Minkä ikäisenä olette antaneet lapsen pyöräillä ilman kypärää?
Meillä 13-vuotias poika on alkanut vastustaa kypärän käyttöä aina, kun lähtee kavereiden kanssa pyöräilemään. Hänen mukaansa porukasta juuri kukaan ei enää käytä kypärää, ja muutama kaveri on kuulemma saanut vanhemmiltaan luvan ajaa ilman. Itse en oikein haluaisi antaa periksi, koska vahinko voi sattua lyhyelläkin matkalla, mutta jatkuva asiasta vääntäminen alkaa väsyttää. Miten teillä on toimittu tämän ikäisten kanssa? Oletteko pitäneet kypärästä kiinni vai antaneet nuoren päättää itse?
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat vanhempani oli tiukkoja tässä asiassa. Kerran lensin alamäessä tangon yli ja selvisin aivotärähdyksellä ja murtuneella solisluulla, ilman kypärää todennäköisesti en. Nyt aikuisenakin käytän aina kypärää lyhyilläkin matkoilla.
Hups, onneksi oli kypärä. Milloin tämä tapahtui? Menikö kypärä pahasti rikki?
Kypärää käytetään, koska aivoja käytetään, piste.
Rajoja on joskus inhottavaakin asettaa, mutta muistelkaapa omaa lapsuuttanne (te, joilla oli rajoja): ettekö olekin nyt kiitollisia siitä, että vanhempanne välittivät teistä eivätkä antaneet teidän tehdä mitä sattuu? Rajat todellakin ovat välittämistä, ja lapset ymmärtävät sen aikuisena. Samoin he ymmärtävät myös sen, että välinpitämätön vanhempi ei oikeasti välitä lapsistaan tai siitä mitä heille tapahtuu.
Naapurissa asuu puheterapeutti, jonka yksi erityisosaamisen ala on kuntouttaa aivovauriopotilaiden puhekykyä. Tiedätkö kuinka iso osa noista on ilman kypärää pyöräilleitä ja onnettomuuteen joutuneita? Hän itse sanoi, että sen myötä mitä näkee päivittäin työssään, hän ei vaan kertakaikkiaan voi antaa lapsilleen lupaa pyöräillä ilman kypärää.
Omilleni lupasin kuukausirahaan bonuksen yläkoulun ajan, jos käyttivät kypärää. SIllä ehdolla, että jos kerrankin näen tai kuulen että on oltu liikenteessä ilman kypärää, perin joka pennin takaisin.
Yksi ei käyttänyt yläkoulussa ollenkaan, toinen ilmoitti seiskan puolivälissä, ettei käytä enää, ja kolmas käytti aina, ja käyttää edelleen aina.
Sen verran realisti olen, että tiedän ettei yläkouluikäistä voi pakottaa käyttämään kypärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat vanhempani oli tiukkoja tässä asiassa. Kerran lensin alamäessä tangon yli ja selvisin aivotärähdyksellä ja murtuneella solisluulla, ilman kypärää todennäköisesti en. Nyt aikuisenakin käytän aina kypärää lyhyilläkin matkoilla.
Hups, onneksi oli kypärä. Milloin tämä tapahtui? Menikö kypärä pahasti rikki?
Reilu 20 vuotta sitten, olin juuri tuon 13. Ja juu, kypärä kyllä halkesi osittain. Muistikuva on että tuohon aikaan en olisi halunnut kypärää käyttää, kun ei "kukaan muukaan käytä ja näyttää nololta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat vanhempani oli tiukkoja tässä asiassa. Kerran lensin alamäessä tangon yli ja selvisin aivotärähdyksellä ja murtuneella solisluulla, ilman kypärää todennäköisesti en. Nyt aikuisenakin käytän aina kypärää lyhyilläkin matkoilla.
Hups, onneksi oli kypärä. Milloin tämä tapahtui? Menikö kypärä pahasti rikki?
Reilu 20 vuotta sitten, olin juuri tuon 13. Ja juu, kypärä kyllä halkesi osittain. Muistikuva on että tuohon aikaan en olisi halunnut kypärää käyttää, kun ei "kukaan muukaan käytä ja näyttää nololta".
