Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde, ja poikaystävän välit tämän vanhempiin
18.08.2026 |
Ketju on nyt poistettu kahdesti. En ymmärrä miksi, täällä ei ole mitään loukkaavaa ja haluan oikeasti puhua täällä tästä kun kavereille tästä ei voi oikein avautua. Pyydän ettei ketjua poistettaisi enää.
Eli, aloitin uuden suhteen ja mitä pidemmälle tämä menee, sitä oudompi olo minulle tulee siitä miten kiinni kumppani on vanhemmissaan. Aikaisemmillakin kumppaneilla on ollut läheiset ja hyvät välit vanhempiin, itsellänikin on, mutta tästä tulee sellainen olo että asia menee yli. Tekisi mieli sanoa että hei, tässä pitäisi alkaa aikuistua. Ollaan molemmat melkein 30v.
Poikaystävä asuu melkein vanhempiensa naapurissa. Ensin ajattelin että tämä on vain olosuhteiden sanelemaa ja kiva sattuma kun on voinut pysyä niin lähellä, mutta nyt on pikkuhiljaa selkiytynyt että tämä on ihan tietoisesti valinnut kaikki opiskelut ja työt sen mukaan että saisi olla lähellä vanhempiaan. Ja nyt on selvinnyt myös se että tämä ei aio muuttaa kovin kauas vanhempiensa luonta. Olen ihmetellyt kun tämän jääkaappi on aina niin tyhjä ja kämppä niin siisti, mutta nyt on selvinnyt että tämä syö aina vanhemmillaan. Nyt lipsautti senkin että tämän vanhemmat käyvät myös siivoamassa tuolla.
Tämän sisaruksilla on kaikilla käytännössä sama tilanne. Kaikki näistä ihmisistä ovat kuitenkin ihan fiksuja, korkeakoulutettuja aikuisia, mutta kenelläkään ei ole omaa perhettä ja vapaa-aika menee vanhemmilla hengatessa, töissä tai siinä että vanhemmat kuskaa johonkin tai tekevät jotain näiden kanssa. Kyllä, vanhemmat kuskaavat näitä aikuisia ihmisiä harrastuksiinkin eestaas monia kertoja viikossa.
En ole aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa suhteessa, miten pahaan ansaan olen kävelemässä? Käykö tässä niin että minulla on kohta anoppi joka marssii omilla avaimilla sisälle kun olen kylpytakissa, tukka takussa aamukahvilla?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Päivän miesvihaketju. Ihan samalla tavalla kirjoitettu (tekoälyllä?) kirjoitusripuli kuin eilinenkin. Huomenna taas uusi? Poistoon.
SIis täh, kuvattu jonkun perheen tilanne, jossa aikuisten lasten välit vanhempiin on normaalia tiiviimmät. Miten ihmeessä saat tästä nyt jotain "miesvihaa" aikaiseksi? Anna olla ja lue jotain muuta, joka sinua itseäsi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tilanne on kyllä vakava, mutta toivoton se ei missään tapauksessa ole. Vielä voi käydä ihan hyvin; tosin voi käydä myös huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Hyvä suhde tuleviin appivanhempiin olisi voimavara sekä ap:lle että appivnhemmille. Siihen pääseminen voi olla haasteellista, mutta ei välttämättä mahdoton tehtävä. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaarittelijatrolli on vihdoin oppinut edes vähän tiivistämään! Paljastaa kuitenkin itsensä täysin samanlaisella draamankaarella ja hänelle tyypillisillä kirjoitusvirheillä.
Miksi ap olisi trolli?
Kolmas kerta tänään kun aloitus on täällä, tyyppi on vakiotrolli, eikä luonnollilsesti trollien tapaan jää itse keskustelemaan (muuta kuin vastailemalla omaan aloitukseensa provoaan nostaakseen). Vain ääliö ei tunnista trolliksi ja niitähän tässä ketjussa näyttää riittävän.
