Lue keskustelun säännöt.
Kontrolloiva, rajaton äiti
25.08.2026 |
Ei antaisi aikuisen lapsen seurustella, hankkia lemmikkiä tai yleensä päättää omista asioistaan. Holhoaa, sekoilee, ilmaantuu hakkaamaan ovea ja kurkkimaan ikkunoista. Kun rajoja vetää eikä päästä asuntoon, ottaa hän "avuksi" viranomaiset. Koettu ainakin perätön eläinsuojeluilmoitus, perätön huoli-ilmoitus ja aiheeton poliisin soitto paikalle (väitteenä itsetuhoisuus, perätön väite).
Viimeinen johti johonkin seuraamuksiin tälle äidille itseasiassa, koska poliisit ymmärsivät äkkiä mistä on kyse ja ettei kohteessa ollut kuin uupunut kolmikymppinen aikuinen lapsi joka yrittää vetää rajoja vanhemmalle.
En itse ole tämä kohde, mutta olen hänen läheisensä ja yritän olla tukena. Aikuinen lapsi ei ole valmis katkaisemaan välejä, mitä muiden läheisten on hyvin vaikeaa käsittää, mutta emme tuomitse.
Onko tällaisessa tilanteessa mitään toivoa, että kiusantekijä itse muuttaisi toimintaansa ja hänen kanssaan voisi vielä olla hyvissä väleissä? Itse olen aika järkyttynyt mutta samalla on hirveän vaikeaa suositella toiselle ihmiselle että katkaisee kokonaan välit omaan äitiinsä. Toisaalta hän suunnittelee ilmeisesti muuttavansa niin kauas, että äiti ei voi ainakaan ilmaantua paikan päälle. Hirveän raskas kuvio.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti kontrolloiva ja rajaton. Minä vaan rakastan lastani kun käyn viikonloppuisin opiskelukaupungissa järkkäämässä asuntoa ja ostamassa tarvikkeita tai lapsenlapsia hoitamassa kun pienet niin suloisia. Autan tytärtä ostamalla lasten vaatteet. Jne. En vaan itse huomaa miten ujutan itseni ihan vaan rakkaudesta. Olenhan erilainen kuin äitini.
Minä en mene kenenkään asuntoon ilman lupaa vaan sovitusti. En myöskään järkkäile mitään ellei minua ole henk.koht. pyydetty. Tosin mieluummin annan rahaa vaikka ikkunanpesuun siivousfirmaa varten mitä pesen itse ikkunat.
En osta mitään tarvikkeita ennen kuin olen kysynyt, että tällaisen löydin, kiinnostaako.
Lapsenlapsia ei ole, mutta toki autan, jos minua pyydetään.
Vaatteita en osta kenellekään omin nokkineni.
Minä pidän aikuisia lapsiani aikuisina enkä lapsina, kuten äitini tekee. En puutu heidän elämään arvostelemalla tai syyllistämällä. Olenhan erilanen mitä äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun normaalisti lapsi teininä rupee vetämään rajoja. Vaikka on kuinka hyvä koti.
Minä en teininä ruvennut vetämään rajoja äidilleni. En uskaltanut. Siinä olisi joutunut pois kotoa. Yksi vanhempien lempilauseista oli "jos teet sitä, tätä tai tota, niin lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Toinen oli "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto".
Moni karkaa kotoaan tuossa kohtaa. Sukulaistytöllä oli todella ankarat vanhemmat ja pistivät amikseen vaikka ois tahtonut lukioon. Tyttö lähti syyskuussa ja kevättalvella löytyi kööpenhaminan huumejengeistä.
Äitinsä kanssaei välit palautuneet, isään, joka vähän pehmoisempi, piti yhteyttä.
Geenit oli periytyneet, voimakkailla ihmisillä voimakasluonteinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti kontrolloiva ja rajaton. Minä vaan rakastan lastani kun käyn viikonloppuisin opiskelukaupungissa järkkäämässä asuntoa ja ostamassa tarvikkeita tai lapsenlapsia hoitamassa kun pienet niin suloisia. Autan tytärtä ostamalla lasten vaatteet. Jne. En vaan itse huomaa miten ujutan itseni ihan vaan rakkaudesta. Olenhan erilainen kuin äitini.
Minä en mene kenenkään asuntoon ilman lupaa vaan sovitusti. En myöskään järkkäile mitään ellei minua ole henk.koht. pyydetty. Tosin mieluummin annan rahaa vaikka ikkunanpesuun siivousfirmaa varten mitä pesen itse ikkunat.
En osta mitään tarvikkeita ennen kuin olen kysynyt, että tällaisen löydin, kiinnostaako.
Lapsenlapsia ei ole, mutta toki autan, jos minua pyydetään.
Vaatteita en osta kenellekään omin nokkineni.
Minä pidän aikuisia lapsiani aikuisina enkä lapsina, kuten äitini tekee. En puutu heidän elämään arvostelemalla tai syyllistämällä. Olenhan erilanen mitä äitini.
Et niin luvatta koska sulla on lapsesi kansaa hyvät ja läheiset välit .
Lapsesi sit nelikymppisenä huomaa kun puolisokin jo ehkä rupee veetuilemaan anopista pitääkö äiti minua lapsena. Kun itse on sen huolehtimisen sallinut ja ilolla ottanut rahatkin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini 74v käyttäytyy edelleen minua kohtaan kuin olisin alakoululainen.
Hän mm esittää mielipiteensä kampaamolla käynneistäni -> liian vaaleat hiukset, n vanhentavat sinua joten älä enää laita tuota sävyä itsellesi.
Hän vahtii palkkatulojani, minun pitää hänelle lähettää palkkakuittejani. Rahaa pitää lähettää säännöllisesti äidille.
Mielellään moittii ja arvostelee.
Miksi ihmeessä alistut tuollaiseen - ei sukulaisuus velvoita pitämään kusipäitä elämässä mukana
Jos aikuinen oikeustoimikelpoisena lähettelee tilitietonsa ja palkkanauhansa äidilleen ei se ole äidin syy. Peiliin pitää jo katsoa.
Eikä kenenkään ole pakko äidilleen antaa rahaa. Vaikka olisi kuinka pieni eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käyttäytyy kuin alakoululainen kohdellaan kuin alakoululaista.
En millään keksi miksi aikuinen vaivautuisi edes miettimään jos vanha äitinsä sanoo jotain hiusten väristä tai vaatteista.
Kun normaalisti lapsi teininä rupee vetämään rajoja. Vaikka on kuinka hyvä koti.
Minä en teininä ruvennut vetämään rajoja äidilleni. En uskaltanut. Siinä olisi joutunut pois kotoa. Yksi vanhempien lempilauseista oli "jos teet sitä, tätä tai tota, niin lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Toinen oli "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto".