Lue keskustelun säännöt.
Mitä yleistä huonoa piirrettä sinussa ei ole?
23.08.2026 |
Itsellä kateus tulee ensimmäisenä mieleen. Muiden onni ei ole minulta pois.
Kommentit (49)
En pysty olemaan epärehellinen ja myönnän jos olen tehnyt virheen. En hyväksy, että ihmisiä arvioidaan näiden yhteuskunnallisen aseman, syntymätaustan, varallisuuden ja perhe- ja asumisolosuhteiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälleen demarina vastaan rehellisyys.
Sarkasmi ainakin on hallussa.
Vierailija kirjoitti:
En pysty olemaan epärehellinen ja myönnän jos olen tehnyt virheen. En hyväksy, että ihmisiä arvioidaan näiden yhteuskunnallisen aseman, syntymätaustan, varallisuuden ja perhe- ja asumisolosuhteiden takia.
Arvostan.
Vierailija kirjoitti:
En käytä alkoholia enkä muita päihteitä.
Huono piirre?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan olla mulkku ja jääräpää, mutta en lyttää tai kuseta muita ihmisiä oman edun saavuttamiseksi. Sanaani voi luottaa vaikka olisi sukset ihan ristissä.
Vierailija kirjoitti:
Laiskuus ja siihen liittyvä mukavuudenhalu.
Tarkoitat kai mukavuudenhalu ja siihen liittyvä laiskuus?
Mukavuuden optimointi näyttäytyy muiden mielestä laiskuutena mikäli sattuu nauttimaan vaikkapa sohvalla makoilusta. Kuitenkin, jos ihminen nauttii esim. siivoamisesta tai juoksemisesta, se vaikuttaa ahkeralta vaikka kyseessä on samanlainen oman mukavuuden optimointi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkävihaisuus. Kohta pääsee pannasta 70-luvun vihamiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Impulsiivisuus, oon aina osannu hallita omat tunteeni. Se ei tarkoita etteikö musta olis aiheuttamaan vahinkoa toiselle ihmiselle tarpeen tullen, mä en vaan toimi impulsiivisesti, se on pienestä asti ollu mun erityispiirre että mä en provosoidu mistää. Mä olen myös huomannu aikuisena että se on melkee ku supervoima tässä yhteiskunnassa, kukaan muu ei tunnu omaavan sitä piirrettä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta tippaakaan muoti, meikit tai ulkonäkö. En voi millään ymmärtää miksi joku hullu maksaa satoja euroja jostain laukusta, jonka käyttöarvo on sama kuin viiden euron laukulla.
Vaikuttaa siltä että sisimissäsi sinua riivaa kateus kun sinulla ei riitä ymmärrys toisenlaisia mieltymyksiä kohtaan. Tai sitten se voi olla että itsetuntosi on niin heikko että et kestä nähdä muilla hienompaa kuin viiden euron kirppislaukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aja omaa etuani valehtelemalla muista ym. Minulla on hyvä rytmitaju :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta tippaakaan muoti, meikit tai ulkonäkö. En voi millään ymmärtää miksi joku hullu maksaa satoja euroja jostain laukusta, jonka käyttöarvo on sama kuin viiden euron laukulla.
Mutta miksi ajattelet, että se on huono piirre?
Turhamaisuus on yleensä jotain mistä ei tykätä. Liittyy pinnallisuuteen, itsekeskeisyyteen, hedonismiin ja muuhun epäkypsyydeksi kutsuttuun. Se että tätä koetetaan tehdä jopa ihailtavaksi (rappio)mediassa on kokonaan oma juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarve pariutua väkisin, jos sopivaa ei löydy (olen ihan tyytyväinen näinkin, miksi väen vängällä etsiä?)
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Itsellä oli sama tunne, nuorempana.
Kuuntelin entisten ja uusien kavereitten juttuja baarissa. Tuli pieni kateus; mutten silti alkanut ilkeäksi.
Nyt sitten: minussa/sta on paljastanunut kaikenlainlaisia synnynnäisiä "epänormaaliuksia"; siinä geenilotossa jäi sitten mustapekka käteen. .... Olen melkeinpä iloinen, etten ole periyttänyt niitä muille.
Pointti: Mieti tuo asia jo etukäteen valmiiksi, ettet sitten joku päivä katkeroidu (tule vanha kitisevä äijä/akka).
t. m61
Kiireen näyttäminen ja kärsimättömyys.
Tulee viikottain vastaan kassajonoissa, edellä ja takana omevat kärkkyvät, hosuvat, tuhahtelevat ja mulkoilevat vaikkap pennosiaan laskevaa vanhusta todella äkäisesti. Itse en jotenkin ikinä ole osannut turhautua jonottamisesta vaan ajattrlen että siihen nyt menee se aika mikä menee ja kiukkuaminen ei tilannetta nopeuta.
Myöskään en tiedä piirteen huonoudesta, mutta yleistä se ainakin on, että jos tavallisessa arkitilanteessa vaikka julkisella paikalla kuuluu äkkinäinen outo ääni, joku pudottaa jotakin, tai muuten kiinnittää huomiota itseensä ihan kaikki lähelläolijat kääntyvät aina katsomaan ja kyyläämään. Oon aina ajatellut että minun ei tarvitse kaikkea tietää ja päästä arvioimaan ja arvostelemaan vaikkapa tarjoilijan pudottamaa lasia. Olen harjaantunut siinä etten käänny katsomaan, mutta kuuntelen tarkasti kuitenkin onko kyseessä uhkatilanne.
En ole hierarkinen enkä kilpaile kenenkään kanssa. Näistä saa kehitettyä ahtaan elämäntavan.
Kaihdan vilpillisyyttä, narsistista itsekkyyttä ja laiskuutta, millä seuraukset nakitetaan toisten vaivoiksi.
En tykkää seläntakana kyräilystä ja huononpuhumisesta, jatkuvasta muiden arvostelusta mitä näen työpaikallani. Tuossa puretaan tietysti omaa turhautumista mutta silti, ei yhtään jaksaisi kuulla ihan kivojen ihmisten arvostelua, joilla on varmaan jokaisella heikkoutensa. Ei varsinkaan ajattele: tuo teki tuon ihan tahallaan minun kiusakseni.
Koetan asennoitua että jos jollakin olisi tarvetta tehdä näin niin en tunnista sitä jos siinä on vähänkään tulkinnanvaraa. En vaan jaksa tälläisiä mielipelejä jotka syövät työviihtyvyyttä.
*somessa