Miten ihmeessä joku kuvittelee ihmisen joskus siirtyvän muihin aurinkokuntiin ( ja näitä riittää) asumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi että teknologia voi kehittyä niin että valovuosien matka ei olekaan enää juttu eikä mitään? Keskiajalla päästiin juuri ja juuri Atlantin yli purjehtimalla, nyt sama matka hurautetaan lentokoneella. Keskiajalla sellaista olisi varmaan pidetty aivan umpimahdottomana ajatuksena, mutta katsos kun teknologia kehittyy.

Ei siinä oikein teknologia auta kun luonto on sellainen kuin on.

 

Relativistisia nopeuksia on käytännössä mahdoton saavuttaa. Ja jos se sattuisikin onnistumaan, tähtien välinen kaasu ja pöly + sinisiirtynyt taustasäteily olisivat kuolemaksi.

Miksi ajattelet, että tuollaisiin ongelmiin ei voitaisi koskaan keksiä ratkaisuja? Moni näistä argumenteista pohjautuu johonkin "niin mutta fysiikan lakien mukaan...," mutta siinä jätetään täysin huomiotta, että esim. 1000 vuoden päästä nykyisiä muuttumattomina pidettyjä lakeja ja rajoituksia ollaan voitu jo oppia kiertämään.

Syitä on monia. Esimerkiksi se että jokainen jollakin lailla teoriassa mahdollinen konsti edellyttäisi niin valtavaa energiamäärää ettei tule mitään.

Aivan kuten ydinvoimakin oli mahdoton

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum..koska on todettu ettei lähellekään valonnopeutta ikinä päästä (tuskin edes sadasosaan) niin voimme todeta matkan muihin aurinkokuntiin kestävän parhaimmassakin tapauksessa tuhansia vuosia ( nykyään 70 000 vuotta) ja näin ollen jäämme omaan aurinkokuntaamme iäksi. 

Sori siitä.

 

Madonreiät ja muut poimuajot voi unohtaa.

Sori, nörtit.

Sinä voit unohtaa. Minä pidän mahdollisuudet avoimena. Älä turhaan pyydä anteeksi kapeaa ajattelumaailmaasi, en minä siitä välitä

Tuhannen vuoden päästä ihminen/tekoäly pystyy kiihdyttämään hiekanmurun 99,999% valonnopeudesta. Ja kyseiseen hiekanmuruun pystytään lataamaan älyä enemmän kuin kuin ihmiskunnassa nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea ymmärtää näitä, jotka suureen ääneen selittävät, että ei tule koskaan onnistumaan, koska valonnopeuteenkaan ei voi päästä jne. Miten voi olla niin vaikea hahmottaa, että se, mikä nyt näyttää mahdottomalta, voi teknologian kehittyessä alkaa näyttääkin ihan toteutuskelpoiselta.

Joo, aika suppea ajatusmaailma näyttäs olevan monella. 

Ilmaa painavampi ei voi lentää, oli tieteessä yleinen kanta. ( " Lordi Kelvin " ) William Thomson 1895

Ydinvoimaa ei voi hallita energiana. ( Albert Einstein 1934 )  ( Ernest Rutherford  1933 )

Tää on hyvä esimerkki.

Ei voi, koska........

Vierailija kirjoitti:

Syöpääkään ei ole voitettu liki 100 vuoden tutkimisen jälkeen. Aika vaikea kuvitella että tähtimatkailu joskus onnistuisi, ainakaan järjellisessä ajassa.

100 vuotta on silmänräpäys, jos sitäkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi että teknologia voi kehittyä niin että valovuosien matka ei olekaan enää juttu eikä mitään? 

 

 

 

Kyllä se on aika kova juttu edelleen tulevaisuudessakin, jollei keksitä lähes valon nopeudella kulkevia kapineita ja siltikin se matka (valovuosi) kestäisi vuosia.

Se on kova juttu tällä hetkellä

Madonreikä ei siihen muuta tarvita

Madonreikä on hypoteesi jota ei ole todistettu todeksi.

Samoin joku naurettava poimuajo joka on Star Trekistä kopsattu fantasia.

On kuitenkin tieteessä kästeltävänä

Mitä sitten. 

Teoria vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi että teknologia voi kehittyä niin että valovuosien matka ei olekaan enää juttu eikä mitään? Keskiajalla päästiin juuri ja juuri Atlantin yli purjehtimalla, nyt sama matka hurautetaan lentokoneella. Keskiajalla sellaista olisi varmaan pidetty aivan umpimahdottomana ajatuksena, mutta katsos kun teknologia kehittyy.

Ei siinä oikein teknologia auta kun luonto on sellainen kuin on.

 

Relativistisia nopeuksia on käytännössä mahdoton saavuttaa. Ja jos se sattuisikin onnistumaan, tähtien välinen kaasu ja pöly + sinisiirtynyt taustasäteily olisivat kuolemaksi.

