Millaisia asioita paheksut 'salaa' lasten kasvattamisessa?
Kommentit (385)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että vanhemmat ei kasvata lapsiaan eikä aseta lapsilleen rajoja ja jos joku muu kehtaa puuttua huonoon käytökseen julkisessa paikassa alkaa uhriutuminen että kyllä lapsetkin saa näkyä ja kuulua sekä sinä vihaat lapsia. Ei en vihaa lapsia vaan vihaan vanhempia jotka ei kasvata ja kouluta lapsiaan käyttäytymään asiallisesti julkisissa paikoissa
Tämäkin on vähän niin ja näin. Joku saattaa pitää huonona käytöksenä ja kurittomuutena sitä, että 3-vuotias kiljahtaa iloisesti, ottaa juoksuaskeleen, hyppää, ei pysy kuin liimattu tatti paikoillaan, kokeilee vanhempaa tekemällä jotain "kiellettyä" jne. Eli juurikin tuota normaalia lapsen näkymistä ja kuulumista. Ei lapset ole mitään robotteja. Käytökseen vaikuttaa myös nälkä, väsymys, kylmä, kuuma jne.
No siinä ei kauaa mennyt kun alkoi tuo uhriutuminen mistä puhuin ensimmäisessä kommentissa. Huutaminen juokseminen ja kiljuminen ei sovi jokapaikkaan kun kiille on oma aikansa ja paikkansa mutta ne ei kaikkialle kuulu vaikka kuinka sinä tykkään huutavista kiljuvista ja riehuvasta lapsista.
Tuosta aiemmasta kommentista tuli mieleeni:
Lifestyle-vaikuttajat, jotka vie pienen lapsen päiväkotiin, jotta voivat tehdä koti-, perhe- ja kahvila-aamiaisaiheisia päivityksiä. Paheksun sitä, että tienaavat tuolla idealla, että ihmiset ihannoivat heidän elämäänsä.
Nuoret äidit puhelimessa, lapsi levoton/ itkevä vieressä, varsinkin vaunuissa. Annettaan lapsella itkeää, siitä välittämätä. Äiti on fyysisesti lähellä, mutta henkisesti kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta aiemmasta kommentista tuli mieleeni:
Lifestyle-vaikuttajat, jotka vie pienen lapsen päiväkotiin, jotta voivat tehdä koti-, perhe- ja kahvila-aamiaisaiheisia päivityksiä. Paheksun sitä, että tienaavat tuolla idealla, että ihmiset ihannoivat heidän elämäänsä.
Niin no. Työtä sekin on ja tienaavat siitä ihan mukavasti. Kyllä kuvaamiseen, editointiin, suunnitteluun ym. menee aikaa. Ei toki voi verrata nyt mihinkään sairaanhoitajan työhön tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Kulta, äiti laittaa hatun päähän, kulta äiti antaa jäätelön, kulta tulisitko pesulle, kulta tule syömään......."
Mikä tässä sitten oli ongelma? Pitäisi puhutella vaippaikäistä Herra Esko Miettiseksi?
Lapsella on nimi. Kulta-sana menettää merkityksensä.
No ketä saa sanoa kullaksi jos ei omaa pientä lastaan :D
Tottakai saa sanoa lastaan kullaksi, mutta ei jatkuvasti. Eihän kulta-sanalla ole enää mitään merkitystä, jos lapsi kuulee sen sata kertaa päivässä. Tajuaako pieni lapsi, että se on hellittelynimi ja se kertoo, että olet äidille hyvin rakas, jos sitä käytetään nimen korvikkeena.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kyvyttömyys kohdata lapsen pettymystä. Sanotan ensin ei, mutta taivutaan heti, jos piltti alkaa itkeä tekoitkuaan. Näitä sitten mukava yrittää päiväkoti/koulumaailmassa saada ymmärtämään, että parkuminen ei tuotakaan aina lapsen toivomaa tulosta.
