Lue keskustelun säännöt.
Mitä teit tai olet ajatellut tehdä, kun lapset muuttavat kotoa? Koti myyntiin ja muutto vai jäättekö vanhaan kotiin?
25.08.2026 |
Itsellä tämä mietinnässä. Tehdään miehen kanssa molemmat etätöitä ja jos jäämme tähän taloon lasten lähdettyä, saisimme molemmat omat työhuoneet, mikä tuntuu luksukselta. Oon tehnyt töitä keittiönpöydän ääressä koronan alkamisesta lähtien, miehellä työpiste nyt meidän makkarissa.
Mutta silti tuntuu oudolta pitää kahdestaan taloa, jossa näin monta makkaria, Toisaalta mietin, että ehkä omille juuri muuttaneille nuorille olisi kiva, että olisi olemassa se vanha koti, jonne joskus palata tai tulla käymään.
Kommentit (82)
Älkää suotta muuttako, kun kerran viihdytte. Myöhemminkin ehtii, jos siihen tulee tarvetta esimerkiksi ikääntymisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koti myyntiin, ero, muutto etelään, uusi akka, lisää penskoja.
Pari vuotta vielä..
Kaksi täyttä kierrosta? 40 v lapsiperhe-elämää? No, kukin tyylillään. Hatunnosto viitseliäisyydestä.
Mä jäin tähän kotiini. Ei 4h + k 98m2 ole mulle kuitenkaan mitenkään liian iso. Työurani viimeiset 13 vuotta tein etätöitä ja nyt eläkkeellä työhuone muuttuu harrastehuoneeksi. Pöydälle läppärin sijasta ompelukone jne. Mun vanhemmillani oli aikoinaan 6h + k noin 130 m2 ja he kyllä ostivat sitten pienemmän asunnon eli 3h + k 90m2.
Käsittämätöntä keskustelua jälleen kerran.
Vanhemmat jäävät asuttamaan isoa perheasuntoa syrjäseudulle ja odottavat lapsia kylään. Näin kuluu 50 vuotta ja sitten ollaan kusessa kun kukaan ei käy eikä talo mene kaupaksi eikä palveluja ole enää lähimaillakaan ja puutarhanhoito ja lumityöt käyvät sydämen päälle eikä rollaattorilla pääse yläkertaan mutta kukaan ei auta.
Lapsuudenkodista luopumisen ei pitäisi traumatisoida ketään. Te vain olette niin saatanan kiintyneitä seiniin ja vanhoihin romuihinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 200m2 Espoossa. Tilaa telmiä ja hönkiä useassa huoneessa. Rakastan seksiä
Jäätiin vanhaan koska oltiin kaksiossa. Tytöllä oli oma huone ja me nukuttiin olkkarissa. Saatiin vihdoinkin makuuhuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä keskustelua jälleen kerran.
Vanhemmat jäävät asuttamaan isoa perheasuntoa syrjäseudulle ja odottavat lapsia kylään. Näin kuluu 50 vuotta ja sitten ollaan kusessa kun kukaan ei käy eikä talo mene kaupaksi eikä palveluja ole enää lähimaillakaan ja puutarhanhoito ja lumityöt käyvät sydämen päälle eikä rollaattorilla pääse yläkertaan mutta kukaan ei auta.
Niin. Tämä on juuri se, mitä omille vanhemmilleni tapahtui. Omakotitalo pienessä taajamassa, me lapset lähdimme isoihin kaupunkeihin.
Mutta vanhempani haluavat asua juuri tuossa kodissa ja ajatus kerrostaloon tai rivariin joutumisesta saa varsinkin äitini itkun partaalle. Ei mulla ole ainakaan sydäntä puskea heitä muuttamaan. Kyllä heillä on oikeus päättää elämästään, asumisestaan ja talostaan. Tiedän kyllä, että jonain päivänä mulla ja veljellä tod näk on käsissä talo, josta voi olla vaikea päästä eroon.
Tämmöinen tilanne ei ole niin vaikea niille, joilla vanhempien talo kasvukeskuksessa tai sen liepeillä
Samassa asunnossa asun, mistä lapsi muutti pois. Tosin hän muutti silloin, kun tässä oli ehditty asua alle vuosi, joten ei mulla ole mitään kiirettä miettiä asunnon myymistä. Vierashuoneen tarvitsen kuitenkin, koska lapsi asuu niin kaukana, että aina vieraillessaan jää yöksi ja samaa huonetta käytän työhuoneenani muulloin.
Pienempiin neliöihin mahtuisin kyllä, mutta en vähempiin huoneisiin, sillä en halua asuttaa lasta missään olohuoneen nurkassa kun kyläilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä keskustelua jälleen kerran.