Miksi ajattelet, että tuollaisiin ongelmiin ei voitaisi koskaan keksiä ratkaisuja? Moni näistä argumenteista pohjautuu johonkin "niin mutta fysiikan lakien mukaan...," mutta siinä jätetään täysin huomiotta, että esim. 1000 vuoden päästä nykyisiä muuttumattomina pidettyjä lakeja ja rajoituksia ollaan voitu jo oppia kiertämään.

Syitä on monia. Esimerkiksi se että jokainen jollakin lailla teoriassa mahdollinen konsti edellyttäisi niin valtavaa energiamäärää ettei tule mitään.

Aivan kuten ydinvoimakin oli mahdoton

Eihän ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole kuin muutamaa tieteellistä läpimurtoa vaille valmis. En sano että ihmiskunta tulee pääsemään pois palloltaan mutta jos kelataan aikaa vaikka 100-vuotta taaksepäin, niin aika rohkeaa on myös sanoa että meillä olisi tarpeeksi tietoa sanoa jo mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

AHAHAHAH...

"muutamaa"...no, kerropa mikä on se juttu....

ps..luitko aja-tuk-sel-la  nuo kuvaukset matkanopeuksista ja ajoista...

Jos olisit käynyt peruskoulun loppuun ja edistynyt jo tavuja pidemmälle, niin saattaisit ymmärtää että ei ole kyse että joku tietty ihminen pääsee, vaan voisiko ihmiskunta levittäytyä asuttamaan muita planeettoja ja sille ei ole isoja esteitä

Tämä ihmiskunta on tässä pisteessä, koska se on vienyt tuhansia vuosia ja lukemattomia ihmisiä ja lukemattomia heidän keksintöjään ja niiden valmistamista fyysiseen muotoon, Se, että jonnekin lähetetään alkioita, joita muutamat robotit hoitavat ei tee jonnekin uuteen paikkaan yhtään minkäänlaista infrastruktuuria, jossa elää. Uudella elettävällä planeetalla, jos sellainen löytyisi olisi tietenkin omat vaarat ja vaikeudet. Ehkei mitkään lääkkeet mitä meillä nyt on toimisi siellä. Ehkä se mikä siellä olisi syötävää olisi ihmiselle myrkyllistä. Ei sinne mitään kaivinkoneita, sementtimyllyjä ja ikkunalaseja näillä nykyisillä raketeilla vietäisi. Se, että jonkun nykyihmisen alkioita laittaisi menemään jonkin tuhansien vuosien päähän ja kuvitella, että ulos astuu älykäs ja aikaansaava ihmisjoukko, jossain valovuosien päässä on kyllä aika toiveajattelua. Ei heillä olisi mitään käytännön kokemusta mistään ja 50% todennäköisyydellä heillä on äo vielä alle 100.  Puhumatta nyt näistä Marsin kaltaisista planeetoista, joissa on oikeasti todella karut olosuhteet. On huomioitava, että kaikki mitä siellä on, olisi tuotu maapallolta. Joten jos ei ole tuotu, se ei ole käytettävissä. Puhumme nyt kaikesta materiasta, lääke ja sairaanhoitoon liittyvästä. Ruoka ja vaatetuspuolesta, rakennusmateriaaleista jne. Jopa juoma ja puhdasvesi ongelma pitäisi ratkaista. Sen lisäksi syntyy kysymys miten lisääntyminen lopulta toimisi ettei sisäsiittoisuutta alkaisi tapahtumaan? Se vaatii tuhansia ihmisiä ja se taas vaatii suurta infrastruktuuria ja paljon vettä ja esimerkiksi Marsissa ei saada vettä yhtään. Vaikka itse matkustaminen tällä hetkellä on suurin este, niin lopulta vaikka se ratkaistaisiin se ei paljon vaikuta siihen, että jonkun uuden planeetan asuttaminen on todella haastavaa. 

no, todella pitkällä tähtöimellä varmaan syuntyy sellaista ettei tuokaan reissu ehkä ole niin pitkäveteinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä kaikilta niiltä, jotka naureskelee ajatukselle, että millaista tieteellistä kehitystä te sitten osaatte kuvitella vaikka seuraavan sadan vuoden aikana tapahtuvan? Jos verrataan nykytilannetta sadan vuoden takaiseen, ja muistetaan samalla, että tieteellinen kehitys on kumulatiivista. 

Anyone? Haluaisin oikeasti ymmärtää, miten te näette maailman. 

Eikö kukaan osaa tai halua vastata tähän? 

