Lue keskustelun säännöt.
Pitäisitkö vahinko iltatähden
23.08.2026 |
Jos olisit jo viimeiset 10v ajatellut lapsiluvun olevan täysi, etkä edes asu tulevan lapsen isän kanssa yhdessä?
Kommentit (35)
Miehen reaktiota en tiedä. Voi olla että käskee tehdä abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt sellainen tilanne etten enää asu miehen kanssa yhdessä ja olen saamassa hänelle kolmannen lapsen. Ollaan itseasiassa onnellisia lapsesta ja vanhemmuus tullaan jakamaan kuten isompienkin kanssa. Molemmat meistä on jo iällä, joten jos nyt ei ihan viimeinen mahdollisuus, niin ainakin viimeiset vuodet menossa sen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt sellainen tilanne etten enää asu miehen kanssa yhdessä ja olen saamassa hänelle kolmannen lapsen. Ollaan itseasiassa onnellisia lapsesta ja vanhemmuus tullaan jakamaan kuten isompienkin kanssa. Molemmat meistä on jo iällä, joten jos nyt ei ihan viimeinen mahdollisuus, niin ainakin viimeiset vuodet menossa sen osalta.
Minkä ikäisiä olette?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt sellainen tilanne etten enää asu miehen kanssa yhdessä ja olen saamassa hänelle kolmannen lapsen. Ollaan itseasiassa onnellisia lapsesta ja vanhemmuus tullaan jakamaan kuten isompienkin kanssa. Molemmat meistä on jo iällä, joten jos nyt ei ihan viimeinen mahdollisuus, niin ainakin viimeiset vuodet menossa sen osalta.
Onnea teille. Toivottavasti kaikki sujuu vauvan synnyttyä hyvin. Minulla sellainen tilanne että tämän miehen kanssa siis ei yhteisiä lapsia, molemmilla kyllä jo ennestään. Ollaan asuttukkin yhdessä uusioperheenä mutta erottiin. Jatkettiin sitten kuitenkin seurustelua. Eli aika paska tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoihin, että pidä. Sain ensimmäiseni 43v. Raskasta tämä tässä iässä oli, mutta nyt lähempänä 4v ja alkaa jo selvästi helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pitäisi.
Adoptioon siis antaisit?
Numero 4 vastaa:
Olen 38v (lapsen syntyessä 39v) ja mies on 43v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitäisi.
Adoptioon siis antaisit?
Suomessa on toinenkin vaihtoehto kun raskaus on epätoivottu.
En tekisi aborttia oli elämäntilanteeni mikä tahansa. Oma tai sikiön henkeä uhkaava sairaus olisi ainoat syyt harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 4 jatkaa:
Kiitos onnitteluista ja tsempeistä. Niitä tarvitaankin.
Mekin asuimme useita vuosia yhdessä, mutta se ei toiminut. Mies piti enemmän itsestäänselvyytenä, riitelimme enemmän ja koin ettei minulla ollut riittävästi omaa tilaa. Edelleen olemme myös yhdessä, joten myös vähän samaa kuin teilläkin.
Ajattelen sen niin, että tulevasta ei kukaan tiedä. Tahto ja resurssit on kohdillaan, ja luotan mieheen isyydessä. Mikään ei velvoita meitä olemaan jatkossa toistemme kanssa, jos jokin tässä yhtälössä ei toimi. Minusta on ihanaa ajatella että saamme vielä yhden lapsen, ja pääsemme kokemaan nämä vaiheet vielä kerran.
Minkä ikäisiä te olette? Oletko kertonut miehelle raskaudesta ja mitä hän sanoi? Paljon tsemppiä tilanteeseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitäisi.
Adoptioon siis antaisit?
Suomessa on toinenkin vaihtoehto kun raskaus on epätoivottu.
Kyllä mutta silloin ei vaihtoehto ole lapsen pitäminen. Täytyy olla lapsi ennen kuin voi päättää pitääkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaverilla on ikäeroa ainoan veljensä kanssa melkein päivälleen 19 v. Syntyi vain pari viikkoa työkaverini lakkiaisten jälkeen. Yllätysraskaus kyseessä.
En kyllä pitäisi iltatähteä varsinkaan tällaisessa tilanteessa… esikoinen muuttaa omilleen ja vihdoin taakka alkaa helpottaa. Toisaalta se on stressaava vaihe kun huolehtii, miten lapsen siivet kantavat. Siinä vaiheessa pitää vanhemman olla myös taloudellisena tukena vielä. Ja sitten sekin, että muutaman jo vuoden päästä saatetaan saada lapsenlapsia. Työkaverini sanoo että välillä harmittaa kun ei ole veljen kanssa oikein mitään yhteistä. Aina eletty eri elämänvaiheita ja asuttu pitkän etäisyyden päässä toisistaan. Veli on kuulemma läheisempi kollegani lasten kanssa kun ikäeroa ei ole kuin muutama vuosi.
Pitäisin, oli sitten suhde miehen kanssa mikä vaan. Ehkä teillä suhde jopa parantuu lapsen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Numero 4 vastaa:
Olen 38v (lapsen syntyessä 39v) ja mies on 43v.
Ei ole paha ikä kummallakaan. Mekin on oltu tuon ikäisiä, kun kuopus syntyi. Nyt lapset jo isoja, mutta kummasti pysyy nykyajassa mukana , kun on nuoret lapset.
Miettisin tosi tarkkaan. Sydän sanoisi, että pidä, mutta järki, että ei. Ehkä eniten pohtisin, miten perheen nuoret aikuiset/teinit suhtautuisivat asiaan. Lisäksi haluaisin kaikki mahdolliset testit, jotta voisin olla edes joiltain osin varma siitä, että lapsi olisi terve (Toki ikinä ei elämästä tiedä).
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverilla on ikäeroa ainoan veljensä kanssa melkein päivälleen 19 v. Syntyi vain pari viikkoa työkaverini lakkiaisten jälkeen. Yllätysraskaus kyseessä.
En kyllä pitäisi iltatähteä varsinkaan tällaisessa tilanteessa… esikoinen muuttaa omilleen ja vihdoin taakka alkaa helpottaa. Toisaalta se on stressaava vaihe kun huolehtii, miten lapsen siivet kantavat. Siinä vaiheessa pitää vanhemman olla myös taloudellisena tukena vielä. Ja sitten sekin, että muutaman jo vuoden päästä saatetaan saada lapsenlapsia. Työkaverini sanoo että välillä harmittaa kun ei ole veljen kanssa oikein mitään yhteistä. Aina eletty eri elämänvaiheita ja asuttu pitkän etäisyyden päässä toisistaan. Veli on kuulemma läheisempi kollegani lasten kanssa kun ikäeroa ei ole kuin muutama vuosi.
No tuo nyt on ongelmista pienin, että sisaruksilla on iso ikäero. Yleensä sitä aikuisena tutustutaan paremmin, vaikka lapsuudessa ei niin oltaisi läheisiä oltukaan.
Oma isosi on lähes 14 vuotta vanhempi, enkä häntä lapsuudesta juurikaan muista, mutta aikuisena ollaan tutustuttu. Aikuisena ollaan samalla viivalla, vaikka hieman eri elämäntilanne on menossa, mutta ei se haittaa.
Itse en oikein tykkää murhailusta. m49
Vähän riippuu siitä, minkälainen mies tuleva isä on. Tekeekö hän osansa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta? Maksaako hän osansa?
Etenkin parin ensimmäisen vuoden ajan, hoitaako mies öitä/maksaako yököstä?
En todellakaan alkaisi yksin hoitamaan kaikkea.