Mutta ok, trollataan sitten, kerta nautitte siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on kyllä vakava, mutta toivoton se ei missään tapauksessa ole. Vielä voi käydä ihan hyvin; tosin voi käydä myös huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Hyvä suhde tuleviin appivanhempiin olisi voimavara sekä ap:lle että appivnhemmille. Siihen pääseminen voi olla haasteellista, mutta ei välttämättä mahdoton tehtävä. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Tästähän se ratkaisu löytyi. Ota opiksi, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko asua sinun asunnossasi? Miehesi saisi vähän etäisyyttä vanhempiinsa. Minusta siinä ei ole mitään väärää, että hän käy tervehtimässä ja auttamassa vanhempiaan.
Näetkö näin elänyttä miestä ahkerasti täyttämässä ja tyhjentämässä astianpesukonetta, suunnittelemassa kauppalistaa, tekemässä ruokaa, siivoamassa, haravoimassa pihaa, varaamassa pyykkitupaa, ottamassa vastuuta pyykeistä - - - ? Mikä neuvo! Ei ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies näennäisesti irtautui tuommosesta systeemistä mutta kaikissa vastoinkäymisissä juoksi vanhempien helmoihin.
Tämä selvisi vasta kun lapsia oli kolme. Että anoppi ja appi tietää minusta aivan kaiken. Siis kaiken.
Lopulta ex mätti minua turpaan koska olen niin paska ihminen, äitikin niin aina sanoi. Koska haluan hallita hänen ajankäyttöään.
Kävi vanhemmillaan päivittäin syömässä luulin että työpaikka lounaalla.
Kaikki pyhät piti hyppiä appivanhempien pillin mukaan johon myönnyin koska ajattelin että näkevät vaan viikonloppuisin ja pyhinä.
Ylityötkin oli vanhemmillaan kun kotona oli niin raskasta.
Ei ikinä siivonnut mikä oli ok koska luulin että raukka tekee niin paljon töitä.
Ei valvonut öitä, ei tehnyt mitään lasten kanssa kun oli aina töissä. Paitsi että teki töitä 6h päivässä, iskä kustansi loput.
Keskstelu puolison kanssa on jotenkin ihan ylivoimaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa lapsiperheiden pienituloisuus kasvoi voimakkaasti 1990-luvun laman jälkeen, eikä se ole koskaan palautunut entiselleen. Vaikka kehitys välillä tasaantui, köyhyys ei ole kadonnut.
Viime vuosien sosiaaliturvaleikkaukset ovat pahentaneet tilannetta. THL:n ja sosiaali- ja terveysministeriön arvioiden mukaan kymmenet tuhannet lapset ovat vaarassa ajautua pienituloisuusrajan alle. Tämä ei ole tulevaisuuden uhka, vaan jo käynnissä oleva muutos, joka näkyy suoraan perheiden elämässä.
Kohtaamme surullisen usein perheitä, jotka joutuvat tinkimään ruoasta maksaakseen vuokraa – tai jättämään vuokraa maksamatta saadakseen ruokaa. Asumistuen leikkaukset pakottavat etsimään halvempaa asuntoa, mutta sopivia koteja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Perheet odottavat kuukausia, joskus yli vuoden, ilman ratkaisua.
Muutto ei myöskään ole helppo ratkaisu. Se voi tarkoittaa lasten päiväkodin tai koulun vaihtoa, harrastusten loppumista ja ystävyyssuhteiden katkeamista. Erityistä tukea tarvitsevalle lapselle muutos voi olla raskas ja vaikuttaa hyvinvointiin pitkään. Pienempään asuntoon muuttaminen puolestaan lisää ahtautta ja vie mahdollisuuden omaan tilaan ja rauhaan.
Arki kuormittaa myös viranomaisasioinnin kautta. Hakemukset, odottaminen ja kielteiset päätökset uuvuttavat. Häpeä ja kokemus epäluottamuksesta kasaantuvat. Eräs äiti sanoi vastaanotolla: ”Ilman lapsia en jaksaisi elää tällaista elämää.” Lause joka pysäyttää.
