Mies lähti taas työmatkalle

Kuka tienaa perheelle elannon?

mee töihin

Hän aloitti reissutyöt saatuanne lapset? 

Mun mies töissä,lapset koulussa,itse vapaalla kotona. Ah mitä luksusta.

Tässä oli jo yritystä.

Olet siis kateellinen miehellesi, joka työnsä vuoksi joutuu matkustamaan ja olemaan useita päiviä poissa kotoa. Oletko ikinä kysynyt häneltä, haluaisiko hän mieluummin olla kotona perheensä luona vai työmatkoilla? Ja mistä tiedät, että hän syö hienoissa ravintoloissa? Menepä kuule itsekin töihin ja vie lapset päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Hän aloitti reissutyöt saatuanne lapset? 

Ei tietenkään, mutta miehen pitäisi vaimon vahdittavana ja silmien alla tuoda rahaa kotiin ja tehdä uraa. Ja tulla heti kotiin, kun vaimo vaatii. 

Jätä se sika

Meillä mies on ollut välillä jatkuvasti matkatöissä. On tehnyt neljässä päivässä vähintään viiden työpäivän työt, uudet maisemat hänellä ovat olleet se valmistuva tie ja sen seutu. Illasta on jäänyt sen verran aikaa, että on voinut jostain kaupasta etsiä suht valmista ruokaa ja sen jälkeen on jo niin myöhä, että pitää alkaa iltatoimille ja mennä nukkumaan. Sepä siitä hienosta ravintolasyömisestä. Oletko ihan varma, että miehesi ei vedätä sinua tai luulet ylipäätään omiasi?

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, jos miehellä on hyvä työpaikka, mutta parasta perhe-elämää on se, jossa kumpikin puoliso pysyttelee tiiviisti kotona. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Sama juttu kulkee hieman muunneltuna eri ketjuissa. Yhteistä on tuo kissakeitto-osuus.

Miksi olet kotona lapsien kanssa. Mene töihin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, jos miehellä on hyvä työpaikka, mutta parasta perhe-elämää on se, jossa kumpikin puoliso pysyttelee tiiviisti kotona. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Älä jaksa enää. Jutustasi on katkennut kärki ja särmä jo vuosia sitten.

No se höylää niillä matkoilla 20v mirkkua, toimiston kaunista sihteeriä.

Minä olen viikot poissa about huhtikuun lopusta marraskuulle. Käyn siis useimpina viikonloppuina kotona. Sitten toki olen marraskuusta huhtikuuhun lomautettuna kotona. Ihan hyvin tämä on toiminut. Toki se oli vaimolle välillä raskasta kun lapset oli pieniä. Nyt ne on välillä 8-16 v. niin on jo paljon helpompaa.