Lue keskustelun säännöt.
Onko menopaussin jälkeen enää koskaan hyvä olo henkisesti?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä samaa. Vuosien kituuttamisen jälkeen oli vähän parempi vaihe, nyt taas yöunet todella katkonaiset ja hikoiluttaa niin että ei meinaa kestää, lakanat lähes märät. Ahdistaa koko ajan ja voin huonosti, nivelet kipeät ja turvottaa. En juo, en polta, ulkoilen lähes päivittäin ja olen laiha, ei säännöllisiä lääkityksiä. Vatsa välillä kovalla, välillä löysällä, keliakia-verikoe otettu kolmesti ja tullut negatiivisena takaisin.
Loppusumma on varmaan tuhansia euroja jos tätä alkaa yksityisellä tutkimaan. Julkisella katsotaan pvk, vedotaan käypähoitoon ja tuputetaan masennuslääkkeitä. Been there, done that.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
Pystytkö aloittamaan hkh:n?
En osaa vielä sanoa, ilmeisesti mitään riskitekijöitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olo helpottui kun sain hormonikorvaushoitoa ja lopullisen helpotuksen toi kohdunpoisto. Menopaussi ei vaivaa yhtään enää.
Miksi kohtusi poistettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koko esivaihdevuosi- ja vaihdevuosiprosessin läpi ihan hyvä olo. Nyt kun menopaussi on jo tapahtunut, aivan erityisen hyvä.
Mutta kyllä ne useimmilta niiltäkin, joilla on rajumpia oireita, menee ajan kanssa ohi ne oireet, kunhan elimistö tottuu alempiin hormonitasoihin.
Onko vaikuttanut seksielämään millään tavalla?
Miksi tätä on alapeukutettu? On kuotenkin aika olennainen kysymys hyvinvoinnin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonitabut lisäävät laskimotukos ja rintasyöpäriskiä.
Ja jos ilman hormonitabuja kuolisi muutamassa viikossa unettomuuteen, niin nuo riskit ovat parempi vaihtoehto.
Mikään muu ei saa sinua nukkumaan kuin hormonikorvaushoito? Ei hele! Mitäpä muita keinoja olet kokeillut?
Mitä vikaa hormonikorvaushoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koko esivaihdevuosi- ja vaihdevuosiprosessin läpi ihan hyvä olo. Nyt kun menopaussi on jo tapahtunut, aivan erityisen hyvä.
Mutta kyllä ne useimmilta niiltäkin, joilla on rajumpia oireita, menee ajan kanssa ohi ne oireet, kunhan elimistö tottuu alempiin hormonitasoihin.
Onko vaikuttanut seksielämään millään tavalla?
Ei mulla ole ollut seksielämää lähes 20 vuoteen, joten ei 😅 Eron jälkeen ei enää huvittanut miestä riesoikseni hankkia, joten olen ollut siitä asti ilman seksiä, omasta valinnastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä samaa. Vuosien kituuttamisen jälkeen oli vähän parempi vaihe, nyt taas yöunet todella katkonaiset ja hikoiluttaa niin että ei meinaa kestää, lakanat lähes märät. Ahdistaa koko ajan ja voin huonosti, nivelet kipeät ja turvottaa. En juo, en polta, ulkoilen lähes päivittäin ja olen laiha, ei säännöllisiä lääkityksiä. Vatsa välillä kovalla, välillä löysällä, keliakia-verikoe otettu kolmesti ja tullut negatiivisena takaisin.
Loppusumma on varmaan tuhansia euroja jos tätä alkaa yksityisellä tutkimaan. Julkisella katsotaan pvk, vedotaan käypähoitoon ja tuputetaan masennuslääkkeitä. Been there, done that.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
Miksi et kokeilisi hormonikorvaushoitoa? Voihan sen lopettaa, jos ei auta. Minulla se parsnsi kaikki oireet kahdessa viikossa. Kövin sitä ennen monilla eri lääkäreillä ja reumatutkimuksissa jne ja rahaakin niihin paloi turhaan, kun se oikea syy kaikkien oireiden taustalla oli vaihdevuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olo helpottui kun sain hormonikorvaushoitoa ja lopullisen helpotuksen toi kohdunpoisto. Menopaussi ei vaivaa yhtään enää.
Miksi kohtusi poistettiin?
Valtavan suuret myeemat, lääkäri katsoi parhaaksi poistaa koko kohdun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, osaa iloita asioista, kuten että jaksaa kävellä portaat ylös. Oli kai harvinaisen vaikeat vaihdevuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hormoneja voi loputtomiin syödä. Eikä minusta vaihdevuosia tarvitse "hoitaa". Ei sen pitäisi sairaus olla.
