Lue keskustelun säännöt.
Milloin keski-ikäisestä tuli liian vanha elämään?
26.08.2026 |
Muutamasta muusta tämän palstan ketjusta olen jäänyt miettimään, miksi niin moni keski-ikäinen tuntuu jotenkin henkisesti kuolevan keski-iän koittaessa. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan, ja ajatellaan, ettei tuon ikäisen kuuluisi enää käydä konserteissa tai festareilla, mennä baareihin, matkustella tai harrastaa mitään uutta. Ei saisi enää opiskella uutta ammattia, välittää ulkonäöstään, pukeutua kivasti tai muutenkaan innostua elämästä.
Ja ehkä surullisinta on se, ettei muidenkaan samanikäisten pitäisi heidän mielestään tehdä näitä asioita. Aktiivisesti elämäänsä elävä keski-ikäinen leimataan helposti lapselliseksi tai ikäkriisissä olevaksi.
Miksi ihmeessä? Keski-ikä ei ole mikään elämän loppumetreille siirtymisen merkki. Saa edelleen innostua, oppia uutta, juhlia, matkustella, rakastaa musiikkia, pitää itsestään huolta ja kokeilla aivan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa. Minusta on oikeastaan paljon surullisempaa se, jos ihminen luopuu elämästä vain siksi, että joku muu on päättänyt, miltä tietyn ikäisen pitäisi näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että voi olla joku ihan tavallinen suomalainen kunnollinen mies. Hyvä ammatti ja ihan ok näköinen, mutta ei kun pitää viisikymppisen naisen juosta jonkun nuoremman rokkarin perässä jossakin ja fanittaa sitä; siis häh?! Onko se mielestänne kypsää aikuisen ihmisen elämää?
En minä vaan ole juossut nuoremman rokkarin perässä vaan ikäiseni rokkarin perässä 😂. Olikin muuten ihana mies, kuusikymppinen rokkaritähti. Sellainen on niin tottunut flirttailemaan, että niin ammattimaista iskemistä en ole koko elämäni aikana kokenut ja olin sentään ollut 20 vuotta bilettävä sinkku täysiköisestä lähtien.. Harmi ettemme enää tapaa työn kautta. Ikääntynyt vanha rocktähti ei ole mikään kokematon eilisen teeren poika, sen voin kertoa, ihana mies...
Niin sellaisesta kannattaa unelmoida jolle olet vain yksi tuhansien joukossa. :D
Arvaa miten kokenut naistenmies on kyseessä, kun on kohdannut tuhansia naisia. Priima luokkaa! Jokaisen naisen pitäisi saada kokea sellainen edes kerran.
Suomessa ei juuri ole 6-kymppisiä rokkareita, joiden kohdalla tuo ei kuulostaisi koomiselta 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Ei se viisikymppinen mikään vanha ole. Vai onko sinusta? Se on juuri sellainen ikä, että tunnet itsesi vielä nuoreksi mutta muut ihmiset pitävät sinua vanhana ja raihnaisena. Se ottaa päähän. Kohtelu jotenkin muuttuu, vaikka ei ole mitään syytä.
Pakko kysyä, missä ja miten tämä vanhana ja raihnaisena pitäminen näkyy? Kun en tunnista lainkaan tällaista.
T N54 (hoikka ja liikunnallinen, jos se nyt mitenkään tähän liittyy)
Itselleni se näyttäytyy sillä tavalla, että terveydenhuollossa tuntuu että puhutaan kuin jollekin ikälopulle. Ja kaikki vaivat kuitataan sillä että olet menopausaalisessa iässä, niin mitäpä ne nyt muuta voi olla kuin vaihdevuosivaivoja. Ihan muuta ovat kyllä sitten verikokeiden perusteella olleet.
T: N50 (hoikka ja paremmassa kunnossa oleva kuin kolmikymppisenä).
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta miksi 20 vuotta sitten ei näkynyt festareilla viisikymppisiä? Että ne olivat niinkuin nuorempien ihmisten juttuja.
