Lue keskustelun säännöt.
Onko itsekästä olla auttamatta sairasta ex-puolisoa?
24.08.2026 |
Ero tuli ja harkinta-aikana exällä todettiin vakava parantumaton sairaus. Elinaikaa on jäljellä ehkä vuosi tai kaksi. Exän lähisuku on sitä mieltä että minun pitäisi auttaa jo nyt ja varsinkin sitten kun apua tarvitaan jatkuvasti. Olen kuulemma itsekäs kun kieltäydyin. Meillä ei ole edes yhteisiä lapsia. Säälin miestä, mutta mielestäni on kohtuutonta vaatia että jäisin roikkumaan pariksi vuodeksi ihmiseen josta olen eronnut jo ennen sairauden toteamista.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaikea moraalinen kysymys. Toki kaikki tarvitsevat apua aina joskus, sinäkin jos sairastut vakavasti. 1-2 vuotta on lyhyt aika, mutta jos tuntuu että ei kuulu sinulle, ei voi pakottaakaan.
Apua tarvii monikin. Apua saa ystäviltä ja suvulta. Exät eivät auttajiin kuulu. Heistä on jonkun syyn vuoksi erottu eikä yleensä sellaisen kanssa olla tekemisissä.
Kaikilla ei ole ystäviä tai sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on ap katkeroitunut sinua kohtaan, tosiaankaan ei kannata auttaa miestä. Saat pelkkää p*skaa niskaan palkaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaikea moraalinen kysymys. Toki kaikki tarvitsevat apua aina joskus, sinäkin jos sairastut vakavasti. 1-2 vuotta on lyhyt aika, mutta jos tuntuu että ei kuulu sinulle, ei voi pakottaakaan.
Apua tarvii monikin. Apua saa ystäviltä ja suvulta. Exät eivät auttajiin kuulu. Heistä on jonkun syyn vuoksi erottu eikä yleensä sellaisen kanssa olla tekemisissä.
Kaikilla ei ole ystäviä tai sukua.
Kaikilla ei ole ex-puolisoa.
Pystytkö kuvittelemaan, miltä sinusta tuntuu sen jälkeen kun ex-puolisosi on kuollut?
Oletko silloin tyytyväinen päätökseesi (olla auttamatta) vai kaduttaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt epäitsekästään ole, mutta jos olette huonoissa väleissä ettekä olisi muuten missään tekemisissä, niin ei kyllä voi olettaa että alkaisit huolehtimaan. Miksi tämä suku jonka mainitsit ei itse auttaisi häntä?
Erottiin ihan hyvissä väleissä, mutta sen jälkeen mies on katkeroitunut ja alkanut ajatella että hylkäsin hänet. Samalla paikkakunnalla asuvat sukulaiset auttavat kyllä, mutta he haluaisivat minut mukaan. Ei minulle nyt sinänsä olisi mikään ongelma käydä vaikka joskus kaupassa, mutta se sitoutuminen mitä vaaditaan on liikaa.
ap
Kaupasta saa ruokaa tilaamalla. Jos alat auttamaan niin vaatimukset lisääntyy ja todennäköisesti suku jättäytyy pois auttajista. Jäät yksin exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaikea moraalinen kysymys. Toki kaikki tarvitsevat apua aina joskus, sinäkin jos sairastut vakavasti. 1-2 vuotta on lyhyt aika, mutta jos tuntuu että ei kuulu sinulle, ei voi pakottaakaan.
Apua tarvii monikin. Apua saa ystäviltä ja suvulta. Exät eivät auttajiin kuulu. Heistä on jonkun syyn vuoksi erottu eikä yleensä sellaisen kanssa olla tekemisissä.
Kaikilla ei ole ystäviä tai sukua.
Auttaminen ei ole exän tehtävä. Silloin auttaa kotipalvelu, yksityinen hoivayritys ym.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kuvittelemaan, miltä sinusta tuntuu sen jälkeen kun ex-puolisosi on kuollut?
Oletko silloin tyytyväinen päätökseesi (olla auttamatta) vai kaduttaako?
Aplla ei ole mitään velvollisuutta heittäytyä paapomaan sairasta exäänsä eikä mikään syyllistävä kitinä sitä muuksi muuta.
