Lue keskustelun säännöt.
Näin fiilistelykelan siitä miten lapset ovat jo omillaan. Se hehkutettu seesteinen elämänvaihe oli kuin kenen tahansa lapsettoman elämää.
16.08.2026 |
Joku wannabe someinfluensseri, aah katsokaa kun tässä mä nousen vapaapäivänä kaikessa rauhassa sängystä, pesen rauhassa hampaat, menen siistin kotini keittiöön ja keittelen kaikessa rauhassa kahvit, oo-la-laa. Tulokulma oli että tämä on empty nesterin lifestylesisältöä muille mammoille. Tarpeeksi kauan kun jaksat niin voit lopulta taas elää kuin lapseton!
Kommentit (86)
Neljä aikuista lasta ja kyllä on kivaa kuunnella kun he suunnittelevat elämäänsä. Lapsettomien on ihan turha edes yrittää saada fiiliksiä kun ensin ihana vauva kasvaa kusipää teiniksi ja siitä vastuunsa tunteviksi aikuisiksi. Tietää että elämässä on jotain saavuttanut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljä aikuista lasta ja kyllä on kivaa kuunnella kun he suunnittelevat elämäänsä. Lapsettomien on ihan turha edes yrittää saada fiiliksiä kun ensin ihana vauva kasvaa kusipää teiniksi ja siitä vastuunsa tunteviksi aikuisiksi. Tietää että elämässä on jotain saavuttanut :D
Kuka tahansa pystyy lisääntymään.
En tiedä mitä olisin elämälläni tehnyt jos näitä neljää äärimmäisen rakasta lasta ei olisi peräti 40 vuotta ollut tässä kotona!
Sen verran köyhä etten kuitenkaan olisi voinut viettää enempää aikaa reissaten tai omissa harrastuksissa, olisin asunut pienemmissä asunnoissa joissa ei olisi riittänyt tekemistä joka päivälle. Perheellisiä ystäviäkään ei olisi voinut jatkuvasti häiritä. Kenelle olisin leiponut ja kokannut?? Puoliso toki on mutta hänelläkin työt ja työmatkat kuten minullakin oli.
Olin lapsena ainokainen enkä pitänyt siitä joten halusin ison perheen. Lapset täyttivät elämän ja talon ihanalla hälinällä.
Nyt kun ei enää jaksa olla niin 100% aktiivinen (vain 90%🤣) on kivaa kun saa tehdä asioita omassa tahdissa, elää puolet vuodesta lämpimässä ja kohta lopullisesti maailmalla. Lastenlapsille toki aina riittää aikaa!
Jotenkin tuntuu että tämä seesteinen kahden aikuisen vaihe on "ansaittu" ja arvokas eri tavalla kuin jos tätä olisi joutunut elämään olosuhteiden pakosta koko aikuisiän.
Lapsettomana omaa rauhaa ei osannut arvostaa. Oli tunne, että jää paitsi jostain tai juuri tänään olisi se päivä, kun tapaa jonkun suuren rakkauden.
Nyt on koko paketti kasassa; hyvä mies, ihana lapsi ja talous kunnossa. Kun tässä tilanteessa saa olla hetken yksin, niin saa perspektiiviä siihen tämänhetkiseen onneen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta lämmin ja rauhaa antava tunne, että on täyttänyt biologisen olennon syvimmän vietin eli lisääntymisen. Miten sen saa lapsettomana?
Milloin tämä lämmin rauhaa antava tunne pitäisi alkaa?
Terv. Kolmen lapsen vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingin Sanomat
Tutkimus: Suomessa pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin suomalaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat Suomessa tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000006380221.html
HS
Totta kai muksujen muutaman vuoden vanhempina olleet on tyytyväisiä.