Ok, silloin ei ollutkaan niin yleistä vielä. Onneksi olit fiksu ja käytit. Sinun vanhemmat olivat tarkkoja?
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa asuu puheterapeutti, jonka yksi erityisosaamisen ala on kuntouttaa aivovauriopotilaiden puhekykyä. Tiedätkö kuinka iso osa noista on ilman kypärää pyöräilleitä ja onnettomuuteen joutuneita? Hän itse sanoi, että sen myötä mitä näkee päivittäin työssään, hän ei vaan kertakaikkiaan voi antaa lapsilleen lupaa pyöräillä ilman kypärää.
Omilleni lupasin kuukausirahaan bonuksen yläkoulun ajan, jos käyttivät kypärää. SIllä ehdolla, että jos kerrankin näen tai kuulen että on oltu liikenteessä ilman kypärää, perin joka pennin takaisin.
Yksi ei käyttänyt yläkoulussa ollenkaan, toinen ilmoitti seiskan puolivälissä, ettei käytä enää, ja kolmas käytti aina, ja käyttää edelleen aina.
Sen verran realisti olen, että tiedän ettei yläkouluikäistä voi pakottaa käyttämään kypärää.
Yläkoululaista ei voi ehkä pakottaa käyttämään kypärää, mutta heiltä voi todellakin kieltää pyörän käytön. Jos kypärä ei kiinnosta, jalat on keksitty. Nää on niitä asioita, missä vanhemman pitäisi pystyä oleman vanhempi. Lisäksi, että tuollaisella toiminnalla vaarantaa oman lapsensa terveyden, tekee myös muiden vanhempien elämästä vaikeampaa, kun joidenkin koulukavereiden ei tarvitse käyttää kypärää.
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa asuu puheterapeutti, jonka yksi erityisosaamisen ala on kuntouttaa aivovauriopotilaiden puhekykyä. Tiedätkö kuinka iso osa noista on ilman kypärää pyöräilleitä ja onnettomuuteen joutuneita? Hän itse sanoi, että sen myötä mitä näkee päivittäin työssään, hän ei vaan kertakaikkiaan voi antaa lapsilleen lupaa pyöräillä ilman kypärää.
Omilleni lupasin kuukausirahaan bonuksen yläkoulun ajan, jos käyttivät kypärää. SIllä ehdolla, että jos kerrankin näen tai kuulen että on oltu liikenteessä ilman kypärää, perin joka pennin takaisin.
Yksi ei käyttänyt yläkoulussa ollenkaan, toinen ilmoitti seiskan puolivälissä, ettei käytä enää, ja kolmas käytti aina, ja käyttää edelleen aina.
Sen verran realisti olen, että tiedän ettei yläkouluikäistä voi pakottaa käyttämään kypärää.
Eli teit alusta lähtien selväksi, että kypärän käyttö on vapaaehtoista eikä oikeastaan mikään iso juttu?
Vierailija kirjoitti:
Kypärää käytetään, koska aivoja käytetään, piste.
Rajoja on joskus inhottavaakin asettaa, mutta muistelkaapa omaa lapsuuttanne (te, joilla oli rajoja): ettekö olekin nyt kiitollisia siitä, että vanhempanne välittivät teistä eivätkä antaneet teidän tehdä mitä sattuu? Rajat todellakin ovat välittämistä, ja lapset ymmärtävät sen aikuisena. Samoin he ymmärtävät myös sen, että välinpitämätön vanhempi ei oikeasti välitä lapsistaan tai siitä mitä heille tapahtuu.
Miksi alapeukkuja?
Mun vanhemmat antoivat 7. Lk. ettei mua kiusattaisi, koska muutkaan kylän teinit ei käyttäneet pyöräillessä kypärää.
En voi käsittää tätä. En, vaikka kyseessä oli pieni ahdasmielinen paikkakunta. Lienevätkö ajat olleet erilaiset, että lapsista ei sillain välitetty.
Itselle ei tulisi mieleenkään sallia lasteni ajavan ilman kypärää. Itse ajelin ilman pyöräilykypärää ikävuosien 13-25 välillä. Ihme ettei mitään pahempaa sattunut, joskin läheltä piti -tilanteita kyllä. Enää en aja metriäkään ilman. Hirvittää ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat vanhempani oli tiukkoja tässä asiassa. Kerran lensin alamäessä tangon yli ja selvisin aivotärähdyksellä ja murtuneella solisluulla, ilman kypärää todennäköisesti en. Nyt aikuisenakin käytän aina kypärää lyhyilläkin matkoilla.
