Kannattaako entisiin kavereihin ottaa enää yhteytttä

Usein se menee niin, että alkuun näennäisen innostuneesti vaihdellaan kuulumisia, muistellaan menneitä ja "olipa kiva nähdä!!" 

Käytännössä se liukuu samaan feidaamiseen kuin kaikki orastavat suhteet nykyaikaan. Kaikilla on jo se urautunut oma elämänsä ja vaikka kavereita kaipaisikin, niin ei niitä käytännössä jakseta ylläpitää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden ystäviin kannattaa ottaa yhteyttä jos teillä alkaa jo olemaan ikää niin että elämä jo eletty ja lapset suuria. Voi löytää hyvän ystävän kaikkien jo kartalta poistuneiden tilalle. Niitä kartalta poistuneita alkaa jo olemaan: edesmenneitä, sairautensa tai muun syyn vuoksi kotiin jääneitä jne - mitä vaan voi löytyä. 

Ota rohkeasti yhteyttä ja katso mitä löydät ja elät sen mukaan.

Nämä jotka katkaisee yhteydenpidon vetoamalla ruuhkavuosiin, aloittavat uudet ruuhkavuodet kun saavat lapsenlapsia.

Ihmisillä on elämä. Joskus elämä on niin täynnä, ettei siihen mahdu vanhoja eikä uusia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Usein se menee niin, että alkuun näennäisen innostuneesti vaihdellaan kuulumisia, muistellaan menneitä ja "olipa kiva nähdä!!" 

Käytännössä se liukuu samaan feidaamiseen kuin kaikki orastavat suhteet nykyaikaan. Kaikilla on jo se urautunut oma elämänsä ja vaikka kavereita kaipaisikin, niin ei niitä käytännössä jakseta ylläpitää. 

Ei välttämättä ole aikaa, kun on jokin oma tilanne päällä. Eräs lukioaikainen muutti melkein naapuriin ja halusi olla yhteydessä, mutta just silloin olin kotoani pois 2 kk, kun 

en ehtinyt edes kotona käymään. 

Toinenkin nuoruusajan tuttu yritti saada matkustamaan toiselle puolen Suomea ja suuttui, kun en tullut, mutta olin sairaana melkein petipotilaskunnossa. Tuo heitti mut 

facesta pois, koska en vakavasti sairaana matkustanut. Kyllä ihmisillä on aina jokin Oikea syynsä, jos ei kuulu mitään.  

Ystäviin kannattaa pitää yhteyksiä, vanhoihin koulukavereihin ei. Riemuylioppilaiden tapaaminen oli täysi fiasko, kireä tunnelma.

Mun kokemuksen mukaan, ne jotka yks kaks yllättäen palaavat vuosien/vuosikymmentenkin jälkeen yhteyksiin muina miehinä tuppautuvat kylään tai vastaavaa, niillä oli jo tuttavuuden ollessa aktiivinen sen verran narsistisia piirteitä että sitä huokaisi helpotuksesta kun lopulta pääsi kyseisestä henkilöstä eroon.

Muista kavereista tuttavuus on hiipunut, vaikka draamallisesti loppunutkin, voidaan kaupungilla nähdessä tervehtiä mutta muuhun kontaktiin ei ole kiinnostusta kummallakaan.

Sitten siihen verrattuna nämä narsistit, jotka yllättäen lähestyvät vaikka somessa että "Mitä jos tulen kylään?" kysyy ihminen jonka olemassaolonkin olit jo viimein saanut unohtaa niin se änkeää yhtäkkiä taas reviirille.

Mikä näitä narsisteja vaivaa? 

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan, ne jotka yks kaks yllättäen palaavat vuosien/vuosikymmentenkin jälkeen yhteyksiin muina miehinä tuppautuvat kylään tai vastaavaa, niillä oli jo tuttavuuden ollessa aktiivinen sen verran narsistisia piirteitä että sitä huokaisi helpotuksesta kun lopulta pääsi kyseisestä henkilöstä eroon.

Muista kavereista tuttavuus on hiipunut, vaikka draamallisesti loppunutkin, voidaan kaupungilla nähdessä tervehtiä mutta muuhun kontaktiin ei ole kiinnostusta kummallakaan.