Kunnes saapuu Mahtava Murkkuikä ahahahaaaaa..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan 50v ja lapset ovat aikuisia. Nyt on omaa aikaa, rahaa ja terveyttä tehdä vapaa-ajalla mitä haluamme. Aikaa ja rahaa harrastuksille, ystäville, matkustelulle, ravintolakäynneille. Ha viikonloppuaamuina saadaan nukkua pitkään. Toki tuetaan aikuisia opiskelevia lapsiamme taloudellisesti. Kyllä, tuo someinfluensserin kuvaus sopii mun elämään.
Vierailija kirjoitti:
Joo, parikymmentä vuotta menee jos on yksi lapsi. Mutta erona lapsettomaan on se lapsi. Pitkä matka ja kova työ tehdä fiksu aikuinen, onhan se hassua kun se loppuu. Ja kivaa.
Eikä se aina ole kivaa. Muistan kyllä kun esikoinen lähti, oli kivaa, toinen lapsi lähti, oli kivaa. Nyt kun nuorin kohta lähtee, on ollut itku herkässä. Pesä tyhjenee. Minä viihdyn yksinki, mutta rajansa kaikella, ja mies on työnsä takia paljon poissa kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta lämmin ja rauhaa antava tunne, että on täyttänyt biologisen olennon syvimmän vietin eli lisääntymisen. Miten sen saa lapsettomana?
Milloin tämä lämmin rauhaa antava tunne pitäisi alkaa?
Terv. Kolmen lapsen vanhempi
Kornia ja lapsellista höpinää nuo rauhalliset tunteet. Perhe-elämä on ihan tavallista elämää, kuten yksinkin elo - ei kummastakaan mitään ylimaallista tyydytystä saa
Perheellinen
Seesteistä onnentunnetta kannattaa hakea omasta itsestään ja oppia seisomaan vahvana ja itsenäisenä. Loppujen lopuksi vastaamme itse elämästämme ja onnestamme. Muut eivät ole velvollisia tuottamaan elämänsisältöä ja onnea sinulle.
Kaikki synnymme ja kuolemme yksin. Kukaan ei saa täältä mitään mukaansa. Paras siis oppia ajoissa kestämään yksinäisyyttä ja nauttia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa lapsen, sitä voi verrata siihen, kun värisokea saa värinäön. Sitä ei voi selittää värisokeille. He eivät voi ymmärtää. Se on ihanaa 💕💕
Tämä.
Ja eniten ihmetyttää se, että vela ei ymmärrä, että onhan se lapsen saanutkin elänyt elämää (joskus pitkäänkin) ilman lapsia ja hän pystyy siis vertailemaan molempia, sekä lapsetonta, että elämää lapsen kanssa. Ja se elämä lapsen kanssa on miljoona kertaa parempaa.
Itsekin kuitenkin elänyt puolet elämästäni ilman lapsia ja toisen puolen lasten kanssa. Ikinä en vaihtaisi takasin lapsettomaan elämään.
lapseton saa olla, mutta turha tulla säälimään lapsiperhe-elämää elävää aikuista ja väittämään, että elämä ilman lapsia on parempaa, kun et kerran OIKEASTI tiedä, millaista elämä lapsen kanssa on. Ei se, että tunnet jonkun jolla on lapsia riitä siihen, että tietäisit millaisen rakkauden oma lapsi tuo tullessaan.
Mua taas huvittaa, miten herttaisen vilpittömästi mammat kuvittelevat että se oma nuorena eletty lapsettoman elämä tarkoittaa että on kokenut kaikki mahdolliset versiot lapsettoman ihmisen kokemuksesta ja tietää asiat muidenkin puolesta. Jonkun parikymppisen opiskelijan väliaikaista lapsettomuutta ei voi tasan mitenkään verrata siihen, miten lapseton mahdollisesti elää nelikymppisenä tai kuusikymppisenä. Puhumattakaan siitä että lapsettomuus voi olla valittua tai tahatonta. Osoittaa ihan uskomatonta moukkamaisuutta ja omahyväisyyttä teeskennellä että kun minä olin lapseton vielä 28-vuotiaana niin tiedän täsmälleen, mitä se on jollain ventovieraalla 50-vuotiaalla.