Jotkut lapset ovat vain luonteeltaan sellaisia. Aivot ovat vielä kovin keskeneräisiä tunnesäätelyssä. Meillä kouluikäinen lapsi itkee kätännössä päivittäin kotona, kun joku asia ei mene mielen mukaan. Näin on ollut aina. Emme ole antaneet mitenkään periksi asioissa, aivojen tunnesäätely ei vain ole vielä kehittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö äitityypin joka mäkättää ja ohjaa ja nalkuttaa lapselleen koko ajan. -Aatu, älä juokse, Aatu, nyt rauhallisesti, ei saa hyppiä, Aatuu, suorista selkä kun kävelet, Aatuu, kuuntele äitiä.. tuota koko ajan. Lapsiriepu kuuntelee tuota nonstoppina koko valveillaoloajan. 85% ajasta valitetaan tympeällä äänellä lapselle. Näitä on yllättävän paljon.
Monenko lapsen elämää seuraat oikeasti koko valveillaoloajan? :O Ei kuulosta uskottavalta.
Hyvähän se on ryhtiä ohjata. Juoksemisen ja hyppimisen rajoittamista en ymmärrä.
Ei tarvitse kuin käydä kaupassa niin hyvin todennäköisesti kohtaa tuollaisen mäkättävän äidin. Jakuvasti negatiivista "älä sitä ja älä tätä" puhetta. Ei kertaakaan lämmintä ja kannustavaa sanaa.
No nyt taas hei. Jos kohtaat kauppareissulla jonkun "älä sitä ja tätä" -äidin, niin et voi vetää siitä johtopäätöstä lapsen koko valveillaoloaikaan etkä 85 % aikaan.
Se kun kaikki mahdollisesti jännittävä ja pelottava yritetään siivota neuroottisen tarkasti pois arjesta. Eikä opeteta niin, että eihän tässä nyt mitään pelottavaa ole tai vaihtoehtoisesti keskustella, mikä tässä on sinusta pelottavaa?
En edes tajunnut ennen omia lapsia kuinka paljon vanhemmat ennakkosensuroivat lapsiltaan asioita, joiden olettavan olevan liian jännittäviä tai pelottavia. Tyyliin jos animaatioelokuvan ikäsuositus on 7 niin ei voi mitenkään katsoa nuorempana, vaikka vanhempana tietäisit sen elokuvan ja joutuisit oikein miettimään missä se jännä kohta nyt siis on. Tai sanoitetaan ennakkoon jokin asia jännittäväksi, tyyliin onpa korkea liukumäki, et ole ikinä laskenut noin korkealta, hui hui varo ettet laskeudu nenälleen jne
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö äitityypin joka mäkättää ja ohjaa ja nalkuttaa lapselleen koko ajan. -Aatu, älä juokse, Aatu, nyt rauhallisesti, ei saa hyppiä, Aatuu, suorista selkä kun kävelet, Aatuu, kuuntele äitiä.. tuota koko ajan. Lapsiriepu kuuntelee tuota nonstoppina koko valveillaoloajan. 85% ajasta valitetaan tympeällä äänellä lapselle. Näitä on yllättävän paljon.
Ja sen isätyypin, jonka pitäisi kieltää ja ohjata lastaan, mutta ei niin tee.
Paheksun niitä vanhempia, jotka eivät millään tunnu ymmärtävän, että päiväkodissa ja koulussa heidän lapsensa ovat osana ryhmää, eikä henkilökunta voi ottaa jokaista yksittäistä ominaisuutta, toivetta ja mielitekoa huomioon. Korostuu etenkin perheen ainoiden lasten kohdalla, jotka eivät malta odottaa vuoroaan missään asiassa.
Turhien pettymysten tahallinen aiheuttaminen lapselle pelkästään sen takia, koska aikuisella on vain pikkumainen luonne ja lapsen "näpäyttäminen" tuottaa hänelle iloa.
