinä hoitaneet, synttäreillä käyvät joskus. Joululahjaksi pistävät jonkun kympin tilille.

Ei tarvita dramaattisia ilmoituksia, ettei täteily/setäily kiinnostele. 

Eivät siis ole huonoidsa väleissä, ei vaan ole mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai jestas mikä suhtautuminen tuleviin sukulaisiin! Teillä mahis olla pikkuihmisten silmissä maailman mahtavimpia tyyppejä (mihin ei muuten ihan hirveesti ees vaadita mitään erikoisuuksia) ja te jaksatte urputtaa sieltä omista koloistanne tollasta. Huh huh, kyllä täytyy olla raskas elämä teillä.

Et tainnut ymmärtää koko ketjun pointtia joka oli siis se että jos ei yksinkertaisesti kiinnosta osallistua muiden perheiden perhe-elämään. Ei se ole urputtamista vaan omien tunnekokemuksien esiin tuomista. Paljon pahempi on jos ihmiset on pakotettuja patoamaan tunteensa. Salailu ja tunteiden piilottelu ei aiheuta mitään hyvää. Avoimuus parantaa ja on aina parempi tie.

Onko joku pyytänyt sinua osallistumaan? En usko. En ainakaan itse haluaisi mitään sisarusta kotiini hääräämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai jestas mikä suhtautuminen tuleviin sukulaisiin! Teillä mahis olla pikkuihmisten silmissä maailman mahtavimpia tyyppejä (mihin ei muuten ihan hirveesti ees vaadita mitään erikoisuuksia) ja te jaksatte urputtaa sieltä omista koloistanne tollasta. Huh huh, kyllä täytyy olla raskas elämä teillä.

Et tainnut ymmärtää koko ketjun pointtia joka oli siis se että jos ei yksinkertaisesti kiinnosta osallistua muiden perheiden perhe-elämään. Ei se ole urputtamista vaan omien tunnekokemuksien esiin tuomista. Paljon pahempi on jos ihmiset on pakotettuja patoamaan tunteensa. Salailu ja tunteiden piilottelu ei aiheuta mitään hyvää. Avoimuus parantaa ja on aina parempi tie.

Heh heh, aivan naurattaa toi sun vastaus kun juurikin siinä kiteytyy tuo mainitsemani "raskas elämä" :D

Ottakaa nyt vähän rennommin ja nimenomaan olkaa vähän avoimempia, saattaa niistä siskon/veljen lapsista saada omaan elämään aika paljon hyvääkin!

En lukenut koko ketjua, joten en tiedä onko tästä jo keskusteltu, mutta tässä on selkeästi tapahtunut jonkinlainen muutos sukupolvien välillä. Itse aikoinaan muistin sisarusten lapsien merkkipäivät yms. Välimatkasta johtuen en  hoitanut pienenä, mutta varttuessaan viettivät aikaa meillä, samaten kuin minun lapseni serkkujen luona. Nyt omat lapset eivät tunnu kauhean kiinnostuneilta yhden sisaruksensa lapsesta. Ja vähän on täytynyt muistutella normaalista huomioimisesta. Voi tietysti muuttua vuosien myötä ja jos itse hankkivat lapsia.

Täällä suomessa ollaan äärimmäisen itsekeskeisiä, omahyväisiä ja itseriittoisia. Se nähdään netissä asiana millä voi ylpeillä, mutta reaalimaailmassa moni tuntee epämääräistä velvollisuudentuntoa sukulaissuhteiden ylläpitämiseen, koska omatunto ja velvollisuusentunto kolkuttaa. Epämääräinen paha olo omasta välinpitämättömyydestä ja "velvollisuuksien" välttelystä seuraa mukanaan ja sen aiheuttamat epämiellyttävät tunteet kohdistetaan siihen lapseen joka on kaikkeen viaton, ja lapsi ruvetaan näkemään vain mahdollisena lisätyönä joka voidaan "milloin vain heittää hoitoon" tätiparalle. 

Oikeasti, missä vaiheessa suomalaiset ihmiset lopetti ihan normi sukulaissuhteiden ylläpidon? Käydään joskus kylässä jne et lapset oppii tuntemaan ketä heidän sukuun kuuluu. Ei siin tartte lasta suu auki ihastella vaan elää ihan normi elämää sukulaisten rinnalla ja käydä joskus kylässä, viettää aikaa yhessä.

Sanoit, että asut toisella puolen Suomea kuin sisaresi. Eikö tuo nyt ole aika helppo tilanne? Sisaresi asuu jossain satojen kilometrien päässä. On hyvin epätodennäköistä, että hän pyytäisi sinua lapsenvahdiksi. 

Mielestäni pelko "tädin tehtävistä" on ihan turhaa. Ja aina voi kieltäytyä, jos ei tahdo hoitaa lasta. En minäkään kaikkia lapsia ole suostunut hoitamaan. Naapurit ovat monesti kyselleet. Todennäköisempää on, että joku naapuri sinulta lastenhoitoapuja pyytelee kuin kaukana, toisella paikkakunnalla asuva sisarus. En usko, että hän haluaa edes, että hoidat lasta, koska kyllä lastenhoito vaatii myös osaamista ja kokemusta. Ei siihen ketä tahansa kaduntallaajaa voi ottaa, vaikka vanhemmiksi voi tietysti tulla monen näköiset ihmiset. Ei kaikista tietysti ole vanhemmiksikaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä suomessa ollaan äärimmäisen itsekeskeisiä, omahyväisiä ja itseriittoisia. Se nähdään netissä asiana millä voi ylpeillä, mutta reaalimaailmassa moni tuntee epämääräistä velvollisuudentuntoa sukulaissuhteiden ylläpitämiseen, koska omatunto ja velvollisuusentunto kolkuttaa. Epämääräinen paha olo omasta välinpitämättömyydestä ja "velvollisuuksien" välttelystä seuraa mukanaan ja sen aiheuttamat epämiellyttävät tunteet kohdistetaan siihen lapseen joka on kaikkeen viaton, ja lapsi ruvetaan näkemään vain mahdollisena lisätyönä joka voidaan "milloin vain heittää hoitoon" tätiparalle. 

 

Oikeasti, missä vaiheessa suomalaiset ihmiset lopetti ihan normi sukulaissuhteiden ylläpidon? Käydään joskus kylässä jne et lapset oppii tuntemaan ketä heidän sukuun kuuluu. Ei siin tartte lasta suu auki ihastella vaan elää ihan normi elämää sukulaisten rinnalla ja käydä joskus kylässä, viettää aikaa yhessä.

Jos teillä ap on välit tuolla tasolla, että sisarusten lisääntyminen harmittaa, niin tuskin ne sisaruksetkaan ap:n seuraa kaipaa. Täysin turha murehtia etukäteen ongelmaa, jota todellisuudessa tuskin edes on.