Se aiheuttaa kohonneen riskin osteoporoosille, sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle jne. Kannattaa reippaasti vaan ottaa, jos ei ole erityisiä esteitä.
Ei kannata jos ei ole pakottavaa tarvetta. Söin nuorena ihan riirtävästi hormoneja. Enää ei huvita. Se on lääketehtailijoiden hyöty, että naiset lappaa hormoneja menemään vaikka ilmankin pärjää.
Kukaan ei pakota sinua käyttämään hormonikorvaushoitoa.
Aika ikävää, että yrität estää muita naisia käyttämästä, vaikka he kokevat, että eivät pärjää ilman.
Miten mä sen edes teoreettisesti voisin estää? Vai kiellätkö minua sanomasta oman mielipiteeni ja kokemukseni?
Senkus syötte. Ei se mua henk. koht. haittaa tippaakaan. Mä en halua lisätä minkään syövän riskiä itselläni ja siksi en syö. Olen varma, että elimistöni pystyy pärjäämään ilman hormonejakin ja korjaamaan ajan kanssa tilanteen, niin että vaihdevuosienkin jälkeen voi elää. Näin on pakkokin olla koska naisia on ennenkin elänyt vanhoiksi ja ovat olleet vahvoja ja pärjääviä.
Entisaikaan vanhemmat naiset eivät voineet hyvin vaan kärsivät vaihevuosioireista. Hirveää kun asiaa ajattelee. Kaikki vanha ei ole sama kuin hyvä. Synnytyskin oli naisten yleisin kuolinsyy ennen modernia lääketiedettä ja melko tuskaisaa siellä saunanlauteilla. Ei mennyttä kannata glorifioida.
Suuri osa sukuni naisista on pystynyt elämään toimintakuntoisina 90-vuotiaiksi asti ja ylikin ilman hormoneja. Se riittää mulle kannustimeksi ja esimerkiksi.
Sama. Oma äiti nyt 80 ja erittäin hyväkuntoinen ja aktiivinen vieläkin. Ihan ilman syömättä hormoneita missään vaiheessa. En itsekään suostu syömään, vaikka eräs hormonimainokselta kuulostanut gyne yritti niitä kovin tuputtaa. Siis vaikkei mulla edes ollut muita oireita kuin epäsäännölliset kuukautiset, mikä oli minusta ihan harmitonta ja normaalia 48-50 v iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koko esivaihdevuosi- ja vaihdevuosiprosessin läpi ihan hyvä olo. Nyt kun menopaussi on jo tapahtunut, aivan erityisen hyvä.
Mutta kyllä ne useimmilta niiltäkin, joilla on rajumpia oireita, menee ajan kanssa ohi ne oireet, kunhan elimistö tottuu alempiin hormonitasoihin.
Onko vaikuttanut seksielämään millään tavalla?
Ei mulla ole ollut seksielämää lähes 20 vuoteen, joten ei 😅 Eron jälkeen ei enää huvittanut miestä riesoikseni hankkia, joten olen ollut siitä asti ilman seksiä, omasta valinnastani.
No silloin ei välttämättä edes huomaa limakalvo-oireita, jotkaitse koen ikävimmäksi fyysiseksi vaivaksi tässä.
Ei mulla ole ollut mitään mielialaongelmia. Kaikki oireet on olleet fyysisiä. Ja niiden kanssa pystyy olemaan tavalla tai toisella. Liikunta ja hyvä ruokavalio auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä samaa. Vuosien kituuttamisen jälkeen oli vähän parempi vaihe, nyt taas yöunet todella katkonaiset ja hikoiluttaa niin että ei meinaa kestää, lakanat lähes märät. Ahdistaa koko ajan ja voin huonosti, nivelet kipeät ja turvottaa. En juo, en polta, ulkoilen lähes päivittäin ja olen laiha, ei säännöllisiä lääkityksiä. Vatsa välillä kovalla, välillä löysällä, keliakia-verikoe otettu kolmesti ja tullut negatiivisena takaisin.
Loppusumma on varmaan tuhansia euroja jos tätä alkaa yksityisellä tutkimaan. Julkisella katsotaan pvk, vedotaan käypähoitoon ja tuputetaan masennuslääkkeitä. Been there, done that.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
Miksi et kokeilisi hormonikorvaushoitoa? Voihan sen lopettaa, jos ei auta. Minulla se parsnsi kaikki oireet kahdessa viikossa. Kövin sitä ennen monilla eri lääkäreillä ja reumatutkimuksissa jne ja rahaakin niihin paloi turhaan, kun se oikea syy kaikkien oireiden taustalla oli vaihdevuodet.