Luulen, että kehitymme paremmaksi määrättyyn pisteeseen asti kaikissa asioissa. Otetaan vaikka kännykkä. Se kehittyi paljon alkupisteestä, mutta nyt junnaa suunnilleen paikallaan. Lentokoneet kehittyivät paljon, mutta nyt olemme taas vuosia siinä samassa pisteessä suunnilleen. Joten teknologian kehitys on lähes aina jokin aivan uusi asia, ei niinkään jonkun vanhan kehittäminen joksikin aivan superversioksi. Siksi esimerkiksi on oletetaan ettei nämä nykyiset raketit tule olemaan se, jolla jonnekin päästään huomattavasti nopeammin. Aivan kuten autotkin pääsevät vain määrättyyn pisteeseen, koska se mitä polttoainetta, millaisia renkailla ajetaan ja mitä materiaaleja autoihin käytetään, niin jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Ehkä pääsemme sinne virtuaalisesti, mutta ihmisen fysiikka ei sovellu, koska sille on olemassa raja mitä se kestää. Loppujen lopuksi, ei näitä todella mullistavia keksintöjen kategorioita nyt niin kauheasti ole teknologian puolella. Katsotaan nyt ihan vaikka liikkumista. Aina vähän niitä tapoja lopulta on, vaikka aina on liikuttu ja ollut tarve liikkua. Raiteet, pyörä, hihnat, potkuri, purjeet ja lentäminen. Sitten niiden eri alakategoriat. Eipä ole kohta sataan  vuoteen keksitty mitään uutta ja mullistavaa. Koska se ei nyt ole kauhean mullistavaa laittaa moottori pyöriin ollut, vaikka itse moottori ehkä sitä olikin. Joten niin kauan kunnes ei löydetä uutta tapaa liikuttaa jotain ja rakettien kohdalla todella nopeasti, ajatus jostain valonnopeudella liikkumisella on kyllä kaukainen haave. Koska ei näillä moottoreilla ja voimanlähteillä mitä nyt on, niin noihin nopeuksiin päästä, koska niiden rajat ovat lähes tässä mitä nyt käytetään. Emme ole vielä kovin pitkällä edes kiinteän polttoaineen kohdalla. Ehkä jossain ohjuksissa sitä on. Mutta sekin on aika hidas, jos puhutaan nopeuksista mitä tarvittaisiin. Joten kun huomio energian tarpeen, materiaalien kestävyyden, ihmisten rajallisuuden ja keksimisen vaikeuden, niin ei se kyllä minua ainakaan tee kovin optimistiseksi, että tuo olisi mahdollista tuhansiin vuosiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä kaikilta niiltä, jotka naureskelee ajatukselle, että millaista tieteellistä kehitystä te sitten osaatte kuvitella vaikka seuraavan sadan vuoden aikana tapahtuvan? Jos verrataan nykytilannetta sadan vuoden takaiseen, ja muistetaan samalla, että tieteellinen kehitys on kumulatiivista. 

Anyone? Haluaisin oikeasti ymmärtää, miten te näette maailman. 

Eikö kukaan osaa tai halua vastata tähän? 

Luulen, että kehitymme paremmaksi määrättyyn pisteeseen asti kaikissa asioissa. Otetaan vaikka kännykkä. Se kehittyi paljon alkupisteestä, mutta nyt junnaa suunnilleen paikallaan. Lentokoneet kehittyivät paljon, mutta nyt olemme taas vuosia siinä samassa pisteessä suunnilleen. Joten teknologian kehitys on lähes aina jokin aivan uusi asia, ei niinkään jonkun vanhan kehittäminen joksikin aivan superversioksi. Siksi esimerkiksi on oletetaan ettei nämä nykyiset raketit tule olemaan se, jolla jonnekin päästään huomattavasti nopeammin. Aivan kuten autotkin pääsevät vain määrättyyn pisteeseen, koska se mitä polttoainetta, millaisia renkailla ajetaan ja mitä materiaaleja autoihin käytetään, niin jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Ehkä pääsemme sinne virtuaalisesti, mutta ihmisen fysiikka ei sovellu, koska sille on olemassa raja mitä se kestää. Loppujen lopuksi, ei näitä todella mullistavia keksintöjen kategorioita nyt niin kauheasti ole teknologian puolella. Katsotaan nyt ihan vaikka liikkumista. Aina vähän niitä tapoja lopulta on, vaikka aina on liikuttu ja ollut tarve liikkua. Raiteet, pyörä, hihnat, potkuri, purjeet ja lentäminen. Sitten niiden eri alakategoriat. Eipä ole kohta sataan  vuoteen keksitty mitään uutta ja mullistavaa. Koska se ei nyt ole kauhean mullistavaa laittaa moottori pyöriin ollut, vaikka itse moottori ehkä sitä olikin. Joten niin kauan kunnes ei löydetä uutta tapaa liikuttaa jotain ja rakettien kohdalla todella nopeasti, ajatus jostain valonnopeudella liikkumisella on kyllä kaukainen haave. Koska ei näillä moottoreilla ja voimanlähteillä mitä nyt on, niin noihin nopeuksiin päästä, koska niiden rajat ovat lähes tässä mitä nyt käytetään. Emme ole vielä kovin pitkällä edes kiinteän polttoaineen kohdalla. Ehkä jossain ohjuksissa sitä on. Mutta sekin on aika hidas, jos puhutaan nopeuksista mitä tarvittaisiin. Joten kun huomio energian tarpeen, materiaalien kestävyyden, ihmisten rajallisuuden ja keksimisen vaikeuden, niin ei se kyllä minua ainakaan tee kovin optimistiseksi, että tuo olisi mahdollista tuhansiin vuosiin. 

