Kannattaako entisiin kavereihin ottaa enää yhteytttä

Jos lapsuudensystävä  tai entinen koulutoveri ottaa yhteyttä- hän on epätoivoisesti rahantarpeessa :)

Niin ja heteronaisia kiinnostaa vain miehet. He eivät halua ystäviä naisista tai ylipäätään ystäviä, ainoastaan mies (ja lapset) kiinnostavat. Lesboista ei saa ystäviä, koska haluavat sänkyyn eikä heitä kiinnosta ystävyys, pelkkä seksi vain. Heteromiehet sama juttu. Haluavat vain sänkyyn, ystävyys ei kiinnosta. Oikeastaan ketään ei kiinnosta ystävyys. Jos ei ole seksin perässä niin sitten rahan tai muun hyödyn.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että samat ongelmat vaivaavat, kuin edelliselläkin kerralla. Ihmiset eivät kovin usein muutu edes iän karttuessa. Ikä ei tuo kaikille viisautta. Tapasin lapsuudenystäväni (välimme katkesivat teini-iässä) yli nelikymppisenä ja hän oli aivan samanlainen eron ja lapsen saannin jälkeen: Vain miehet kiinnostivat, oli lyhytpinnainen, kuten ennenkin jne. Samanlainen rahankiilto silmissä oleva pintaliitäjä, kuin ennenkin. Ei mitään yhteistä. Lapsuudessa jaoimme sentään yhteisen harrastuksen.

Huvittavaa, että näet vikaa vain hänessä. Kerro myös omat negatiiviset puolesi, joiden takia hänen ei kannata pitää sinuun yhteyttä. 

eipä kannata. ei olisi mitään keskusteltavaa, muuta kuin vanhojen muistelut, sää ja sairaudet. uusia ystäviä ei tarvita, ja vanhoja ei kaivata. riittää kun ukkoparan kanssa sillointällöin vaihtaa muutaman sanan.

Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.

Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.

Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.

Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.

Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että samat ongelmat vaivaavat, kuin edelliselläkin kerralla. Ihmiset eivät kovin usein muutu edes iän karttuessa. Ikä ei tuo kaikille viisautta. Tapasin lapsuudenystäväni (välimme katkesivat teini-iässä) yli nelikymppisenä ja hän oli aivan samanlainen eron ja lapsen saannin jälkeen: Vain miehet kiinnostivat, oli lyhytpinnainen, kuten ennenkin jne. Samanlainen rahankiilto silmissä oleva pintaliitäjä, kuin ennenkin. Ei mitään yhteistä. Lapsuudessa jaoimme sentään yhteisen harrastuksen.

Huvittavaa, että näet vikaa vain hänessä. Kerro myös omat negatiiviset puolesi, joiden takia hänen ei kannata pitää sinuun yhteyttä. 

Varmaan juuri siksi, että minua kiinnostaa aivan toiset jutut. Erilaiset elämänfilosofiat, niiden soveltaminen elämään, maailman tila, politiikka, luonnon tila, yhteiskunnalliset asiat jne. Ei tarvitse olla negatiivisia puolia  sen kummemmin, riittää, että ei ole mitään yhteistä. Oletko itse lyhytpinnainen, kun tartuit juuri siihen? Aikuisilla ja lapsen saaneilla on yleensä tullut treeniä siihen, että hermo kestää hieman painetta ja rasitusta etenkin aspatyössä. Tämä kivahtelee kuin teini-ikäinen marttyyri edelleen. Itse olen tietoisesti ja tavoitteelisesti muokannut tiettyjä luonteenpiirteitäni paremmiksi. Aivan taatusti hän on pitänyt henkisen kasvun höpötyksiäni tylsinä. Siksihän meillä ystävyys loppui, kun ei ollut mitään yhteistä. Se on ihan ok. Hän on saanut jakaa miesseikkailunsa samanhenkisten uusien ystäviensä kanssa ja kännätä. Minä olen viettänyt aikaa kirjastossa, harrastanut paljon taiteita, tanssia ym., opiskelin yliopistossa ja löysin kaltaistani seuraa muista piireistä. Liian erilaisten ihmisten jutut eivät ole kiinnostavia toisilleen. Silloin on jatkossakin parasta pysyä eri piireissä, eikä yrittää lämmitellä jotain lapsuuden ja nuoruuden aikaista ystävyyttä. Meillä oli silloin paljon yhteistä harrastusten ja tulevaisuuden unelmien kautta, mutta ei ole enää ja siinä se. 

Oma kokemus näistä yhteydenotoista. Aina on kuulumisten vaihdon jälkeen oltu jotain vailla. On esim. pyydetty yösijaa, kun asun pk-seudulla ja täältä pääsisi kätevästi lentokentälle. Ja on udeltu, tiedänkö mihin entinen koulukaverimme kuoli. Toki tiesin, mutta en kertonut uteliaalle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.

Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.

Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.

Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.

Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.

Miksi oletat, että se yhteydenottaja kävisi edelleen festareilla ja olisi perheetön? Siellä toisessa päässä on eletty myös.

Vierailija kirjoitti:

eipä kannata. ei olisi mitään keskusteltavaa, muuta kuin vanhojen muistelut, sää ja sairaudet. uusia ystäviä ei tarvita, ja vanhoja ei kaivata. riittää kun ukkoparan kanssa sillointällöin vaihtaa muutaman sanan.

Kuulostaa masentavalta. Ei sen osalta, ettei halua lämmitellä vanhaa, mutta noin muutoin kuulostaa ankealta ja masentneen elämältä.

Kyllä ,joskus ilahdutan itseäni, kyselemällä  heidän kuulumisiaa. Olen utelias. Ihan passeli ajankulutus harvakseltaan.

Mun lapsuusiän kaveri (oltiin vielä aikuisinakin kavereita), alkoi ihan tosta vaan puhumaan vaikka nee**eistä niin ei tällainen henkilö kyllä kuulu mitenkään lähipiiriini. Ennen tätä ei varsinaisesti merkkiäkään em. ajatuksista mutta en jäänyt niitä kyllä jälkikäteenkään enää kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ,joskus ilahdutan itseäni, kyselemällä  heidän kuulumisiaa. Olen utelias. Ihan passeli ajankulutus harvakseltaan.

Et vaikuta mukavalta ihmiseltä.

Olisi hienoa jos joku ottaisi yhteyttä. Itse olen yrittänyt lämmitellä entisiä kaverisuhteita, mutta heikoin tuloksin. Kyselin kuulumisia ja kutsuin kylään yms. Annoin sitten olla, kun ei mitään vastakaikua oikein tullut. 

Minä en kaipaa yhteydenottoja. Olen pikkukaupungista lähtenyt ja rakentanut elämääni kovalla työllä. Opiskelin yliopistossa ahkerasti, muutin töiden perässä monta kertaa ja paiskin töitä edetäkseni uralla. Irtosuhteiden sijaan kaipasin pitkää parisuhdetta ja perhe-elämää, molemmat olen saanut. Säästimme keskituloisina ahkerasti, jotta pääsimme arvostetulle asuinalueelle omistusasuntoon. Eletään keskiluokkaisessa kuplassa hyvää, tasaista elämää.

En kaipaa sitä, että entiset kaverit ja koulukaverit tulevat irvailemaan, miten väärin on, kun elän tällaista elämää. Että miten olen rikas ja hyväosainen. Ja miten väärin on, kun minulla on hyvä mies, hyvä ammatti ja työstäni maksetaan enemmän kuin duunariammateista. Eivät käsitä, että olen paiskinut aivan valtavasti töitä tämän eteen. Toiset valitsivat biletyksen, rennon elämän ja asuinpaikan. Minä valitsin opiskeluun ja työhön satsaamisen, ahkeruuden sekä pätkätöiden perässä muuttamiseen, jotta etenin uralla. Nyt niitetään molemmat sitä, mitä olemme kylväneet.

Minä nautin elämästä hyvällä asuinalueella muiden kaltaisteni kanssa, jotka eivät irvaile ahkeruudesta, työnteosta ja tasaisesta perhe-elämästä. Olen saanut aiemmin pään aukomista kunnollisesta, hyvästä elämästäni ja enää en jaksa sitä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.

Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.

Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.

Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.

Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.

Miksi oletat, että se yhteydenottaja kävisi edelleen festareilla ja olisi perheetön? Siellä toisessa päässä on eletty myös.

Toki ovat eläneet. Eikä sillä ole väliä, onko toinen perheellinen vai yksinelävä sinkku. Jos arvot ja elämäntavat ovat erilaiset, eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kumpikin olisi perheellinen, niin arvojen ja elämäntapojen ollessa erilaisia ei yhteistä ole.

T. Tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuusiän kaveri (oltiin vielä aikuisinakin kavereita), alkoi ihan tosta vaan puhumaan vaikka nee**eistä niin ei tällainen henkilö kyllä kuulu mitenkään lähipiiriini. Ennen tätä ei varsinaisesti merkkiäkään em. ajatuksista mutta en jäänyt niitä kyllä jälkikäteenkään enää kuuntelemaan.