Aloin jo tätä googlaamaan, meinaa oikeasti hermo palaa väsymykseen, tunnin välein heräilyyn ja koko kierteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ollut mitään mielialaongelmia. Kaikki oireet on olleet fyysisiä. Ja niiden kanssa pystyy olemaan tavalla tai toisella. Liikunta ja hyvä ruokavalio auttaa.
Mukavaa, että sinulla on asiat hyvin. Kaikilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hormoneja voi loputtomiin syödä. Eikä minusta vaihdevuosia tarvitse "hoitaa". Ei sen pitäisi sairaus olla.
Se aiheuttaa kohonneen riskin osteoporoosille, sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle jne. Kannattaa reippaasti vaan ottaa, jos ei ole erityisiä esteitä.
Ei kannata jos ei ole pakottavaa tarvetta. Söin nuorena ihan riirtävästi hormoneja. Enää ei huvita. Se on lääketehtailijoiden hyöty, että naiset lappaa hormoneja menemään vaikka ilmankin pärjää.
Kukaan ei pakota sinua käyttämään hormonikorvaushoitoa.
Aika ikävää, että yrität estää muita naisia käyttämästä, vaikka he kokevat, että eivät pärjää ilman.
Miten mä sen edes teoreettisesti voisin estää? Vai kiellätkö minua sanomasta oman mielipiteeni ja kokemukseni?
Senkus syötte. Ei se mua henk. koht. haittaa tippaakaan. Mä en halua lisätä minkään syövän riskiä itselläni ja siksi en syö. Olen varma, että elimistöni pystyy pärjäämään ilman hormonejakin ja korjaamaan ajan kanssa tilanteen, niin että vaihdevuosienkin jälkeen voi elää. Näin on pakkokin olla koska naisia on ennenkin elänyt vanhoiksi ja ovat olleet vahvoja ja pärjääviä.
Entisaikaan vanhemmat naiset eivät voineet hyvin vaan kärsivät vaihevuosioireista. Hirveää kun asiaa ajattelee. Kaikki vanha ei ole sama kuin hyvä. Synnytyskin oli naisten yleisin kuolinsyy ennen modernia lääketiedettä ja melko tuskaisaa siellä saunanlauteilla. Ei mennyttä kannata glorifioida.
Suuri osa sukuni naisista on pystynyt elämään toimintakuntoisina 90-vuotiaiksi asti ja ylikin ilman hormoneja. Se riittää mulle kannustimeksi ja esimerkiksi.
Sama. Oma äiti nyt 80 ja erittäin hyväkuntoinen ja aktiivinen vieläkin. Ihan ilman syömättä hormoneita missään vaiheessa. En itsekään suostu syömään, vaikka eräs hormonimainokselta kuulostanut gyne yritti niitä kovin tuputtaa. Siis vaikkei mulla edes ollut muita oireita kuin epäsäännölliset kuukautiset, mikä oli minusta ihan harmitonta ja normaalia 48-50 v iässä.
Mun äiti on nyt yli 90 ja ihan ilman hormoneja on pärjännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olo helpottui kun sain hormonikorvaushoitoa ja lopullisen helpotuksen toi kohdunpoisto. Menopaussi ei vaivaa yhtään enää.
Miksi kohtusi poistettiin?
Valtavan suuret myeemat, lääkäri katsoi parhaaksi poistaa koko kohdun.
Kohdunpoistoja on muuten monille tehty liian matalalla kynnyksellä, se on yksi niistä toimenpiteistä, jonka vaikuttavuutta nykyään on alettu epäillä, kun on tutkittu terveydenhuollon toimenpiteiden hyötyjä. Sitä on vaan ajateltu, että kohdut ovat turhia, kun miehetkin pärjäävät ilman niitä, että voi hyvin poistaa. Nykyään tiedetään, että sen poisto altistaa laskeumille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hormoneja voi loputtomiin syödä. Eikä minusta vaihdevuosia tarvitse "hoitaa". Ei sen pitäisi sairaus olla.
Se aiheuttaa kohonneen riskin osteoporoosille, sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle jne. Kannattaa reippaasti vaan ottaa, jos ei ole erityisiä esteitä.
Ei kannata jos ei ole pakottavaa tarvetta. Söin nuorena ihan riirtävästi hormoneja. Enää ei huvita. Se on lääketehtailijoiden hyöty, että naiset lappaa hormoneja menemään vaikka ilmankin pärjää.
Kukaan ei pakota sinua käyttämään hormonikorvaushoitoa.
Aika ikävää, että yrität estää muita naisia käyttämästä, vaikka he kokevat, että eivät pärjää ilman.
