Harmittaa aina, että mies valittaa mun iltapainotteisesta rytmistä, että hän elää "normaalia rytmiä", kun herää aamulla aikaisin.

No Hehheh. Kannattaa olla fiksu,   eikä  välittää typeristä valituksista. 

Eiköhön se ihmisen rytmi ole yleensä se, mikä sen on pakko olla tilanteen mukaan. 

Jos käyt työssä, menet sinne kun pitää mennä, Samoin jos opiskelet. 

Luontaisessa rytmissä voi olla eroja, mikä tulee ilmi lähinnä silloin, jos on valinnanvaraa esim, työaikojen suhteen. 

Joku voi mennä klo 7-15, vaikka voisi mennä 9-17. 

Sama ihminenkin voi noudattaa hieman eri rytmiä

välillä. esim, mieheni, joka tekee vuorotyötä nukkui aina ennen iltavuorossa pitkään, vaikka kymppiin. 
Nykyään ei niin pitkään iltavuoroissakaan. Joku luontainen muutos. 

Onko se kunnollisempi ihminen, joka herää aina aikaisin vaikka ei ole pakko? No kyllä se kunniallisuus  tulee ihan muista tekijöistä. 

Omat nukkumiset menneet pitkään työaikojen tai lasten ehdoilla. Pitkään nukkumisen mahdollisuus ollut lähinnä viikonloppuisin. 
Itseäni lähinnä naurattaa, jos joku kuittailee myöhään nukkumisesta. Siihen vaan,  että, joo en mä kuudelta herännyt, mutta seitsemältä. 

 

Kysy häneltä että miksei jaksa valvoa myöhempään? 

Mun mies ei valita, vaikka hän herää suunnilleen samaan aikaan kuin itse käyn nukkumaan. Hän menee aikaisin aamulla uimaan ja kuntosaliin, kun minä nukun. Yhdessä syödään "aamupala" puolen päivän aikaan. Hyvin on saatu sovitettua eri rytmit yhteisten melkein 50 vuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Maailma on aamuvirkkujen ja oikeakätisten.

Kaikki muut kärsivät.

Olen aamuvirkku, ja kärsin siitä, että maailma on iltavirkkujen. Kello on 10.59 ja olen ainoa perheestä, joka on hereillä. Mulla olisi ollut tässä jo viisi tuntia aikaa tavata ihmisiä, käydä jossain, mutta mikään paikka ei ole auki ja kukaan ei halua tavata ennen iltapäivää. Kaikki menot ja tapahtumat viikonloppuisin on iltapäivästä alkaen ja illalla. Töissäkin on ihan turha yrittää saada sovittua mitään ennen lounasta, hyvä jos yhdeksäksi jaksetaan valua paikalle. Kyllä maailma on niin iltavirkkujen! 

Vierailija kirjoitti:

No Hehheh. Kannattaa olla fiksu,   eikä  välittää typeristä valituksista. 

Eiköhön se ihmisen rytmi ole yleensä se, mikä sen on pakko olla tilanteen mukaan. 

Jos käyt työssä, menet sinne kun pitää mennä, Samoin jos opiskelet. 

Luontaisessa rytmissä voi olla eroja, mikä tulee ilmi lähinnä silloin, jos on valinnanvaraa esim, työaikojen suhteen. 

Joku voi mennä klo 7-15, vaikka voisi mennä 9-17. 

Sama ihminenkin voi noudattaa hieman eri rytmiä

välillä. esim, mieheni, joka tekee vuorotyötä nukkui aina ennen iltavuorossa pitkään, vaikka kymppiin. 
Nykyään ei niin pitkään iltavuoroissakaan. Joku luontainen muutos. 

Onko se kunnollisempi ihminen, joka herää aina aikaisin vaikka ei ole pakko? No kyllä se kunniallisuus  tulee ihan muista tekijöistä. 

Omat nukkumiset menneet pitkään työaikojen tai lasten ehdoilla. Pitkään nukkumisen mahdollisuus ollut lähinnä viikonloppuisin. 
Itseäni lähinnä naurattaa, jos joku kuittailee myöhään nukkumisesta. Siihen vaan,  että, joo en mä kuudelta herännyt, mutta seitsemältä. 

 

Mä oon elänyt tuota luterilaista rytmiä koko elämäni, uni ei silti tule illalla ennen puoltayötä/aamuyötä. Lopputuloksena olen vain jatkuvasti väshnyt, kunnes kesälomalla pystyy palautumaan loman loppupuolella. Kieltämättä odotan.eläkepäiviä, jos silloin sitten vihdoin saisi jotain aikaiseksi tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina sanon kaikille aamuvirkuudellaan leveileville, että jos meitä aamu-unisia ei olisi, niin ette voisi virkkuudellanne leuhkia.

