Mielestäsi aikuinen tapa reagoida uusperheen lasten temppuihin ja marinoihin?

Siis siitä, mitä siedetään ja mitä ei. Kohteliaita käytöstapoja voi vaatia, vaikkei rakkautta lapsilta koskaan saisikaan. Avainasemassa on siis biovanhempi ja hän määrää ne rajat lapsilleen. Uuden tulokkaan ei sovi eikä hän voikaan tulla mahtailemaan

Itse en ole niitä ihmisiä, jotka hokisivat kenellekään mitään sellaista kuten vaikka " miten sinä oikein MINULLE puhut" tai " kuka sinä oikein luulet olevasi" - mutta esim. jos minä ja mieheni aloitamme suhteen ja muutamme yhteiseen kotiin, en katso itseäni varsinaisesti tulokkaaksi.



Vaikka lasten elämässä tietysti olenkin ylimääräinen paha, joka aiheuttaa huonoa mieltä lasten äidille ja siten huonoa omatuntoa lapsille (" miksi isä on sen kanssa, jos äiti ei pidä siitä - epäreilua" )

Kuka antaa omien lastensa kohdella noin huonosti omaa rakastettuaan? Eikö vanhemmat ojenna enää lapsiaan? Eikö mies osaa pitää lapsiaan kurissa ja nuhteessa ja järjestyksessä? Kuunteleeko tyynesti kun lapsensa pilkkaavat kumppaniaan? Ei hyvää päivää vaan...

noin periaatteessa se on kyllä aika selvää, että olen ylimääräinen paha.



Sitä en tiedä, miten tilanne kehittyy - ja olenkin juuri miettinyt sitä, mikäs sitten olisi sellainen aikuinen tapa käsitellä asioita.

6v tyttö asuu meillä ja käytöstavat on aika kauheet. Ite oon kotona yhteisen lapsen kans ja mies käy töissä, olettaa että rakastan ja kohtelen kuin omaa lastani... En ikinä voisi tuntea samoin kuin omaa lastani kohtaan, tytöltä tulee niin kauheita asioita suusta ja hemmoteltukin on. kauheeta, enkä soisi itseni olevan tässä tilanteessa, erokin tullut mieleen monet kerrat!

Jos ruokaa haukutaan pahaksi, lapsen biologinen vanhempi puuttuu siihen tiukasti ja muistuttaa ettei tuollaista kielenkäyttöä suvaita heidän kodissaan. Puolisolla on oikeus myös kasvattaa lapsia, jos ottaa heistä vastuuta eikä vanhempien kuuluisi koskaan asettua toisiaan vastaan riitatilanteessa (siis niin että juttu ratkeaisi lapsen eduksi kun toinen vanhempi alkaisikin puolustamaan häntä raivokkaasti). Yhteinen linja loppuun asti, lapselle selkeä viesti siitä että aikuiset määräävät täällä eikä ketään syrjitä vain siksi, ettei hän ole samasta suvusta.

joten ainakin toistaiseksi mun on siihen aika vaikea puuttua, koska olen sen verran ulkopuolinen.



Lasten äidin mielestä kotioloissa saa sanoa mitä vain, joten voi siis tavallaan ajatella, että biovanhemmat vetävät yhtä köyttä tässä asiassa.



ap

ja manipulatiivista? Sellaista, että " kokoa itsesi, lapsille tulee traumoja!"

ymmärtää vaikka vetää ranteet auki tai vähintään poistua takavasemmalle aina miehen lasten tullen? Ja että ei savua ilman tulta, jos eivät lapset äitipuolesta tykkää, niin kyllä vika aikuisessa on. Koska lapset pitävät kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat aidosti kivoja.

Yhteiset perheen kesken sovitut säännöt (joista päävastuussa aikuiset).



Esim.



*Ketään kohtaan ei fyysistä väkivaltaa eikä sillä uhkailua (esim. jos et ...niin lyön sinua)



*Ei kiroilua tai rivoja puheita



*Toisia ei saa haukkua tai tahallaan loukata.



*Ruokapöydässä käyttäydytään kauniisti



ja sitten seuraus sääntöjen rikkomisesta. Kenenkään ei tarvitse sietää paskaämmättelyä omassa kodissaan. Jos miehesi ei sinua puolusta, hän tavallaan antaa lapsille oikeuden haukkua sinua.

Kun aikuinen vittuilee lapselle, ei aikuisuutta ole enää olemassakaan, eikä lapsi voi koskaan kunnioittaa sellaista aikuista oli se sitten hänen oma äitinsä tai äitipuoli.



Ja oli kyseessä äitipuoli tai oma äiti, omassa kodissa on lapsilta vaadittava toisen ihmisen kunnioitusta, ja opetettava sitä johdonmukaisesti. On eri asia tuntea tunteita-niillehän ei voi mitään, ja niitä on saatava ilmaistakin, mutta juttu onkin siitä että aikuisten on pikkuhiljaa opetettava lapsia kanavoimaan tunteitaan niin että ne voi ilmaista kunnioittaen toista ihmistä. Se on kasvattajan tehtävä numero yksi. Oli sitten sukua tai ei.

