Olemme päättäneet että lapsistamme tulee sveitsiläisiä
Miksi pitää yllä yhteyttä johonkin lama-suomeen kun perheemme elämâ on kuitenkin täällä Sveitsissä? Jos kotikielemme vaihtuu jossaun vaiheessa ranskaksi niin ei haittaa yhtâän.
Kommentit (30)
Lapsenne ovat sveitsiläisiä ihan yhtä vähän kuin täällä somaliperheessä kasvavat somalilapset ovat suomalaisia.
Ranskan puhuminen ei tee kenestäkään sveitsiläistä.
Että sellainen tarina tänään siellä Sörnäisten hikimajassa.
Voit identifioitua sveitsiläiseksi tai vaikka taisteluhelikopteriksi, jos haluat. Sellainen et kuitenkaan ole.
Nytkin jotkun asiat vaan helpompi puhua lasten kanssa en français koska he kuitenkin elävät ne asiat ranskaksi arjessaan. Eivät edes tiedä miten puhua niistä suomeksi.
Sjama meillä. Koko pierhe kasvanut Venajassa ja pieru soi! OOLAARE, OO-OO-OO-OO!! SAMPAAREE!! OO OO OO OO! 🚑🚑🚑
Ei ole helppoa päästä sen maan kansalaiseksi, aika varakas ja hyvätuloinen pitää olla. Tai varakas tai siellä pitkään työskennellyt, siis todella pitkään. Jos samalla varakas, siinä heti onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Ranskan puhuminen ei tee kenestäkään sveitsiläistä.
äidinkieli on se oma kieli, tunnekieli, joten ihan pähkähullu idea puhua ranskaa, jota ei osaa natiivitasolla!'
Kyllä, äidinkieli on syvästi tunteiden, ajattelun ja identiteetin kieli. Se on ensimmäinen kieli, jonka ihminen oppii, ja se kantaa mukanaan varhaisimmat vuorovaikutuksen ja hoivan muistot. [1, 2, 3]
Äidinkielen merkitys
Tunneilmaisu: Äidinkielellä on helpointa purkaa syviä tunteita, lohduttaa tai suuttua.
Ajattelu: Se toimii usein ihmisen sisäisen puheen ja pohdinnan perustana.
Identiteetti: Kieli yhdistää meidät omaan yhteisöömme, perheeseemme ja kulttuuriimme.
Turva: Monikielisellekin ihmiselle äidinkieli jää usein vahvimmaksi selkäpiihin asti
Mä olen alkanut puhua ruotsia meidän tarhaikäiselle lapselle, että voidaan laittaa se ruotsinkieliseen esikouluun ja siitä ruotsinkieliselle opintopolulle. Asutaan Helsingissä ja meidän lähikoulussa on melkein puolet S2-lapsia. Varmaan ihan kivoja lapsia, mutta ei oteta riskejä.
Puhutaan tosi huonoa ruotsia, joten luetaan paljon lastenkirjoja ja käytetään simppeliä kieltä, kunnes omakin kieli kehittyy.
Ja lapsi ei mahtunut kielikylpyyn, jos joku olisi sitä ehdottanut.
En ymmärrä, mitä tälle asialle on tehtävissä?
Olemme asuneet Sveitsissä yli 10 vuotta ja alkaa suomen kielen taito olla aika heikko meillä vanhemmillakin. Tänä(kään) kesänä ei tulla Suomeen vaan lomaillaan Berner Oberland.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut puhua ruotsia meidän tarhaikäiselle lapselle, että voidaan laittaa se ruotsinkieliseen esikouluun ja siitä ruotsinkieliselle opintopolulle. Asutaan Helsingissä ja meidän lähikoulussa on melkein puolet S2-lapsia. Varmaan ihan kivoja lapsia, mutta ei oteta riskejä.
Puhutaan tosi huonoa ruotsia, joten luetaan paljon lastenkirjoja ja käytetään simppeliä kieltä, kunnes omakin kieli kehittyy.
Ja lapsi ei mahtunut kielikylpyyn, jos joku olisi sitä ehdottanut.
Eli lapsesi äidinkieli on erittäin heikkotasoinen ruotsi. Onneksi tämä on todennäköisesti provo kuten aloituskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskan puhuminen ei tee kenestäkään sveitsiläistä.
äidinkieli on se oma kieli, tunnekieli, joten ihan pähkähullu idea puhua ranskaa, jota ei osaa natiivitasolla!'
Kyllä, äidinkieli on syvästi tunteiden, ajattelun ja identiteetin kieli. Se on ensimmäinen kieli, jonka ihminen oppii, ja se kantaa mukanaan varhaisimmat vuorovaikutuksen ja hoivan muistot. [1, 2, 3]
Äidinkielen merkitys
Tunneilmaisu: Äidinkielellä on helpointa purkaa syviä tunteita, lohduttaa tai suuttua.
Ajattelu: Se toimii usein ihmisen sisäisen puheen ja pohdinnan perustana.
