Miten esim. hoitajat ja muut, jotka kohtaatte kuolemaa, koette sen että potilas/asiakas kuolee?

Myös nuoret kuolee ja vammaiset . Turha yrittää livahtaa siitä , kaikki kuolee kovin koviskin. 

Ajatelkaa poliisin työtä ja palomiesten .  Mitä raatoja he näkee uransa aikana . Huh.  Poimii ruumiin osia teiltä ja palaneita taloista . 

No ei sureta, eikä itketä. Vanhustyössä kuuluu työhön kuoleman kohtaaminen ammattilaisena. Ei heihin ole tunnesidettä, joten ei sureta. Pitäisikö? Miksi? Sitä paitsi seuraava on jo kohta samassa sängyssä ja työ jatkuu

Nuoren ihmisen kuolema koskettaa aina, varsinkin jos hänellä on pieniä lapsia. Omaisten lohduton itku ja suru saa itsellekin kyyneleet silmiin.  Olen nähnyt monia kuolemia sairaalassa, kuolemaan on jo tottunut, hyvin harvoin koskettaa niin paljon, että jää mieleen moneksi päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä olla lähellä. Ja hyvä myös synnytyksessä joku lähi omainen joka hoitaa sen puolen ettei lasta vaihdeta toiseen . Sitä tapahtuu .  Myös sisäelimiä varastetaan . Siksi on hyvä pysyä lähellä ja tutkia itse .  Tietyt uskonnot harjoittaa myös rikollisia menoja kuin noidat.  Vanhukset on aika herkkiä jo kun iho on hauras ei voi käsitellä kovakouraisesti. Voi kostutella suuta vaikka ei enää niele . Kuten sairas ei vanhus jaksa enää pyyhkiä suuta tai juoda itse tai muuta. Niin me kaikki synnytään ja kasvetaan sitten vanhetaan ja kuollaan. Tekohampailla ei muuten myös pureskellä kuin omilla hampailla että hoida hampaasi. 

Mitä sä selität? 

Nuorena hoitajana kuolema hieman tuntui. Nyt 20 vuoden jälkeen olen opetellut ettei koskaan saa luoda tunnesidettä potilaisiin. Kun he kuolevat, he ovat ruumiita, ei muuta. Työ on työtä. Potilaita pyritään pelastamaan mahdollisuuksien mukaan mutta joskus se ei vain onnistu.

Kuolema on osa elämää. On luonnollista että vanha ihminen kuolee. Itsellä kokemusta vanhusten hoidosta. Tottakai kuolema tunteita herättää, mutta tuskin koskaan surua ja murhetta koska kyseessä kuitenkin asiakassuhde, ei läheinen. Kuolema on vanhukselle usein helpotus, ja hoitajanakin helpotusta tuntee siitä, ettei toisen enää tarvitse kärsiä. Joskus voi tuntea myös kiitollisuutta, että oli mahdollisuus olla osa kyseisen ihmisen elämää. Tällaisia kiitollisuuden tunteita voi tuntea jopa vuosikymmentenkin jälkeen, kun muistelee miten mukava kyseinen asiakas oli. (Jos siis  on ollut asiakkaita, joihin on ollut vuosia kestänyt asiakassuhde. Monet heistä on jäänyt mieleen. 
Myötätunto omaisia kohtaan on yleensä se voimakkain tunne, kun näkee heidän surun.

No potilas kuolee ja omaiset käy tai jättää käymättä nyyhkimässä. Saadaan raato kellariin ja punkkaan uudet lakanat ja seuraava sisälle.

Eipä siinä kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei empaattiset kykene tekemään hoitotyötä. Niin se vain on. Jäljelle jäävät tunnekylmät. Pääasia että palkka juoksee. 

En usko, olen ollut hoitoalalla yli 40v. Vieläkin monet kuolemat, varsinkin nuorten koskettavat. Vanhuksille, vakavasti esim. syöpäsairaille kuolema on helpotus. Ammatti voi olla erittäin rankka, osastosta johtuen.  Onneksi pääsen pian eläkkeelle!

Up

Kyllä ihmiselämän loppuminen usein mietityttää. Harvemmin sellaista voi kuitenkaan jäädä murehtimaan päiväkausiksi.

Joskus ihmiset voivat myös riistää hengen itseltään. Sekin on surullista, mutta sellaista se välillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa lähinnä se ettei tarvinnut antaa kipulääkkeitä tai rauhottavia, ei se kuolema niillä esty.

Anteeksi mitä?!?!? Totta kai annetaan tarpeen mukaan etenkin kipulääkitystä!

Fantasioitasi voit kertoa seksipalstalla.

Mikä helvetti sua vaivaa?!? Miten sairas ihminen on, että kääntää kuolevan ihmisten kipulääkityksen seksiin???? Jotakin saatanan rajaa tuohon paskatrollitouhuun nyt!!!!