Lue keskustelun säännöt.
Urpot koiranulkoiluttajat jotka ei tajua väistää toisia koiria
18.08.2026 |
Mulla on kolme koiraa. Emme koiralenkeillä pysähdy tervehtimään kuin niitä muutamia entuudestaan tuttuja kaverikoiria omistajineen. Harjoittelemme ohittamista, joka yhdellä koirista sujuu pääosin hienosti koska on kiinnostuneempi hajuista kuin muut kaksi koiraa, jotka saattavat rähjätä vastaantulijalle, vähän tilanteesta ja minun ennakoinnistani riippuen. Yksi koiristani ei siedä vieraita uroksia.
Luonnollisesti kolmen koiran kanssa liikkuessa ja ohittamista harjoitellessa yritämme välttää sitä, että joudumme vieraiden koirien kanssa nokatusten esim. kapealla puistokäytävällä tai muuten ahtaissa paikoissa. Minusta tämä on arkijärkeä, ettei tungeta liian lähelle vieraita koiria.
Tätä eivät monet koiranulkoiluttajat tajua. Tänäkin aamuna puistossa näin, että vastaan on tulossa koirakko. Tein selkeän suunnan muutoksen ja käännyinkin toiseen suuntaan. Ulkoiluttajan oli pakko huomata se ja varmaan myös ymmärtää, että yritin välttää kohtaamista. Vaan mitä vielä. Hän tekee saman liikkeen ja tulee kohta meitä vastaan toisella polulla. Vaikka siis näki aivan varmasti, että minä koiralaumani kanssa haluan väistää! Niin ei, samalle kapealle polulle oli tungettava.
Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka pysähtyvät koiriensa kanssa ja antavat koiransa jäädä tuijottamaan meitä, jotka namien kanssa tms yritämme harjoitella ohittamista. Tämäkin tapahtui viimeksi tällä viikolla. Satuimme melkein vastatusten risteyksessä toisen koirakon kanssa ja molempien koirilla alkoi kierrokset vähän nousta, tuli parran pärinää. Hän jäi sinne risteykseen ikään kuin odottamaan meitä (!) ja antoi kahden rähisevän koiransa tuijottaa ja rähistä, sen sijaan että olisi jatkanut matkaansa. Minä vielä huutelin sitten, että "voiko tulla tutustumaan", kun näyttivät siis odottelevan meitä. "Ei" kuului ytimekäs vastaus, mutta siinäpä he vain seisoivat ja tuijottivat meitä.
Ihmiset on rasittavia. Koirat kivoja.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Niin, itse ymmärrän oikein hyvin oman koirani pelkoagressiivisuuden. Tiedän hyvin myös miten toimia sen kanssa, olen luonut luottamusta ohituksiin sillä, että hänen ei tarvitse moikata ketään vieraita koiria. Silloin ohitukset sujuu ihan hienosti. Hänellä on muutama tuttu koirakaveri ja ne riittää hyvin.
Ongelma on se, kun meidän tilaa ei kunnioiteta. Tullaan väkisin perään ja iholle, halutaan tutustua ja mitä ikinä. En aina edes ymmärrä joidenkin omistajien aivoituksia. Minä väistän aina, en odota että muut väistää. Silti välttämättä tilaa ei saa, kun tullaan perään tai tukitaan koko tie.
Nykyään noissa tilanteissa vaan nostan sitten oman koiran syliin, jos tullaan liian lähelle tai ei anneta yhtään tilaa ohittaa. Se on koiralleni turvallinen paikka, eikä se koe että sen tarvitsee silloin itse tilaansa puolustaa. Monelle tämäkin tosin on sitten ongelma. Mutta aivan sama.
Tämä on muuten kummallinen ajatusmalli, ettei pientä koiraa saisi ottaa syliin. Koiran ei-toivottua käytöstä ei saa vahvistaa, mutta koiran rauhoittelu ja ns. lohduttaminen on ok. Oikeastaan ihan toivottavaakin, koska se vahvistaa koiran luottamusta omistajaansa. Pienen koiran kohdalla se turvaa tuovat paikka on hyvinkin luonnollisesti syli.