Pelkkä taloudellinen tuki ei riitä. Tarvitaan myös kohtaamista, ymmärrystä ja toivoa. Samaan aikaan puhutaan lasten osallisuudesta ja harrastusten merkityksestä, vaikka juuri niistä perheet joutuvat ensimmäisenä luopumaan. Silti ne ovat keskeisiä lapsen hyvinvoinnille, sosiaalisille suhteille ja tulevaisuudenuskolle.
Kysymys kuuluu, millaista yhteiskuntaa olemme rakentamassa. Jos eriarvoisuus kasvaa eikä sitä enää tasata, seuraukset näkyvät laajasti: lisääntyvänä pahoinvointina, turvattomuutena ja syrjäytymisenä.
Lopulta tärkein kysymys ei ole, onko toivoa, vaan uskallammeko vielä muuttaa suuntaa.
Kiitos niistä asiallisista vastauksista joita olen saanut. En nyt jaksa alkaa jankata sitä että tämä ei ihan oikeasti ole trolli, toivon todella että olisi. Jätin aloituksesta useimmat vielä räikeämmät asiat tästä tilanteesta pois, esimerkiksi sen että minulle selvisi parin kuukauden seurustelun jälkeen että "tulin bussilla" oli sitä että vanhemmat olivat kuskanneet tätä luokseni.
Tämä vahvisti tunnetta siitä ettei tuo ole normaalia, jos jo nuo kertomani asiat vaikuttavat hälyyttäviltä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta, että tietyt orkesterit ovat onnistuneet houkuttelemaan tansseihin myös nuorempaa yleisöä. Esimerkiksi Komiat-yhtyeen suosio on ollut ilahduttava osoitus siitä, että lavatanssi voi edelleen vedota uusiin sukupolviin. Silti yksittäisen yhtyeen menestys ei vielä kerro koko alan tilanteesta. Monet suuret yleisömagneetit ovat jo lopettaneet esiintymisensä, eikä uusia vastaavan kokoisia vetonauloja synny helposti.
Julkisessa keskustelussa voi näkyä myös eräänlainen selviytymisharha. Haastateltaviksi päätyvät yleensä ne, jotka ovat löytäneet tanssista itselleen tärkeän harrastuksen, menestyneet siinä tai jopa rakentaneet siitä ammatin. Sen sijaan tuskin koskaan kuullaan niitä, jotka kokeilevat lavatansseja kerran tai kaksi ja toteavat, ettei harrastus tunnu omalta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos niistä asiallisista vastauksista joita olen saanut. En nyt jaksa alkaa jankata sitä että tämä ei ihan oikeasti ole trolli, toivon todella että olisi. Jätin aloituksesta useimmat vielä räikeämmät asiat tästä tilanteesta pois, esimerkiksi sen että minulle selvisi parin kuukauden seurustelun jälkeen että "tulin bussilla" oli sitä että vanhemmat olivat kuskanneet tätä luokseni.
Tämä vahvisti tunnetta siitä ettei tuo ole normaalia, jos jo nuo kertomani asiat vaikuttavat hälyyttäviltä. Ap
Vaarana on, että samalla heikkenevät juuri ne matalan kynnyksen yhteisöt ja palvelut, jotka voivat tavoittaa ihmisen ennen kuin hänen vaikeutensa kasvavat niin suuriksi, että ne näkyvät viranomaisjärjestelmissä. Yhteiskunnan näkökulmasta nuori mies näkyy usein vasta siinä vaiheessa, kun hän ei täytä velvoitteita tai katoaa palvelujen ulkopuolelle. Silloin kysytään, miksi hän ei tarttunut tarjolla olevaan tukeen. Harvemmin kysytään, oliko ketään, joka olisi tunnistanut vaikeudet ajoissa ja auttanut hänet tuen piiriin.
