Onko itsekästä olla auttamatta sairasta ex-puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkinta-aikana hän on puoliso eikä ex.

Joo, kyllä hylkääminen on tuossa todella itsekästä jos eroon ei edes liity muuta suurta draamaa, kuten väkivaltaa.

Miksi ihminen ei saisi olla itsekäs?

Nykyään palstan väellä ei paljon muuta  tunnu olevankaan kuin itsekkyyttä. Se tekee asianomaisten elämästä merkityksetöntä ja kolkkoa.

Kenelle mun elämällä tulisi olla merkitystä itseni lisäksi?

Exsille. Heidän kuuluu jonottaa palvelemaan sinua 

Miksi haluaisin exää tai exiä palvelemaan minua? Sekö ei ole itsekästä?

Mitä se eksä itse haluaa? Oletko varma että edes toivoisi sinua pyllynpyyhkijäksi ja oksennuskupin vaihtajaksi? 

Sinun ei tarvitse välittää miehen suvun mielipiteistä, mutta omasta kokemuksestani vastaavassa tilanteessa olleena, suosittelen vetäytymään sivuun mahdollisimman diplomaattisesti ja vähin sanoin. Onneksi olette eronneet, omaisuus jaettu, niin se pitää sinut myöskin erossa exäsi kuolinpesän jaosta. Varaudu silloin kuitenkin miehen suvun yhteydenottoihin, jos joku saa päähänsä että veit sen "Pertti-enon askasteleman seinäkellon". mennessäsi. Et ole velvollinen käymään silloinkaan mitään keskustelua läpi,mutta ihmiset ovat tosi sekopäisiä perinnön äärellä ja keksivät ihan hulluja juttuja. Minulta vaadittiin exän rikkinäistä moottorisahaa takaisin vielä kaksi vuotta miehen kuoleman jälkeen (saa nauraa).
Mitä tulee exäsi sairauteen, auttamiseen, niin kannattaa miettiä miksi mietit exäsi elämäntilannetta? Jos luulet, että hänen kuolemansa jälkeen koet syyllisyyttä et tee itseäsi kohtaan väärin jos pari kertaa soitat hänelle kysyäkssii vointia. Niillä soitoilla voi olla suuri merkitys sinulle itsellesi, kun exäsi on kuollut. Hän on nyt heikoilla, sinä et, joten joskus voi olla armollinenkin.

Olitte jo yhdessä päättäneet erota ennen kuin puolisosi sairastui, joten sinulla ei ole moraalista velvollisuutta huolehtia hänestä.

Minulla on kokemusta asiasta ihan avioliitossa, kävin läpi useamman leikkauksen, mieheni ei tehnyt elettäkään auttaakseen mitenkään. Sitten hän sairastui syöpään niin kyllä osasi vaatia hoitoa, hänen sairautensa meni ihan kaiken muun elämisen edelle. Hänen sairautensa aikana tapasin monia syöpään sairastuneita ja aika monet naiset olivat jääneet yksin, koska mies ei halunnut osallistua hoitoon tai heille löytyi uusi lohdutttaja. Ei on ei, joten mitä hänen asiat enää sinulle kuuluu, hoitakoon suku, jos sellaista on. Huonoa omaatuntoa ei kannata tuntea, sinulla on oma elämä.

Riippuu liittyykö sairastuminen mahdollisesti eroon. Jos olette hiljattain eronneet kun puoliso ei jaksa tehdä enää mitään mikä on johtunutkin tästä sairaudesta niin miettisin kyllä auttamista. Jos nuo ei liity mitenkään toisiinsa niin en auttaisi.

AUTA SEN VERRAN KUIN VOIT Tarkoitan, että ei kai se ole joko kaikki tai ei mitään? Voitko ajatella häntä lähimmäisenä, apua tarvitsevana ihmisenä.