Miten mä sen edes teoreettisesti voisin estää? Vai kiellätkö minua sanomasta oman mielipiteeni ja kokemukseni?
Senkus syötte. Ei se mua henk. koht. haittaa tippaakaan. Mä en halua lisätä minkään syövän riskiä itselläni ja siksi en syö. Olen varma, että elimistöni pystyy pärjäämään ilman hormonejakin ja korjaamaan ajan kanssa tilanteen, niin että vaihdevuosienkin jälkeen voi elää. Näin on pakkokin olla koska naisia on ennenkin elänyt vanhoiksi ja ovat olleet vahvoja ja pärjääviä.
Entisaikaan vanhemmat naiset eivät voineet hyvin vaan kärsivät vaihevuosioireista. Hirveää kun asiaa ajattelee. Kaikki vanha ei ole sama kuin hyvä. Synnytyskin oli naisten yleisin kuolinsyy ennen modernia lääketiedettä ja melko tuskaisaa siellä saunanlauteilla. Ei mennyttä kannata glorifioida.
Suuri osa sukuni naisista on pystynyt elämään toimintakuntoisina 90-vuotiaiksi asti ja ylikin ilman hormoneja. Se riittää mulle kannustimeksi ja esimerkiksi.
Sama. Oma äiti nyt 80 ja erittäin hyväkuntoinen ja aktiivinen vieläkin. Ihan ilman syömättä hormoneita missään vaiheessa. En itsekään suostu syömään, vaikka eräs hormonimainokselta kuulostanut gyne yritti niitä kovin tuputtaa. Siis vaikkei mulla edes ollut muita oireita kuin epäsäännölliset kuukautiset, mikä oli minusta ihan harmitonta ja normaalia 48-50 v iässä.
Hyvä jos noin pystyy, mutta itse olin jopa uupumuksesta sirauslomalla ja söin mielialalääkkeitä. Itse tajusin vasta myöhemmin, etten oikeasti ollut uupunut tai masentunut, kun ensin todettiin pian saikun jälkeen, että on kilpirauhasen vajaatoiminta. Siihen saatu korvaushoito helpotti oloa jo merkittävästi. Sen jälkeen kun sain vaihdevuosihoitoon korvaushoitoa, niin kaikki oli vielä paremmin, lopullisen helpotuksen toi kohdunpoisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa tyhmältä nappulalta
No olipa typerä kommentti. En kai kysyisi asiasta, jollei se oikeasti häiritsisi.
AP
Jos on terve seksielämä, niin on aivan taivaallisen hyvin asiat. Miten sinulla ap, jos sun fiilikset ovat noin matalat? Onko sulla ketään, joka rakastaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
välillä tuntuu että happi loppuu, kuuluuko tämäkin näihin oireisiin, ei mitään paniikkikohtauksia vaan ihan kuin olisi unohtanut hengittää. en ihmettele että moni sekoaa tässä iässä.
Luultavasti sinulla on vaan lihaskireyttä rintakehässä.
Itselläni ei kyllä ole ollut muita henkisiä vaihdevuosioireita kuin se, etten piittaa enää vittujakaan mistään. Siis hyvällä tavalla. Ennen olin neuroottinen mikromanageroija ja koko ajan huolissani, nyt en vaan enää viitsi. En ole ikinä ollut näin tasapainoinen ja tyytyväinen.
Fibromyalgia ja migreenit oli pahana kun vuotohäiriöt alkoi, mutta sekin on tasaantunut kun sain migreeniin estolääkityksen joka kaikkien yllätykseksi auttoi fibroonkin.
Ai niin, painokin putosi ihan itsekseen pienestä ylipainosta nornaalipainoon, varmaam tosiaan kun en stressaa enää mistään.
Kerron tämän vain rohkaistakseni nuorempia naisia, että se menopaussihomma ei ole kaikilla mitenkään kamalaa vaan elämä voi olla tosi hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa tyhmältä nappulalta
No olipa typerä kommentti. En kai kysyisi asiasta, jollei se oikeasti häiritsisi.
AP
Jos on terve seksielämä, niin on aivan taivaallisen hyvin asiat. Miten sinulla ap, jos sun fiilikset ovat noin matalat? Onko sulla ketään, joka rakastaa sinua?
Tämä onkin sellaista sisäistä, tuntuu samalla tavalla että olisi "aineissa" eikä oma itsensä kuin nuorena pms:n aikaan.
Olet selvästi aika tietämätön.
Ihan jo tuoreen Käypä hoito-suosituksen mukaan yäunettomuuden ensimmäinen hoitovaihtoehto on hormonikorvaushoito vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Se on tosiaan monella vakavan unettomuuden syy.