Voiko ainoasta lapsesta tulla sosiaalinen ja etevä keskustelija?
Vai tuleeko niistä kaikista syrjäänvetäytyviä tuppisuita?
Kommentit (40)
Voi. Toisaalta jos lapsi on introvertti niin hän on sitä sisaruksista huolimatta eikä se ole mikään vika. Kaikkia meitä tarvitaan :)
Vierailija kirjoitti:
Voi. Toisaalta jos lapsi on introvertti niin hän on sitä sisaruksista huolimatta eikä se ole mikään vika. Kaikkia meitä tarvitaan :)
Introvertti ei tarkoita sitä etteikö ihminen osaisi keskustella ja olla ihmisten perissa.
Voi tulla. Lue lapselle paljon ja kehitä hänen sanavarastoaan. Verbaalinen lahjakkuus vaatii vahvaa sanavarastoa, nokkeluutta, rohkeutta ja oivaltamistaitoja. Tue näiden kehitystä. Olet avainasemassa, jotta lapsesi onnistuu.
Nyrpeänokkainen hienosteleva prinsessa siitä tulee.
Toki. Nuo piirteet on pääasiassa geneettisesti määräytyvää synnynnäistä temperamenttia, eikä niihin juuri vaikuta se, millaisessa perheessä kasvaa, onko sisaruksia vai ei. Tai siis varmasti erityisen kauheat kotiolot voi traumatisoida ja muuttaa, mutta normaalisti ei.
"Introvertti ei tarkoita sitä etteikö ihminen osaisi keskustella ja olla ihmisten perissa. "
Joo, mutta ei välttämättä niin halua. Itse olen ääripään intro, niin on myös mieheni ja 2 lastamme. Kaikki meistä pystyy hoitamaan asioita ihmisten kanssa kun on pakko, mutta mieluiten valitsee itsekseen olon ja itsenäisen tekemisen.
Voi. Ystäväni on ainoa, nyt aikuinen lapsi ja on hyvin sosiaalinen.
Toki osittain aina kyse luonteesta, mutta luulen osittain myös siitä, että on lapsena ollut paljon tekemisissä aikuisten kanssa. Hänellä on paljon myös itseään vanhempia ystäviä eikä ujostele ketään. Hän on sellainen ihminen jolla ei olisi mitään kynnystä mennä juttelemaan kansanedustajan kanssa siinä missä naapuriin muuttaneen maahanmuuttajaperheen, joka ei puhu sanaakaan suomea.
Itselläni on vain nuorempia sisaruksia ja ujostelin pitkään etenkin vanhempia ihmisiä tai ihmisiä, jotka ovat jonkinlaisessa auktoriteettiasemassa.
Onpa ikävän arvottava kysymyksenasettelu, jossa tietynlainen temperamentti luokitellaan ihanteeksi, ja toisenlainen leimataan ei-toivotuksi "syrjäänvetäytyvä tuppisuu"-piirteeksi. Ihmisiä on erilaisia, eikä ole mitään vikaa siinäkään, että on "syrjäänvetäytyvät tuppisuu". Tällaiset ihmiset voivat myös erittäin hyvinkin menestyä elämässään. Ja heille on yhtä lailla tarvetta maailmassa kuin ekstrovertimmillekin ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla. Lue lapselle paljon ja kehitä hänen sanavarastoaan. Verbaalinen lahjakkuus vaatii vahvaa sanavarastoa, nokkeluutta, rohkeutta ja oivaltamistaitoja. Tue näiden kehitystä. Olet avainasemassa, jotta lapsesi onnistuu.
Niin totta! Kiitos!
Ei siitä sisarusten kanssa kinaamisesta mitkään keskustelutaidot kehity, päinvastoin.
Tietenkin. Oma lapsi on ainut. Sosiaalinen elämä on aina ollut vilkasta, vaikka sukulaisia ei ole lähelläkään ja eli koronan taaperona. Meni yksivuotiaana päiväkotiin, aloitti harrastukset pari vuotiaana, käy koulua jossa painotetaan vahvasti sosiaalisiin taitoihin ja esiintymiseen, on lomilla päiväleireillä eri paikoissa ja uusien lapsien kanssa. On aina ollut mukana aikuisten jutuissa, ravintoloissa, kampaajalla, lääkärissä jne. Luetaan, kirjoitetaan ja keskustellaan paljon.