Rekisteri- ja tilastotiedon rinnalle tarvitaan systemaattisesti kerättyä kokemustietoa. Olemme Socialassa koonneet yhdessä Keski-Suomen hyvinvointialueen ja alueen sote-järjestöjen kanssa kokemustietoa 18–24-vuotiailta koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevilta nuorilta sekä mielenterveyshäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavilta 18–34-vuotiailta. Tieto on koottu Yhteisötiedon kiihdyttämöön, jonka avulla järjestöissä ja yhteisöissä syntyvää kokemustietoa voidaan tuoda systemaattisesti osaksi hyvinvointialueen tiedolla johtamista, palvelujen kehittämistä ja päätöksentekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty vuosiraja ei takaa riittävää kielitaitoa, kun kyse on erityisaloista, kuten sosiaali- ja terveyspalveluista tai oikeusasioista. Jos henkilö asioi näissä palveluissa ilman kunnollista kielitaitoa, hänen ja viranomaisen oikeusturva voi vaarantua. Mikäli rajoituksiin päädytään, on ensin tarjottava kaikille mahdollisuus tasokkaaseen suomen tai ruotsin opetukseen. Nyt opetuksen taso vaihtelee paljon.
Kannattaa luottaa omaan intuitioon. Tässä tapauksessa ei ole kyse enää edes intuitiosta, vaan faktat löytyvät silmien edestä. En ikinä ottaisi miestä, jolla on napanuora noin tiukasti kiinni äidissään/vanhemmissaan. Siinä jää vaimo ja mahdollinen jälkikasvu aina kakkoseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni pienen lapsen vanhempi siirtyy tekemään nelipäiväistä työviikkoa, jotta voisi viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa. Tuolloin vain yhdessä kokouksessa käyminen riittää siihen, että Kela katsoo enimmän sallitun työajan ylittyvän, ja luottamustoimea hoitava vanhempi menettää joustavan hoitorahan koko kuukaudelta.
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, sillä luottamustoimea kohdellaan vanhempainrahan yhteydessä eri tavalla. Luottamustoimi muuttuu siis Kelan työaikalaskennassa huomioon otettavaksi toiminnaksi, kun siirryt vanhempainvapaalta osittaiselle hoitovapaalle.
Vaihtoehdoksesi jää jäädä osittaiselle hoitovapaalle vailla kompensaatiota tai perua aikeet jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Jos olisit kokouksen sijaan esimerkiksi golfaamassa, olisit oikeutettu hoitorahaan.
Kommentti antaa olettaa, että työttömyys on yksilön oma valinta. Todellisuudessa monet vähemmistöihin kuuluvat nuoret kohtaavat työnhaussa ennakkoluuloja, syrjintää ja rakenteellisia esteitä. He eivät ”jää nukkumaan”, vaan heidät ohjataan ulos työelämästä jo ennen kuin heille on edes annettu mahdollisuutta yrittää.
Työelämässä pärjääminen ei synny vain yksilön omasta tahdosta, osaamisesta tai motivaatiosta. Siihen vaikuttavat myös yhteisö, ohjaus, verkostot ja se, miten vastaanottava yhteiskunta on eri taustoista tuleville. Moni vähemmistötaustainen nuori kohtaa jo opintojen aikana tilanteita, joissa harjoittelupaikan saaminen, työhaastatteluun pääseminen tai omien vahvuuksien esiin tuominen on muita hankalampaa. Ennakkoluulot voivat vaikuttaa jo ennen kuin hakijaa on ehditty tuntea lainkaan.
Pelkkä puhe tasa-arvosta ei riitä, jos käytännössä kaikki eivät saa samoja mahdollisuuksia. Grahn-Laasosen kommentti paljastaa, että hallitus ei ymmärrä työttömien todellisuutta. Tarvitaan vähemmän syyllistämistä ja enemmän ymmärrystä sekä konkreettisia tekoja, jotka todella avaavat ovia vähemmistöihin kuuluville.
Vanhempina toimme toistuvasti esiin lapsen poikkeavaa kehityskulkua ja oireita. Kokemuksemme oli, ettei havaintojamme kuunneltu riittävästi eikä meitä aidosti osallistettu arviointiin. Suuri osa perheemme käytännön asioinnista tapahtui opiskelijoiden ja lähihoitajien kanssa. Tämä herätti kysymyksen siitä, kuinka hyvin moniammatillinen erityisosaaminen näkyy yksittäisen lapsen tutkimisessa ja hoidossa.