Ne, jotka olivat viisikymppisiä 20 v sitten, ovat nykyään 70-vuotiaita. Heidän ikäluokkansa oli teinejä fanitti jotain Abbaa, Boney M:ää, Irwin Goodmania, Rollareita, Elvistä. Siitä esiintyjäsukupolvesta moni on niin vanhoja jo, moni kuollutkin, ettei heillä enää ole keikkoja. Jos John Lennon tai edes David Bowie tulisi Suomeen keikalle, niin siellä ne seitsemänkymppiset kyllä tasan olisivat yleisössä.
No aika vaikeaa keski-ikäisen miehen on enää scorata nuorta ja kaunista naista. Siinä missä parikymppisenä tyhjätaskuna skodasin kauniita mimmejä lähes joka viikonloppu, niin nykyisin pitää olla varakas, hyvässä asemassa ja timmissä kunnossa eikä sekään aina riitä. Eli kyllä elämä on paljon huonompaa keski-ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on just tämä. Joku viisikymppinen --> alkaa kuunnella alkaa kuunnella jotakin death metallia? Miksi? Ja sitten hän on niin nuorekas ja yrittää olla genressä mukana. Eikä tiedä hölkkäsen pöläystä koko musiikista tai ideasta tms. Ja tämä ihmetyttää että jotkut vanhat naiset alkaa fanittaa jotakin nuorempia muusikoita ja jotenkin elää sellaista ihme rinnakkaismaailmaa? Että mikä siinä on niinkuin ideana? Mitä sillä haetaan? Näitä tulee koko ajan vastaan.
Death metal syntyi 1980-luvun alussa, erityisesti Yhdysvalloissa, ja kehittyi thrash metalin sekä muiden raskaiden metallityylien pohjalta. Eli ne viisikymppiset saattavat tietää death metalista enemmän kuin sinä, koska nykyisen death metalin juuret ovat juuri heidän nuoruudessaan. Sama pätee hip hopiin: se syntyi jo 1970-luvulla, ja monet sen varhaiset artistit ja tekijät loivat pohjaa sille musiikille, jota kuunnellaan nykyään.
Joo, joku perus-Katri yhtäkkiä laittaa viisikymppisenä Deathin paidan päälle ja on niin deathmetallia kun voi olla! Eli pouseri.
Etkö tiedä, että nykyään on nuorten keskuudessa muotia käyttää sellaisten bändien paitoja, joista ei tiedä mitään? Aikuiset sentään yleensä ovat sen verran vanhanaikaisia, että heille bändipaita kertoo kyseisen bändin oikeasta kuuntelemisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että voi olla joku ihan tavallinen suomalainen kunnollinen mies. Hyvä ammatti ja ihan ok näköinen, mutta ei kun pitää viisikymppisen naisen juosta jonkun nuoremman rokkarin perässä jossakin ja fanittaa sitä; siis häh?! Onko se mielestänne kypsää aikuisen ihmisen elämää?
En minä vaan ole juossut nuoremman rokkarin perässä vaan ikäiseni rokkarin perässä 😂. Olikin muuten ihana mies, kuusikymppinen rokkaritähti. Sellainen on niin tottunut flirttailemaan, että niin ammattimaista iskemistä en ole koko elämäni aikana kokenut ja olin sentään ollut 20 vuotta bilettävä sinkku täysiköisestä lähtien.. Harmi ettemme enää tapaa työn kautta. Ikääntynyt vanha rocktähti ei ole mikään kokematon eilisen teeren poika, sen voin kertoa, ihana mies...
Niin sellaisesta kannattaa unelmoida jolle olet vain yksi tuhansien joukossa. :D
Arvaa miten kokenut naistenmies on kyseessä, kun on kohdannut tuhansia naisia. Priima luokkaa! Jokaisen naisen pitäisi saada kokea sellainen edes kerran.
Suomessa ei juuri ole 6-kymppisiä rokkareita, joiden kohdalla tuo ei kuulostaisi koomiselta 🤔
Niinhän sä luulet. Tämä kuusikymppinen keikkailee yhä. On uskomattoman hyvässä kunnossa fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
Höpöhöpö. Jos on nuorena tykännyt vaikka Iron Maidenista, niin miksi viisikymppisenä vaihtaisi lavatansseihin?
