Sinä jolla on töitä, ja ehkä vieläpä vakituinen työ

Kyllä arvostan. Vakituinen, kivasti palkattu uusi työ. Uutiset kansakunnan tilasta vetää hiljaiseksi ja tiedän, että voisin olla siinä toisessakin joukossa.

Viimeksi tänään töissä ajattelin suuresti kiitoksia ja varsinkin siitä ettei tarvitse mennä viikonloppuisin sinne vaan saa nauttia virka-ajasta ja vapaista viikonlopuista

Tottakai osaan. Jäin reilu vuosi sitten työttömäksi YT-neuvottelujen myötä. Olen äärettömän kiitollinen että ehdin olla työttömänä vain 4 kk kunnes sain uuden vakituisen työn.

Todellakin osaan arvostaa. Olen ollut määräaikaisissa työsuhteissa ikäni, nyt vasta 50-vuotiaana eka vakituinen.

Kyllä ehdottomasti. Kaiken lisäksi tykkään vielä työstäni, ei voi kyllä valittaa. Olen ollut työttömänä ja se on kyllä ihan paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai osaan. Jäin reilu vuosi sitten työttömäksi YT-neuvottelujen myötä. Olen äärettömän kiitollinen että ehdin olla työttömänä vain 4 kk kunnes sain uuden vakituisen työn.

Niin, ja eläkeikäkään ei kaukana ole, joten olen ihan extrakiitollinen, että onnistuin saamaan töitä niin nopeasti ja vakkaripaikan

Juu, muistakaahan olla kiitollisia. Potkulaki on tullut voimaan ja monon kuvan persuuksiin voi saada tosi helposti.

Olen kiitollinen tästä vakituisesta osa-aikatyöstä, koska se on enemmän kuin monella muulla on. Eläkettä kertyy, lomaa kertyy ja ehkä kokoaikaisen työn saaminen on helpompaa sitten joskus kun niitä on enemmän tarjolla. Samallla on turvattu pakollisten laskujen maksukyky vaikka ei muuten palkalla juhlitakkaan.

Olen kyllä, mutta olen todella, stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut tämän työn takia. Kaikki mikä oli hyvin, on rikottu tässä työpaikassa. Vaihtaisin, jos vaan pääsisin muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä, mutta olen todella, stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut tämän työn takia. Kaikki mikä oli hyvin, on rikottu tässä työpaikassa. Vaihtaisin, jos vaan pääsisin muualle. 

Ei se vaihtamalla parane välttämättä.

Kyllä ja varsinkin sitä, että työ on sairauteni mukaan muokattu. Minulla on paremmat edut kuin työkavereilla, mutta toisaalta ei kukaan haluaisi sairauttani.

On minulla silti pelko persiissä, että jossain kohtaa toteavat etteivät enää jousta, ja joko menen samalle viivalle kuin muut, tai saan potkut. Se pelottaa, koska muuta työtä minun on tosi vaikea saada.

Siksi teenkin työni nyt niin äärimmäisen hyvin, ettei tuota tilannetta tulisi koskaan eteen.

Olen - useammat YT:to ja organisaatiomuutokset joiden jälkeen moni kollega on lähtenyt ja olen itse jäljellä. 

Just aloitin uudessa roolissa ja vaikka on vaikeaa kun tulee takamatkalta ja pitää oppia vaikka mitä niin töihin meneminen silti tuntuu oikealta ja kun palkka tulee tilille niin aina tuntuu hyvältä. 

Olen kyllä kiitollinen vakituisesta työstäni kaupungin työntekijänä. Viimeksi tänään töissä ajattelin että onneksi minulla on työpaikka ja vielä vakituinen työsuhde. 

Olen kiitollinen työstäni enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ei tässä maassa ole ihmistä jonka työpaikka olisi varma.

Tietenkin arvostan. Aika paljon se vain syö henkisesti, että opiskelin lähihoitajasta sairaanhoitajaksi, tein vuoden sh:n työtä valmistumisen jälkeen ja sitten työnantajalla ei ollut tarjota sh:n työtä enää joten palasin lähihoitajaksi. Tuntuu turhalta koko opiskelut varsinkin, kun kesken opintojen tuli todella vaikea elämäntilanne, uupumus, masentuneisuutta yms. ja työllä ja tuskalla sain opinnot loppuun. Kaikki se tuska ja itkut opiskeluiden suhteen tuntuu turhalta.

Sain tänään potkut koska myöhästyin töistä. Fillarin kumi oli puhki joten myöhästyin. Ilmoitin kyllä että myöhästyn mutta tunti sen jälkeen kun olin tullut töihin niin sain potkut. Eka kerta kun myöhästyin töistä , ei annettu varoitusta edes vaan heti potkut. Vien raastuvaan potkut on varmasti laiton irtisanominen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä, mutta olen todella, stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut tämän työn takia. Kaikki mikä oli hyvin, on rikottu tässä työpaikassa. Vaihtaisin, jos vaan pääsisin muualle. 

Sama täällä. Olen tietenkin kiitollinen että minulla on töitä ja tiedän, että jos nykyisestä työpaikasta tulee lähtö, uuden työpaikan saaminen tulee olemaan kiven alla. Se on kuitenkin todettava, että olen työssäni tälle hetkellä erittäin kuormittunut, ja isoksi osaksi sen vuoksi, että moni muu on joutunut lähtemään. Me teemme työtä niin pienellä porukalla ja kun aivan kaikesta pitää nykyään säästää, niin meistä työpaikat säilyttäneistä otetaan kaikki irti mitä saadaan ja mielellään vähän enemmänkin. Eli uupunut kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin osaan arvostaa. Olen ollut määräaikaisissa työsuhteissa ikäni, nyt vasta 50-vuotiaana eka vakituinen.

Minä sain yli 50- na vakiotyön. Osaan olla todella kiitollinen siitä, pyrin sen tekemään niin hyvin kuin pystyn. Ihmettelen kuitenkin että metrot täynnä aamulla töihinmenijöitä

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä, mutta olen todella, stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut tämän työn takia. Kaikki mikä oli hyvin, on rikottu tässä työpaikassa. Vaihtaisin, jos vaan pääsisin muualle. 

Sama Tykkään työstäni, mutta sen tekemisestä on tehty jatkuvilla muutoksilla, vaatimuksilla ja kiristyksillä kohta lähes mahdotonta ja siitä alkavat kärsiä jo asiakkaatkin. Terveisiä kothoidosta, jossa henkilöstö voi oikeasti todella huonosti.

Vakitöissä olen ollut viimeiset 20 vuotta.

Kaiken olen saanut itse maksaa, mitään tukia en saa. Mitään ei myöskään käteen jää koska palkka on pieni. Kaikki rahat menee ruokaan, asumiseen ja töissä käymiseen.

Olen kateellinen loisijoille, joilla on päivät vapaata eikä mitään stressiä toimeentulosta, koska aina voi heittäytyä muiden pussille. M43