Lapsi, joka hymyilee kun torutaan, kun ei osaa vastata kysymykseen jne

Lapselle pitää opettaa asioita. 

Sanoita tilannetta: Ota vakava ilme ja sano että sinua ei naurata, kerro selvästi mitä lapsi teki väärin esim. minua sattui kun löit minua tai minulle tuli pahamieli kuin kiroilit. Opeta lasta pyytämään anteeksi. Jos sanominen on hankalaa, opeta häntä vaikka halaamaan merkkinä anteeksi pyynnöstä. 

Kun lapsi ei osaa vastata kysymykseen sanot että joskus kysymykset ovat vaikeita ja mietitte yhdessä vastausta. 

jos lapsi ei tiedä mikä on vaikka hänen lempi väri niin johdattele lasta : pidätkö punaisesta, pidätkö enemmän punaisesta kuin sinisestä. 

Havainnollista asioita, jos lapsi ei tiedä mitä on 1+1 laita pöydälle yksi esine ja lisää toinen ja laskekaa yhdessä 1+1=2

Vierailija kirjoitti:

Tietää jotain mitä te ette tiedä, antaa ylilyönti- tai valtaaseman yms. Itsevarmojen on helppo hymyillä.

Kun mä menin nuorena uuteen ympäristöön, hymyilin koko ajan. Olin taustaltani koulukiusattu, joten siitå voi päätellä, kuinka itsevarma olin.

Tekoälykin osaa antaa paremman vastauksen kuin AV-palstan aina kommentoimaan valmis friikkijengi.

Häkeltyy ja yrittää peittää sen, on pahoilaan.. 

Ei hymyilystä pidä rangaista.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hymyilee tai nauraa epämukavissa tilanteissa.

Nauru voi olla pelkoreaktio.  Aina välillä kuulee miten joku pahoinpidellään ja se vaan "nauroi". Niin, nauroi siksi että oli kauhusta lamaantuneena eikä tiennyt miten tilanteen hoitaisi. Moni ymmärtää tämän sitten niin nauroi koska oli niin kova tyyppi ettei hetkauttanut, vaikka näinhän asia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti hymy on yritys torjua moite. Vähän kuin jos koiraa torutaan, se istuu ja heiluttaa häntäänsä.

Hymy on todennäköisemmin hämmennyksen seurausta. Tekoälyn yhteenveto:

Hymy ja hämmennys liittyvät vahvasti toisiinsa, sillä hymy ei viesti ainoastaan iloa, vaan se on myös yleinen sosiaalinen suojamekanismi hämmennyksen, epävarmuuden ja nolostumisen hetkillä.

Sosiopaatti

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää opettaa asioita. 

Sanoita tilannetta: Ota vakava ilme ja sano että sinua ei naurata, kerro selvästi mitä lapsi teki väärin esim. minua sattui kun löit minua tai minulle tuli pahamieli kuin kiroilit. Opeta lasta pyytämään anteeksi. Jos sanominen on hankalaa, opeta häntä vaikka halaamaan merkkinä anteeksi pyynnöstä. 

 

Kun lapsi ei osaa vastata kysymykseen sanot että joskus kysymykset ovat vaikeita ja mietitte yhdessä vastausta. 

jos lapsi ei tiedä mikä on vaikka hänen lempi väri niin johdattele lasta : pidätkö punaisesta, pidätkö enemmän punaisesta kuin sinisestä. 

Havainnollista asioita, jos lapsi ei tiedä mitä on 1+1 laita pöydälle yksi esine ja lisää toinen ja laskekaa yhdessä 1+1=2

Kasvattajan olisi myös tärkeää tietää, että lapsen hymyily vaikeassa tilanteessa ei ole todennäköisesti ylimielisen naureskelun merkki, vaan normaali hämmentymisen ja epävarman olon reaktio. Seuraavaksi voisi tulla itku. Toivottavasti et ole ammattikasvattaja, kun  psykologian perusasiat ovat hukassa! 

Vierailija kirjoitti:

Sosiopaatti

Sinäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää opettaa asioita. 

Sanoita tilannetta: Ota vakava ilme ja sano että sinua ei naurata, kerro selvästi mitä lapsi teki väärin esim. minua sattui kun löit minua tai minulle tuli pahamieli kuin kiroilit. Opeta lasta pyytämään anteeksi. Jos sanominen on hankalaa, opeta häntä vaikka halaamaan merkkinä anteeksi pyynnöstä. 