Oletteko käyneet lavatansseissa? Saatatte yllättyä ikäjakaumasta.
Varmaan sekin vaikuttaa mitä musaa on nuorena kuunnellut. Jos nuorena on kuunnellut vaikka Tupacia, Nasia tai Biggietä niin tuskinpa sitä yhtäkkiä maku muuttuu niin paljon, että keski-ikäisenä haluaisikin hyppiä humpan tahtiin.
Ei tuokaan päde kaikkiin. Itse olen ollut lapsesta saakka musiikin suurkuluttaja ja maku on muuttunut moneen kertaan. Ihan nuorena kuuntelin paljon klassista, sitten hurahdin Suomi-iskelmään aikana, jolloin kukaan ikäiseni ei sitä kuunnellut. 10 - 15 vuotta sitten eli kun olin 30+ innostuin rapista ja kun sitä oli tullut kuunneltua riittämiin, alkoi kiinnostaa metalli ja nyt viimeisimpänä proge. Soitan myös useampaa soitinta ja vieläkin on tarkoituksena aloittaa uuden instrumentin opiskelu. Olen vaihtelunhaluinen kaikessa, myös makuni ruokien suhteen vaihtuu muutaman vuoden välein ja on kattanut kaiken suomalaisista perinneruoista tulisiin aasialaisiin. Me ihmiset olemme erilaisia ja koen, että elämä on matka, joka jatkuu niin kauan kuin päiviä riittää eikä kuolemaa tarvitse jäädä odottamaan puolimatkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen täytyy iän myötä viisastua, kasvaa henkisesti. Uteliaisuus ja kokeileminen, lukeminen ja matkustelu, urheilu ym jatkuvat tietysti - syventyvät jopa.
Jos 35 - 45-vuotias pukeutuu roiskeläppään kuin 14-vuotias ja juopottelee kevyen musiikin nuorisofestivaaleilla tai ryyppää yökerhoissa niin kuin 18-vuotias myöhäisteini, niin silloin hänen henkinen kehityksensä on pysähtynyt. Eri iässä on erilaiset kiinostuskohteet, pitää kasvaa. 41-vuotias voi hyvin vaeltaa vuorilla, ratsastaa, poimia karpaloita suolla sekä alkaavaikka mitä uusia harrastuksia. Hän voi myös istua mökkilaiturilla ja onkia, ei tarvitse enää teeskennellä ja näytellä roolia. Silloin keski-iässä ihminen on vahva - ja oikeastaan parhaassa iässä kokonaisvaltaisesti.
Oletko ikinä ajatellut, että klubille voi mennä myös farkuissa, juoda kohtuudella tai olla kokonaan juomatta? Ja että klubille mennään kuuntelemaan sitä DJ:tä, koska siellä äänentoisto, valot ja muut tuotannolliset efektit luovat aivan erilaisen kokemuksen kuin kotona.
Aika erikoinen ajatus, että yökerhossa käyminen tai nuorekkaasti pukeutuminen olisi automaattisesti merkki henkisen kehityksen pysähtymisestä. Eiköhän henkinen kypsyys näy enemmän siinä, miten ihminen ajattelee ja kohtelee muita kuin siinä, käykö hän klubilla vai mökkilaiturilla ongella. Eikä se mökillä kaljaa kittaava ihminenkään ole yhtään sen kypsempi.
T. Klubeissa käyvä, ratsastusta harrastava, vuorilla kiipeilevä N47
Vierailija kirjoitti:
Joo, saa kyllä innostua, mutta jos ei kiinnosta. Monella alkaa tuossa iässä olemaan vaivaa jos toistakin, ja ne kenellä on töitä niin työtahti senkun kiristyy ja siellä revitään viimeisetkin mehut irti. Työpäivään jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Estrogeenin tuotanto kropassa hiipuu, ja maailma näyttää muutenkin sumuiselta. Haluaisi vaan olla rauhassa ilman ketään muita.