Identiteetti: Kieli yhdistää meidät omaan yhteisöömme, perheeseemme ja kulttuuriimme.
Turva: Monikielisellekin ihmiselle äidinkieli jää usein vahvimmaksi selkäpiihin asti
Osataan kyllä ranskaa natiivitasolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskan puhuminen ei tee kenestäkään sveitsiläistä.
äidinkieli on se oma kieli, tunnekieli, joten ihan pähkähullu idea puhua ranskaa, jota ei osaa natiivitasolla!'
Kyllä, äidinkieli on syvästi tunteiden, ajattelun ja identiteetin kieli. Se on ensimmäinen kieli, jonka ihminen oppii, ja se kantaa mukanaan varhaisimmat vuorovaikutuksen ja hoivan muistot. [1, 2, 3]
Äidinkielen merkitys
Tunneilmaisu: Äidinkielellä on helpointa purkaa syviä tunteita, lohduttaa tai suuttua.
Ajattelu: Se toimii usein ihmisen sisäisen puheen ja pohdinnan perustana.
Identiteetti: Kieli yhdistää meidät omaan yhteisöömme, perheeseemme ja kulttuuriimme.
Turva: Monikielisellekin ihmiselle äidinkieli jää usein vahvimmaksi selkäpiihin asti
Osataan kyllä ranskaa natiivitasolla.
Ap
Tuskinpa.
Onko lapsille hankittu jo käkikello, linkkari, toblerone ja alppitorvi?
Aatun jälkiä kuljette haill teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskan puhuminen ei tee kenestäkään sveitsiläistä.
äidinkieli on se oma kieli, tunnekieli, joten ihan pähkähullu idea puhua ranskaa, jota ei osaa natiivitasolla!'
Kyllä, äidinkieli on syvästi tunteiden, ajattelun ja identiteetin kieli. Se on ensimmäinen kieli, jonka ihminen oppii, ja se kantaa mukanaan varhaisimmat vuorovaikutuksen ja hoivan muistot. [1, 2, 3]
Äidinkielen merkitys
Tunneilmaisu: Äidinkielellä on helpointa purkaa syviä tunteita, lohduttaa tai suuttua.
Ajattelu: Se toimii usein ihmisen sisäisen puheen ja pohdinnan perustana.
Identiteetti: Kieli yhdistää meidät omaan yhteisöömme, perheeseemme ja kulttuuriimme.
Turva: Monikielisellekin ihmiselle äidinkieli jää usein vahvimmaksi selkäpiihin asti
Tämä on niin paksua potaskaa kuin vain voi olla. Olen syntynyt kaksikieliseen perheeseen (suomi- englanti), käynyt koulua suurimmaksi osaksi Italiassa mutta myös Suomessa. Puhun englantia äitini kanssa, suomea isäni kanssa ja italiaa yleensä siskoni kanssa. Perheemme yhteinen kieli on aina ollut englanti ja italia. Nämä kielet määrittävät myös nämä ihmissuhteeni, ja vaikka asunkin nyt Suomessa, ovat englanti ja italia minulle läheisimmät kielet. Mutta arkea ja työelämää elän olisuhteiden pakosta suomeksi. Monikielisyys on ihan totta, ollut aina, jopa nationalistisessa ja sisäänpäinkääntyneessä Suomessa, jossa isänäitini perheessä puhuttiin suomea ruotsia ja saksaa. Joka päivä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskan puhuminen ei tee kenestäkään sveitsiläistä.
äidinkieli on se oma kieli, tunnekieli, joten ihan pähkähullu idea puhua ranskaa, jota ei osaa natiivitasolla!'
Kyllä, äidinkieli on syvästi tunteiden, ajattelun ja identiteetin kieli. Se on ensimmäinen kieli, jonka ihminen oppii, ja se kantaa mukanaan varhaisimmat vuorovaikutuksen ja hoivan muistot. [1, 2, 3]
Äidinkielen merkitys
Tunneilmaisu: Äidinkielellä on helpointa purkaa syviä tunteita, lohduttaa tai suuttua.
Ajattelu: Se toimii usein ihmisen sisäisen puheen ja pohdinnan perustana.
Identiteetti: Kieli yhdistää meidät omaan yhteisöömme, perheeseemme ja kulttuuriimme.
Turva: Monikielisellekin ihmiselle äidinkieli jää usein vahvimmaksi selkäpiihin asti
Osataan kyllä ranskaa natiivitasolla.
Ap
Tuskinpa.
Ja miksei osattaisi? Olemme opiskelleet yliopistotutkinnot ranskaksi ja eläneet ranskankielidissä maissa melkein 20 vuotta. Minun tapauksessani pudempään kuin koskaan Suomessa. Älä tuu mulle puhumaan puppua kun et näytä tietävän näitä kv-kuvioita.
Osta sitten nahkahousut ja opettele jodlaamaan. Kai lapsesi nimi on pikku-Heidi.
Okei? Good for you.