Mutta kuten sanoin, pienten koirien pelkoa ymmärretään tosi huonosti ja varmaan tämä syliinottamisen paheksuminenkin liittyy jotenkin samaan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Ihmiset eivät osaa nykyään enää sosiaalistaa koiria. Noi häiriökäyttäymiset ja pelkotilat johtuu vain ja ainoastaan siitä remmin toisesta päästä ja osaamattomuudesta.
Myös muita kävelijöitä kyllästyttää nämä pitkillä hihnoilla tien tukkivat koirat.
Osa päästää koiransa pitkässä hihnassa talutettavan pyörän pinnojen ja pyörien väliin. Kerran piti sanoa, että nyt koira joutuu väistämään, kun koira ja omistaja olivat eri puolella kahta ihmistä ja talutettavaa pyörää ja yritti väkisin mennä läpi. Omistaja täysin passiivisena ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen pois. Oma lukunsa ovat lapsia tarkoituksellisesti lähestyvät ja pelottelevat koirat.
Mulla on myös ollut kolme koiraa, joista yksi pieni ja kaksi isoa ja ohitukset on sujuneet hyvin. En mä odota että muut mua väistää.
Mua ei haittaa jos koirat ovat kävelytiellä, mutta leikkipuistoissa haittaa ja oon saanut lukuisia valituksia siitä miten hullu akka olen, kun olen neuvonut ulkoiluttamaan koiria muualla. Leikkipuisto ei ole edes läpikulku paikka koirien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemus ihan lähiviikoilta: ison koiran annetaan asettua maahan ja tuijottaa omaa 6kg koiraa, kunnes tulemme kohdalle (pakko mennä ohi, kun oltiin menossa kotiin). Kohdalle päästessä omistaja alkaa räpättämään, että älä päästä sitä lähelle, kun se on aggressiivinen. En ollut nähnyt omistajaa enkä koiraa ennen, mutta koiraa lenkittää myös mies ja teini. Oma koira murisee ja haukkuu ja toinen koira alkaa repimään ja murisemaan. Oli kiire enkä muutenkaan halunnut jäädä tilanteeseen, mutta minusta tämä toinen koiranomistaja antoi koiransa provosoida. Olisivat myös monta kertaa ehtineet väistää sivuun, jos minun 6kg koira pelotti tätä 50kg koiran omistajaa.
Toinen ärsyttävä tapaus meidän lähellä on kahden jack russelin omistaja. Koirat ovat kauheita remmirähjiä. Omistaja ei koskaan pidä koiria niin, että olisi itse ohitettavan koirakon ja omien koirien välissä. Sen sijaan antaa koirien louskuttaa ihan ohitettavan ihmisen nilkassa kiinni. Ihme jos eivät ole purreet jotain jo. Itse pidän koiran aina niin, että olen itse välissä, kun tulee vastaan vieraita koiria. En koskaan päästä lähellekään vaan pidän niin kaukana kuin olosuhteet sallii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Ihmiset eivät osaa nykyään enää sosiaalistaa koiria. Noi häiriökäyttäymiset ja pelkotilat johtuu vain ja ainoastaan siitä remmin toisesta päästä ja osaamattomuudesta.
Koiratkin syö nykyään lääkkeitä ahdistukseen ja adhd oireisiin. Tää kyllä kertoo ihan suoraan sen että nykyihmiset eivät osaa kasvattaa koiria tai lapsia, joita myös lääkitään samoista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Niin, itse ymmärrän oikein hyvin oman koirani pelkoagressiivisuuden. Tiedän hyvin myös miten toimia sen kanssa, olen luonut luottamusta ohituksiin sillä, että hänen ei tarvitse moikata ketään vieraita koiria. Silloin ohitukset sujuu ihan hienosti. Hänellä on muutama tuttu koirakaveri ja ne riittää hyvin.
Ongelma on se, kun meidän tilaa ei kunnioiteta. Tullaan väkisin perään ja iholle, halutaan tutustua ja mitä ikinä. En aina edes ymmärrä joidenkin omistajien aivoituksia. Minä väistän aina, en odota että muut väistää. Silti välttämättä tilaa ei saa, kun tullaan perään tai tukitaan koko tie.