Noista kiinteistä polttoaineista tuli mieleen että monella alalla ollaan jo tien päässä, kuten rakettipolttoaineissa: Alkuaineita on rajallinen määrä ja niiden väliset kemialliset reaktiot tunnetaan, ei löydy enää tehokkaampaa kemiallista polttoainetta. Sama koskee vaikka akkuja, akkukemikaalit tunnetaan jo kaikki eikä parempia enää ole.

Sieltä kyllä löytää tuhat kertaa myrkyllisemmät olosuhteet, voihan tännekin rakentaa kupoleja.

Pitkällä aikavälillä mahdollista. Eli toteuttamiskelpoinen. Plussana se, että ei olla yhdellä pallolla jumissa kun se asteroidi tai ydinsota tulee. Ihmiset eivät vaan taida kyetä tekemään yhteistyötä sillä tavalla, mitä tuo vieraiden aurinkokuntien asuttaminen vaatisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä kaikilta niiltä, jotka naureskelee ajatukselle, että millaista tieteellistä kehitystä te sitten osaatte kuvitella vaikka seuraavan sadan vuoden aikana tapahtuvan? Jos verrataan nykytilannetta sadan vuoden takaiseen, ja muistetaan samalla, että tieteellinen kehitys on kumulatiivista. 

Anyone? Haluaisin oikeasti ymmärtää, miten te näette maailman. 

Eikö kukaan osaa tai halua vastata tähän? 

Luulen, että kehitymme paremmaksi määrättyyn pisteeseen asti kaikissa asioissa. Otetaan vaikka kännykkä. Se kehittyi paljon alkupisteestä, mutta nyt junnaa suunnilleen paikallaan. Lentokoneet kehittyivät paljon, mutta nyt olemme taas vuosia siinä samassa pisteessä suunnilleen. Joten teknologian kehitys on lähes aina jokin aivan uusi asia, ei niinkään jonkun vanhan kehittäminen joksikin aivan superversioksi. Siksi esimerkiksi on oletetaan ettei nämä nykyiset raketit tule olemaan se, jolla jonnekin päästään huomattavasti nopeammin. Aivan kuten autotkin pääsevät vain määrättyyn pisteeseen, koska se mitä polttoainetta, millaisia renkailla ajetaan ja mitä materiaaleja autoihin käytetään, niin jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Ehkä pääsemme sinne virtuaalisesti, mutta ihmisen fysiikka ei sovellu, koska sille on olemassa raja mitä se kestää. Loppujen lopuksi, ei näitä todella mullistavia keksintöjen kategorioita nyt niin kauheasti ole teknologian puolella. Katsotaan nyt ihan vaikka liikkumista. Aina vähän niitä tapoja lopulta on, vaikka aina on liikuttu ja ollut tarve liikkua. Raiteet, pyörä, hihnat, potkuri, purjeet ja lentäminen. Sitten niiden eri alakategoriat. Eipä ole kohta sataan  vuoteen keksitty mitään uutta ja mullistavaa. Koska se ei nyt ole kauhean mullistavaa laittaa moottori pyöriin ollut, vaikka itse moottori ehkä sitä olikin. Joten niin kauan kunnes ei löydetä uutta tapaa liikuttaa jotain ja rakettien kohdalla todella nopeasti, ajatus jostain valonnopeudella liikkumisella on kyllä kaukainen haave. Koska ei näillä moottoreilla ja voimanlähteillä mitä nyt on, niin noihin nopeuksiin päästä, koska niiden rajat ovat lähes tässä mitä nyt käytetään. Emme ole vielä kovin pitkällä edes kiinteän polttoaineen kohdalla. Ehkä jossain ohjuksissa sitä on. Mutta sekin on aika hidas, jos puhutaan nopeuksista mitä tarvittaisiin. Joten kun huomio energian tarpeen, materiaalien kestävyyden, ihmisten rajallisuuden ja keksimisen vaikeuden, niin ei se kyllä minua ainakaan tee kovin optimistiseksi, että tuo olisi mahdollista tuhansiin vuosiin. 

Noista kiinteistä polttoaineista tuli mieleen että monella alalla ollaan jo tien päässä, kuten rakettipolttoaineissa: Alkuaineita on rajallinen määrä ja niiden väliset kemialliset reaktiot tunnetaan, ei löydy enää tehokkaampaa kemiallista polttoainetta. Sama koskee vaikka akkuja, akkukemikaalit tunnetaan jo kaikki eikä parempia enää ole.

Fuusioreaktorilla ylläpidetty sähkömoottori sallisi arvioiden mukaan matkustamisen esimerkiksi lähimmälle naapuritähdelle n 40 vuodessa. Karkeasti.

Onneksi ihmisikä on kuitenkin rajallinen. Tämä tiedoksi myöskin niille, jotka aikovat säilöä kuoltuaan päänsä pakastimeen henkiinherätyämisen toivossa. Voi olla aika hileistä kamaa muovipussissa sadan vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ihmisikä on kuitenkin rajallinen. Tämä tiedoksi myöskin niille, jotka aikovat säilöä kuoltuaan päänsä pakastimeen henkiinherätyämisen toivossa. Voi olla aika hileistä kamaa muovipussissa sadan vuoden päästä.

