Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka joutuivat jakamaan makkarin vanhempien kanssa?
15.08.2026 |
Tämä asia lapsuudesta tuli taas mieleen kun etusivulla pyörii keskustelu asioista, joita lapsena häpesi. Mietin, olenko ainut kenen perheessä oli tällainen järjestely. En tiedä miksi vanhemmat eivät halunneet muuttaa, olivat ihan hyvätuloisia. Eivätkä nukkuneet olkkarissa ja tosiaan jouduin nukkumaan heidän kanssa samassa huoneessa kunnes muutin pois. Asuttiin siis kaksiossa. Häpesin tätä varsinkin teininä, yökylässä ei ollut koskaan ketään enkä muutenkaan kutsunut mielelläni kavereita kylään. Nyt kun olen äiti itsekin, olen alkanut miettiä miten väärin minua kohtaan tuo järjestely oli. En voisi tehdä noin lapsilleni enkä kyllä itsellenikään. Heillä olisi ollut rahaa muuttaa, tosin pelkäsivät asuntolainaa ja taisivat olla kiintyneitä asuntoon. Olisivat voineet nukkua olkkarissa, mutta ei. Mietin johtuiko osittain tästä, että itsenäistyminen oli todella hankalaa ja edelleen häpeän kotiani herkästi jos kaikki ei ole tiptop.
Mitä mieltä olette, onko tällainen teistä väärin? Puhun tosiaan koko lapsuudesta ja teini-iästä enkä kaipaa kommentteja miten jonkun 6v haluaa nukkua samassa huoneessa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Väärin oli, kyllä teini-iässä viimeistään tarvitsee oman tilan. Mieti kannattaako esim.auttaa ikääntyneitä vanhempia vai maksaa potut pottuina.
Muista tuo viestisi sitten kun vittuilet lapsettomille, että kuka pitää huolen vanhana. Niin, kuka pitää huolen APn vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan ne vanhempien seksiäänet lapsille kuuluu, vaikka olisi kuinka iso asunto ja nukuttaisiin eri huoneissa. Meilläkin oli 200-neliöinen omakotitalo ja silti ne äänet kuului. Ovet ovat yleensä verrattavissa näkösuojaan.
Ystäväni joutui nukkumaan vanhempiensa kanssa samassa huoneessa, oli kyllä outoa.
Meillä oli sisareni kanssa molemmilla omat huoneet ja vanhemmilla oma makkari. Oli aluillaan 60-luku.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mutta ap kuulostaa hivenen kummalliselta ja rasittavalta. Lapsi vaatii remontteja tai muuttoa, kun olisi voinut siirtyä nukkumaan olohuoneeseen. Kai pyysit aikanaan vanhempiasi siirtymään sinne? Mitä he sanoivat syyksi sille, etteivät tehneet niin?
Jaaha, "olet rasittava"-jankkaaja eksyi tähänkin ketjuun. Mikä ihme on tonkin tyypin ongelma, kun jaksaa tulla joka ketjuun vinkunaan..
Vierailija kirjoitti:
Jaettu on. Ihan liian pitkään joutu kuuntelee puhetta " joko se on kova" , sängyn nitkutusta kun vanhemmat nai.
Meillä oli kyllä viisi makkaria mutta kun oli 6 lasta niin pikku siskon kanssa oltiin vanhempien makkarissa. En ymmärrä miksi esim kaksi siskoani ei voinut jakaa yhtä huonetta ja näin minä olisin saanut huoneen myös. 5v nuorempi sisko olisi varmasti pärjännyt vanhempien makkarissa siihen asti kunnes vanhin veli lähti opiskelee
Mä kanssa pienenä nukuin samassa huoneessa, ja muistan edelleen kuin inhottavaa oli teeskennellä nukkuvaa, kun toiset puuhailee toista ihan metrin päässä. Onneksi pääsin toiseen huoneeseen noin 10-vuotiaana.
Vanhemmat vielä ylpeili, miten heille lapset on niin tärkeitä, että haluavat kaikkien nukkuvan samassa huoneessa. Mutta eipä se ollut meille lapsille yhtään kivaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hullua että lapset ehdottelevat vanhemmilleen että eikö voitais muuttaa, eikö voitais hankkia isompi asunto. Olette lapsia, ette te tiedä mikä todellinen taloudellinen tilanne tai realiteetit ovat. Käytännössä moni perhe asuu nykyäänkin pienissä tiloissa eikä mahdollisuutta isompaan asuntoon ole.