Minä taas olen jäänyt selvittämään ja tekemään selväksi, että loukkaavia termejä ei tule käyttää ja rasismi ja loukkaava puhe on este jatkaa ystävyyttä. Osa on sitten lopettant termin käytön. Termiähän saattavat käyttää tummat itsekin, sitä hoetaan joissain biiseissä jne. Niiden kanssa en jatka, jotka tahallaan loukkaamistarkoitksessa käyttävät rasistisia termejä. Toisaalta esimerkiksi. mm vaikutukset Suomen työttömyyteen ovat selvät, joten jonkin verran harmitusta siitä voi ymmärtää. Silläkään syyllä ei tarvitse hyväksyä haukkumista.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kaipaa yhteydenottoja. Olen pikkukaupungista lähtenyt ja rakentanut elämääni kovalla työllä. Opiskelin yliopistossa ahkerasti, muutin töiden perässä monta kertaa ja paiskin töitä edetäkseni uralla. Irtosuhteiden sijaan kaipasin pitkää parisuhdetta ja perhe-elämää, molemmat olen saanut. Säästimme keskituloisina ahkerasti, jotta pääsimme arvostetulle asuinalueelle omistusasuntoon. Eletään keskiluokkaisessa kuplassa hyvää, tasaista elämää.

En kaipaa sitä, että entiset kaverit ja koulukaverit tulevat irvailemaan, miten väärin on, kun elän tällaista elämää. Että miten olen rikas ja hyväosainen. Ja miten väärin on, kun minulla on hyvä mies, hyvä ammatti ja työstäni maksetaan enemmän kuin duunariammateista. Eivät käsitä, että olen paiskinut aivan valtavasti töitä tämän eteen. Toiset valitsivat biletyksen, rennon elämän ja asuinpaikan. Minä valitsin opiskeluun ja työhön satsaamisen, ahkeruuden sekä pätkätöiden perässä muuttamiseen, jotta etenin uralla. Nyt niitetään molemmat sitä, mitä olemme kylväneet.

Minä nautin elämästä hyvällä asuinalueella muiden kaltaisteni kanssa, jotka eivät irvaile ahkeruudesta, työnteosta ja tasaisesta perhe-elämästä. Olen saanut aiemmin pään aukomista kunnollisesta, hyvästä elämästäni ja enää en jaksa sitä kuunnella.

Nyt kiinnostaa mitä mieltä olet heistä, jotka opiskelivat useamman tutkinnon, muttivat opintojen ja töiden perässä, eivät ryypänneet, mutta eivät silti saaneet töitä tai hyvää perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kaipaa yhteydenottoja. Olen pikkukaupungista lähtenyt ja rakentanut elämääni kovalla työllä. Opiskelin yliopistossa ahkerasti, muutin töiden perässä monta kertaa ja paiskin töitä edetäkseni uralla. Irtosuhteiden sijaan kaipasin pitkää parisuhdetta ja perhe-elämää, molemmat olen saanut. Säästimme keskituloisina ahkerasti, jotta pääsimme arvostetulle asuinalueelle omistusasuntoon. Eletään keskiluokkaisessa kuplassa hyvää, tasaista elämää.

En kaipaa sitä, että entiset kaverit ja koulukaverit tulevat irvailemaan, miten väärin on, kun elän tällaista elämää. Että miten olen rikas ja hyväosainen. Ja miten väärin on, kun minulla on hyvä mies, hyvä ammatti ja työstäni maksetaan enemmän kuin duunariammateista. Eivät käsitä, että olen paiskinut aivan valtavasti töitä tämän eteen. Toiset valitsivat biletyksen, rennon elämän ja asuinpaikan. Minä valitsin opiskeluun ja työhön satsaamisen, ahkeruuden sekä pätkätöiden perässä muuttamiseen, jotta etenin uralla. Nyt niitetään molemmat sitä, mitä olemme kylväneet.

Minä nautin elämästä hyvällä asuinalueella muiden kaltaisteni kanssa, jotka eivät irvaile ahkeruudesta, työnteosta ja tasaisesta perhe-elämästä. Olen saanut aiemmin pään aukomista kunnollisesta, hyvästä elämästäni ja enää en jaksa sitä kuunnella.

Tämä juuri että miksi ystävät kritisoivat sitä mitä olet saavuttanut. Mihin ihminen tarvitsee vihamiehiä jos ystävätkin käyttäytyvät näin? Älä ikinä suostu pienentämään itseäsi! Ole se kaupungistunut koppava juppi! He siinä menettävät, et sinä.

Jos yhteydenotossa "organisoidaan" toisen elämää, eikä jaksa sitä. Ei ollut energiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.

Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.

Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.

Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.

Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.

"Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä." 

No tätähän ei voi tietää, ellei ole yhtään yhteydessä. Jos et ole 35 vuoteen tavannut ihmistä etkä ollut missään tekemisissä, mistä tietäisit ettei teillä ole tällä hetkellä mitään yhteistä? 😀 Et mistään.