Kumpaa rakastat enemmän miestäsi vai lapsiasi..

Lasta tietenkin. Toki minä miestäni rakastan, mutta jos hän jättäisi minut, niin varmasti selviäisin. Lapseni menettämisestä en tiedä selviäisinkö. Hänellä epäiltiin pienenä syöpää (ei onneksi ollut) ja silloin olin menettää elämänhaluni. Sellaista menettämisen pelkoa ja tyhjyyttä en ole ikinä tuntenut. En edes äitini kuoltua.

Lapsi ehdottomasti.

Lapsia tietenkin. Ei epäilystäkään. 

En minäkään osaa päättää, rakastan sekä miestäni että lapsiani. Jokaista kohtaan tunne on syvää ja jokaisen kohdalla suru olisi yhtä suuri jos menettäisin heidät esim. onnettomuudessa tms.

En kumpaakaan koska kumpaakaan mulla ei ole. Mutta lapsia en edes halua joten voisin koko rakkauspotentiaalini käyttää mieheen jos sopivaa ikinä löytyy 😭💔 

Et ole hirveä, minun mielestä on ihan tervettä rakastaa koko perhettä yhtä paljon. Paras koti lapsille on kuitenkin rakastava parisuhde. Ja tämä ei tarkoita etteikö lasten välttämättömät tarpeet menisi aina edelle. Tietenkin menevät, sehän on itsestäänselvää. Mutta jos pidät kumppaniasi aina vähemmän tärkeänä, niin parisuhteenne tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan ja lastenne koti rikkoutumaan, ja sitten ihmetellään mitä ihmettä tapahtui, vaikka vastaus on ollut koko ajan silmien edessä.

Lapsia. En usko, että suren edes vanhempiani, koska ei läheiset välit olleet koskaan ja he on jo vanhoja.

Miksi niin monta kertaa samaa pitää kysyä.

Olen eronnut niin, että mies jätti täysin puskista pitkän liiton jälkeen että menettänyt lasteni isän kuolemalle.

Sitten menetin lapseni. Surussa oli valovuosien ero.

Aivan yhtä paljon. Rakastan myös koiraamme yhtä paljon. Rakkaus ei ole mikään rajallinen määrä, jota pitäisi säännöstellä, vaan sitä riittää kaikille.

samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhtä paljon. Rakastan myös koiraamme yhtä paljon. Rakkaus ei ole mikään rajallinen määrä, jota pitäisi säännöstellä, vaan sitä riittää kaikille.

Jos suru koiran kuolemasta on sama kuin lapsen, se ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin

Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?

Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.

Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhtä paljon. Rakastan myös koiraamme yhtä paljon. Rakkaus ei ole mikään rajallinen määrä, jota pitäisi säännöstellä, vaan sitä riittää kaikille.

Jos suru koiran kuolemasta on sama kuin lapsen, se ei ole tervettä.

Ei puhuttu kuolemasta vaan rakkaudesta. Miksi sitä pitäisi säännöstelyä jollekkin enemmän ja jollekkin vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin

Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?

Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.

Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta.

"jos esimerkiksi.."

Noup. Et tiedä näitä etukäteen, luulet vain.

Ei ole omia lapsia joten miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhtä paljon. Rakastan myös koiraamme yhtä paljon. Rakkaus ei ole mikään rajallinen määrä, jota pitäisi säännöstellä, vaan sitä riittää kaikille.

Jos suru koiran kuolemasta on sama kuin lapsen, se ei ole tervettä.

Ei puhuttu kuolemasta vaan rakkaudesta. Miksi sitä pitäisi säännöstelyä jollekkin enemmän ja jollekkin vähemmän?

Ei puhuttu. Näemmä ajattelen asian vaistomaisesti niin, koska lapseni on kuollut ja tiedän miten se kaiken rikkoo. Kaikesta muusta olen selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin

Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?

Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.

Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta.

"jos esimerkiksi.."

 

Noup. Et tiedä näitä etukäteen, luulet vain.

Mistä päättelet että en tiedä. Olen aika läheltä joutunut seuraamaan vastaavanlaista tilannetta ja toimisin itse samoin. Veljeni oli addikti, kunnes kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin

Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?

Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.

Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta.

"jos esimerkiksi.."

 

Noup. Et tiedä näitä etukäteen, luulet vain.

Mistä päättelet että en tiedä. Olen aika läheltä joutunut seuraamaan vastaavanlaista tilannetta ja toimisin itse samoin. Veljeni oli addikti, kunnes kuoli.

Ihmisellä on myös tunteet, ei vain järki.

Lastani, äidin rakkaudella. Rakastan myös miestäni suurella rakkaudella ja hän on todella tärkeä minulle! Ap ei kysynyt kumpaa rakastan, vaan kumpaa enemmän.