Hups, onneksi oli kypärä. Milloin tämä tapahtui? Menikö kypärä pahasti rikki?
Reilu 20 vuotta sitten, olin juuri tuon 13. Ja juu, kypärä kyllä halkesi osittain. Muistikuva on että tuohon aikaan en olisi halunnut kypärää käyttää, kun ei "kukaan muukaan käytä ja näyttää nololta".
Ok, silloin ei ollutkaan niin yleistä vielä. Onneksi olit fiksu ja käytit. Sinun vanhemmat olivat tarkkoja?
Kyllä olivat. Ja olen aika varma että en olisi käyttänyt, jos olisin ihan luvan kanssa saanut olla ilman.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat antoivat 7. Lk. ettei mua kiusattaisi, koska muutkaan kylän teinit ei käyttäneet pyöräillessä kypärää.
En voi käsittää tätä. En, vaikka kyseessä oli pieni ahdasmielinen paikkakunta. Lienevätkö ajat olleet erilaiset, että lapsista ei sillain välitetty.
Itselle ei tulisi mieleenkään sallia lasteni ajavan ilman kypärää. Itse ajelin ilman pyöräilykypärää ikävuosien 13-25 välillä. Ihme ettei mitään pahempaa sattunut, joskin läheltä piti -tilanteita kyllä. Enää en aja metriäkään ilman. Hirvittää ajatuskin.
Ajat olivat monella tapaa erilaiset. En itsekään käyttänyt ysärillä pyöräilykypärää pikkukaupungin yläastelaisena eikä käyttänyt kukaan muukaan, joten niihin aikoihin ymmärrän ihan hyvin, ettei pakotettu olemaan ainut pottapää.
Kuitenkin nykyään tilanne on onneksi eri ja vaikka tuolla näkeekin paljon lapsia ilman kypärää, enemmistö taitaa mennä kypärän kanssa ja se on asia, mistä minä en ainakaan tingi omien lasteni kohdalla.
Luin aloituksen oikein toiseenkin kertaan, että lukeeko siinä todella minkä ikäisenä olette antaneet lapsen pyöräillä ilman kypärää. Ja toden totta, lukee siinä.
Kuinka holtiton vanhempi on, kun tällaisia edes kysyy. Polkupyörällä ajaessa täytyy olla kypärä AINA. Ei se ole mikään ikäkysymys. Jos ei pidä kypärää, ei aja.
Työkaverin 18-vuotias lapsi kaatui ilman kypärää risteyksessä kääntyvän auton töytäisemänä pyörällä ja löi päänsä. Oli aivokuolleena kunnes vanhemmat antoivat luvan irrottaa hengityskoneesta. Elimet luovutettiin niitä tarvitseville. Haudalla kasvaa kukkia.
Kannattaa näyttää joku Pekka Hyysalon video niin näkee mitä aivovaurio tekee ihmiselle. Tyyppi kyllä käytti kypärää lasketellessa, mutta teki niin hurjan tempun että pää hajosi. Ihme että on hengissä. Huono kaatuminen pyörällä ilman kypärää tekee myös aivovaurion jos säilyy hengissä.
Vierailija kirjoitti:
jankatkaa jossain muualla
Syö persu lääkkeesi!
Jos kypärä jää kotiin, silloin jää pyöräkin. Tämä oli meillä sääntönä. Neuvoin lapsia kommentoimaan kypärättömille: "Eikö sulla ole aivoja mitä suojata, vai miksi et käytä kypärää?", ja aika nopeasti kaveripiirissä alkoi kaikilla olla kypärät päässä, eikä sen käytöstä enää irvailtu kenellekään.
Onneksi omat vanhempani oli tiukkoja tässä asiassa. Kerran lensin alamäessä tangon yli ja selvisin aivotärähdyksellä ja murtuneella solisluulla, ilman kypärää todennäköisesti en. Nyt aikuisenakin käytän aina kypärää lyhyilläkin matkoilla.