Onko itsekästä?

Minusta se on ihan normaalia. Harva mieskään haaveilee pelkästään isyydestä.

teen itse todella rutiiniluonteista ruumiillista työtä tällä hetkellä (ja olen aivan kypsä siihen) ja se kyllä vie enemmän voimia arjen sietämiseltä kuin tuo niitä.



Tottakai työ voi ajaa perheen edun edelle, jos sellaiseen ahkeruuteen on taipumusta. Mutta ei ikävä rutiinityö ole mikään autuas ratkaisu, jos seurauksena on se, että koko elämä tuntuu ikävältä velvollisuudelta.

Mielestäni lasten tulee olla elämän keskipiste, mutta muutakin pitää siinä ympärillä olla. Muuten jäljelle ei jää mitään, kun lapset lähtevät pesästä.



Sinun täytyy vain priorisoida. Kumman haluat tehdä toisen kustannuksella. Sinun täytyy miettiä aikataulu tavoitteillesi.

Mutta kerropa se lähisukulaisillesi/muille ympärilläsi oleville, jotka eivät ymmärrä, että työ voisi tuoda sisältöä elämään. Olen kuullut tutustani, joka halusi panostaa työuraan ennen kuin hankkisi lisää lapsia, sanottavan, että hänellä oli " noussut virka päähän" . Just joo.



Olen viime vuosina ollut enemmän tai vähemmän vihainen tästä useiden ihmisten asenteesta, että mikään ei saa olla naiselle tärkeämpää kuin äitiys ja että työhön panostaminen olisi automaattisesti perheeltä pois.

Eri asia, jos puhutaan jostain ihan pääjehun paikoista, silloin on melkein pakko valita kumman laittaa etusijalle, työn vai perheen. Mutta käsitin ap:n viestin niin, että mielenkiintoinen ja haastava ura voi olla myös ihan ns. tavallinen työpaikka. Ainakin itselläni on näin.

SE on jo kummallista, itsekästä ja liikaa mielestäni. Mutta työn ja perheen yhdistäminen voi takuulla onnistua niinkin, ettei tarvitse lapsiaan hylätä.

opiskella vielä vuosikausia, mikä tarkoittaa pitkää kitkuttamista miehen pienellä palkalla. En tosiaan tiedä onko se loppujen lopuksi parempi perheellekin, mutta se on oma valintani.

Joo, tarkoitin ihan tavallista työpaikkaa, ei nyt mitään toimitusjohtajan pallia. Olen pian valmistumassa yliopistosta ja alkanut puhua työelämään siirtymisestä on mua alettu torumaan tästä ja varsinkin kotiäiti ystävät varoittelevat siitä, kuinka elämästä tulee rankkaa ja lapsi jää huomioimatta.



T.Ap

Siis jos ihan tavallisiin töihin haluaa... Itse olen akateemisesti koulutettu ja työpaikka odottamassa, palaan töihin kun nuorin on 1v3kk. Ei ole mikään ura kyseessä, valtion virka etenemismahdollisuuksin. Aion mennä niin pitkälle kuin rahkeet riittää, mutta siltikään ei aio lapsia uhrata " uran" edestä. Teen vain normaalit työpäivät, ylitöitä tai viikonloppuja ei onneksi valtio edes edellytä =) Silti saan haastavan työn ja mahdollisuuden kehittyä ja edetä vähän ylemmäs.



Joten jos sinulla jotain saman suuntaista suunnitteilla, niin ei todellakaan paha juttu perheen kannalta. Uran luomisella itse ainakin käsitän sen, että tehdään pitkää päivää, paljon työmatkoja, aina läppäri auki kotonakin jne.

Omasta mielestäni teen uraa ns. tavallisessa työpaikassani. Työaika on ihan normaali, enkä tuo töitä kotiin tai muutenkaan sekoita työ- ja vapaa-aikaa. Minulle uran luominen on tällä hetkellä sitä, että teen työni hyvin ja kehitän itseäni ja työtehtäviäni, saan sitä myöten lisää vastuuta ja lisää liksaa, jonain päivänä saan ylennyksen tai voin hakea astetta vaativampaa paikkaa jne. Omasta mielestäni olen uralla, en missään nousukiidossa vielä vaan lähinnä rullaamassa kiitordalle ;)



7