Riippumatta siitä mitä exän perhe vaatii, tai mitä itse epäröit niin voithan pitää häntä lähimmäisenä. Niin toteuttaisit rakkauden kaksoiskäskyä, jonka Kristuskin vahvisti. - Varaa ilmainen jutteluaika ihan paikallisseurakuntasi diakonille, he ovat käytännössä kirkon sosiaalityöntekijöitä joskus myös ammattimaisia terapeutteja, joilla on paljon kokemusta ihmisten tukemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa että exäsi on taas yksi koronapiikin uhri. Prionitaudit ovat tyypillisiä koronapiikkihaittoja, ALS on yleistynyt valtavasti, samoin muut aivorappeumataudit.

Katsoo sitten hääohjelmia, deittiohjelmia yms. realityssarjoja, niissä on jatkuvasti nuoria aikuisia joiden vanhempi on juuri kuollut.

Kieltäytyisin kaikesta ja sitten kun suku on järjestänyt toimivat systeemit, kävisin ehkä joskus katsomassa ja veisin mukana jotain kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu liittyykö sairastuminen mahdollisesti eroon. Jos olette hiljattain eronneet kun puoliso ei jaksa tehdä enää mitään mikä on johtunutkin tästä sairaudesta niin miettisin kyllä auttamista. Jos nuo ei liity mitenkään toisiinsa niin en auttaisi.

Mitä ihmettä nyt taas. Ihmisillä on oikeus erota, eikä todellakaan täydy enää exää auttaa. Mikä sairaus johtuu erosta? Eron seurauksena sinkkuvaiheen seksihurjastelussa saatu sukupuolitauti, eroo murehtiessa hankittu alkoholismi :D 

Vierailija kirjoitti:

AUTA SEN VERRAN KUIN VOIT Tarkoitan, että ei kai se ole joko kaikki tai ei mitään? Voitko ajatella häntä lähimmäisenä, apua tarvitsevana ihmisenä.

Riippumatta siitä mitä exän perhe vaatii, tai mitä itse epäröit niin voithan pitää häntä lähimmäisenä. Niin toteuttaisit rakkauden kaksoiskäskyä, jonka Kristuskin vahvisti. - Varaa ilmainen jutteluaika ihan paikallisseurakuntasi diakonille, he ovat käytännössä kirkon sosiaalityöntekijöitä joskus myös ammattimaisia terapeutteja, joilla on paljon kokemusta ihmisten tukemisessa.

EI TARVITSE AUTTAA - JÄTÄ AUTTAMINEN MIEHEN SUVULLE JA AMMATTILAISILLE!. 

Montako koronapiikkiä mies otti että sairastui ALS:iin?

Eronne tuli nyt miehen suvun kannalta epämukavana ajankohtana ja siksi he kiukuttelevat ja yrittävät vastuuttaa ap:ta, jonka vastuulla miehen auttaminen ei enää ole.

Varsinkin jos mies on pettänyt ja jättänyt, lähtenyt itse, niin missään nimessä ei. Ei kuulu katsoa perään enää. Silloin mies on jo tehnyt tulevaisuuden ratkaisunsa kaikkineen. 

Jotkut näyttää olevan sitä mieltä että ap:n olisi pitänyt palata miehen kanssa yhteen harkinta-aikana koska mies sairastui. Kaikki eivät kuitenkaan ole Khloe Kardashianeita jotka vetävät avioerohakemuksen pois koska miehellä yliannoksen ottaneena on 1% selviytymismahdollisuus ja miljoonaomaisuus tulossa leskelle.

Vierailija kirjoitti:

Harkinta-aikana hän on puoliso eikä ex.

Joo, kyllä hylkääminen on tuossa todella itsekästä jos eroon ei edes liity muuta suurta draamaa, kuten väkivaltaa.

Harkinta-aika on pelkkää byrokraattinen muodollisuus ja sitä voisi lyhentää huomattavasti nykyisestä.

Sääli on sairautta..unohda ex-ukko..on niitä muitakin miehiä,ja terveitä..