Nykyään noissa tilanteissa vaan nostan sitten oman koiran syliin, jos tullaan liian lähelle tai ei anneta yhtään tilaa ohittaa. Se on koiralleni turvallinen paikka, eikä se koe että sen tarvitsee silloin itse tilaansa puolustaa. Monelle tämäkin tosin on sitten ongelma. Mutta aivan sama.Tämä on muuten kummallinen ajatusmalli, ettei pientä koiraa saisi ottaa syliin. Koiran ei-toivottua käytöstä ei saa vahvistaa, mutta koiran rauhoittelu ja ns. lohduttaminen on ok. Oikeastaan ihan toivottavaakin, koska se vahvistaa koiran luottamusta omistajaansa. Pienen koiran kohdalla se turvaa tuovat paikka on hyvinkin luonnollisesti syli.
Mutta kuten sanoin, pienten koirien pelkoa ymmärretään tosi huonosti ja varmaan tämä syliinottamisen paheksuminenkin liittyy jotenkin samaan asiaan.
Ei suositella siksi että joku toinen koira voi hyökätä ihmisen kimppuun tavoitellessaan sylissä olevaa koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Ai, minulla taas on supersosiaalinen koira, joka tykkää tutustua muihin koiriin. Lenkillä usein jään vaihtamaan sanan pari koiranulkoiluttajien kanssa samalla kun koirat nuuskivat toisiaan. Asiassa ei ole mitään ongelmaa. Vastaan tulee myös niitä, jotka niska kyssässä painavat eteenpäin, etkä ole huomaavinaan. Heidät ohitamme vähin äänin. Tosin tulee mieleen, onko heillä kaikki OK. Jotenkin tulee mieleen, että ihmisellä on mentaalipuolen ongelmia, jos ei voi vieraita koiria ja ihmisiä edes tervehtiä nyökkäämällä. On toki myös fiksuja ihmisiä, jotka suoraan sanovat, että kouluttavat koiraa ohittamaan, tai että tilanne on muulla tavoin nyt niin kiireinen, että haluavat vain mennä ohitse, tämä on tottakai aivan oikein.
Mun velvollisuus ei kyllä ole raportoida vastaantuleville supersosiaalisten kolmekiloisten koirien taluttajille, että onko mulla ohitusharjoitus tai joku muu meneillään.
Ei kuulu kenellekään, miksi menen koirani kanssa reippaasti kulkuväylän reunaa, tuijotan mykkänä eteenpäin ja yritän pitää henkisen olemukseni tasaisena ja positiivisena koiran takia, vaikka joku paikallaan töröttävä fleksityyppi on koirineen pysähtynyt odottavasti tuijottamaan minua ja fleksi vaan naksuu.
En todellakaan ole velvollinen avaamaan keskustelua kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan narttukoiran kanssa mentiin mistä huvittaa ja jos joku halusi tulla moikkaamaan, moikattiin. Nykyisin uroskoiran kanssa pitää jo etukäteen kysellä, että onko tyttö vai poika ja lähemmin tavataan vain narttuja. Uros ei vaan pysty kohtaamaan ilman suurta varausta toista urosta, mieluummin vältetään (koska ei haluta rähinöitä).
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä yksi lisäys tähän ajattelemattomien ulkoiluttajien joukkoon: Ihmiset, jotka lähtee seuraamaan koiransa kanssa toista koirakkoa!
Oma koirani osaa ohittaa sillai 8+ -arvoisesti eli yleensä menee hyvin, poislukien tietyt lyttykuonorodut tai yhtäkkiä kulman takaa eteen ilmestyvät vieraat koirat.
Mutta on se kiinnostunut muista koirista niin, että jos joku lähtee kävelemään lenkillä meidän perässä, niin koko lenkki menee siihen, että koirani vahtaa taakseen, kiskoo ja inisee sen 20 metrin päässä tulevan koiran perään. Ei kauhean rentouttava lenkki minulle eikä koiralle. Eikö ole sillä perässä tulevalla järkeä kääntyä eri reitille seuraavasta kadunkulmasta / puiston polulta? No, usein hän on just tällainen puhelimeen puhuja, joka ei havainnoi ympäristöään millään lailla.
