Lue keskustelun säännöt.
Milloin keski-ikäisestä tuli liian vanha elämään?
26.08.2026 |
Muutamasta muusta tämän palstan ketjusta olen jäänyt miettimään, miksi niin moni keski-ikäinen tuntuu jotenkin henkisesti kuolevan keski-iän koittaessa. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan, ja ajatellaan, ettei tuon ikäisen kuuluisi enää käydä konserteissa tai festareilla, mennä baareihin, matkustella tai harrastaa mitään uutta. Ei saisi enää opiskella uutta ammattia, välittää ulkonäöstään, pukeutua kivasti tai muutenkaan innostua elämästä.
Ja ehkä surullisinta on se, ettei muidenkaan samanikäisten pitäisi heidän mielestään tehdä näitä asioita. Aktiivisesti elämäänsä elävä keski-ikäinen leimataan helposti lapselliseksi tai ikäkriisissä olevaksi.
Miksi ihmeessä? Keski-ikä ei ole mikään elämän loppumetreille siirtymisen merkki. Saa edelleen innostua, oppia uutta, juhlia, matkustella, rakastaa musiikkia, pitää itsestään huolta ja kokeilla aivan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa. Minusta on oikeastaan paljon surullisempaa se, jos ihminen luopuu elämästä vain siksi, että joku muu on päättänyt, miltä tietyn ikäisen pitäisi näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 vuotias ihminen on ollut maapallolla 50 vuotta. Hän on nähnyt aika monta kertaa aika monen asian, ei tuon ikäisenä enää ole jäljellä samanlaista uteliaisuutta elämää kohtaan, kuin esim 6 vuotiaalla.
Ok.
Minä taas olen luonteeltani erittäin utelias, eikä se piirre ole yhtään vähentynyt iän myötä. Pikemminkin olen saanut uusia kanavia sen toteuttamiseen. 😀 Tämä av-palsta on juuri siksi kiinnostava, kun täällä näkee tehokkaasti kerralla niin erilaisia ihmisiä. Oma tuttavapiirini on todella vireää ja energistä, enkä tunne livenä ketään sellaista henkidesti luovuttanutta kuin mitä tässäkin ketjussa on.
N50+
Samaa olen itsekin pohtinut, että tämä palsta on kyllä ihan oma rinnakkaistodellisuutensa. Omassa elämässä kaikki ikätoverit elävät suht aktiivista elämää, ja esim. konserteissa ja festareilla käynti on enemmän sääntö kuin poikkeus. Hassua minusta lähinnä se, että nämä kotona kököttäjät tuntuvat luulevan, että olisi jotenkin harvinaista tämän ikäisenä mennä keikoille, festareille, klubeilla tai muuten viettää aktiivista elämää. Koko keskustelu kuulostaa välillä enemmän siltä kuin vanhainkodin mummo kauhistelisi sitä, että joku 95-vuotias ikätoveri on lähtenyt festareille tai tanssimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle elämä on vaan kodin ulkopuolella? Viisastunena ihminen rauhoittuu eikä kaipaa durasell- kanin tapaista hyperaktiivista elämäntyyliä.
Viisastunut ihminen ymmärtää, että eri ihmiset nauttivat eri asioista ja että sitä elämää voi olla myös kodin sisäpuolella vaikka elääkin elämysrikasta elämää.
Olen innostunut sisustamaan, tai oikeastaan kiinnostaa ulkoistaa ja karsia turhaa.
Jäljelle jääneen tahdon organisoida uudelleen.
Mä sisustelen ja järjestelen myös, mutta viihdyn myös kodin ulkopuolella. Mitä enemmän tekee erilaisia asioita sitä mielenkiintoisempaa elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle elämä on vaan kodin ulkopuolella? Viisastunena ihminen rauhoittuu eikä kaipaa durasell- kanin tapaista hyperaktiivista elämäntyyliä.
Viisastunut ihminen ymmärtää, että eri ihmiset nauttivat eri asioista ja että sitä elämää voi olla myös kodin sisäpuolella vaikka elääkin elämysrikasta elämää.
Olen innostunut sisustamaan, tai oikeastaan kiinnostaa ulkoistaa ja karsia turhaa.
Jäljelle jääneen tahdon organisoida uudelleen.
Mä sisustelen ja järjestelen myös, mutta viihdyn myös kodin ulkopuolella. Mitä enemmän tekee erilaisia asioita sitä mielenkiintoisempaa elämä on.
No minähän olen eilisen siivouspäivän jälkeen matkalla Tukholmaan.
Talvella kylmää, moni sisällä. Ja riippuu onko ympäristöön tehty hyvää maisemaa ja rantaa. Rantakadut ilman melua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
Alatko sinä vanhana tykkäämään samoista asioista kuin äitisi? Alatko myös pukeutumaan kuin äitisi.