Mutta missä näitä leveilijöitä on, kun en koskaan itse heitä ole tavannut? Ovatko jotain vanhemman polven naisia? Olen itse aamuvirkku, mutta en ole ikinä leveillyt asiasta kenellekään, en varmaan edes puhunut aiheesta, en edes keksi, mikä on se juttu millä siitä voi leveillä? Rakastan nousta aikaiseen aamun hiljaisuuteen, se on se mun hetki. En kaipaa siihen muita säätämään ja sähläämään. En ole tehokas aikaisin aamulla, rakastan sitä hitautta, kun ei tarvitse vielä kiirehtiä mihinkään. 

Meillä myös kaksi-kolme tuntia eri "aika", aamusta ja illasta. Mutta se ei ole ongelma. Tehdään omia rauhan juttujamme silloin. Ja yhteisiä asioita silloin, kun molemmat ovat "aktiivisia". 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on kolmea kronotyyppiä; aamu-, päivä- ja iltavirkkuus. Eikä näitä voi siirtää mielin määrin. Tunti-pari suuntaan tai toiseen voit muokata, mutta siinä oman kronotyypin sisällä se pysyy. Etenkin aamuvirkkujen sitä on jotenkin todella vaikea hyväksyä. He näkevät vain sen oman tyyppinsä ja olettavat sen olevan se kaikkien yhteinen ja oikea. 

Juuri näin. Aikoinaan Afrikan savanneilla, tuolla ihmislajin kehdossa tästä oli suuri hyöty kaikille kun aina oli silmäpareja vahtimassa mahdollisten leijonahyökkäysten varalle.

En tiedä, onko ap:llä lapsia, mutta itsekin toivoisin, että puolisoni muuttaisi vuorokausirytmiään. Meistä kumpikaan ei näytä olevan luonnostaan aamuvirkku, mutta minulla on yleensä vastuulla lasten nukuttaminen ja varsinkin herättäminen/ruokkiminen, kun vaimoni menee yleensä nukkumaan mahdollisesti vasta tunteja myöhemmin kuin minä, syynä säännöllisesti se, että hänellä on lasten nukkumaanmenoaikana vielä paljon tekemistä. Viedessäni lapset nukkumaan vaimoni alkaa esim. laittaa jotakin ruokaa/leipoo ja katsoo kai samalla yleensä jotakin TV-ohjelmaa, tms. Olisi helpompi illalla, jos puolisokin panostaisi enemmän iltatoimiin ja siihen, että saamme lapset ajoissa nukkumaan, ja taas aamulla häntä ei viitsi oikein herättää ennen kuin on pakko, kun hän ei ole kuitenkaan nukkunut tarpeeksi. 

Siinä ei varmaa ole mitään muuta ongelmaa kuin se naisten tapa toimia ja ajatella. Nainen kunnon hereillä niin se ei vöitå tippaakaan siittä nukkuuko muuten vaan kolistelee ja mekkaloi samalla kun ajattelee että kun minä en nuku ei tarvi muidenkaan nukkua. Ja jos tästä mekkaloinkista sanoo naiselle alkaa naiselta huuto että kyllä minä saan elää ja touhuta vaikka sinä nukut. Mutta auta armias jos joku mekkaloi sillä aikaa kun nainen nukkuu ja nainen herää siihen niin helvetti on irti ja täysi sota päällä kun nainen ajattelee että kun minä nukun niin muut joutuu olemaan hiljaa eikä saa elää kun minä nukun eikä silloin muosteta alkuunkaan omaa lausetta "kyllä minä saa elää ja touhuta vaikka sinä nukut"

Onhan se työttömälle varmasti täysin mahdoton kyetä ajattelemaan että toinen joutuu heräämään ennen kuutta aamulla töihin ja työtön ahdistuu ja koukkaantuu jos sille sanotaan että voisitkoolla keskellä yötä hiljempaa että saisin nukuttua

Vierailija kirjoitti:

Muuta omaan asuntoon. En asuisi tuollaisen valittajan kanssa. 

Selvästikin se on naisille täysin mahdoton ajatus ottaa muita huomioon omassa toiminnassa. Sinä taidat muutenkin olla aika itsekäs ja omahyväinen minäminäminä ihminen?

Äitini oli aamuvirkku, heräsi neljältä leipomaan 10 pellillistä pullaa ja siivoamaan, Sammatti iltauutisten aikaan.

Iskä oli illan virkku, teki elämänsä 3-vuorotöitä. Minä olen perinyt isän taipumukset, en pysty nukahtamaan kuin pikkutunneilla ja tarpeen vaatiessa teen vaikka pari päivää putkeen hommia päin tunnin unilla jos tarpeen.

Mies on säntillinen, herää aina tiettyyn aikaan aamulla, tekee kaikki askareet samassa järjestyksessä samaan aikaan. Menee nukkumaan 22:25 kun Maikkarin uutiset ja sää on katsottu. 44 vuotta on oltu yhdessä 

Näin me ollaan erilaisia.