Sellasta aivoslurpieta...nam!

Ihmiskunta tulee levittäytymään toisiin tähtijärjestelmiin, jos sivilisaatiomme säilyy riittävän pitkään ja teknologinen kehitys jatkuu. Kyse ei todennäköisesti ole siitä, tapahtuuko se, vaan siitä, millä aikataululla ja millä teknologioilla se tapahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa, tähtienvälinen matkustaminen ja tähtienvälinen asuttaminen. Ensimmäinen on ennen kaikkea energian, nopeuden ja etäisyyksien ongelma. Jälkimmäinen on paljon vaikeampi, koska pysyvän siirtokunnan pitäisi kyetä selviytymään ja lisääntymään ilman jatkuvaa tukea Maasta.

Ensimmäinen todellinen askel ei todennäköisesti ole matka toiselle tähdelle, vaan oman aurinkokunnan muuttaminen teolliseksi kokonaisuudeksi. Kuu, asteroidit ja Mars sisältävät valtavia määriä mineraaleja, metalleja ja muita hyödyllisiä aineita. Kun raaka-aineita voidaan louhia avaruudessa, kaikkea tarvittavaa ei tarvitse enää nostaa Maan painovoimakentästä.

Tämä on erittäin merkittävä muutos, koska avaruuden teollistuminen mahdollistaisi suurempien aurinkovoimaloiden, avaruusasemien, polttoainevarastojen, säteilysuojien ja lopulta kokonaan uusien avaruuselinympäristöjen rakentamisen. Pitkällä aikavälillä ihmiskunnan ensimmäinen suuri avaruusalue ei välttämättä ole Mars, vaan koko Maan ja Auringon välinen teollinen ympäristö.

Marsilla olisi silti tärkeä rooli, koska se tarjoaa planeettapinnan, vettä jään muodossa ja hiilidioksidia, josta voidaan valmistaa esimerkiksi happea ja polttoaineiden raaka-aineita. Vielä kiinnostavampia voivat kuitenkin olla asteroidit. Niiden painovoima on hyvin pieni, joten materiaalin siirtäminen avaruudessa on paljon helpompaa kuin materiaalin nostaminen Maasta.

Tulevaisuuden avaruusteollisuus voi siten perustua ajatukseen, että planeetat ovat ennen kaikkea asuinympäristöjä, kun taas asteroidit toimivat raaka-ainelähteinä. Tämä voisi johtaa valtaviin pyöriviin avaruuselinympäristöihin, joissa ihmiset voisivat elää ilman, että heidän tarvitsee asua varsinaisella planeetalla.
Vasta kun tällainen infrastruktuuri on olemassa, tähtienvälinen siirtyminen alkaa muuttua realistiseksi.

Lähin tähtijärjestelmämme, Alpha Centauri, on noin 4,37 valovuoden päässä ja Proxima Centauri noin 4,24 valovuoden etäisyydellä. Nykyisellä avaruusteknologialla matka olisi ihmiselle käytännössä mahdoton, koska se kestäisi tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Ongelma ei kuitenkaan ole se, että fysiikka yksiselitteisesti estäisi tähtienvälisen matkustamisen, vaan se, että tarvitsemme valtavasti nykyistä tehokkaamman tavan muuttaa energiaa liikkeeksi ja kuljettaa samalla riittävä määrä massaa.

Ensimmäiset tähtienväliset alukset ovatkin todennäköisesti automaattisia. Pieniä luotaimia voidaan kiihdyttää huomattavasti suurempiin nopeuksiin kuin valtavia miehitettyjä aluksia. Esimerkiksi erittäin kevyisiin luotaimiin perustuvissa aurinkopurje- ja lasersädekonsepteissa on teoriassa mahdollista saavuttaa merkittävä osa valon nopeudesta. Silloin lähimpien tähtien saavuttaminen voisi tapahtua vuosikymmenissä eikä vuosituhansissa. Tällainen luotain voisi kartoittaa planeettoja, tutkia niiden ilmakehiä ja etsiä raaka-aineita sekä olosuhteita, jotka soveltuvat myöhemmälle asutukselle.

Todellinen vallankumous tapahtuisi kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun luotain ei olisi pelkkä tutkimuslaite, vaan ensimmäinen osa itsenäistä teollista järjestelmää. Se voisi viedä mukanaan erittäin kehittyneitä koneita, robotiikkaa ja automaattisia tuotantojärjestelmiä, joiden avulla se alkaisi hyödyntää kohdejärjestelmän materiaaleja. Robotiikan kehittyessä ihmisen ei tarvitsisi välttämättä saapua ensimmäisenä. Koneet voisivat rakentaa aurinkovoimaloita, kaivosjärjestelmiä, tuotantolaitoksia ja asumiskelpoisia rakenteita ennen ensimmäisten ihmisten saapumista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta tulee levittäytymään toisiin tähtijärjestelmiin, jos sivilisaatiomme säilyy riittävän pitkään ja teknologinen kehitys jatkuu. Kyse ei todennäköisesti ole siitä, tapahtuuko se, vaan siitä, millä aikataululla ja millä teknologioilla se tapahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa, tähtienvälinen matkustaminen ja tähtienvälinen asuttaminen. Ensimmäinen on ennen kaikkea energian, nopeuden ja etäisyyksien ongelma. Jälkimmäinen on paljon vaikeampi, koska pysyvän siirtokunnan pitäisi kyetä selviytymään ja lisääntymään ilman jatkuvaa tukea Maasta.