Tilanne muuttui vasta, kun haimme apua ulkomaisesta lastenneurologiaan erikoistuneesta huippuyksiköstä. Sen jälkeen lapsen tilannetta ryhdyttiin arvioimaan uudesta näkökulmasta, ja hänet ohjattiin Husin sisällä oireidensa kannalta sopivaan yksikköön.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos niistä asiallisista vastauksista joita olen saanut. En nyt jaksa alkaa jankata sitä että tämä ei ihan oikeasti ole trolli, toivon todella että olisi. Jätin aloituksesta useimmat vielä räikeämmät asiat tästä tilanteesta pois, esimerkiksi sen että minulle selvisi parin kuukauden seurustelun jälkeen että "tulin bussilla" oli sitä että vanhemmat olivat kuskanneet tätä luokseni.
Tämä vahvisti tunnetta siitä ettei tuo ole normaalia, jos jo nuo kertomani asiat vaikuttavat hälyyttäviltä. Ap
Eli tyyppi kaiken muun lisäksi vielä valehtelee sinulle. Ei jatkoon. Juokse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies näennäisesti irtautui tuommosesta systeemistä mutta kaikissa vastoinkäymisissä juoksi vanhempien helmoihin.
Tämä selvisi vasta kun lapsia oli kolme. Että anoppi ja appi tietää minusta aivan kaiken. Siis kaiken.
Lopulta ex mätti minua turpaan koska olen niin paska ihminen, äitikin niin aina sanoi. Koska haluan hallita hänen ajankäyttöään.
Kävi vanhemmillaan päivittäin syömässä luulin että työpaikka lounaalla.
Kaikki pyhät piti hyppiä appivanhempien pillin mukaan johon myönnyin koska ajattelin että näkevät vaan viikonloppuisin ja pyhinä.
Ylityötkin oli vanhemmillaan kun kotona oli niin raskasta.
Ei ikinä siivonnut mikä oli ok koska luulin että raukka tekee niin paljon töitä.
Ei valvonut öitä, ei tehnyt mitään lasten kanssa kun oli aina töissä. Paitsi että teki töitä 6h päivässä, iskä kustansi loput.
Keskstelu puolison kanssa on jotenkin ihan ylivoimaista?
kuule joidenkin kanssa siitä ei ole mitään hyötyä. oma turhautuminen vain kasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies näennäisesti irtautui tuommosesta systeemistä mutta kaikissa vastoinkäymisissä juoksi vanhempien helmoihin.
Tämä selvisi vasta kun lapsia oli kolme. Että anoppi ja appi tietää minusta aivan kaiken. Siis kaiken.
Lopulta ex mätti minua turpaan koska olen niin paska ihminen, äitikin niin aina sanoi. Koska haluan hallita hänen ajankäyttöään.
Kävi vanhemmillaan päivittäin syömässä luulin että työpaikka lounaalla.
Kaikki pyhät piti hyppiä appivanhempien pillin mukaan johon myönnyin koska ajattelin että näkevät vaan viikonloppuisin ja pyhinä.
Ylityötkin oli vanhemmillaan kun kotona oli niin raskasta.
Ei ikinä siivonnut mikä oli ok koska luulin että raukka tekee niin paljon töitä.
Ei valvonut öitä, ei tehnyt mitään lasten kanssa kun oli aina töissä. Paitsi että teki töitä 6h päivässä, iskä kustansi loput.
Keskstelu puolison kanssa on jotenkin ihan ylivoimaista?
kuule joidenkin kanssa siitä ei ole mitään hyötyä. oma turhautuminen vain kasaantuu.
Kannattaako miehen kanssa jatkaa seurustelua jos keskustelut hänen kanssaan vain turhauttaa ihan riippumatta siitä onko hön väleissä vanhempien kanssa vai ei?
No mitä ihmeen kavereita sulla on jos et voi niille jutella?