Niin ja jos vanhemmat päättää vielä nussia siinä sängyssä:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysypä vanhemmiltasi.
Siellä saattaa olla perusteluja heidän omista kokemuksistaan.
Ettekö te koko lapsuus-/nuoruusaikanasi puhuneet tuosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jouduin olemaan vanhempien kanssa samassa huoneessa ja olen kärsinyt siitä ihan hirveästi kun ei ollut mitään omaa rauhaa eikä paikkaa. Koulut meni ihan perseelleen kun ei pystynyt keskittymään. Jäi kyllä elämän mittaiset traumat niistä ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mutta ap kuulostaa hivenen kummalliselta ja rasittavalta. Lapsi vaatii remontteja tai muuttoa, kun olisi voinut siirtyä nukkumaan olohuoneeseen. Kai pyysit aikanaan vanhempiasi siirtymään sinne? Mitä he sanoivat syyksi sille, etteivät tehneet niin?
Jaaha, "olet rasittava"-jankkaaja eksyi tähänkin ketjuun. Mikä ihme on tonkin tyypin ongelma, kun jaksaa tulla joka ketjuun vinkunaan..
Kumpi teistä nyt vinkuu?
Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hullua että lapset ehdottelevat vanhemmilleen että eikö voitais muuttaa, eikö voitais hankkia isompi asunto. Olette lapsia, ette te tiedä mikä todellinen taloudellinen tilanne tai realiteetit ovat. Käytännössä moni perhe asuu nykyäänkin pienissä tiloissa eikä mahdollisuutta isompaan asuntoon ole.
Voihan sitä asiosta jutella?
Kolme vuotiaasta asti oli oma huone. Muutimme silloin omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun paras ystävä joutui, muistaakseni n. 16-17v asti. Hän on todella hyvä tyyppi, hyvä itsetunto (ei koskaan hävennyt tuota asiaa ainakaan niin, että sen olisi huomannut), hyvät välit vanhempiin edelleen
Ap kuulostaa valitettavasti nyt vähän uhriutujalta. Aikuisena ruvetaan "tajuamaan", miten synkkää lapsuus ja nuoruus oli, ja syyttelemään vanhempiaan.
Meitä on monta, jotka olemme nukkuneet vanhempien kanssa lapsuudenkodissa ja olemme tasapainoisia aikuisia. Emme hävenneet vanhempiamme emmekä kotiamme silloinkaan, ja kotonamme kävi vieraita ja kavereita. Lapsille ja teineille oli päinvastoin kiinnostavaa, kun kaverien kodit olivat erilaisia. Kysy ennemminkin ap itseltäsi, miksi häpeät sitä mistä olet lähtöisin. Kaverien paineesta en ainakaan häpeäisi yhtään mitään.
Meillä oli 2 makkaria ja jaoin yhden makkarin kahden muun sisarukseni kanssa vanhemmilla oli oma mut sit kun tuli lisää lapsia niin muutettiin onneksi vähän isompaan.
Juu kyllä. Neljä lasta, kaks makkaria. Toisessa nukkuivat vanhemmat sisarukset, minä toisen veljen kanssa kerrossängyssä vanhempien kanssa.
Siskon muuttaessa omilleen, veljet asuivat samassa huoneessa. Isä muutti sohvalle nukkumaan, minä nukuin äidin kanssa.
Kun toinen veli muutti pois, jaoimne veljen kanssa huoneen. Ei koskaan valitettu, ettei ollut omaa huonetta. Rauhaa sai jos halusi.
Minä muutin sitten ennen veljeä pois, jolloin hän sai huoneen omakseen.
Minä nukuin vähän yli kouluikäiseksi samassa huoneessa mutta sitten sain oman huoneen. Tuntuu aika hullulta ajatukselta että vielä teininä olisi jaettu makkari. Ymmärrän että on aiheuttanut häpeää teinille tuo järjestely, eivätkö vanhemmat tosiaan tajunneet jos olivat hyvätuloisiakin?