Ensimmäinen todellinen askel ei todennäköisesti ole matka toiselle tähdelle, vaan oman aurinkokunnan muuttaminen teolliseksi kokonaisuudeksi. Kuu, asteroidit ja Mars sisältävät valtavia määriä mineraaleja, metalleja ja muita hyödyllisiä aineita. Kun raaka-aineita voidaan louhia avaruudessa, kaikkea tarvittavaa ei tarvitse enää nostaa Maan painovoimakentästä.

Tämä on erittäin merkittävä muutos, koska avaruuden teollistuminen mahdollistaisi suurempien aurinkovoimaloiden, avaruusasemien, polttoainevarastojen, säteilysuojien ja lopulta kokonaan uusien avaruuselinympäristöjen rakentamisen. Pitkällä aikavälillä ihmiskunnan ensimmäinen suuri avaruusalue ei välttämättä ole Mars, vaan koko Maan ja Auringon välinen teollinen ympäristö.

Marsilla olisi silti tärkeä rooli, koska se tarjoaa planeettapinnan, vettä jään muodossa ja hiilidioksidia, josta voidaan valmistaa esimerkiksi happea ja polttoaineiden raaka-aineita. Vielä kiinnostavampia voivat kuitenkin olla asteroidit. Niiden painovoima on hyvin pieni, joten materiaalin siirtäminen avaruudessa on paljon helpompaa kuin materiaalin nostaminen Maasta.

Tulevaisuuden avaruusteollisuus voi siten perustua ajatukseen, että planeetat ovat ennen kaikkea asuinympäristöjä, kun taas asteroidit toimivat raaka-ainelähteinä. Tämä voisi johtaa valtaviin pyöriviin avaruuselinympäristöihin, joissa ihmiset voisivat elää ilman, että heidän tarvitsee asua varsinaisella planeetalla.
Vasta kun tällainen infrastruktuuri on olemassa, tähtienvälinen siirtyminen alkaa muuttua realistiseksi.

Lähin tähtijärjestelmämme, Alpha Centauri, on noin 4,37 valovuoden päässä ja Proxima Centauri noin 4,24 valovuoden etäisyydellä. Nykyisellä avaruusteknologialla matka olisi ihmiselle käytännössä mahdoton, koska se kestäisi tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Ongelma ei kuitenkaan ole se, että fysiikka yksiselitteisesti estäisi tähtienvälisen matkustamisen, vaan se, että tarvitsemme valtavasti nykyistä tehokkaamman tavan muuttaa energiaa liikkeeksi ja kuljettaa samalla riittävä määrä massaa.

Ensimmäiset tähtienväliset alukset ovatkin todennäköisesti automaattisia. Pieniä luotaimia voidaan kiihdyttää huomattavasti suurempiin nopeuksiin kuin valtavia miehitettyjä aluksia. Esimerkiksi erittäin kevyisiin luotaimiin perustuvissa aurinkopurje- ja lasersädekonsepteissa on teoriassa mahdollista saavuttaa merkittävä osa valon nopeudesta. Silloin lähimpien tähtien saavuttaminen voisi tapahtua vuosikymmenissä eikä vuosituhansissa. Tällainen luotain voisi kartoittaa planeettoja, tutkia niiden ilmakehiä ja etsiä raaka-aineita sekä olosuhteita, jotka soveltuvat myöhemmälle asutukselle.

Todellinen vallankumous tapahtuisi kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun luotain ei olisi pelkkä tutkimuslaite, vaan ensimmäinen osa itsenäistä teollista järjestelmää. Se voisi viedä mukanaan erittäin kehittyneitä koneita, robotiikkaa ja automaattisia tuotantojärjestelmiä, joiden avulla se alkaisi hyödyntää kohdejärjestelmän materiaaleja. Robotiikan kehittyessä ihmisen ei tarvitsisi välttämättä saapua ensimmäisenä. Koneet voisivat rakentaa aurinkovoimaloita, kaivosjärjestelmiä, tuotantolaitoksia ja asumiskelpoisia rakenteita ennen ensimmäisten ihmisten saapumista.

Jatkoa..