 

Kun lapsi ei osaa vastata kysymykseen sanot että joskus kysymykset ovat vaikeita ja mietitte yhdessä vastausta. 

jos lapsi ei tiedä mikä on vaikka hänen lempi väri niin johdattele lasta : pidätkö punaisesta, pidätkö enemmän punaisesta kuin sinisestä. 

Havainnollista asioita, jos lapsi ei tiedä mitä on 1+1 laita pöydälle yksi esine ja lisää toinen ja laskekaa yhdessä 1+1=2

Kasvattajan olisi myös tärkeää tietää, että lapsen hymyily vaikeassa tilanteessa ei ole todennäköisesti ylimielisen naureskelun merkki, vaan normaali hämmentymisen ja epävarman olon reaktio. Seuraavaksi voisi tulla itku. Toivottavasti et ole ammattikasvattaja, kun  psykologian perusasiat ovat hukassa! 

Kukaan ei ole niin väittänyt. Silti lapsen reaktioon pitää vastata aidosti. Ei lasta tarvitse syyllistää ja se että sä kerrot miltä sinusta tuntuu ei ole syyllistämistä. Mutta tunteista pitää oppia puhumaan ja näyttämään niitä. Muiden ihmisten esimerkki tässä on tärkeää. 

Faith kirjoitti:

Minä olin lapsena tuollainen, ja taidan olla edelleen. Kaipa se tosiaan on tuota lepyttelyä ja pyrkimystä osoittaa myötämielisyyttä mahdollisimman hiljaisella tavalla. Nämä tarkoitusperät tosin ainakin minulla ovat tiedostamattomia. Hymyily on selkäytimessä.

Ei sen tarvitse olla lepyttelyä, vaan kehon reaktio tilanteeseen, jossa lapsi tuntee olevansa nurkkaan ajettu ja neuvoton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää opettaa asioita. 

Sanoita tilannetta: Ota vakava ilme ja sano että sinua ei naurata, kerro selvästi mitä lapsi teki väärin esim. minua sattui kun löit minua tai minulle tuli pahamieli kuin kiroilit. Opeta lasta pyytämään anteeksi. Jos sanominen on hankalaa, opeta häntä vaikka halaamaan merkkinä anteeksi pyynnöstä. 

 

Kun lapsi ei osaa vastata kysymykseen sanot että joskus kysymykset ovat vaikeita ja mietitte yhdessä vastausta. 

jos lapsi ei tiedä mikä on vaikka hänen lempi väri niin johdattele lasta : pidätkö punaisesta, pidätkö enemmän punaisesta kuin sinisestä. 

Havainnollista asioita, jos lapsi ei tiedä mitä on 1+1 laita pöydälle yksi esine ja lisää toinen ja laskekaa yhdessä 1+1=2

Kasvattajan olisi myös tärkeää tietää, että lapsen hymyily vaikeassa tilanteessa ei ole todennäköisesti ylimielisen naureskelun merkki, vaan normaali hämmentymisen ja epävarman olon reaktio. Seuraavaksi voisi tulla itku. Toivottavasti et ole ammattikasvattaja, kun  psykologian perusasiat ovat hukassa! 

Ja jos lapselta tulee itku voit sanoa että minullakin on paha mieli. Silti sä et itke hänen mukanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös mahdollista että lapsi on a) niin älykäs että tajuaa miten ontolla pohjalla toruminen on, tai b) narsisti  joka ei tajua että hänessä itsessään voisi olla mitään moitittavaa. Hän siis nauraa torujalle ns. päin naamaa. 

Jaa jaa, nyt palstamamma diagnosoi exiensä lisäksi narsistiksi jo naperot 🤦 

Oisko se vaan lapsi, joka ei tiedä miten toimia ja reagoida tilanteeseen. Toinen saattais alkaa itkemään ja kolmas kiukkuilemaan. 

Yleensä vanhemmilla on päät jo niin lahot, että heillä tuollaiset ymmärrysongelmat on.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minä olin lapsena tuollainen, ja taidan olla edelleen. Kaipa se tosiaan on tuota lepyttelyä ja pyrkimystä osoittaa myötämielisyyttä mahdollisimman hiljaisella tavalla. Nämä tarkoitusperät tosin ainakin minulla ovat tiedostamattomia. Hymyily on selkäytimessä.

Ei sen tarvitse olla lepyttelyä, vaan kehon reaktio tilanteeseen, jossa lapsi tuntee olevansa nurkkaan ajettu ja neuvoton. 

Toisin sanottuna lepyttelyä, ihan vaistomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää opettaa asioita. 