Sitten siihen verrattuna nämä narsistit, jotka yllättäen lähestyvät vaikka somessa että "Mitä jos tulen kylään?" kysyy ihminen jonka olemassaolonkin olit jo viimein saanut unohtaa niin se änkeää yhtäkkiä taas reviirille.

Mikä näitä narsisteja vaivaa? 

Minusta oli ihan kivaa tavata pari yläasteaikaista koulukaveria, joiden kanssa muuten vietettiin eräs juhannus. Toinen oli myös lapsuusajan ystävä. Me ihan vahingossa päädyttiin samaan paikkaan suunnittelematta etukäteen. Oltiin samalla luokalla yläasteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan, ne jotka yks kaks yllättäen palaavat vuosien/vuosikymmentenkin jälkeen yhteyksiin muina miehinä tuppautuvat kylään tai vastaavaa, niillä oli jo tuttavuuden ollessa aktiivinen sen verran narsistisia piirteitä että sitä huokaisi helpotuksesta kun lopulta pääsi kyseisestä henkilöstä eroon.

Muista kavereista tuttavuus on hiipunut, vaikka draamallisesti loppunutkin, voidaan kaupungilla nähdessä tervehtiä mutta muuhun kontaktiin ei ole kiinnostusta kummallakaan.

Sitten siihen verrattuna nämä narsistit, jotka yllättäen lähestyvät vaikka somessa että "Mitä jos tulen kylään?" kysyy ihminen jonka olemassaolonkin olit jo viimein saanut unohtaa niin se änkeää yhtäkkiä taas reviirille.

Mikä näitä narsisteja vaivaa? 

Minusta oli ihan kivaa tavata pari yläasteaikaista koulukaveria, joiden kanssa muuten vietettiin eräs juhannus. Toinen oli myös lapsuusajan ystävä. Me ihan vahingossa päädyttiin samaan paikkaan suunnittelematta etukäteen. Oltiin samalla luokalla yläasteella. 

Mä näin vanhaa kouluiän hyvää ystävää yhdessä tilaisuudessa aikuisiällä ja se yritti iskeä (oli muuttunut lepakoksi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan, ne jotka yks kaks yllättäen palaavat vuosien/vuosikymmentenkin jälkeen yhteyksiin muina miehinä tuppautuvat kylään tai vastaavaa, niillä oli jo tuttavuuden ollessa aktiivinen sen verran narsistisia piirteitä että sitä huokaisi helpotuksesta kun lopulta pääsi kyseisestä henkilöstä eroon.

Muista kavereista tuttavuus on hiipunut, vaikka draamallisesti loppunutkin, voidaan kaupungilla nähdessä tervehtiä mutta muuhun kontaktiin ei ole kiinnostusta kummallakaan.

Sitten siihen verrattuna nämä narsistit, jotka yllättäen lähestyvät vaikka somessa että "Mitä jos tulen kylään?" kysyy ihminen jonka olemassaolonkin olit jo viimein saanut unohtaa niin se änkeää yhtäkkiä taas reviirille.

Mikä näitä narsisteja vaivaa? 

Minusta oli ihan kivaa tavata pari yläasteaikaista koulukaveria, joiden kanssa muuten vietettiin eräs juhannus. Toinen oli myös lapsuusajan ystävä. Me ihan vahingossa päädyttiin samaan paikkaan suunnittelematta etukäteen. Oltiin samalla luokalla yläasteella. 

Mä näin vanhaa kouluiän hyvää ystävää yhdessä tilaisuudessa aikuisiällä ja se yritti iskeä (oli muuttunut lepakoksi)

No auts. Noi kouluaikaiset ei ollut yläasteella omaa ystäväpiiriä, mutta silti oli hauska nähdä ja kuulla, miten elämä oli kuljettanut heidät samaan kaupunkiin. 

Sanoisin, että samat ongelmat vaivaavat, kuin edelliselläkin kerralla. Ihmiset eivät kovin usein muutu edes iän karttuessa. Ikä ei tuo kaikille viisautta. Tapasin lapsuudenystäväni (välimme katkesivat teini-iässä) yli nelikymppisenä ja hän oli aivan samanlainen eron ja lapsen saannin jälkeen: Vain miehet kiinnostivat, oli lyhytpinnainen, kuten ennenkin jne. Samanlainen rahankiilto silmissä oleva pintaliitäjä, kuin ennenkin. Ei mitään yhteistä. Lapsuudessa jaoimme sentään yhteisen harrastuksen.