Tässä kohtaa tähtienvälinen kolonisaatio alkaa muistuttaa biologista leviämistä. Yksi siirtokunta ei olisi pelkästään paikka, jossa ihmiset asuvat, vaan uusi tukikohta, joka kykenee lähettämään seuraavia luotaimia vielä kauemmas. Kun toinen tähtijärjestelmä on saavuttanut riittävän teollisen itsenäisyyden, se voisi valmistaa omat tähtialuksensa paikallisista materiaaleista. Seuraava sukupolvi lähtisi sieltä kolmanteen järjestelmään, ja sitä seuraava vielä kauemmas. Näin syntyisi leviämisrintama, joka etenisi tähtienvälisessä avaruudessa.

Tässä prosessissa ei edes tarvittaisi valonnopeutta lähestyviä aluksia. Jos sivilisaatio pystyisi levittäytymään esimerkiksi muutaman prosentin valonnopeudella ja rakentamaan uuden siirtokunnan muutaman vuosisadan aikana, eteneminen olisi hidasta yksittäisen ihmisen näkökulmasta mutta valtavan nopeaa kosmisessa mittakaavassa.

Linnunradan halkaisija on noin 100 000 valovuotta, joten koko galaksin asuttaminen ei tapahtuisi hetkessä. Silti miljoonien vuosien aikaskaalalla jopa hyvin hitaasti etenevä tähtienvälinen leviämisaalto voisi teoriassa kattaa valtavan osan galaksista.

Todennäköisesti ihmiskunta ei myöskään pysy biologisesti samanlaisena koko tätä prosessia. Kun ihmiset elävät vuosisatojen tai vuosituhansien ajan toisistaan eristyneissä tähtijärjestelmissä, erilaiset ympäristöt, teknologiat ja mahdollisesti tarkoituksellinen geenimuokkaus voivat johtaa siihen, että eri siirtokunnissa kehittyy hyvin erilaisia ihmisyhteisöjä. Jo pelkästään Marsin, avaruusasemien ja Maan erilaiset painovoima- ja säteilyolosuhteet aiheuttavat pitkän aikavälin biologisia haasteita. Vielä suurempi muutos voisi syntyä, jos tulevaisuuden ihmiset pystyvät aktiivisesti muokkaamaan omaa biologiaansa tai yhdistämään biologisen elämän erittäin kehittyneeseen teknologiaan.

Siksi ihmiskunnan levittäytyminen toisiin aurinkokuntiin ei todennäköisesti tarkoita vain sitä, että nykyisen kaltainen ihminen matkustaa toiselle planeetalle ja perustaa sinne kaupungin. Paljon todennäköisempi lopputulos on kokonaan uudenlainen avaruussivilisaatio, jossa planeetat, kuut, asteroidit ja valtavat keinotekoiset elinympäristöt muodostavat toisiinsa liittyviä yhteisöjä. Osa ihmisistä voisi elää planeetoilla, osa avaruusasemilla ja osa aluksissa, jotka liikkuvat tähtien välillä.

Kaikkein tärkein edellytys ei lopulta ole edes yksi tietty avaruusaluksen moottori. Se on kyky rakentaa järjestelmiä, jotka kykenevät ylläpitämään itseään. Maan ulkopuolisen siirtokunnan pitäisi pystyä tuottamaan energiaa, ruokaa, vettä, ilmaa, varaosia, elektroniikkaa, rakennusmateriaaleja ja lopulta kokonaisia koneita ilman jatkuvaa tuontia Maasta. Mitä suurempi osa tästä tuotannosta voidaan automatisoida, sitä helpommaksi tähtienvälinen levittäytyminen muuttuu.

Tässä mielessä ihmiskunnan todellinen lähtölaukaus tähtienväliseen aikaan ei välttämättä ole ensimmäinen ihminen toisella tähdellä. Se voi olla hetki, jolloin jokin Maan ulkopuolinen teollinen järjestelmä pystyy valmistamaan itsenäisesti uuden avaruusaluksen. Sen jälkeen jokainen uusi siirtokunta ei olisi enää pelkkä kohde, johon ihmiskunta levittäytyy, vaan uusi lähtöpiste seuraavalle leviämiselle.

Jatkoa...... 

Jos teknologinen sivilisaatio kykenee säilymään miljoonien vuosien ajan, tähtienvälisestä levittäytymisestä tulee tästä näkökulmasta lähes väistämätön seuraus. Aurinkokunta on vain yksi pieni ympäristö Linnunradassa, ja käytettävissä oleva tila, energia ja aine ovat käsittämättömän paljon suurempia kuin mitä maapallo pystyy tarjoamaan. Ihmiskunnan tulevaisuus ei siten välttämättä ole yhden planeetan historia, vaan prosessi, jossa elämästä tulee vähitellen tähtienvälistä.

