Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa rakastat enemmän miestäsi vai lapsiasi..
23.08.2026 |
Minua sanottiin hirviöksi ihmiseksi kun sanoin että en pysty vastaamaan tuohon koska rakastan koko perhettäni yhtä paljon.
Minulle ei koskaan ole tullut sellaista tilannetta että pitäisi valita, jos sellainen tulee niin valitsen sitten syyn perusteella, mutta tällä hetkellä rakastan kaikkia yhtä paljon, toki erilailla mutta en osaa määritellä sitä.
Olenko muka hirveä ihminen?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin
Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?
Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.
Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta."jos esimerkiksi.."
Noup. Et tiedä näitä etukäteen, luulet vain.
Mistä päättelet että en tiedä. Olen aika läheltä joutunut seuraamaan vastaavanlaista tilannetta ja toimisin itse samoin. Veljeni oli addikti, kunnes kuoli.
Ihmisellä on myös tunteet, ei vain järki.
Kyllä, ei mun tunteet silti mihinkään häviäisi, yhä lastani rakastaisin mutta tuossa tilanteessa valitsisin mieheni tuekseni ja pysyisin valmiina auttamaan lastani kun hän apua pyytäisi. Näin kehoitetaan myös asiaanperehtyneiden taholta tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin
Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?
Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.
Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta."jos esimerkiksi.."
Noup. Et tiedä näitä etukäteen, luulet vain.
Mistä päättelet että en tiedä. Olen aika läheltä joutunut seuraamaan vastaavanlaista tilannetta ja toimisin itse samoin. Veljeni oli addikti, kunnes kuoli.
Ihmisellä on myös tunteet, ei vain järki.
Kyllä, ei mun tunteet silti mihinkään häviäisi, yhä lastani rakastaisin mutta tuossa tilanteessa valitsisin mieheni tuekseni ja pysyisin valmiina auttamaan lastani kun hän apua pyytäisi. Näin kehoitetaan myös asiaanperehtyneiden taholta tekemään.
Niin kehoitetaan ja se onkin oikein "irrottaa". Mutta se että siihen pystyy, vaatii pitkän tien. Mun lapsi ei pahoinpidellyt tai mitenkään häiriköinyt, mutta narkomaani hän oli. Pitkään hakkasin päätäni seinään, ennen kuin osasin toimia oikein. Kun lapsi kuoli yliannostukseen, koin syyllisyyttä liiankin tiukoista rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin
Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?
Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.
Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta."jos esimerkiksi.."
Noup. Et tiedä näitä etukäteen, luulet vain.
Mistä päättelet että en tiedä. Olen aika läheltä joutunut seuraamaan vastaavanlaista tilannetta ja toimisin itse samoin. Veljeni oli addikti, kunnes kuoli.
Ihmisellä on myös tunteet, ei vain järki.
Kyllä, ei mun tunteet silti mihinkään häviäisi, yhä lastani rakastaisin mutta tuossa tilanteessa valitsisin mieheni tuekseni ja pysyisin valmiina auttamaan lastani kun hän apua pyytäisi. Näin kehoitetaan myös asiaanperehtyneiden taholta tekemään.
Niin kehoitetaan ja se onkin oikein "irrottaa". Mutta se että siihen pystyy, vaatii pitkän tien. Mun lapsi ei pahoinpidellyt tai mitenkään häiriköinyt, mutta narkomaani hän oli. Pitkään hakkasin päätäni seinään, ennen kuin osasin toimia oikein. Kun lapsi kuoli yliannostukseen, koin syyllisyyttä liiankin tiukoista rajoista.
Niin, miksi siis vähättelet minun kokemusta ja sanomisia. Onko sinun tunteet ainoat oikeat?
Ei ollut itsellekään helppoa elää addiktin pikkusiskona, näin mitä se perheelle aiheutti. Ei tulis mieleenkään mennä sanomaan toiselle joka on samantapaisessa tilanteessa että noup, luulet vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan yhtä paljon. Rakastan myös koiraamme yhtä paljon. Rakkaus ei ole mikään rajallinen määrä, jota pitäisi säännöstellä, vaan sitä riittää kaikille.
Jos suru koiran kuolemasta on sama kuin lapsen, se ei ole tervettä.
Sun määritelmillä mennään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
samaa settiä ovat, mutta jos valita pitäis, lasta tietenkin
Miksi pitäisi valita? Ja jos tarvii niin eikö enemmin pitäisi olla syy selvillä ennen kuin päättää?
Jos esimerkiksi lapsestani tulisi huumeiden käyttäjä joka kävisi varastelmassa ja pahoinpitelemässä perhettäni, ei huolisi hoitoa eikö vastaanottaisi apua niin kyllä valitsisin mieheni jos hän tukisi minua asiassa.
Vastaavasti jos miehestä tulisi väkivaltainen juoppo joka pahoinpitelisi minua ja lapsiani niin jättäisin miehen siltä seisomalta."jos esimerkiksi.."
Noup. Et tiedä näitä etukäteen, luulet vain.
Mistä päättelet että en tiedä. Olen aika läheltä joutunut seuraamaan vastaavanlaista tilannetta ja toimisin itse samoin. Veljeni oli addikti, kunnes kuoli.
Ihmisellä on myös tunteet, ei vain järki.
Kyllä, ei mun tunteet silti mihinkään häviäisi, yhä lastani rakastaisin mutta tuossa tilanteessa valitsisin mieheni tuekseni ja pysyisin valmiina auttamaan lastani kun hän apua pyytäisi. Näin kehoitetaan myös asiaanperehtyneiden taholta tekemään.
Niin kehoitetaan ja se onkin oikein "irrottaa". Mutta se että siihen pystyy, vaatii pitkän tien. Mun lapsi ei pahoinpidellyt tai mitenkään häiriköinyt, mutta narkomaani hän oli. Pitkään hakkasin päätäni seinään, ennen kuin osasin toimia oikein. Kun lapsi kuoli yliannostukseen, koin syyllisyyttä liiankin tiukoista rajoista.
Niin, miksi siis vähättelet minun kokemusta ja sanomisia. Onko sinun tunteet ainoat oikeat?
Ei ollut itsellekään helppoa elää addiktin pikkusiskona, näin mitä se perheelle aiheutti. Ei tulis mieleenkään mennä sanomaan toiselle joka on samantapaisessa tilanteessa että noup, luulet vain.
En vähättele sun kokemusta, koska sulla ei ole sitä kokemusta.
Puhuit mitä tekisit äitinä, mutta se oikeasti selviää vain todellisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortteja tehdään moninnkerroin enemmän kuin muita murhia. Siihenpä se pyyteetön vanhemman rakkaus sitten jääkin.
Lapsiani tiikeriemon tavoin ja heidät pelastaisin ensin, jos pakkovalinta eteen tulisi, mutta ilman miestäni heitä ei olisi, ja miehen kanssa yhteisen elämän loimme ja yhdessä polkua kuljemme. Lapset menevät omia polkujaan.
Siis miestäni. 💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastani, äidin rakkaudella. Rakastan myös miestäni suurella rakkaudella ja hän on todella tärkeä minulle! Ap ei kysynyt kumpaa rakastan, vaan kumpaa enemmän.
Näin sen kuuluu ollakin ihan miehen ja isän näkökulmastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti näin, mutta se että joku rakastaa koiraansa aivan valtavasti ei ole keneltäkään pois. Mitä enemmän maailmassa rakkautta sitä parempi oli se sitten eläintä tai lasta kohtaan.