Tietenkin perusluonne ja temperamentti vaikuttaa, mutta keskustelutaitoja, sosiaalisuutta ja luontevasti esillä olemista pitää silti harjoitella. Kannattaa ottaa harrastuksiin mukaan sellaisiakin juttuja mitkä harjoittavat kokonaisuutena (musiikkikoulu, teatteri, tanssi jossa esiintymisiä jne.), ei vaan puhdasta urheilua.
Ajoissa päiväkotiin, siellä oppii sosiaaliset taidot helpoiten.
Yleensähän näistä juuri tulee, kun puhuvat paljon enemmän aikuisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävän arvottava kysymyksenasettelu, jossa tietynlainen temperamentti luokitellaan ihanteeksi, ja toisenlainen leimataan ei-toivotuksi "syrjäänvetäytyvä tuppisuu"-piirteeksi. Ihmisiä on erilaisia, eikä ole mitään vikaa siinäkään, että on "syrjäänvetäytyvät tuppisuu". Tällaiset ihmiset voivat myös erittäin hyvinkin menestyä elämässään. Ja heille on yhtä lailla tarvetta maailmassa kuin ekstrovertimmillekin ihmisille.
Maailma ei valitettavasti toimi noin, vaikka sitä niin toivoisikin. Kyllä karismaattinen esiintyjä vetää aina sen pisimmän tikun.
T. tuppisuu
Vierailija kirjoitti:
Ajoissa päiväkotiin, siellä oppii sosiaaliset taidot helpoiten.
Sosiaaliset taidot tuossa iässä ovat sitä, ettei oteta toiselta kädestä tai lyödä muita. Päiväkodissa oppii pääasiassa tappelemaan ja pitämään puolensa. Aika selvästi näkyy geenien ero lapsissa. Kivat iloiset lapset ovat kivojen vanhempien lapsia.
Eiköhän tämäkin ole ihan yksilöstä kiinni. Isosta perheestä tulleena kuitenkin huomannut ainoisissa lapsissa sen, että he eivät niin hyvin ota muita huomioon. Ei pahuuttaan, mutta eivät vain ole kasvaneet niin että täytyisi siellä kotona miettiä muita. Varsinkin jos ei ole isossa kaveripiirissä kasvanut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävän arvottava kysymyksenasettelu, jossa tietynlainen temperamentti luokitellaan ihanteeksi, ja toisenlainen leimataan ei-toivotuksi "syrjäänvetäytyvä tuppisuu"-piirteeksi. Ihmisiä on erilaisia, eikä ole mitään vikaa siinäkään, että on "syrjäänvetäytyvät tuppisuu". Tällaiset ihmiset voivat myös erittäin hyvinkin menestyä elämässään. Ja heille on yhtä lailla tarvetta maailmassa kuin ekstrovertimmillekin ihmisille.
Maailma ei valitettavasti toimi noin, vaikka sitä niin toivoisikin. Kyllä karismaattinen esiintyjä vetää aina sen pisimmän tikun.
T. tuppisuu
Karismaattisuus auttaa, ja sitä voi harjoitella. Mutta ei nyt ihan noin suoraviivaista kuitenkaan. On paljon erittäin menestyneitä tuppisuita esimerkiksi teknologian, akatemian ja lääketieteen aloilla. Eivät ole ehkä esillä, mutta saavuttaneet paljon uralla ja saaneet hyvän palkan, jos niitä halutaan käyttää mittarina. Puhumattakaan sitten muusta menestyksestä, kuten onnellisesta perhe-elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Toisaalta jos lapsi on introvertti niin hän on sitä sisaruksista huolimatta eikä se ole mikään vika. Kaikkia meitä tarvitaan :)
Introvertti ei tarkoita sitä etteikö ihminen osaisi keskustella ja olla ihmisten perissa.
Juu, tajusin itsekin kun olin kommentin lähettänyt. Introvertti voi ehkä viihtyä paremmin vaikka kahden kesken mutta silti keskustella taitavasti :)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan yksilöstä kiinni. Isosta perheestä tulleena kuitenkin huomannut ainoisissa lapsissa sen, että he eivät niin hyvin ota muita huomioon. Ei pahuuttaan, mutta eivät vain ole kasvaneet niin että täytyisi siellä kotona miettiä muita. Varsinkin jos ei ole isossa kaveripiirissä kasvanut jne.
Päinvastoin. Ainoat lapset ovat usein rennompia, kun ei ole tarvinnut joka asiaa jakaa viivottimella sisarusten kanssa. Huomiosta ei tarvitse taistella joten se ei tule selkärangasta kavereidenkaan kanssa.
Voi!