Moni saa lapsia vasta nelikymppisenä. Ja todellakin vaikea ymmärtää mikä siinä yksin olossa 50v on nii paljon parempaa jos ei niitä lapsia ole ollenkaan, kuin jos sinulla on lapsia mutta ne on jo tuossa iässä omissa elämissään, eli olet yksin??? Ethän sinä tiedä miten hyvää se eläminen on 50v jolla ON niitä lapsia, kun ei sinulla ole siitä kokemusta, millaista se on kun niitä lapsia siinä(kin )iässä on.
Miksi yksin eläminen kokonaan ilman lapsia olisi jotenkin parempaa,, kun lapset on kerran pois kotoa jo niilläkin joilla niitä lapsia on, kun olet 50-60v???
Kerro mikä on parempaa???
Mistä sinä tiedät miten hyvää elämää on jollakin ventovieraalla 50v jolla on lapsia/ lapset on jo maailmalla? Varmaan yhtä hyvää(paitsi parempaa) kuin lapsettomallakin. Paitsi, että niistä omista aikuisista lapsista on paljon seuraa ja tukea. Ja elämässä on paljon rakkautta ja välittäviä ihmisiä.
Miksi ne aikuiset omaa elämäänsä elävät lapset tekisivät 50v ihmisen elämästä jotenkin huonoa????
Ite olen jo 60v, mutta en keksi yhtään asiaa, joka voisi olla paremmin, jos minulla ei olisi lapsia.
Tuottaa huolta nistinä tai linnakundina.
Mikä siis on ongelma tässä?
Rakastan jälkikasvuani. Mutta osaan varmasti nauttia niistä rauhallisista aamuista ja yksinolosta paljon enemmän kuin lapsettomat. Lapsettomille nämä ovat itsestäänselvyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että ihmiset voivat olla tyhjiä.
Sellaista se on jälkikristillisessä ajassa. Pakko kaivaa elämään tarkoitusta, kun ei enää Jumala sitä tuo. Sentään lapset ja perhe on sieltä terveemmästä ja kestävimmästä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta lämmin ja rauhaa antava tunne, että on täyttänyt biologisen olennon syvimmän vietin eli lisääntymisen. Miten sen saa lapsettomana?
Ja voi tavata aikuisia lapsiaan silloin tällöin, vaikka he muuttavat kotoa pois, niin eivät katoa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta lämmin ja rauhaa antava tunne, että on täyttänyt biologisen olennon syvimmän vietin eli lisääntymisen. Miten sen saa lapsettomana?
Jaa. Mulla on neljä, jo aikuista lasta, enkä kyllä koe mitään tuollaista, enkä ole koskaan kokenutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta lämmin ja rauhaa antava tunne, että on täyttänyt biologisen olennon syvimmän vietin eli lisääntymisen. Miten sen saa lapsettomana?
Ja voi tavata aikuisia lapsiaan silloin tällöin, vaikka he muuttavat kotoa pois, niin eivät katoa kokonaan.
Ja tämäkö täyttää elämäsi vs lapsettoman elämä? On sulla köyhä elämä.
Viiden äiti
Vierailija kirjoitti:
Mikä siis on ongelma tässä?
Rakastan jälkikasvuani. Mutta osaan varmasti nauttia niistä rauhallisista aamuista ja yksinolosta paljon enemmän kuin lapsettomat. Lapsettomille nämä ovat itsestäänselvyyksiä.
Jännä. Ei tullut omaan päähäni tuollaisia ajatuksia, kun neljä omaa lastani asui vielä kotona. Siis että mun seesteinen aamu on seesteisempi kuin lapsettoman. Mikä ihmeen ajatus se edes on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta lämmin ja rauhaa antava tunne, että on täyttänyt biologisen olennon syvimmän vietin eli lisääntymisen. Miten sen saa lapsettomana?
Ihmisiä on jo nyt ihan liikaa.
Vastasitko omasta mielestäsi kysymykseen?
Mikä pointti tässä aloituksessa on?