Ja ehkä olennaisin asia on juuri mittakaava, ihmisen elinikään verrattuna tähtienväliset etäisyydet ovat valtavia, mutta sivilisaation elinikään verrattuna ne eivät välttämättä ole. Jos yksi sukupolvi rakentaa seuraavan lähtöpisteen ja seuraava jatkaa siitä eteenpäin, ihmiskunnan ei tarvitse koskaan ylittää galaksia yhdellä matkalla. Sen tarvitsee vain kyetä ottamaan seuraava askel yhä uudelleen, tuhansien ja lopulta miljoonien vuosien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta tulee levittäytymään toisiin tähtijärjestelmiin, jos sivilisaatiomme säilyy riittävän pitkään ja teknologinen kehitys jatkuu. Kyse ei todennäköisesti ole siitä, tapahtuuko se, vaan siitä, millä aikataululla ja millä teknologioilla se tapahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa, tähtienvälinen matkustaminen ja tähtienvälinen asuttaminen. Ensimmäinen on ennen kaikkea energian, nopeuden ja etäisyyksien ongelma. Jälkimmäinen on paljon vaikeampi, koska pysyvän siirtokunnan pitäisi kyetä selviytymään ja lisääntymään ilman jatkuvaa tukea Maasta.

Ensimmäinen todellinen askel ei todennäköisesti ole matka toiselle tähdelle, vaan oman aurinkokunnan muuttaminen teolliseksi kokonaisuudeksi. Kuu, asteroidit ja Mars sisältävät valtavia määriä mineraaleja, metalleja ja muita hyödyllisiä aineita. Kun raaka-aineita voidaan louhia avaruudessa, kaikkea tarvittavaa ei tarvitse enää nostaa Maan painovoimakentästä.

Tämä on erittäin merkittävä muutos, koska avaruuden teollistuminen mahdollistaisi suurempien aurinkovoimaloiden, avaruusasemien, polttoainevarastojen, säteilysuojien ja lopulta kokonaan uusien avaruuselinympäristöjen rakentamisen. Pitkällä aikavälillä ihmiskunnan ensimmäinen suuri avaruusalue ei välttämättä ole Mars, vaan koko Maan ja Auringon välinen teollinen ympäristö.

Marsilla olisi silti tärkeä rooli, koska se tarjoaa planeettapinnan, vettä jään muodossa ja hiilidioksidia, josta voidaan valmistaa esimerkiksi happea ja polttoaineiden raaka-aineita. Vielä kiinnostavampia voivat kuitenkin olla asteroidit. Niiden painovoima on hyvin pieni, joten materiaalin siirtäminen avaruudessa on paljon helpompaa kuin materiaalin nostaminen Maasta.

Tulevaisuuden avaruusteollisuus voi siten perustua ajatukseen, että planeetat ovat ennen kaikkea asuinympäristöjä, kun taas asteroidit toimivat raaka-ainelähteinä. Tämä voisi johtaa valtaviin pyöriviin avaruuselinympäristöihin, joissa ihmiset voisivat elää ilman, että heidän tarvitsee asua varsinaisella planeetalla.
Vasta kun tällainen infrastruktuuri on olemassa, tähtienvälinen siirtyminen alkaa muuttua realistiseksi.

Lähin tähtijärjestelmämme, Alpha Centauri, on noin 4,37 valovuoden päässä ja Proxima Centauri noin 4,24 valovuoden etäisyydellä. Nykyisellä avaruusteknologialla matka olisi ihmiselle käytännössä mahdoton, koska se kestäisi tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Ongelma ei kuitenkaan ole se, että fysiikka yksiselitteisesti estäisi tähtienvälisen matkustamisen, vaan se, että tarvitsemme valtavasti nykyistä tehokkaamman tavan muuttaa energiaa liikkeeksi ja kuljettaa samalla riittävä määrä massaa.

Ensimmäiset tähtienväliset alukset ovatkin todennäköisesti automaattisia. Pieniä luotaimia voidaan kiihdyttää huomattavasti suurempiin nopeuksiin kuin valtavia miehitettyjä aluksia. Esimerkiksi erittäin kevyisiin luotaimiin perustuvissa aurinkopurje- ja lasersädekonsepteissa on teoriassa mahdollista saavuttaa merkittävä osa valon nopeudesta. Silloin lähimpien tähtien saavuttaminen voisi tapahtua vuosikymmenissä eikä vuosituhansissa. Tällainen luotain voisi kartoittaa planeettoja, tutkia niiden ilmakehiä ja etsiä raaka-aineita sekä olosuhteita, jotka soveltuvat myöhemmälle asutukselle.

Todellinen vallankumous tapahtuisi kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun luotain ei olisi pelkkä tutkimuslaite, vaan ensimmäinen osa itsenäistä teollista järjestelmää. Se voisi viedä mukanaan erittäin kehittyneitä koneita, robotiikkaa ja automaattisia tuotantojärjestelmiä, joiden avulla se alkaisi hyödyntää kohdejärjestelmän materiaaleja. Robotiikan kehittyessä ihmisen ei tarvitsisi välttämättä saapua ensimmäisenä. Koneet voisivat rakentaa aurinkovoimaloita, kaivosjärjestelmiä, tuotantolaitoksia ja asumiskelpoisia rakenteita ennen ensimmäisten ihmisten saapumista.

Riippuen mahdollisista (vaikkei todennäköisistä) läpimurroista avainteknologioissa, puhutaan minimissään useista sadoista vuosista - todennäköisesti tuhansista vuosista - ennen kuin edes siellä lähimmällä naapuritähdellä olisi pysyvää asutusta.