Mies on sellainen maltillinen aamuvirkku, heräilee vapaapäivinä 7-8 paikkeilla mutta ei yleensä valita kun nukun pidempään. Mutta annas olla kun appivanhemmat käyvät meillä kylässä, silloin mies liittyy heidän kuoroonsa valittamaan kuinka päivä menee ihan hukkaan kun nukkuu puoli päivää. Alkuun yritin olla välittämättä, mutta nykyään alan itse nalkuttaa iltaisin kun he alkavat haukotella ja suunnitella nukkumaanmenoa, että mitä siitä oikein tulee kun keskellä päivää mennään nukkumaan, siinähän jää kaikki työtkin tekemättä.

Nousen aikaisin, yleensä klo 6 viimeistään. Vaimo herää 10-11 välillä.   Mulla harrastukset  ja työ aamupainotteiset niin en valita.    Menemme nukkumaan  myös eri aikoihin minä noin klo 23 ja vaimo aikaisintaan puolilta öin.     Meillä valittaa vaimo siitä että menen aikaisin nukkumaan ja siitä että nukun nykyään eri kerroksessa koska  en halua herätä siihen kun tullaan myöhemmin viereen.    Ainut miinus siinä on että jos en halua valvoa myöhään niin yhteistä seksielämää  ei ole.    

En elä symbioosissa mieheni kanssa. Hän nukkuu viikonloppuisin pitkään ja ei tippaakaan häiritse minua. On tekemistä aina. Itse olen aamuvirkku ja kukkuan jo kello 7 kasvimaalla ja puutarhassa. Mukava kun mies herää ennen lounasta sentään. Ollaan 30 vuotta yhdessä ja hyvä on olla hänen kanssaan.

Olen aina ollut iltavirkku joten miehen on vaan ollut sopeuduttava siihen että en herää kukon laulun aikaan. Kyllä se muutamassa vuodessa on oppinut tähän, vaikka aluksi yrittikin kovin muuttaa mun sisäistä rytmiäni.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska aamulla pitkään nukkuva hankaloittaa koko muun perheen elämää. Tuosta huoneesta ei voi hakea tavaroita, kaikkien pitää olla hiljaa. TUNTIKAUSIA ennenkin ”erirytmiin” elävä päättää viimein herätä. Illalla sitten taas se valvova pitää ääntä, telkkaria, kolistelee, käy suihkussa jne mikä pitää muita hereillä. Tulee sänkyyn kun toinen on syvässä unessa ja herättää sillä. 

 

Aivan superärsyttävää. Lisäksi esim meillä on kuollut koko seksielämä, kun aamuvirkku haluaisi aamulla seksiä ja iltavirkku illalla. Ei vaan halut ja hereilläoloajat kohtaa.

Ja kyllä. Toinen myös helposti nukkumisellaan jättää toisen huoleksi lapsien hoidon ja ruokinnan, kun taas itse valvoessaanvoi vain keskittyä omaan olemiseensa. Tällöin aamuvirkku hoitaa suurimman osan lapsista päivän aikana, kun toinen sluibailee siivellä.

Ajatteles jos kaikki muut perheessä ovat iltavirkkuja, silloin sinä aamuvirkkuna häiritset heidän elämäänsä.

T. Iltavirkku

Vierailija kirjoitti:

yksinkertaisia maalaisten jälkeiläisiä maalaisaivoineeen ja geeneineen, yläluokka on aina ollut iltavirkkua, koska ei ole tarvinnut lypsää lehmiä tai palvella ketään aamulla. Sinulla on ap rikkaan geenit.

Asia klart Ändärs. Förlåt, anteeksi. 🤗 

Meillå ollut näin.

Kun olimme lapseton nuoripari, olin itse töissä ja mies ei. Heräsin siis aina aikaisemmin. Työt alkoi klo 8. Viikonloppuisin nukuin myöhään.

Kun lapsia syntyi, olin päävastuussa heräämisistä. Tietenkin äitiyslomalla itsestäånselvää, kun olin kotona. Tuolloin mies opiskeli ja aloitti työtkin.

Kun olin töissä ja pieniä lapsia, olin päävastuussa. Ainoastaan kun olivat kovin pieniä häiritsi, että viikonloppuosinkaan ei saanut nukkua pidempään. Myöhemmin sitten toki nukkuivat pidempään viikonloppuisin ja kun koululaisia, ei ollut pakko herätä samaan aikaan. 

Omat heräämiseni ovat rytmittyneet siis töiden ja lasten mukaan. 

Kun olin työtön, otin toki vapauden nukkua vähån pidempään ja aikataulumme  oli hieman myöhäisempi. Tuolloin kuitenkin oli päiväkotia  tai koulua, joten mitään meganukkumisia ei tullut harrastettua arkisin ainakaan.  Päiväkodista tuli  jopa  usein noottia, että lapset pitäisi olla siellä klo 9. 

Miehen aikataulut menneet täysin työaikojen mukaan. Pitkään hänellä oli työ, jossa  todella vapaat työajat,  mutta viime vuosina  vuorotyö määritellyt heräämise4 ja ensimmöisiä kertoja olen ollut se, joka menee myöhempään nukkumaan ja herää myöhemmin. 

Joo siitä joskus vähån valittaa, mutta en ota tosissani. Vastaan vaan että oletko tosissasi vai huonoa vitsailua?