Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä yleistä huonoa piirrettä sinussa ei ole?
Itsellä kateus tulee ensimmäisenä mieleen. Muiden onni ei ole minulta pois.
Kommentit (455)
Voi, miten tunnenkin kateutta, kun näen ihmisten kävelevän ja jopa juoksevan! Itse en pysty oikein kumpaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matemaattista lahjattomuutta ja täydellistä korean kielen taidottomuutta.
Suhakza
En ole muslimi, homo, feija enkä punikki.
Minulla ei ole tarvetta vastata täällä ilkeästi toisille kirjoittajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurinalaisuus. Herkkuja syödään vain viikonloppuisin ja silloinkin kohtuudella. Urheillaan joka viikko, vaikka olisi raskasta tai väsyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallisuutta. Jos Tokmannin laukku tai paita miellyttää silmää, ostan sen, olen myös aina ollut käytännöllinen. Ja olen vielä ihan näkyvästi ihmisten edessä päivittäin arjessa, eli siinähän nauravat, jos haluavat (tai edes tunnistavat ostoksiani). En pihistele enkä tuhlaa, vaan ostan käytännöllistä vain kun tarve, eli samat vaatteet näkee minulla pitkään (ihan puhtaina kuitenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ilkeä utelias juoruaja. Terkut anopille! Hänestä ei pitäneet kuin omat lapset.
Parisuhteessa eläessäni en ole ollut koskaan se millon mistäkin "kokoajan mäkättäjä" muija. Olen aina ollut ihminen tyyliin "parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä".
Olen myös ehdottoman uskollinen, en ole koskaan pettänyt kumppaniani. Joskus on ollut tilanne että olen ollut pitkiäkin aikoja tyytymätön suhteen fyysiseen tasoon ja määrään mutta ja tuntui että tulen välillä hulluksi kun en saa edes mitään läheisyyttä, en petä siitä huolimattta jos rakastan ja edes tykkään kumppanistani. Suhde loppuu silloin ihan muihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla (n 56v) ei ole ollut koskaan tarvetta neuvoa muita ihmisiä pyytämättä. Jos joku kysyy vaikka ohjeita johonkin minkä tietää minun osaavan niin toki neuvon, mutta minä ajattelen silloinkin adian niin että minä autan sitä kysyjää. Tai jos tulee puheeksi joku mitä itse olen tehnyt väärin tai mokannut, voin sanoa asian siksi ettei toinen tee samoja virheitä, mutta en neuvo oma-aloitteisesti ketään elleivät he kysy. Töissä joudun neuvomaan alaisuani tai heidän alaisiaan mutta se on eri asia koska olen siinä roolissa.
Inhoan ihmisiä jotka tulee kertomaan pyytämättä aikuiselle ihmiselle esin mitä sinun pitäisi xx tilanteessa tehdä. Esimerkkinä esim eräs miesystäväni aikoinaan alkoi neuvomaan autolla ajamisessa tyyliin melkein kun joku autokoulun opettaja, vaikka minulla oli siinä hetkessä ollut omaauto jo 20 v ja ajan noin 20-25t km vuodessa siitä suurinosa ruuhkasuomessa. Myös ystäväni mies oli aikoinaan kova antamaan ohjeita ihan mistä tahansa asiasta , mm koiraharrastukseeni liittyen vaika hän varmasti näki ko rodun koiria ensimmäistä kertaa elämässään eikä ikinä ole ollut rodun ja niiden treenaamisen kanssa missään tekemisissä. Hitto mikä dorga.
Saan aina jonkunadteisen henkisen hepulin kun tapaan ihmisen joka neuvoo toisia aikuisia ihan tavallisissa arkiasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puutu töissä kollegoitteni tekkemisiin enkä vastuualueen asioihin. Saatan omassa mielessäni joskus ajatella jotain mitä itse tekisin toisin tai en ymmärrä miksi hän tekee niin tai jättää tekemättä, mutta silti en puutu enkä kommentoi ääneen.
Toivon hartaasti että muutkin ymmärtäisivät tämän toimintatavan tärkeyden eivätkä leikkisi jotain pikkupomoa.
Elämässä "tyytymistä" johonkin hyvin vaatimattomaan, normatiiviseen elämään /elämäntyyliin / rooliin.
Olisin kuollut pystyyn jos olisin jostain syystä valinnut tai epähuomiossa joutunut nuorempana perinteiseen pullantuoksuisen, vain lapsille ja perheelleen omistautuneen äitihahmon rooliin, jonka tärkein ja ehkä ainoa tehtävä on huolehtia muista ja passata muita. Ainoa muu elämä olisi ollut ehkä joku vaatimaton bulkki 7-15 työ jossa joku muu päättää/sanelee mitä teen ja milloin, työ jossa käydään vaan koska on pakko vaikkei voisi vähempää kiinnostaa. Harrastuksena olisi lasten harrastuksiin kuskaaminen ja ehkä koiran kanssa ulkoilu tai jossain jumpassa 1x viikossa käynti.
Haluan ja tarvitsen elämältäni ihan jotain muuta.
Ja sorry, ei tuokaan norvatiiminen elämä ole pahe, se vain ei ole minun elämääni.
Työn vieroksumista ja muiden rahoilla elämisen tyyliä minulla ei ole. Eli kai pitäisi sanoa vasemmistolaista (tai junttimaista) ajattelua.
En ole pettäjäluonteinen.
Olen uskollinen ja luotettava kumppani joka asettaa kumppaninsa aina etusijalle.
Valitettavasti en ole tähän ikään ( n 57v ) löytänyt tässä asiassa vastinparia itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Minulta puuttuu paljon, mm. tyhmyys, vasemmistolaisuus, köyhyys ja laiskuus.
Vasemmistolaisuus on jotain hirveää. Kateutta en ole tuntenut.
En jahtaa naisia. Kun nainen sanoo kerran ei niin minulle se tarkoittaa ei enkä enää yritä mitään kyseistä naista kohtaan
Alue: Aihe vapaa
En toivo, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia ja toimisivat samoin. Vilpittömästi pidän siitä, että on erilaisia ihmisiä. Tämä ei johdu siitä, että olisin hyvä ihminen vaan siitä, että vaihtelu stimuloi aivojani miellyttävällä tavalla.
Olen ymmärtänyt, että hyvin monilla ihmisillä on tietty suosikki-ihmistyyppi, ja muunlaisten ihmisten sietäminen vaatii heiltä jatkuvaa pinnistelyä silloinkin kun varsinaisesti suurta häiriötä ei tapahdu.