Kyllä ne estrot tasoittuu, ja elämä maistuu taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen täytyy iän myötä viisastua, kasvaa henkisesti. Uteliaisuus ja kokeileminen, lukeminen ja matkustelu, urheilu ym jatkuvat tietysti - syventyvät jopa.
Jos 35 - 45-vuotias pukeutuu roiskeläppään kuin 14-vuotias ja juopottelee kevyen musiikin nuorisofestivaaleilla tai ryyppää yökerhoissa niin kuin 18-vuotias myöhäisteini, niin silloin hänen henkinen kehityksensä on pysähtynyt. Eri iässä on erilaiset kiinostuskohteet, pitää kasvaa. 41-vuotias voi hyvin vaeltaa vuorilla, ratsastaa, poimia karpaloita suolla sekä alkaavaikka mitä uusia harrastuksia. Hän voi myös istua mökkilaiturilla ja onkia, ei tarvitse enää teeskennellä ja näytellä roolia. Silloin keski-iässä ihminen on vahva - ja oikeastaan parhaassa iässä kokonaisvaltaisesti.
Oletko ikinä ajatellut, että klubille voi mennä myös farkuissa, juoda kohtuudella tai olla kokonaan juomatta? Ja että klubille mennään kuuntelemaan sitä DJ:tä, koska siellä äänentoisto, valot ja muut tuotannolliset efektit luovat aivan erilaisen kokemuksen kuin kotona.
Aika erikoinen ajatus, että yökerhossa käyminen tai nuorekkaasti pukeutuminen olisi automaattisesti merkki henkisen kehityksen pysähtymisestä. Eiköhän henkinen kypsyys näy enemmän siinä, miten ihminen ajattelee ja kohtelee muita kuin siinä, käykö hän klubilla vai mökkilaiturilla ongella. Eikä se mökillä kaljaa kittaava ihminenkään ole yhtään sen kypsempi.
T. Klubeissa käyvä, ratsastusta harrastava, vuorilla kiipeilevä N47
Eivät ne ole eri ihmisiä, jotka käyvät festareilla ja jotka käyvät mökillä/karpalosuolla, vaan useinkin ihan samoja, esim. minä. Alkoholia en yleensä käytä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Luulet vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen täytyy iän myötä viisastua, kasvaa henkisesti. Uteliaisuus ja kokeileminen, lukeminen ja matkustelu, urheilu ym jatkuvat tietysti - syventyvät jopa.
Jos 35 - 45-vuotias pukeutuu roiskeläppään kuin 14-vuotias ja juopottelee kevyen musiikin nuorisofestivaaleilla tai ryyppää yökerhoissa niin kuin 18-vuotias myöhäisteini, niin silloin hänen henkinen kehityksensä on pysähtynyt. Eri iässä on erilaiset kiinostuskohteet, pitää kasvaa. 41-vuotias voi hyvin vaeltaa vuorilla, ratsastaa, poimia karpaloita suolla sekä alkaavaikka mitä uusia harrastuksia. Hän voi myös istua mökkilaiturilla ja onkia, ei tarvitse enää teeskennellä ja näytellä roolia. Silloin keski-iässä ihminen on vahva - ja oikeastaan parhaassa iässä kokonaisvaltaisesti.
"Hän voi myös istua mökkilaiturilla ja onkia, ei tarvitse enää teeskennellä ja näytellä roolia"
Jos kyseinen henkilö tykkää käydä klubeilla, niin silloinhan hän nimenomaan ei näyttele mitään roolia, vaan elää juuri sellaista elämää, jonka kokee omakseen. Jos hän ei tykkää laiturinnokassa istuskelusta, niin siellä istuminen ja sen esittäminen, että nauttii siitä, olisi pikemminkin roolin vetämistä. Eikö juuri omien mieltymystensä mukaan eläminen ole sitä, ettei tarvitse enää teeskennellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Mutta miksi esim. festareilla oman lempparimusiikin kuunteleminen tai vaikkapa ystävien tapaaminen baarissa ei olisi soveliasta myös 50 vuotiaalle? Miksi puutarhanhoito on 50-vuotiaalle sopiva harrastus, mutta lumilautailu ei?
Terkkuja ruotsinlaivan kahvilasta.