Mua ärsyttää se, että lapsille ei enää opeteta odottamaan omaa suunvuoroaan. Huutavat, kiljuvat ja mankuvat aikuisessa roikkuen, eivätkä anna aikuisten keskustella keskenään. Lapset eivät kunnioita toisten keskusteluja, vaan pitävät omaa asiaansa aina tärkeämpänä, oli se kuinka turha tahansa. Ennen lapsille sanottiin, että menkää leikkimään, että aikuoset saavat keskustella. Nykyään se on ennenkuulematonta, onhan lapsi ja lapsen tarpeet ja hölinät tärkeysjärjestyksessä aina ensisijalla. Muuten lapselle tulee traumoja.
Että lapsia ei saisi kutsus tytöiksi tai pojiksi.
Että lapset nimetään sen vuoksi sukupuolineutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Kulta, äiti laittaa hatun päähän, kulta äiti antaa jäätelön, kulta tulisitko pesulle, kulta tule syömään......."
Mikä tässä sitten oli ongelma? Pitäisi puhutella vaippaikäistä Herra Esko Miettiseksi?
Lapsella on nimi. Kulta-sana menettää merkityksensä.
No ketä saa sanoa kullaksi jos ei omaa pientä lastaan :D
Tottakai saa sanoa lastaan kullaksi, mutta ei jatkuvasti. Eihän kulta-sanalla ole enää mitään merkitystä, jos lapsi kuulee sen sata kertaa päivässä. Tajuaako pieni lapsi, että se on hellittelynimi ja se kertoo, että olet äidille hyvin rakas, jos sitä käytetään nimen korvikkeena.
??? Mitä hemmettiä
Opetetaan luulemaan, että kaikkeen tarvitaan lapsen oma mielipide, ts. hyväksyntä. Jos lapsi ei tahdo, että välitunti päättyy, hän jää välitunnille.
Vierailija kirjoitti:
Paheksun niitä vanhempia, jotka eivät millään tunnu ymmärtävän, että päiväkodissa ja koulussa heidän lapsensa ovat osana ryhmää, eikä henkilökunta voi ottaa jokaista yksittäistä ominaisuutta, toivetta ja mielitekoa huomioon. Korostuu etenkin perheen ainoiden lasten kohdalla, jotka eivät malta odottaa vuoroaan missään asiassa.
Ainoat lapsetkaan eivät voi mitään sille, että ovat syntyneet ainoiksi lapsiksi. On luonnollista, jos lasta turhauttaa vaikka hitaimpien tahdissa meneminen koulussa. Opettajien tehtäviin kuuluu myös mukauttaminen, ei vain tasapäistävä massaopetus.
Kuten jo moni onkin todennut, totaalinen rajattomuus. Lapset pyörittävät koko perhettä 24/7 ja vanhemmat pyörivät mukana. Ei ihme, että vanhemmuus koetaan raskaaksi.
Sitä en ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että monet uhraavat omasta ajastaan tunteja lapsen nukuttamiseen. Se on valtava show joissain perheissä.
Ja en ymmärrä, että miksi lapset päästetään jo pienenä lihomaan valtavan ylipainoisiksi. Se on iso karhunpalvelus lapselle. Itse tiedän harrastuspiiristä yhden perheen, jossa nyt jo teini-ikäiset, vanhempi taitaa olla jo täysi-ikäinen, lapset ovat olleet pienestä pitäen todella ylipainoisia ja ovat sitä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Turhien pettymysten tahallinen aiheuttaminen lapselle pelkästään sen takia, koska aikuisella on vain pikkumainen luonne ja lapsen "näpäyttäminen" tuottaa hänelle iloa.
Millaisia ovat tällaiset turhat pettymykset?
Tämäkin on vähän niin ja näin. Joku saattaa pitää huonona käytöksenä ja kurittomuutena sitä, että 3-vuotias kiljahtaa iloisesti, ottaa juoksuaskeleen, hyppää, ei pysy kuin liimattu tatti paikoillaan, kokeilee vanhempaa tekemällä jotain "kiellettyä" jne. Eli juurikin tuota normaalia lapsen näkymistä ja kuulumista. Ei lapset ole mitään robotteja. Käytökseen vaikuttaa myös nälkä, väsymys, kylmä, kuuma jne.