Joskus ihmiset on vaan menossa samaan suuntaan syystä tai toisesta. Olin joskus menossa kotiin koiran kanssa. Mentiin ehkä 400-500m joidenkin perässä. Tämä omistaja alkoi huutamaan minulle, että onko pakko seurata. Toista kautta olisi ollut kotiin yli kilometri.
Mutta ymmärrän kyllä myös mitä tarkoitat. Joskus pyörittiin siksakkia jollain asuinalueella, kun lapsi oli treeneissä uudessa paikassa. Joku hemmetin koirakko seurasi meitä koko ajan. Ei voinut olla kyse siitä, että olisi ollut menossa tiettyyn paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Ihmiset eivät osaa nykyään enää sosiaalistaa koiria. Noi häiriökäyttäymiset ja pelkotilat johtuu vain ja ainoastaan siitä remmin toisesta päästä ja osaamattomuudesta.
Oman pienen koiran kimppuun hyökkäsi sellainen taistelurotuinen koira, kun oli vielä todella nuori. Nippa nappa pelastui. Paljon ollaan tehty töitä, ettei pelkäisi, mutta silti jotkut triggeröi sen pelon. Yleensä tummat lyhytkarvaiset koirat. Toinen mitä pelkää, on saksanpaimenkoirat, koska lähellä asuu täysin vauhko tapaus, joka hyökkii toisten koirien kimppuun. Vähän vaikea nähdä miten koirani muiden koirien käytöksestä johtuvat pelot olisi minun vikani.
Ne on niitä oman elämänsä prinssejä ja prinsessoja jotka tekee asioita miten itse haluaa välittämättä pätkääkään muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Niin, itse ymmärrän oikein hyvin oman koirani pelkoagressiivisuuden. Tiedän hyvin myös miten toimia sen kanssa, olen luonut luottamusta ohituksiin sillä, että hänen ei tarvitse moikata ketään vieraita koiria. Silloin ohitukset sujuu ihan hienosti. Hänellä on muutama tuttu koirakaveri ja ne riittää hyvin.
Ongelma on se, kun meidän tilaa ei kunnioiteta. Tullaan väkisin perään ja iholle, halutaan tutustua ja mitä ikinä. En aina edes ymmärrä joidenkin omistajien aivoituksia. Minä väistän aina, en odota että muut väistää. Silti välttämättä tilaa ei saa, kun tullaan perään tai tukitaan koko tie.
Nykyään noissa tilanteissa vaan nostan sitten oman koiran syliin, jos tullaan liian lähelle tai ei anneta yhtään tilaa ohittaa. Se on koiralleni turvallinen paikka, eikä se koe että sen tarvitsee silloin itse tilaansa puolustaa. Monelle tämäkin tosin on sitten ongelma. Mutta aivan sama.Tämä on muuten kummallinen ajatusmalli, ettei pientä koiraa saisi ottaa syliin. Koiran ei-toivottua käytöstä ei saa vahvistaa, mutta koiran rauhoittelu ja ns. lohduttaminen on ok. Oikeastaan ihan toivottavaakin, koska se vahvistaa koiran luottamusta omistajaansa. Pienen koiran kohdalla se turvaa tuovat paikka on hyvinkin luonnollisesti syli.
Mutta kuten sanoin, pienten koirien pelkoa ymmärretään tosi huonosti ja varmaan tämä syliinottamisen paheksuminenkin liittyy jotenkin samaan asiaan.
Ei suositella siksi että joku toinen koira voi hyökätä ihmisen kimppuun tavoitellessaan sylissä olevaa koiraa.
Kyllä minä ainakin suojelen omaa koiraa viimeiseen saakka ja mielummin puree minua kuin koiraani.