Sanoita tilannetta: Ota vakava ilme ja sano että sinua ei naurata, kerro selvästi mitä lapsi teki väärin esim. minua sattui kun löit minua tai minulle tuli pahamieli kuin kiroilit. Opeta lasta pyytämään anteeksi. Jos sanominen on hankalaa, opeta häntä vaikka halaamaan merkkinä anteeksi pyynnöstä. 

 

Kun lapsi ei osaa vastata kysymykseen sanot että joskus kysymykset ovat vaikeita ja mietitte yhdessä vastausta. 

jos lapsi ei tiedä mikä on vaikka hänen lempi väri niin johdattele lasta : pidätkö punaisesta, pidätkö enemmän punaisesta kuin sinisestä. 

Havainnollista asioita, jos lapsi ei tiedä mitä on 1+1 laita pöydälle yksi esine ja lisää toinen ja laskekaa yhdessä 1+1=2

Kasvattajan olisi myös tärkeää tietää, että lapsen hymyily vaikeassa tilanteessa ei ole todennäköisesti ylimielisen naureskelun merkki, vaan normaali hämmentymisen ja epävarman olon reaktio. Seuraavaksi voisi tulla itku. Toivottavasti et ole ammattikasvattaja, kun  psykologian perusasiat ovat hukassa! 

Kukaan ei ole niin väittänyt. Silti lapsen reaktioon pitää vastata aidosti. Ei lasta tarvitse syyllistää ja se että sä kerrot miltä sinusta tuntuu ei ole syyllistämistä. Mutta tunteista pitää oppia puhumaan ja näyttämään niitä. Muiden ihmisten esimerkki tässä on tärkeää. 

Lapsi hymyili, koska ei osannut vastata kysymykseen. Ei kukaan lyönyt ketään, joten pahoillaan ei tarvitse olla eikä asian pitäisi olla millään tavalla vakava. 

Jos aikuinen ei ymmärrä peruspsykologiaa, tässä tapauksessa hämmennyksen ja stressaavan tilanteen aiheuttavaa hymyä, on tilanne lapsen kannalta ikävä. Lapsi tarvisisi lohduttamista ja rohkaisua sen suhteen, ettei ns. epäonnistuminen haittaa eikä ole vakavaa. 

Jos lasta noissa tilanteissa moititaan hymyilystä tai annetaan ymmärtää ettei pidä hymyillä, niistä tulee entistä ahdistavampia ja lapselle entistä hankalampi olo, kun pitää vielä hallita ilmeensäkin. Millaiselle ihmiselle oikeasti edes voisi olla ongelma lapsen hymy häkellyttävässä tilanteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää opettaa asioita. 

Sanoita tilannetta: Ota vakava ilme ja sano että sinua ei naurata, kerro selvästi mitä lapsi teki väärin esim. minua sattui kun löit minua tai minulle tuli pahamieli kuin kiroilit. Opeta lasta pyytämään anteeksi. Jos sanominen on hankalaa, opeta häntä vaikka halaamaan merkkinä anteeksi pyynnöstä. 

 

Kun lapsi ei osaa vastata kysymykseen sanot että joskus kysymykset ovat vaikeita ja mietitte yhdessä vastausta. 

jos lapsi ei tiedä mikä on vaikka hänen lempi väri niin johdattele lasta : pidätkö punaisesta, pidätkö enemmän punaisesta kuin sinisestä. 

Havainnollista asioita, jos lapsi ei tiedä mitä on 1+1 laita pöydälle yksi esine ja lisää toinen ja laskekaa yhdessä 1+1=2

Kasvattajan olisi myös tärkeää tietää, että lapsen hymyily vaikeassa tilanteessa ei ole todennäköisesti ylimielisen naureskelun merkki, vaan normaali hämmentymisen ja epävarman olon reaktio. Seuraavaksi voisi tulla itku. Toivottavasti et ole ammattikasvattaja, kun  psykologian perusasiat ovat hukassa! 

Kukaan ei ole niin väittänyt. Silti lapsen reaktioon pitää vastata aidosti. Ei lasta tarvitse syyllistää ja se että sä kerrot miltä sinusta tuntuu ei ole syyllistämistä. Mutta tunteista pitää oppia puhumaan ja näyttämään niitä. Muiden ihmisten esimerkki tässä on tärkeää. 

Lapsi hymyili, koska ei osannut vastata kysymykseen. Ei kukaan lyönyt ketään, joten pahoillaan ei tarvitse olla eikä asian pitäisi olla millään tavalla vakava. 

Jos aikuinen ei ymmärrä peruspsykologiaa, tässä tapauksessa hämmennyksen ja stressaavan tilanteen aiheuttavaa hymyä, on tilanne lapsen kannalta ikävä. Lapsi tarvisisi lohduttamista ja rohkaisua sen suhteen, ettei ns. epäonnistuminen haittaa eikä ole vakavaa. 

