Mitä teit tai olet ajatellut tehdä, kun lapset muuttavat kotoa? Koti myyntiin ja muutto vai jäättekö vanhaan kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin välittömästi pienempään. Asumme kaikki Helsingissä, eikä aikuisilla lapsilla ole tarvetta tulla yökylään.

Tämä on just lapsista vittumaisia, kun vanhemmat hylkää heti kun täyttää 18v. Ja muuttavat pienempään asuntoon. 

Missä kohtaa kirjoitin että hylkäsin lapseni kun he täyttivät 18v? Tytär muutti omilleen 21-vuotiaana, ja jotta en olisi jäänyt kärsimään tyhjän pesän syndroomasta, minäkin muutin omilleni. Viereiseen kaupunginosaan. 

Mutta huolehdi sinä toki omista lapsistasi maailman tappiin, pese heidän pyykkinsä ja pyyhi perseensä, koska et pärjää ilman heitä.

Älkää suotta muuttako, kun kerran viihdytte. Myöhemminkin ehtii, jos siihen tulee tarvetta esimerkiksi ikääntymisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Koti myyntiin, ero, muutto etelään, uusi akka, lisää penskoja.

Pari vuotta vielä..

Kaksi täyttä kierrosta? 40 v lapsiperhe-elämää? No, kukin tyylillään. Hatunnosto viitseliäisyydestä.

Mä jäin tähän kotiini. Ei 4h + k 98m2 ole mulle kuitenkaan mitenkään liian iso. Työurani viimeiset 13 vuotta tein etätöitä  ja nyt eläkkeellä työhuone muuttuu harrastehuoneeksi. Pöydälle läppärin sijasta ompelukone jne.  Mun vanhemmillani oli aikoinaan 6h + k noin 130 m2 ja he kyllä ostivat sitten pienemmän asunnon eli 3h + k 90m2. 

Käsittämätöntä keskustelua jälleen kerran.

Vanhemmat jäävät asuttamaan isoa perheasuntoa syrjäseudulle ja odottavat lapsia kylään. Näin kuluu 50 vuotta ja sitten ollaan kusessa kun kukaan ei käy eikä talo mene kaupaksi eikä palveluja ole enää lähimaillakaan ja puutarhanhoito ja lumityöt käyvät sydämen päälle eikä rollaattorilla pääse yläkertaan mutta kukaan ei auta.

Lapsuudenkodista luopumisen ei pitäisi traumatisoida ketään. Te vain olette niin saatanan kiintyneitä seiniin ja vanhoihin romuihinne.

Yli 200m2 Espoossa. Tilaa telmiä ja hönkiä useassa huoneessa. Rakastan seksiä

Jäätiin vanhaan koska oltiin kaksiossa. Tytöllä oli oma huone ja me nukuttiin olkkarissa. Saatiin vihdoinkin makuuhuone. 

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä keskustelua jälleen kerran.

Vanhemmat jäävät asuttamaan isoa perheasuntoa syrjäseudulle ja odottavat lapsia kylään. Näin kuluu 50 vuotta ja sitten ollaan kusessa kun kukaan ei käy eikä talo mene kaupaksi eikä palveluja ole enää lähimaillakaan ja puutarhanhoito ja lumityöt käyvät sydämen päälle eikä rollaattorilla pääse yläkertaan mutta kukaan ei auta.

Niin. Tämä on juuri se, mitä omille vanhemmilleni tapahtui. Omakotitalo pienessä taajamassa, me lapset lähdimme isoihin kaupunkeihin.

Mutta vanhempani haluavat asua juuri tuossa kodissa ja ajatus kerrostaloon tai rivariin joutumisesta saa varsinkin äitini itkun partaalle. Ei mulla ole ainakaan sydäntä puskea heitä muuttamaan. Kyllä heillä on oikeus päättää elämästään, asumisestaan ja talostaan. Tiedän kyllä, että jonain päivänä mulla ja veljellä tod näk on käsissä talo, josta voi olla vaikea päästä eroon.

Tämmöinen tilanne ei ole niin vaikea niille, joilla vanhempien talo kasvukeskuksessa tai sen liepeillä

Samassa asunnossa asun, mistä lapsi muutti pois. Tosin hän muutti silloin, kun tässä oli ehditty asua alle vuosi, joten ei mulla ole mitään kiirettä miettiä asunnon myymistä. Vierashuoneen tarvitsen kuitenkin, koska lapsi asuu niin kaukana, että aina vieraillessaan jää yöksi ja samaa huonetta käytän työhuoneenani muulloin.

Pienempiin neliöihin mahtuisin kyllä, mutta en vähempiin huoneisiin, sillä en halua asuttaa lasta missään olohuoneen nurkassa kun kyläilee.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä keskustelua jälleen kerran.

Vanhemmat jäävät asuttamaan isoa perheasuntoa syrjäseudulle ja odottavat lapsia kylään. Näin kuluu 50 vuotta ja sitten ollaan kusessa kun kukaan ei käy eikä talo mene kaupaksi eikä palveluja ole enää lähimaillakaan ja puutarhanhoito ja lumityöt käyvät sydämen päälle eikä rollaattorilla pääse yläkertaan mutta kukaan ei auta.

Se on rakas koti. Ei kiinnosta muuttaa kirkonkylälle.