Olen matkalla Tukholmaan, keikalle keskellä viikkoa. Saman ikäinen miesystäväni tulee mukaan.
Otin pari vapaata tylsästä ja raskaasta työstä, josta minulla ei ollut kesälomaa.
N53.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
Höpöhöpö. Jos on nuorena tykännyt vaikka Iron Maidenista, niin miksi viisikymppisenä vaihtaisi lavatansseihin?
Oletteko käyneet lavatansseissa? Saatatte yllättyä ikäjakaumasta.
Varmaan sekin vaikuttaa mitä musaa on nuorena kuunnellut. Jos nuorena on kuunnellut vaikka Tupacia, Nasia tai Biggietä niin tuskinpa sitä yhtäkkiä maku muuttuu niin paljon, että keski-ikäisenä haluaisikin hyppiä humpan tahtiin.
Ei tuokaan päde kaikkiin. Itse olen ollut lapsesta saakka musiikin suurkuluttaja ja maku on muuttunut moneen kertaan. Ihan nuorena kuuntelin paljon klassista, sitten hurahdin Suomi-iskelmään aikana, jolloin kukaan ikäiseni ei sitä kuunnellut. 10 - 15 vuotta sitten eli kun olin 30+ innostuin rapista ja kun sitä oli tullut kuunneltua riittämiin, alkoi kiinnostaa metalli ja nyt viimeisimpänä proge. Soitan myös useampaa soitinta ja vieläkin on tarkoituksena aloittaa uuden instrumentin opiskelu. Olen vaihtelunhaluinen kaikessa, myös makuni ruokien suhteen vaihtuu muutaman vuoden välein ja on kattanut kaiken suomalaisista perinneruoista tulisiin aasialaisiin. Me ihmiset olemme erilaisia ja koen, että elämä on matka, joka jatkuu niin kauan kuin päiviä riittää eikä kuolemaa tarvitse jäädä odottamaan puolimatkassa.
Ihan sama kokemus. 70-luvun inelliketkuellinuorena piti tykätä progesta ja Agit-Propista. Suomi-iskelmä oli absolutenono, punk ja rockabilly taas kuului 13-vuotiaille.
Onneksi vapauduin. Oli klassista soittotaustaa, vähän senpuolen sivistystä myös. Hiljalleen kaikki hyvä musiikki alkoi kuulostaa hyvältä genrestä riippumatta. Anarchy in UK saattaa iMusicillani vaihtua Laila Kinnusen Mantsurian kukkuloihin. Seuraavaksi voi tulla Bachin E-duuri viulukonsertto. Willy Nelsonista tai Johnny Cashista puhumattakaan.
Nyt karaokeharrastuksen myötä olen alkanut arvostamaan yhä enemmän Eikka Gröniä, Kuju Hyttistä, Kirkaa, Seija Simolaa, Anneli Saaristoa jne. Carolan, Laila Kinnusen ja Olavi Virran lisäksi, tietenkin.
On se musiikki vain uskomaton aarreaitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Mutta miksi esim. festareilla oman lempparimusiikin kuunteleminen tai vaikkapa ystävien tapaaminen baarissa ei olisi soveliasta myös 50 vuotiaalle? Miksi puutarhanhoito on 50-vuotiaalle sopiva harrastus, mutta lumilautailu ei?
Terkkuja ruotsinlaivan kahvilasta.
Olen matkalla Tukholmaan, keikalle keskellä viikkoa. Saman ikäinen miesystäväni tulee mukaan.
Otin pari vapaata tylsästä ja raskaasta työstä, josta minulla ei ollut kesälomaa.
N53.
Hieno homma!
Mä varasin tällä viikolla itselleni liput reivihin.
T.N48
Sinulle elämä on vaan kodin ulkopuolella? Viisastunena ihminen rauhoittuu eikä kaipaa durasell- kanin tapaista hyperaktiivista elämäntyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen täytyy iän myötä viisastua, kasvaa henkisesti. Uteliaisuus ja kokeileminen, lukeminen ja matkustelu, urheilu ym jatkuvat tietysti - syventyvät jopa.