Vierailija kirjoitti:
Kokemus ihan lähiviikoilta: ison koiran annetaan asettua maahan ja tuijottaa omaa 6kg koiraa, kunnes tulemme kohdalle (pakko mennä ohi, kun oltiin menossa kotiin). Kohdalle päästessä omistaja alkaa räpättämään, että älä päästä sitä lähelle, kun se on aggressiivinen. En ollut nähnyt omistajaa enkä koiraa ennen, mutta koiraa lenkittää myös mies ja teini. Oma koira murisee ja haukkuu ja toinen koira alkaa repimään ja murisemaan. Oli kiire enkä muutenkaan halunnut jäädä tilanteeseen, mutta minusta tämä toinen koiranomistaja antoi koiransa provosoida. Olisivat myös monta kertaa ehtineet väistää sivuun, jos minun 6kg koira pelotti tätä 50kg koiran omistajaa.
Toinen ärsyttävä tapaus meidän lähellä on kahden jack russelin omistaja. Koirat ovat kauheita remmirähjiä. Omistaja ei koskaan pidä koiria niin, että olisi itse ohitettavan koirakon ja omien koirien välissä. Sen sijaan antaa koirien louskuttaa ihan ohitettavan ihmisen nilkassa kiinni. Ihme jos eivät ole purreet jotain jo. Itse pidän koiran aina niin, että olen itse välissä, kun tulee vastaan vieraita koiria. En koskaan päästä lähellekään vaan pidän niin kaukana kuin olosuhteet sallii.
En käsitä miten kenenkään mielestä on ok päästää koira murisemaan ja haukkumaan toisen nilkkaan kiinni. Olen itsekin törmännyt tähän. Ja vaikka en koiria pelkää, on se ahdistava tilanne. Oma muuten viilipyttymäinen koira provosoituu tästä myös, kun kokee, että minua uhataan.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä yksi lisäys tähän ajattelemattomien ulkoiluttajien joukkoon: Ihmiset, jotka lähtee seuraamaan koiransa kanssa toista koirakkoa!
Oma koirani osaa ohittaa sillai 8+ -arvoisesti eli yleensä menee hyvin, poislukien tietyt lyttykuonorodut tai yhtäkkiä kulman takaa eteen ilmestyvät vieraat koirat.
Mutta on se kiinnostunut muista koirista niin, että jos joku lähtee kävelemään lenkillä meidän perässä, niin koko lenkki menee siihen, että koirani vahtaa taakseen, kiskoo ja inisee sen 20 metrin päässä tulevan koiran perään. Ei kauhean rentouttava lenkki minulle eikä koiralle. Eikö ole sillä perässä tulevalla järkeä kääntyä eri reitille seuraavasta kadunkulmasta / puiston polulta? No, usein hän on just tällainen puhelimeen puhuja, joka ei havainnoi ympäristöään millään lailla.
Nää yritykset väistää muita koirakoita saa välillä todella koomisia piirteitä. Kun itse yritän väistää kolmen koirani kanssa, niin välillä tullaan perässä, niin että melkein juostaan kilpaa me edellä 😂 No, toi nyt vähän liioitellen, mutta en vaan tajua ihmisiä, jotka tulla röllittelee oman koiransa kanssa kohti, vaikka olen jo kääntynyt toiseen suuntaan. Onko tää joku peilisolujuttu: hei, ihminen, sinne!
Ja sitten ihmettelen näitä, että mä, jos on sellainen paikka, missä ei pysty ottamaan etäisyyttä, otan tän kolmikon (näillä painoa yhteensä 50kg) toiselle puolelle sivulleni, niin sitten kohdalla päästetään se räyhäävä mäykky pitkässä remmissä näiden päälle. Nää on onneksi kilttejä ja osaa ohittaa, mutta pelkään, että joku päivä joku näistä päälletulijoista saa oikeasti tappelun aikaan. Ei todellakaan mikään kiva tilanne, etenkin jos siinä on 25kg vs 10kg. Mikä vaivaa ihmistä, joka päästää oman koiransa hyökkimään, kun kuitenkin varmasti tietää, että oma koira rähjää ohituksessa? Kolmen koiran päälle? Väistäkää hyvät ihmiset jos tiedätte, ettei oma koiranne osaa ohittaa nätisti.