Jos lasta noissa tilanteissa moititaan hymyilystä tai annetaan ymmärtää ettei pidä hymyillä, niistä tulee entistä ahdistavampia ja lapselle entistä hankalampi olo, kun pitää vielä hallita ilmeensäkin. Millaiselle ihmiselle oikeasti edes voisi olla ongelma lapsen hymy häkellyttävässä tilanteessa? 

Niin jos lukisit noi vastaukset edes huomaisit että juuri näin on ehdotettu toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää opettaa asioita. 

Sanoita tilannetta: Ota vakava ilme ja sano että sinua ei naurata, kerro selvästi mitä lapsi teki väärin esim. minua sattui kun löit minua tai minulle tuli pahamieli kuin kiroilit. Opeta lasta pyytämään anteeksi. Jos sanominen on hankalaa, opeta häntä vaikka halaamaan merkkinä anteeksi pyynnöstä. 

 

Kun lapsi ei osaa vastata kysymykseen sanot että joskus kysymykset ovat vaikeita ja mietitte yhdessä vastausta. 

jos lapsi ei tiedä mikä on vaikka hänen lempi väri niin johdattele lasta : pidätkö punaisesta, pidätkö enemmän punaisesta kuin sinisestä. 

Havainnollista asioita, jos lapsi ei tiedä mitä on 1+1 laita pöydälle yksi esine ja lisää toinen ja laskekaa yhdessä 1+1=2

Kasvattajan olisi myös tärkeää tietää, että lapsen hymyily vaikeassa tilanteessa ei ole todennäköisesti ylimielisen naureskelun merkki, vaan normaali hämmentymisen ja epävarman olon reaktio. Seuraavaksi voisi tulla itku. Toivottavasti et ole ammattikasvattaja, kun  psykologian perusasiat ovat hukassa! 

Kukaan ei ole niin väittänyt. Silti lapsen reaktioon pitää vastata aidosti. Ei lasta tarvitse syyllistää ja se että sä kerrot miltä sinusta tuntuu ei ole syyllistämistä. Mutta tunteista pitää oppia puhumaan ja näyttämään niitä. Muiden ihmisten esimerkki tässä on tärkeää. 

Lapsi hymyili, koska ei osannut vastata kysymykseen. Ei kukaan lyönyt ketään, joten pahoillaan ei tarvitse olla eikä asian pitäisi olla millään tavalla vakava. 

Jos aikuinen ei ymmärrä peruspsykologiaa, tässä tapauksessa hämmennyksen ja stressaavan tilanteen aiheuttavaa hymyä, on tilanne lapsen kannalta ikävä. Lapsi tarvisisi lohduttamista ja rohkaisua sen suhteen, ettei ns. epäonnistuminen haittaa eikä ole vakavaa. 

Jos lasta noissa tilanteissa moititaan hymyilystä tai annetaan ymmärtää ettei pidä hymyillä, niistä tulee entistä ahdistavampia ja lapselle entistä hankalampi olo, kun pitää vielä hallita ilmeensäkin. Millaiselle ihmiselle oikeasti edes voisi olla ongelma lapsen hymy häkellyttävässä tilanteessa? 

Aloituksessa kerrottiin että tätä hymyilyä esiintyy eri tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Jes! Mainio skidi. Aikuiselle jauhot suuhun. 

Lanttu-B skidi tuollainen on eikä mikään "mainio".

Tohtori Zivago

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty ottamaan vastuuta. Aikuisena: ei ole kontaktissa itseensä, hymyilee aina. Ei kykene mihinkään syvälliseen.

Jatkoa edellä olleeseen, kun tämä nykyinen lainauspainike-systeemi ei salli ns. "multiquotausta":

Tuo kirjoitus on asiaa. Juuri tuosta on kysymys, "ei ole kontaktissa itseensä" eli leijuu itsensä ulkopuolella kuin skitsofreenikko ellei jopa ole sitä

(Eikös muuten sana "ekstaasi" tarkoita alkuperäiseksi kieleksi, latinaksi, juuri "itsensä ulkopuolella" olemista?)

ja kun "ei kykene mihinkään syvälliseen", merkitsee tämä nimenomaan, että skidin älykkyysosamäärä ei riitä edes vähänkään abstraktimpien tai vertauskuvallisempien sanojen ymmärtämiseen ja käyttämiseen.

Eli:

"Skidi" on suomeksi sanoen pölö - espanjaksi estupido.

Tohtori Zivago