Jos sinun äitisi kävi nuorena lavatansseissa, ja jatkoi vanhana vanhana lavatansseissa käymistä, niin eikö hän sinun logiikallasi yrittänyt epätoivoisesti pysyä nuorekkaana? Roikkui omassa nuoruudessaan?
Vai ajatteletko niin, että kaikki nuoret tykkäävät käydä festareilla ja vanhat lavatansseissa? Kaikki mummot vissiin käyvät sitten virsiä veisaamassa ja testaavat millaista on pötköttää arkussa..
Nykyiset keski- ikäiset kuuntelivat nuorena iron maidenia, Alice Cooperia, kissiä , ymv bändejä. Miksi ihmeessä he nyt lähtisivät lavatansseihin. Ei siellä soiteta sellaista musiikkia mitä he haluavat kuunnella.
Jokaisella ikäluokalla on omat muotinsa, niin nuorena kuin vanhana. Get over it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla keski-ikä lähestyy. Olen huomannut, että pikkuhiljaa tietyt mielenkiinnon kohteet alkavat olla sellaisia, joita minulla ei muka saisi enää olla, kun ikää tulee lisää. Pukeutumisessa pitäisi seurata oman ikäluokan Marimekko-lokeroa tai olen jotenkin säälittävä, kun yritän leikkiä nuorempaa kuin olen. Elokuvat ja vapaa-ajanviettotavat, joista pidän on mukamas liian lapsellisia. Nämä kommentit tulleet siis toisilta naisilta. Itseäni vähän vanhemmilta. Minua ei juurikaan kiinnosta muiden mielipiteet, sillä ikä ei minun mieltymyksiä muuta. Mutta ihmettelen joidenkin huono itsetuntoa, kun pitää kaikki tehdä tiettyjen odotusten mukaan. Ja koetaan, että voidaan kommentoida toisten valintoja, jos ne eivät mene tiettyyn lokeroon. Naurettavimpana tällaisena kommenttina pidän sitä, että kun ostin vaihtelun vuoksi vasempaan nimettömään uuden sormuksen, joka oli hopeinen ja siinä oli pinkkejä kiviä, työkaveri kommentoi, että sormus on halpa teinin sormus, joka ei ole vihkisormuksen arvoinen. Ja että on lähinnä säälittävää, että ostin sen itse, enkä saanut mieheltäni. Mitä hittoa oikeasti?
Sulla on yksinkertaiset työkaverit. Ja ilmeisesti itseäsi vanhemmat, eri sukupolvilla on eri jutut.
Ihan jotain 45+ ikäisiä ovat olleet. Ja vaikka olisivatkin vanhempia, ei se minusta ole sen enempää ok tai fiksua. Lähinnä vaan säälittävää, jos ei itse koskaan uskalleta tehdä niin kuin sydän sanoo vaan tehdään niin kuin muka kuuluu. Tällaisia ihmisiä on edelleen yllättävän paljon.
Miksi pitäisi muuttua ikääntyessään?
Itse harrastin nuorena taiteita ja kulttuuria hyvin laajasti. Kuuntelin myös rokkia, ja punkkia klassisen ja jatsin rinnalla. Humpasta en pitänyt silloin enkä pidä vieläkään.
Lapsiperheaika vei energiat niin täydellisesti, että unohdin vanhat harrastukseni ja musiikissakin mentiin lasten maun mukaan.
Nyt keski- ikäisenä olen löytänyt aikaa vanhoille harrastuksille ja musiikillekin. Tuntuu siltä kuin olisin löytänyt itseni uudestaan. Enkä aio piilottaa itseäni, vaikka jonkun teinin mielestä olisin nolo.
Eilen varasin kavereiden kanssa liput oopperaan ja fiilistelen jo etukäteen sillä tunnelmalla, mikä sellaisissa tapahtumissa aina on.
Kesällä kävin festareilla, IIK 😱 Seuraavaksi ostan museolipun ja alan käymään taidemuseoissa, ihan niinkuin nuorena. Voi tätä epätoivoista nuoruuden tavoittelua 😂
N55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas niin keksitty ongelma. Aivan varmasti joku jossain on sitä mieltä ettei keski-iässä pitäisi tehdä enää sitä tai tätä, mutta aika harvassa varmaan ne jotka teille siitä ovat tulleet avautumaan. Joku täällä oli sattunut todella poikkeuksellisen sattunut huonoon ympäristöön, tämä joka valitti ilmeisesti työporukastaan, mutta en ole kyllä useissa työpaikoissa olleena huomannut mitään yleistä paheksuntailmiötä minkään ikäisiä kohtaan. Jokaisella tulee joskus joku urpo ihminen vastaan.