Mulla on ollut remmirähjä, todella paha sellainen ja multa riittää empatiaa näiden omistajia kohtaan, ja annan aina tilaa jos yhtään tulkitsen toisen sitä tarvitsevan. Tää nykyinen kolmikko ei tervehdi kaduilla ketään, koska en ota riskiä tappelusta, kun täällä on ihmisillä hyvin huonosti käyttäytyviä koiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Ihmiset eivät osaa nykyään enää sosiaalistaa koiria. Noi häiriökäyttäymiset ja pelkotilat johtuu vain ja ainoastaan siitä remmin toisesta päästä ja osaamattomuudesta.
Eipä ne asiat näin yksinkertaisia ole.
Hyvinkin sosiaalistettu ja koulutettu koira saattaa muuttua käytökseltään melkoisesti jouduttuaan edes kerran uhkaavaan tilanteeseen. Tämän trauman työstäminen voi viedä uskomattoman paljon aikaa ja jokainen ei-toivottu kohtaaminen aiheuttaa aina taantumista.
Muutenkaan ei voi koskaan tietää, onko se hihnan päässä haastavasti käyttäytyvä koira esim. kodinvaihtaja tai esyn kautta tullut koira, jonka koulutus/kuntoutus on vasta alkuvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä yksi lisäys tähän ajattelemattomien ulkoiluttajien joukkoon: Ihmiset, jotka lähtee seuraamaan koiransa kanssa toista koirakkoa!
Oma koirani osaa ohittaa sillai 8+ -arvoisesti eli yleensä menee hyvin, poislukien tietyt lyttykuonorodut tai yhtäkkiä kulman takaa eteen ilmestyvät vieraat koirat.
Mutta on se kiinnostunut muista koirista niin, että jos joku lähtee kävelemään lenkillä meidän perässä, niin koko lenkki menee siihen, että koirani vahtaa taakseen, kiskoo ja inisee sen 20 metrin päässä tulevan koiran perään. Ei kauhean rentouttava lenkki minulle eikä koiralle. Eikö ole sillä perässä tulevalla järkeä kääntyä eri reitille seuraavasta kadunkulmasta / puiston polulta? No, usein hän on just tällainen puhelimeen puhuja, joka ei havainnoi ympäristöään millään lailla.
Nää yritykset väistää muita koirakoita saa välillä todella koomisia piirteitä. Kun itse yritän väistää kolmen koirani kanssa, niin välillä tullaan perässä, niin että melkein juostaan kilpaa me edellä 😂 No, toi nyt vähän liioitellen, mutta en vaan tajua ihmisiä, jotka tulla röllittelee oman koiransa kanssa kohti, vaikka olen jo kääntynyt toiseen suuntaan. Onko tää joku peilisolujuttu: hei, ihminen, sinne!
Ja sitten ihmettelen näitä, että mä, jos on sellainen paikka, missä ei pysty ottamaan etäisyyttä, otan tän kolmikon (näillä painoa yhteensä 50kg) toiselle puolelle sivulleni, niin sitten kohdalla päästetään se räyhäävä mäykky pitkässä remmissä näiden päälle. Nää on onneksi kilttejä ja osaa ohittaa, mutta pelkään, että joku päivä joku näistä päälletulijoista saa oikeasti tappelun aikaan. Ei todellakaan mikään kiva tilanne, etenkin jos siinä on 25kg vs 10kg. Mikä vaivaa ihmistä, joka päästää oman koiransa hyökkimään, kun kuitenkin varmasti tietää, että oma koira rähjää ohituksessa? Kolmen koiran päälle? Väistäkää hyvät ihmiset jos tiedätte, ettei oma koiranne osaa ohittaa nätisti.
Mulla on ollut remmirähjä, todella paha sellainen ja multa riittää empatiaa näiden omistajia kohtaan, ja annan aina tilaa jos yhtään tulkitsen toisen sitä tarvitsevan. Tää nykyinen kolmikko ei tervehdi kaduilla ketään, koska en ota riskiä tappelusta, kun täällä on ihmisillä hyvin huonosti käyttäytyviä koiria.
