Näin fiilistelykelan siitä miten lapset ovat jo omillaan. Se hehkutettu seesteinen elämänvaihe oli kuin kenen tahansa lapsettoman elämää.

Vierailija kirjoitti:

Neljä aikuista lasta ja kyllä on kivaa kuunnella kun he suunnittelevat elämäänsä. Lapsettomien on ihan turha edes yrittää saada fiiliksiä kun ensin ihana vauva kasvaa kusipää teiniksi ja siitä vastuunsa tunteviksi aikuisiksi. Tietää että elämässä on jotain saavuttanut :D

Olen ylpeä lapsistani (4kpl), miten vastuullisia ja asiansa hoitavia aikuisia heistä on kasvanut ja meillä on läheiset välit, mutta en kyllä väittäisi, että elämäni on parempaa kuin lapsettomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siis on ongelma tässä? 

Rakastan jälkikasvuani. Mutta osaan varmasti nauttia niistä rauhallisista aamuista ja yksinolosta paljon enemmän kuin lapsettomat. Lapsettomille nämä ovat itsestäänselvyyksiä.  

Jännä. Ei tullut omaan päähäni tuollaisia ajatuksia, kun neljä omaa lastani asui vielä kotona. Siis että mun seesteinen aamu on seesteisempi kuin lapsettoman. Mikä ihmeen ajatus se edes on? 

Sehän on sellainen ajatus, että jos joku asia on harvinaista, niin se on herkumpaa. Jos ei ole ruokaa, niin on nälkä ja on ihanaa syödä. Jos on sairas ja tervehtyy niin arvostaa terveyttä. Vieläkö rautalankaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä aikuista lasta ja kyllä on kivaa kuunnella kun he suunnittelevat elämäänsä. Lapsettomien on ihan turha edes yrittää saada fiiliksiä kun ensin ihana vauva kasvaa kusipää teiniksi ja siitä vastuunsa tunteviksi aikuisiksi. Tietää että elämässä on jotain saavuttanut :D

Olen ylpeä lapsistani (4kpl), miten vastuullisia ja asiansa hoitavia aikuisia heistä on kasvanut ja meillä on läheiset välit, mutta en kyllä väittäisi, että elämäni on parempaa kuin lapsettomalla. 

Kyllä mulla ainakin on elämä parempaa nyt kuin lapsettomana minänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siis on ongelma tässä? 

Rakastan jälkikasvuani. Mutta osaan varmasti nauttia niistä rauhallisista aamuista ja yksinolosta paljon enemmän kuin lapsettomat. Lapsettomille nämä ovat itsestäänselvyyksiä.  

Jännä. Ei tullut omaan päähäni tuollaisia ajatuksia, kun neljä omaa lastani asui vielä kotona. Siis että mun seesteinen aamu on seesteisempi kuin lapsettoman. Mikä ihmeen ajatus se edes on? 

Sehän on sellainen ajatus, että jos joku asia on harvinaista, niin se on herkumpaa. Jos ei ole ruokaa, niin on nälkä ja on ihanaa syödä. Jos on sairas ja tervehtyy niin arvostaa terveyttä. Vieläkö rautalankaa?

Heh. 

Nyt, kun lapset, siis 3 poikaa ja tuttö, on ko kaikki maailmalla, nuorin muutaman kuukauden, niin eipä nämä aamut yhtään sen seesteisemmiltä tunnu kuin ennen lapsia. Äläkä nyt jatka jäkättämistä, miltä musta pitäisi tuntua. 

Kun lapset oli pieniä, sellaisena hsrvinaisena aamuna, kun ei jostain syystä tarvinnut huolehtia lapsista, oli yleensä niin kuitti, että kaukana oli seesteisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä aikuista lasta ja kyllä on kivaa kuunnella kun he suunnittelevat elämäänsä. Lapsettomien on ihan turha edes yrittää saada fiiliksiä kun ensin ihana vauva kasvaa kusipää teiniksi ja siitä vastuunsa tunteviksi aikuisiksi. Tietää että elämässä on jotain saavuttanut :D

Olen ylpeä lapsistani (4kpl), miten vastuullisia ja asiansa hoitavia aikuisia heistä on kasvanut ja meillä on läheiset välit, mutta en kyllä väittäisi, että elämäni on parempaa kuin lapsettomalla. 

Kyllä mulla ainakin on elämä parempaa nyt kuin lapsettomana minänä. 

Itse ajattelen niin, että lapsettomana se olisi erillaista. 

Neljän äiti

Mietin vain, onko tosiaan niin että hitaista aamuista voi nauttia vasta kun lapset ovat + 20-vuotiaita.. Kyllä se vaan niin on, että ei niitä nuoria / teinejä paljoa näe ja heillä ne aamut vasta hitaita ovatkin