Tänä päivänä vaan monet aikuisetkaan ei oo kasvanu aikuiseks eikä osaa tätä perusasiaa.

*Ketään kohtaan ei fyysistä väkivaltaa eikä sillä uhkailua (esim. jos et ...niin lyön sinua)



NO TÄTÄ ON VAIN LASTEN VÄLILLÄ, ILMAN UHKAILUA TOSIN.



*Ei kiroilua tai rivoja puheita



LAPSET KIROILEVAT, TOSIN VÄHÄN. EIVÄT PUHU RIVOJA LAINKAAN.



*Toisia ei saa haukkua tai tahallaan loukata.



EIVÄT HAUKU TOISIAAN, MUTTA TOINEN LAPSISTA TUO ILMI USEIN, ETTEI HALUA MINUA MUKAAN, EI HALUA OLLA MINUN LÄHELLÄNI, MINUN TAVAROISSANI ELÄÄ BAKTEEREITA (JNE). TÖKSÄYTTELEE TOSIN MUILLEKIN, EI ISÄLLEEN KUITENKAAN. ESIM ISOISÄ ON KUULEMMA USEIN LOUKKAANTUNUT.



*Ruokapöydässä käyttäydytään kauniisti



TÄMÄ EI VARMASTI ONNISTU. YLEENSÄ LAPSET KIIPEILEVÄT RUOKAILUN AJAN, KONTTAAVAT LATTIALLA, RIEHUVAT, JUOKSEVAT JA ISÄ VAIN HYMYILEE " MINUN LAPSENI OVAT VILKKAITA" . EN OLE KOSKAAN KOMMENTOINUT.



ja sitten seuraus sääntöjen rikkomisesta. Kenenkään ei tarvitse sietää paskaämmättelyä omassa kodissaan. Jos miehesi ei sinua puolusta, hän tavallaan antaa lapsille oikeuden haukkua sinua.



EIVÄT HE ONNEKSI SENTÄÄN OLE SANONEET PASKAÄMMÄKSI, MUTTA TÄMÄ MENEE ASTEITTAIN HUONOMPAAN SUUNTAAN KOKO AJAN. ISÄ EI REAGOI PUHEISIIN LAINKAAN, EI SIIS NOTEERAA MIKÄ LAPSI SANOO.

Pitäisi olla kiitollinen siitä, että ovat oppineet puhumaan ja sitä rataa, niin kaikki mitä sieltä suusta tulee, on myös suloista ja ihanaa. Riippumatta siitä, mitä sanat ovat, koska nehän ovat vain sanoja.

Eli äitipuolien kohdalla lasten isä. Isän pitää vaatia lapsilta äitipuolen kunnioitusta ja pitää kuria. Jos isä ei sitä tee, on tosi hankala alkaa äitipuolen vetää " omia" sääntöjä.



Meillä tilanne on toisinpäin, mieheni on lasteni isäpuoli. Tämä on jo vaikeaa, enkä ikinä ryhtyisi kenenkään äitipuoleksi. Hermot menee jo omienkin lasten kanssa.

riippumatta mitä se on. Ja lasten äiti on samaa mieltä (isän mukaan). Kun lapset olivat pienempiä, heillä oli kuulemma niin ihanaa, koska he vain yhdessä ihastelivat kaikkea, mitä lapset tekivät.



Ja kuulemma aina lapset olivat vain iloisia ja aurinkoisia, eivät koskaan tapelleet, aina paistoi aurinko ja sitä rataa.



Ja nyt isän mielestä on vaikea asettaa rajoja, koska lapset nyt ovat niin harvoin hänen luonaan ja kaikki mitä he tekevät yhdessä, pitää olla ihanaa.

sen eteen, ettei ihan kaikkea saisikaan puhua.



Ja sehän on huutava vääryys, koska se paha olen minä.

Kyllä myös sillä " äitipuolella" on oikeuksia kotonaan.

Ei voi vaatia pitämään ja jotain on nieltävä (kuten aikuistenkin ollessa kyseessä), mutta minä en antaisi edes lapsen kaverien käyttäytyä meillä vastoin talon tapoja.

Tietenkään bioilginen vanhempi ei saa vetää mattoa alta, mutta en voisi kuvitella, että odottaisin mieheni syösyvän selvittämään minun ja hänen lapisensa välejä. En ole avuton ovimatto.

Tukeeko sinua vain onko ihan kauhuissaan, että " nyt tuo paha äitipuoli myrkyttää lapset ja pistää pataan" ?

mun mielipidettä; kieltäytyisin aterioimasta heidän kanssaan. Mies hoitakoon omallatavalla lastensa ruokailun ja söisin itse kaikessa rauhassa kun he ovat postuneet.

poistuisin tilanteessa mahd. usein- ei tietenkään lupaa hyvää perheen yhteishengelle, mutta sitähän ei tuossa tilanteessa muutenkaan ole.

Jos mies ei älyä että teidän pitäisi olla yhteisrintamassa, sun on ihan turha olla kynnysmattona.