Jos 35 - 45-vuotias pukeutuu roiskeläppään kuin 14-vuotias ja juopottelee kevyen musiikin nuorisofestivaaleilla tai ryyppää yökerhoissa niin kuin 18-vuotias myöhäisteini, niin silloin hänen henkinen kehityksensä on pysähtynyt. Eri iässä on erilaiset kiinostuskohteet, pitää kasvaa. 41-vuotias voi hyvin vaeltaa vuorilla, ratsastaa, poimia karpaloita suolla sekä alkaavaikka mitä uusia harrastuksia. Hän voi myös istua mökkilaiturilla ja onkia, ei tarvitse enää teeskennellä ja näytellä roolia. Silloin keski-iässä ihminen on vahva - ja oikeastaan parhaassa iässä kokonaisvaltaisesti.
Oletko ikinä ajatellut, että klubille voi mennä myös farkuissa, juoda kohtuudella tai olla kokonaan juomatta? Ja että klubille mennään kuuntelemaan sitä DJ:tä, koska siellä äänentoisto, valot ja muut tuotannolliset efektit luovat aivan erilaisen kokemuksen kuin kotona.
Aika erikoinen ajatus, että yökerhossa käyminen tai nuorekkaasti pukeutuminen olisi automaattisesti merkki henkisen kehityksen pysähtymisestä. Eiköhän henkinen kypsyys näy enemmän siinä, miten ihminen ajattelee ja kohtelee muita kuin siinä, käykö hän klubilla vai mökkilaiturilla ongella. Eikä se mökillä kaljaa kittaava ihminenkään ole yhtään sen kypsempi.
T. Klubeissa käyvä, ratsastusta harrastava, vuorilla kiipeilevä N47
Eivät ne ole eri ihmisiä, jotka käyvät festareilla ja jotka käyvät mökillä/karpalosuolla, vaan useinkin ihan samoja, esim. minä. Alkoholia en yleensä käytä.
Tuo on ihan käsittämätön oletus, että kaikki festareilla ja keikoilla kävijät olisivat jotain henkisesti kypsymättömiä rappiobilettäjiä, joilla ei ole mitään muuta elämää. Itse käyn kymmenillä keikoilla/festareilla vuodessa, mutta yhtä hyvin minut voi löytää meditoimasta tai leipomasta mustikkapiirakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle elämä on vaan kodin ulkopuolella? Viisastunena ihminen rauhoittuu eikä kaipaa durasell- kanin tapaista hyperaktiivista elämäntyyliä.
Viisastunut ihminen ymmärtää, että eri ihmiset nauttivat eri asioista ja että sitä elämää voi olla myös kodin sisäpuolella vaikka elääkin elämysrikasta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Mutta miksi esim. festareilla oman lempparimusiikin kuunteleminen tai vaikkapa ystävien tapaaminen baarissa ei olisi soveliasta myös 50 vuotiaalle? Miksi puutarhanhoito on 50-vuotiaalle sopiva harrastus, mutta lumilautailu ei?
Terkkuja ruotsinlaivan kahvilasta.
Olen matkalla Tukholmaan, keikalle keskellä viikkoa. Saman ikäinen miesystäväni tulee mukaan.
Otin pari vapaata tylsästä ja raskaasta työstä, josta minulla ei ollut kesälomaa.
N53.
Hieno homma!
Mä varasin tällä viikolla itselleni liput reivihin.
T.N48
Kivasti on vireää väkeä täälläkin.
Menen katsomaan kypsää, tyylikästä esiintyjää, mutta yhtä hyvin käyn punk- ja hevikeikoilla.
Viime viikonloppuna huomasin diggaavani hyvää rap-artistia antifasisessa tapahtumassa.
Perimenopaussi on nävertänyt oloa koko kesän. Se näyttää nyt loppumisen merkkejä. Olo on mitä mainioin.
Fiilistelen samoilla sijoilla, joilla tapasin miesystäväni.
Joo, joku perus-Katri yhtäkkiä laittaa viisikymppisenä Deathin paidan päälle ja on niin deathmetallia kun voi olla! Eli pouseri.