Vanhemmat jäävät asuttamaan isoa perheasuntoa syrjäseudulle ja odottavat lapsia kylään. Näin kuluu 50 vuotta ja sitten ollaan kusessa kun kukaan ei käy eikä talo mene kaupaksi eikä palveluja ole enää lähimaillakaan ja puutarhanhoito ja lumityöt käyvät sydämen päälle eikä rollaattorilla pääse yläkertaan mutta kukaan ei auta.
Se on rakas koti. Ei kiinnosta muuttaa kirkonkylälle.
Aika tunteeton suhtautuminen kotiin ja lapsiin. Muuttakaa vaan johonkin pienempään, niin eipähän tule penskat häiritsemään. Jatka vaan keittiössä töiden tekemistä, luuseri. Varmaan lapsista ollut hauska kahtoo, teidän työtekoa. Yoivottavasti pääsivät välillä ees syömään keittiöön.
Mitä ihmettä - miten niin??
Emme me ainakaan ole aikuisia omillaan eläviä lapsiamme mihinkään hylätty!? Tapaamme heitä ja heidän perheitään 1-4 kuukaudessa. Kyllä tähän pieneenkin (120m2) taloon mahtui 14 hengen ruokapöytä joka on kovassa käytössä. Aina löytyy 1-2 makuuhuonetta jos joku jää yöksi, harvinaista kyllä koska asuvat 5-35km säteellä kunnes yksi perhe muuttaa 150km päähän syksyllä, no hrilläkin mökki tuossa 40km päässä. Usein lomailevat meidän luonamme etelänkodissakin, nytkin kuopus on mukana seuraavat 2 viikkoa.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä kotoa lähtisi
Uuteen kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä keskustelua jälleen kerran.
Vanhemmat jäävät asuttamaan isoa perheasuntoa syrjäseudulle ja odottavat lapsia kylään. Näin kuluu 50 vuotta ja sitten ollaan kusessa kun kukaan ei käy eikä talo mene kaupaksi eikä palveluja ole enää lähimaillakaan ja puutarhanhoito ja lumityöt käyvät sydämen päälle eikä rollaattorilla pääse yläkertaan mutta kukaan ei auta.
Se on rakas koti. Ei kiinnosta muuttaa kirkonkylälle.
Siitä voi vielä tulla RASKAS koti. Jos ei itselle niin perikunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti myyntiin, ero, muutto etelään, uusi akka, lisää penskoja.
Pari vuotta vielä..
Kaksi täyttä kierrosta? 40 v lapsiperhe-elämää? No, kukin tyylillään. Hatunnosto viitseliäisyydestä.
Minulla oli 30v, kun nuorena aloitin ja lapsilla on iso ikäero.
Enkä ole kovin vanha vieläkään.
Kuopus lähti, mies häipyi. Muutin kunnan kaksioon ja ostin oman melkein heti.
Ensimmäinen vain ja ainoastaan oma asuntoni. Miesystäväni käy välillä useamman päivän visiiteillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin välittömästi pienempään. Asumme kaikki Helsingissä, eikä aikuisilla lapsilla ole tarvetta tulla yökylään.
Tämä on just lapsista vittumaisia, kun vanhemmat hylkää heti kun täyttää 18v. Ja muuttavat pienempään asuntoon.
Höpölöpö.Lapsia on erinlaisia.Meillä poika muutti 4v sitten omilleen ja ollut tasan kerran yötä.Käy usein,mutta yöksi haluaa mennä omaan asuntoon.Samassa kaupungissa asutaan.
Siis millä perusteella asunnon vaihtaminen pienempään tarkoittaa lasten hylkäämistä, jos kerran lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Asumiskulutkin ovat pienemmät, niin voi vaikka polla enemmän rahaa lasten taloudelliseen tukemiseen.
Meillä on 5h + keittiö omakotitalon, jossa asumme kahdestaan. Emme ole aikeissa muuttaa pienempään. Mukavaa, kun on tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä kotoa lähtisi
Uuteen kotiin?
No miksi ihmeessä. Omakotitalon asumiskulut ovat yleensä hyvinkin pienet verrattuna kerrostaloasuntoon. Kerrostalossa ei olisi mitään tekemistä. Kesällä oma puutarha on ihana.
Missä kohtaa kirjoitin että hylkäsin lapseni kun he täyttivät 18v? Tytär muutti omilleen 21-vuotiaana, ja jotta en olisi jäänyt kärsimään tyhjän pesän syndroomasta, minäkin muutin omilleni. Viereiseen kaupunginosaan.
Mutta huolehdi sinä toki omista lapsistasi maailman tappiin, pese heidän pyykkinsä ja pyyhi perseensä, koska et pärjää ilman heitä.