Jos vanhana haluaa uusia kavereita niin niitä saa helpommin vanhoista kavereista kuin täysin uusista ihmisistä. Jos yhteydenpidon katkeamiseen ei liity riitaa tai muuta negatiivista niin viestin lähettämisestä vanhalle kaverille ei ole mitään haittaa. 

Jos olette opiskelukavereita 30 vuoden takaa, niin miksipä ei, mutta ei kannata ottaa yhteyttä, jos kaveri muutti keväällä muualle eikä ole ottanut sen jälkeen yhteyttä.

Ei.

Ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhana haluaa uusia kavereita niin niitä saa helpommin vanhoista kavereista kuin täysin uusista ihmisistä. Jos yhteydenpidon katkeamiseen ei liity riitaa tai muuta negatiivista niin viestin lähettämisestä vanhalle kaverille ei ole mitään haittaa. 

Täysin samaa mieltä. 

Älkää silti suuttuko, jos ei tule vastausta tai toinen ei pidä yhteyttä. Siellä voi olla jokin vakava tilanne päällä tai ei ole aikaa hyvästä syystä. 

Ei teillä kuitenkaan ole enää mitään yhteistä. Jos ei vuosikausiin ole pitänyt yhteyttä, vanhat kaverit ovat käytännössä tuntemattomia ihmisiä. He ovat muuttuneet siitä kun tunsit heidät.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhana haluaa uusia kavereita niin niitä saa helpommin vanhoista kavereista kuin täysin uusista ihmisistä. Jos yhteydenpidon katkeamiseen ei liity riitaa tai muuta negatiivista niin viestin lähettämisestä vanhalle kaverille ei ole mitään haittaa. 

Helpoimmin uusia ystäviä saa lähellä olevista ihmisistä eli käytännössä naapureista tai saman kylän/kaupunginosan ihmisistä.

Kaukana asuvista entisistä kavereista ei ystäviä saa. Ystävyyden muodostuminen edellyttää, että tapaa toistuvasti. Helpoiten se onnistuu vaikka paikallisessa Marttakerhossa, joka kokoontuu joka tiistai. Ihan mikä tahansa harrastus, jossa sama porukka kokoontuu viikottain tai useammin, on paras tapa saada uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ei teillä kuitenkaan ole enää mitään yhteistä. Jos ei vuosikausiin ole pitänyt yhteyttä, vanhat kaverit ovat käytännössä tuntemattomia ihmisiä. He ovat muuttuneet siitä kun tunsit heidät.

Aika harva lopulta on muuttunut ja se on negatiivista. Esim. olen katkaissut välini siskooni, koska hän on järkyttävän ilkeä ja nauttii siitä (terapeuttini mielestä hän on psykopaatti). Teini-ikään liittyy hänen toimestaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hän on aivan yhtä ilkeä viiskymppisenä, ellei vieä ilkeämpi. Että ei ne kaikki ihmiset muutu ainakaan hyvään suuntaan iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Ei teillä kuitenkaan ole enää mitään yhteistä. Jos ei vuosikausiin ole pitänyt yhteyttä, vanhat kaverit ovat käytännössä tuntemattomia ihmisiä. He ovat muuttuneet siitä kun tunsit heidät.

Eräs tapaus. 

Oli todellakin muuttunut. Itse lähestyi kylillä monta kertaa ja ihan kirjaimellisesti kiusasi. 

Ei kannata. Jos ystävyys hiipuu lasten takia niin ei se ystävyyttä koskaan ole ollutkaan. Tosiystävä pitäisi yhteyttä, vaikka olisi lapset ja perhe. 

Voi kokeilla, joskus vanha ystävyys alkaa uudestaan kukoistaa mutta kovin tavallista se ei ole, joten ei kannata odottaa liikoja. Yleensä kivat muistot entisistä ystävistä jäävät sellaisiksi, mutta joskus saattaa käydä toisinkin.