Lue keskustelun säännöt.
Miten esim. hoitajat ja muut, jotka kohtaatte kuolemaa, koette sen että potilas/asiakas kuolee?
27.08.2026 |
Herättääkö se mitään tunteita vai oletteko työssänne vain kuin robotteja, ettei se herätä mitään tunnekokemuksia?
Kommentit (50)
Kiinnostaa lähinnä se ettei tarvinnut antaa kipulääkkeitä tai rauhottavia, ei se kuolema niillä esty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunteita. Vituttaa vain kaikki ylimääräiset jälkijärjestelyt ja siivoukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei empaattiset kykene tekemään hoitotyötä. Niin se vain on. Jäljelle jäävät tunnekylmät. Pääasia että palkka juoksee.
Empatia on huonoksi hoitotyössä.
Kuinka niin?
Hoidettaviin ei pitäisi suhtautua tunteellisesti koska se on haitallista. Hoidettava ei ole ystävä, kaveri eikä tuttava. Se on työn kohde eli poka.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa lähinnä se ettei tarvinnut antaa kipulääkkeitä tai rauhottavia, ei se kuolema niillä esty.
Anteeksi mitä?!?!? Totta kai annetaan tarpeen mukaan etenkin kipulääkitystä!
Ihminen turtuu lopulta kaikkeen, jopa lasten raiskaamiseen, kiduttamiseen ja tappamiseen kunhan näkee sitä tarpeeksi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen turtuu lopulta kaikkeen, jopa lasten raiskaamiseen, kiduttamiseen ja tappamiseen kunhan näkee sitä tarpeeksi paljon.
Ikävää
Vierailija kirjoitti:
Ei tunteita. Vituttaa vain kaikki ylimääräiset jälkijärjestelyt ja siivoukset.
Oletko psykopaatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tunteita. Vituttaa vain kaikki ylimääräiset jälkijärjestelyt ja siivoukset.
trolli?
Ai kun urakalla näkee sitä kymmeniä vuosia päivittäin . No miten siinä nyt pitäisi lääkärit hoitajat sitten kohtailla . Päivästä toiseen. Kyllä omaiset tietää että se on jokapäiväistä leipää sen työntekijöille. Mutta kun on lähellä kuolemaa siinä näkee erilaisia asioita . Kuten jotkut näkee enkeleitä jotkut valoa jotkut piruja. On helpotus kun kivut lakkaa silloin kuin niitä ei enää voi lieventää ja ihminen kärsii . Samaan aikaan monta kuolevaa niin et sä nyt mitenkään voi kaikkia tuntea . Ja päälle omat läheiset jotka kuolleet . Kuolee. Itsekin kuolee. Omat hoitajien omaiset kuolee . Heidän lapsia kuolee . Onhan myös poliisit palomiehet näkee kuolemaa joka päivä . KAIKKI KUOLEE SYNNIN TÄHDEN SINÄKIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette tiedä ihmisestä yhtään mitään . Tänne tulee ulkomaalaisia huutelemaan eikä he tunne meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuutte tänne sotkemaan meidän arkea ja meidän kulttuuria .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa lähinnä se ettei tarvinnut antaa kipulääkkeitä tai rauhottavia, ei se kuolema niillä esty.
Anteeksi mitä?!?!? Totta kai annetaan tarpeen mukaan etenkin kipulääkitystä!
Fantasioitasi voit kertoa seksipalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ennen oli ruumis huoneet sairaalan kellarissa ja sinne vietiin sitten tietyn ajan päästä kuolleet . Kylmä huoneelle . Mutta nykyään on kylmä säilytys lokerot mihin työnnetään kuolleet . Kullekin oma luukku . Kylmyys hidastaa mätänemistä ja bakteereja sekä helpottaa hautaustoimistoa. Ja jos tehdään obduktio. Se on työtä mihin tottuu kun se on vuodesta toiseen samaa. Onhan hautaustoimistot myös työntekijät siellä ja krematorion . Se on työ ammatti pakko tehdä. Synnytyksessä kuolee vauvat kuin aikuiset sairauksiin. Et sä nyt voi muuta kuin keksiä niitä kivun poisto aineita ja miettiä miten voisi parantaa jonkun tietyn sairauden .
Äidin kuolema liikautti kaikista eniten. Sairasteli pitkään, palvelutalossa oli. En sillon itkenyt, mutta paniikki. Mulla se ilmeni niin, et nukuin paljon, mutta se uni ei vaan virkistänyt. Lisäksi leposyke oli kokoajan rasitussykkeen puolella: paino putosi, vaikken juurikaan liikkunut ulkona (piti kytätä puhelinta kotona). Kuolinviestin jälkeen, muutaman päivän päästä hoitaja soitti, et miten olen jaksanut, olenko saanut syötyä ja nukuttua. Muuta lääkitystä mulla ei ollut kuin Propral.
Kolmen vuoden päästä kuoli sitten isä, samassa palvelutalossa. Kuolemasta ilmoittanut hoitaja itki puhelimessa vaikkei isä ennättänyt olla siellä kuin 7-8kk. Äiti oli yli 10 vuotta.
Sain kaikki asiat hoidettua. Ne omat itkut tuli sitten myöhemmin.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa lähinnä se ettei tarvinnut antaa kipulääkkeitä tai rauhottavia, ei se kuolema niillä esty.
Vaikka kuolemaa ei voi estää niin kipuja voi lieventää ettei tarvi sinunkaan kärsiä kun kuolemaa teet . Rauhoittavilla on se ikävä puoli että myös elintoiminnot hidastuu ja suolisto kuin lihakset rentoutuu . Samoin ne aiheuttaa sekavuutta.
Kun joutuu näkemään kaikkea niin kyllä siihen tulee ammattimainen asenne . Hoidetaan se työ . Tehän tiedätte mitä enemmän katsoo kauhuleffoja sen enemmän niitä kestää . Samoin työssä . Kyllä sen kestää. Ei voi oikein mitenkään lohduttaa kuolevaa muuta kuin olla lähellä ettei yksin ole.
Työpaikka kiusaajat ei ole oikeassa paikassa . Ihmisten pitää saada tehdä ne työtehtävät rauhassa.
On hyvä olla lähellä. Ja hyvä myös synnytyksessä joku lähi omainen joka hoitaa sen puolen ettei lasta vaihdeta toiseen . Sitä tapahtuu . Myös sisäelimiä varastetaan . Siksi on hyvä pysyä lähellä ja tutkia itse . Tietyt uskonnot harjoittaa myös rikollisia menoja kuin noidat. Vanhukset on aika herkkiä jo kun iho on hauras ei voi käsitellä kovakouraisesti. Voi kostutella suuta vaikka ei enää niele . Kuten sairas ei vanhus jaksa enää pyyhkiä suuta tai juoda itse tai muuta. Niin me kaikki synnytään ja kasvetaan sitten vanhetaan ja kuollaan. Tekohampailla ei muuten myös pureskellä kuin omilla hampailla että hoida hampaasi.
Olen töissä hoivakodissa ja täytyy sanoa, että joidenkin kuolema kolahtaa enemmän kuin toisten. Ilkeiden ihmisten kuolema ei tunnu oikein miltään eikä kaikki todellakaan ole muistisairaita. Joidenkin kohdalla ajattelee, että onneksi pääsi viimein pois koska elämä ollut jo pitkään kitumista.