Te yksinäiset sinkut, millä mielellä odotatte vanhuutta?

Hyvillämielin! Harmittaa ihmisten puolesta jotka eivät ole löytäneet omaa voimaansa

Aion jäädä jo noin viisikymppisenä eläkkeelle ja elää pääomatuloilla varallisuutta jonkin verran polttaen, kunnes työeläke alkaa. Ehkä muutan Aasiaan, josta saa edullisesti hoivaajan vanhoille päiville.

Olen ikäni viettänyt sinkkuna ja nyt olen jo eläkkeellä. Yhtään en kaipaa ketään sotkemaan elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Hyvillämielin! Harmittaa ihmisten puolesta jotka eivät ole löytäneet omaa voimaansa

Samoin. Olen aina hyväksynynyt väistämättömän vanhenemiseni ja että vuosia ei ole enää paljon. Näin meille kaikille käy.  🌹

No ei myökään ole dementoitunutta puolisoa josta kantaa huolta.

Eikä hänelle tarvitse järjestää hautajaisia eikä kantaa surua omaan lähtöön saakka

Ja siivottu on 👴🏼👍🏼

No kun olen läheltä seurannut, millaista on, kun 100 vuotta yhdessä olleelta puoliso on kuollut, ajattelen niin, että onneksi minun ei tarvitse tuota tuskaa koskaan kokea.

Miten se poikkeaa nykyisestä? Yksin olen nytkin, kun sairastan ja sattuu jotain. Taksi, ambulanssi, poliisi, palolaitos ja sairaala ovat auttavia tahoja. 

🧑‍🦳👩‍🦳

Ei tarvitse odottaa vanhuutta, se on tässä jo. Ajattelen, että kun olen tähän asti selvinnyt, niin enköhän selviä lopustakin, päivä kerrallaan.

Löllöttelen yhteiskunnan tukiverkolla edelleen dokaillen.

Voi miten typerä aloitus. Sinkkuus ei tarkoita yksinäisyyttä.  Ihana olla vapaa, kukaan ei ole vaatimassa mitään, saa olla  tulla ja mennä ihan oman aikataulun ja mielen mukaan. Nauttia hiljaisuudesta, omasta kodista ja vaikka mökillä olosta, tai kutsua vieraita jos huvittaa. Syödä mitä haluaa, laittaa ruokaa tai olla laittamatta. Matkustella juuri sinne minne itse haluaa ilman ihme vänkäämistä jostain. 

Aion jäädä eläkkeelle viimeistään 60-vuotiaana ja nauttia vapaudesta. 

Tuhlata säästöjä, perintöä en halua jättää suvulle. 

Toivon pysyväni terveenä. 

Turvana? Kuka sen takaa, että sulla on toisesta turva loppuiäksi? Mun mies lähti lätkimään kun sairastuin rintasyöpään. Itse olin hänen tukena kun menetti työpaikkansa, hoivasin flunssa aikoina, ja kun kävi isossa leikkauksessa josta kesti parantua pitkään. Ei ollut minun tukena kun olisin sitä eniten tarvinnut.

Älä naurata,  Tinderistäkö se loppuelämän onni ja autuus sinulle löytyisi? Hah haaa.

Vai niin, tai sitten katselet hapanta, ärisevää naamaa joka aamu ja toivot että saisit olla yksin.

Onhan meilä lapsettomilla ystäviä ja sukulaisia. Naapuritkin voivat auttaa toisiaan. Kun lapsettomuus on yleistynyt, meitä on aina enemmän, ja voimme auttaa toisiamme ja pitää seuraa. 

Yksinäisten raha-asiatkin ovat usein kunnossa toisin kuin perheellisillä. Osataan säästää ja laitetaan rahaa omaan terveyteen

Itse aion muuttaa Etelään talveksi jos terveys sallii. Yksin olen tähänkin asti pärjännyt. Ja olen kasvanut henkisesti vahvaksi. 

Hyvillä mielin 😎 Ei mitään tarvetta jollekin tinderille 😄

Hyvällä mielin! Eikä tarvitse viettää aikaansa missään hoitolaitoksessa, kun kukaan ei huomaa jos alan sekoilemaan, vaan saan dementoitua ja kupsahtaa ihan omassa rauhassa. Ei ole läheisiä taistelemassa ja käymässä paperisotaa hoitopaikasta, joten kelataksi tuo aina takaisin omaan kotiin 😊 

Ja tulee aivoinfarkti, niin ei sitäkään kukaan huomaa, vaan kuoleennun satavarmasti, koska kuluu useita viikkoja, ennen kuin kukaan tulee ovelle koputtelemaan.