Toki monen elämä vaikka viisikymppisenä onkin erilaista kuin parikymppisenä, mutta yrittävätkö nämä seestyneemmät jotenkin estää muita elämästä eri tavoin? Tuskin. Ei muita oikeasti kiinnosta teidän baarittelut. Mutta meuhkatkaa ihmeessä jos se antaa hyvän fiiliksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 vuotias ihminen on ollut maapallolla 50 vuotta. Hän on nähnyt aika monta kertaa aika monen asian, ei tuon ikäisenä enää ole jäljellä samanlaista uteliaisuutta elämää kohtaan, kuin esim 6 vuotiaalla.
Ok.
Minä taas olen luonteeltani erittäin utelias, eikä se piirre ole yhtään vähentynyt iän myötä. Pikemminkin olen saanut uusia kanavia sen toteuttamiseen. 😀 Tämä av-palsta on juuri siksi kiinnostava, kun täällä näkee tehokkaasti kerralla niin erilaisia ihmisiä. Oma tuttavapiirini on todella vireää ja energistä, enkä tunne livenä ketään sellaista henkidesti luovuttanutta kuin mitä tässäkin ketjussa on.
N50+
Samaa olen itsekin pohtinut, että tämä palsta on kyllä ihan oma rinnakkaistodellisuutensa. Omassa elämässä kaikki ikätoverit elävät suht aktiivista elämää, ja esim. konserteissa ja festareilla käynti on enemmän sääntö kuin poikkeus. Hassua minusta lähinnä se, että nämä kotona kököttäjät tuntuvat luulevan, että olisi jotenkin harvinaista tämän ikäisenä mennä keikoille, festareille, klubeilla tai muuten viettää aktiivista elämää. Koko keskustelu kuulostaa välillä enemmän siltä kuin vanhainkodin mummo kauhistelisi sitä, että joku 95-vuotias ikätoveri on lähtenyt festareille tai tanssimaan.
Monikaan ei luule että olisi harvinaista kun ohjelmaakin on vaikka Helsingissä paljon joka päivälle. Kaikki eivät vaan kuulu kulttuuritapahtumien kuluttajiin vaikka saattavat lukea innokkaasti. Osin voi johtua rahan vähyydestä.
Keskituloiset eivät joudu ajattelemaan tätä puolta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas niin keksitty ongelma. Aivan varmasti joku jossain on sitä mieltä ettei keski-iässä pitäisi tehdä enää sitä tai tätä, mutta aika harvassa varmaan ne jotka teille siitä ovat tulleet avautumaan. Joku täällä oli sattunut todella poikkeuksellisen sattunut huonoon ympäristöön, tämä joka valitti ilmeisesti työporukastaan, mutta en ole kyllä useissa työpaikoissa olleena huomannut mitään yleistä paheksuntailmiötä minkään ikäisiä kohtaan. Jokaisella tulee joskus joku urpo ihminen vastaan.
Toki monen elämä vaikka viisikymppisenä onkin erilaista kuin parikymppisenä, mutta yrittävätkö nämä seestyneemmät jotenkin estää muita elämästä eri tavoin? Tuskin. Ei muita oikeasti kiinnosta teidän baarittelut. Mutta meuhkatkaa ihmeessä jos se antaa hyvän fiiliksen.
Tai sitten sinulle ei ole vain sattunut kohdalle. Ihan samalla tavalla itsekin katsot vaan omasta kapeasta näkökulmasta, jossa nyt ei ole vaan sattunut näitä kohdalle.
Pikemminkin näistä keskusteluista mulle tulee olo, että olisi jotenkin ei-sallittua olla tällainen viisikymppinen, jota ei enää menemiset kiinnosta, ja haluaa lähinnä olla kotona ja omissa pienissä piireissä nautiskelemassa elämästään. Minun introvertille persoonallisuudelleni se sopii erinomaisesti. On sopinut jo nuorena, ja nyt vielä enemmän. Tällainenkin saa olla rauhassa. Kuten myös sellainen toisenlainen, joka tykkää enemmän mennä ja tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, saa kyllä innostua, mutta jos ei kiinnosta. Monella alkaa tuossa iässä olemaan vaivaa jos toistakin, ja ne kenellä on töitä niin työtahti senkun kiristyy ja siellä revitään viimeisetkin mehut irti. Työpäivään jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Estrogeenin tuotanto kropassa hiipuu, ja maailma näyttää muutenkin sumuiselta. Haluaisi vaan olla rauhassa ilman ketään muita.
Totta tulee vaikka mitä vaivaa eikä hormonihoidot auta eikä liikuntaakaan pysty lisätä koska vaivat..