Ei tarvitse edes potea moisesta huonoa omatuntoa, sillä ex on ex, ja yleensä ihan hemmetin hyvästä syystä.
Tuoko on sinulla sitten omalla kohdallasi se asenne, millä meinaat yrittää saada itsellesi auttajia vai tuotako samaa syyllistämisuhriutumisulinaa sinuun on käytetty vastaavassa tilanteessa ja nyt katkerana, kun jollain oma tahto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää huolehtia naisesta, muttei naisen miehestä.
Tuutko siis huolehtimaan musta?.
T nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt epäitsekästään ole, mutta jos olette huonoissa väleissä ettekä olisi muuten missään tekemisissä, niin ei kyllä voi olettaa että alkaisit huolehtimaan. Miksi tämä suku jonka mainitsit ei itse auttaisi häntä?
Erottiin ihan hyvissä väleissä, mutta sen jälkeen mies on katkeroitunut ja alkanut ajatella että hylkäsin hänet. Samalla paikkakunnalla asuvat sukulaiset auttavat kyllä, mutta he haluaisivat minut mukaan. Ei minulle nyt sinänsä olisi mikään ongelma käydä vaikka joskus kaupassa, mutta se sitoutuminen mitä vaaditaan on liikaa.
ap
Kaupasta saa ruokaa tilaamalla. Jos alat auttamaan niin vaatimukset lisääntyy ja todennäköisesti suku jättäytyy pois auttajista. Jäät yksin exän kanssa.
Niin tämä!🏻Alistut kynnysmatoksi ja palvelijaksi, niin hetken päästä olet yksin kaiken kanssa ja muserrut taakkasi alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka montaa exää pitää elämässään auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan jotenkin yrittäisin pysyä tukena, jos ero olisi ollut sopuisa ja välillämme olisi hyviä muistoja ja ystävyyttä. Mutta velvollisuutta ei ole tietenkään.
Jos ollaan sovussa ja ystävinä- silloin ei erota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites se lähisuku? He eivät auta?
Mua ei ex py auttanut mitenkään eikä kukaan muukaan kuselly kuulumisia. Ikinä. Minä erosin miehestä. Et oo velvollinen hoitaa häntä vaikka oisitte yhdessä 🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka montaa exää pitää elämässään auttaa?
Tuskin niitä entisiä aviopuolisoita nyt ihan riesaksi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka montaa exää pitää elämässään auttaa?
Tuskin niitä entisiä aviopuolisoita nyt ihan riesaksi on.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomen-useimmin-avioitunut-on-ollut…
omat tiedot on helppo salata, numero ja meili vaihtoon, tarvittaessa muutto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan jotenkin yrittäisin pysyä tukena, jos ero olisi ollut sopuisa ja välillämme olisi hyviä muistoja ja ystävyyttä. Mutta velvollisuutta ei ole tietenkään.
Jos ollaan sovussa ja ystävinä- silloin ei erota
Aika moni haluaa parisuhteelta muutakin kuin ystävyyttä ja sitä ettei riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kuvittelemaan, miltä sinusta tuntuu sen jälkeen kun ex-puolisosi on kuollut?
Oletko silloin tyytyväinen päätökseesi (olla auttamatta) vai kaduttaako?
Minusta tämä ei ole syyllistämistä, vaan relevantti kysymys ap:n oman hyvinvoinnin kannalta, vaikka eksän tilanne ei kovasti kiinnostaisi. Kannattaa toimia niin, että omien päätösten ja tekojen kanssa voi olla levollisin mielin lopun ikää. Monet katuvat esim. jäätyään riitoihin kuolevan kanssa.
Jos minulla olisi tuo tilanne ja välit eksään hyvät (ei mitään pettämisiä, väkivaltaa tms. taustalla), niin auttaisin ainakin jonkin verran. Jaksamisen mukaan ja sen, kuinka hyvässä hengessä auttaminen voi tapahtua. Karulta tuntuisi katkaista välit kokonaan.
Joo, jätät vaan sen sairaan. Mitä se sulle kuuluu sairaan hyysääminen.
Onhan tuo itsekästä, mutta entä sitten ei sulla ole velvollisuutta ajatella tai auttaa muita.