Remmissä tervehtiminen on muutenkin aina riski! Mulla on myös kolme koiraa, joista pienin (kuka yllättyi?) ei voi sietää remmissä muita koiria (osaa kuitenkin ohittaa ihan hiljaa, mutta jännittyy), vapaana tervehtii todella nätisti ja rauhallisesti. Se on tullut meille aikuisena, eikä taustoista mitään tietoa, onko remmissä joskus tapahtunut jotain ja kokee olevansa jumissa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Itselläni on 3 kg koira, joka vaan yksinkertaisesti pelkää muita koiria, koska on niin monesti jäänyt muiden jalkoihin ja alle. Jos joku tunkee liian lähelle, se varoittaa haukulla että toinen perääntyisi. Kun tilaa välissä on riittävästi, osaa koirani ohittaa muut nätisti ja tuntee olevansa turvassa.
Mutta niin paljon on vuosien varrella osunut kohdalle näitä väkisin iholle tunkijoita, tuijottelijoita, tien tukkijoita, takaata yllärinä päästetään koira mun koiran persukseen kiinni. Viimeksi oma koira väänsi torttua, niin joku tuli meidän takaa ihan siihen viereen ja jäi tollottamaan. Ei voi käsittää. Edes p*skarauhaa ei osa tajua antaa.Oman kokemukseni mukaan juurikin pienten koirien pelkoa ymmärretään todella huonosti. Valitettavan usein myös pientenkoirien omistajan suusta kuulee "pieni koira, iso ego" kommentteja, kun oma pelkäävä pikkukoira tuodaan tilanteeseen missä sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin purkaa tilanne pelkoaggressiivisuudella.
Meillä meni vuosi naapuriin muuttaneen pikkukoiran kanssa luottamuksen rakenteluun. Se pelkäsi ja sen myötä räyhäsi minun isohkoille koirille, joten annettiin sille kaikki sen tarvitsema tila. Nyt koirat ovat keskenään kavereita ja aidalla käyvät iloisesti moikkaamassa tosiaan aina kun yhtä aikaa ovat ulkona.
Oli kiva työstää tuota tutustumista toisen koiralähtöisen ja yhteistyöhaluisen omistajan kanssa. Suurin osa koirien välisistä haasteista korjaantuisi ihan sillä, että ihmiset antaisivat lähtökohtaisesti tilaa ja opettelisivat ymmärtämään koirien elekieltä.
Ihmiset eivät osaa nykyään enää sosiaalistaa koiria. Noi häiriökäyttäymiset ja pelkotilat johtuu vain ja ainoastaan siitä remmin toisesta päästä ja osaamattomuudesta.
Eipä ne asiat näin yksinkertaisia ole.
Hyvinkin sosiaalistettu ja koulutettu koira saattaa muuttua käytökseltään melkoisesti jouduttuaan edes kerran uhkaavaan tilanteeseen. Tämän trauman työstäminen voi viedä uskomattoman paljon aikaa ja jokainen ei-toivottu kohtaaminen aiheuttaa aina taantumista.
Muutenkaan ei voi koskaan tietää, onko se hihnan päässä haastavasti käyttäytyvä koira esim. kodinvaihtaja tai esyn kautta tullut koira, jonka koulutus/kuntoutus on vasta alkuvaiheessa.
Ja soisin vähän empatiaa, että ehkä sen remmirähjän omistaja yrittää tehdä jotain ongelmalle, mutta se on käytöstä, jota ei korjata yössä eikä kahdessa, eikä välttämättä edes kuukausissa jos käytöksellä on pitkä ja vahva vahvistehistoria.
Se on todella mälsää, että yrität paeta sen remmirähjäsi kanssa paikalta ja silti joku on huohottamassa niskaan, kun tosiaan taantumista tulee niin herkästi. En todellakaan odota että kaikki väistää meitä, mutta jos itse annan kaikki merkit että otan itse tilaa, niin pakkoko tulla iholle?
Muuten vaan ei voi olla sama reitti?