Itse kuuntelin nuorena Black Sabbathia, Iron Maidenia, Judas Priestia, Metallicaa, Deathia, Bathorya, Venomia, King Diamondia. Nyt viisikymppisenä olen ruvennut kuuntelemaan pakanafolkia silläkin uhalla, että minua paheksuttaisiin nuorekkuuden teeskentelystä. Aion lähteä pakanafestareille. Pukeudun myös huppareihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin näistä keskusteluista mulle tulee olo, että olisi jotenkin ei-sallittua olla tällainen viisikymppinen, jota ei enää menemiset kiinnosta, ja haluaa lähinnä olla kotona ja omissa pienissä piireissä nautiskelemassa elämästään. Minun introvertille persoonallisuudelleni se sopii erinomaisesti. On sopinut jo nuorena, ja nyt vielä enemmän. Tällainenkin saa olla rauhassa. Kuten myös sellainen toisenlainen, joka tykkää enemmän mennä ja tehdä.
Minäkin olen viisikymppinen, jota ei kiinnosta enää lähteä riekkumaan kauppoihin, kissanristiäisiin ja näyttelyihin yms. Tykkään kuunnella musiikkia laaja-alaisesti ja nautin siitä nyt enemmän, kuin koskaan! En todellakaan pukeudu niin, kuin muut haluaisivat minun pukeutuvan. Elän elämääni flegmaatikkona ja iloitsen siitä. Tietenkin se toisia ärsyttää, kun en suostu palvelemaan heitä enää, mutta nyt on heidän korkea aika ottaa vastuu omasta elämästään. Nyt on minun vuoroni elää omannäköistäni elämää.
Se mielikuva tulee siitä, että nykyajan 15v jonnet skitsoilee tälläkin palstalla ja kutsuvat kolmekymppisiä vanhoiksi. Joo, 30 vuotias on puolet vanhempi kuin 15 vuotias ylilaudalla runkkaava incel, joten tottakai keski-ikäinen on sellaiselle penikalle "ikäloppu".
Ohjeeni on, että moiset kakarat jätetään omaan arvoonsa.
Keski-ikäinen suomalaisnainen: Lihava, shokkivärjätty kananpersetukka, tupakkayskä. Pidän naisellisista siroista naisista, joita nuoremmassa ikäpolvessa on nähtävillä. M-45
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen suomalaisnainen: Lihava, shokkivärjätty kananpersetukka, tupakkayskä. Pidän naisellisista siroista naisista, joita nuoremmassa ikäpolvessa on nähtävillä. M-45
Itse pidän kauniista, kuivakansiroista keski-ikäisistä naisista. m49
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi muuttua ikääntyessään?
Itse harrastin nuorena taiteita ja kulttuuria hyvin laajasti. Kuuntelin myös rokkia, ja punkkia klassisen ja jatsin rinnalla. Humpasta en pitänyt silloin enkä pidä vieläkään.
Lapsiperheaika vei energiat niin täydellisesti, että unohdin vanhat harrastukseni ja musiikissakin mentiin lasten maun mukaan.
Nyt keski- ikäisenä olen löytänyt aikaa vanhoille harrastuksille ja musiikillekin. Tuntuu siltä kuin olisin löytänyt itseni uudestaan. Enkä aio piilottaa itseäni, vaikka jonkun teinin mielestä olisin nolo.
Eilen varasin kavereiden kanssa liput oopperaan ja fiilistelen jo etukäteen sillä tunnelmalla, mikä sellaisissa tapahtumissa aina on.
Kesällä kävin festareilla, IIK 😱 Seuraavaksi ostan museolipun ja alan käymään taidemuseoissa, ihan niinkuin nuorena. Voi tätä epätoivoista nuoruuden tavoittelua 😂
N55
Samat sanat täällä, nykyisin ehtii taas tehdä kaikenlaista kivaa, ja juuri esim. musiikkiharrastuksessa olen viime vuodet jatkanut siitä, mihin 3-kymppisenä jäin ja siitä eteenpäin uusiin suuntiin. Olen käynyt monenlaisissa muissakin tapahtumissa, jotka eivät ole ikäisilleni suunnattuja, esim. Comic conissa aikuisten lasteni kanssa.
On kivaa tehdä sellaista, mikä ei olisi ennen tullut mieleenkään, eikä ollut oikein aikaa eikä rahaakaan. Ehkä sitten olen 'epätoivoinen', kun haluan ehtiä elämässä vielä kokemaan monta erilaista juttua, vaikka olen toisaalta introvertti ja viihdyn omissa oloissani.
Musta on tämän vuoden puolella alkanut tuntua siltä että hitsin hyvä että elin tänne asti ja tein huikeita matkoja viime vuodet mutta jos pian kuolen niin vähänkö siistiä että ikinä enää en herää kesken unien ja saan nukkua ikuisesti. Se olis nyt se pääkiinnostuksen aihe. Täytän viiskyt alkuvuodesta ja unettomuudesta kärsin.
Olen innostunut sisustamaan, tai oikeastaan kiinnostaa ulkoistaa ja karsia turhaa.
Jäljelle jääneen tahdon organisoida uudelleen.