Lue keskustelun säännöt.
Hakisitko lapselle koulun vaihtoa, jos ei ole yhtään ystävää koulussa?
14.08.2026 |
Tämä on ihan tositarina, ei keksitty juttu, eli asiallisia vastauksia , kiitos!
Meillä alkoi lapsella 6. luokka. Hänellä oli hyvä ystävä 1.-2. luokalla, joka muutti toiselle paikkakunnalle. Sen jälkeen on pyörinyt välitunneilla erään porukan kanssa (luokan oppilaita), ollut mukana leikeissä ja välituntipeleissä. Viime vuonna alkoi tulla sitä, ettei kukaan halua tehdä parityönä luokassa hänen kanssa tai jos oppilaat itse valitsevat ryhmätyöhön ryhmät, häntä ei haluta mukaan. Opettajalle laitoin viestiä, ja opettaja ohjasi ryhmätöihin. Välitunneilla hän jäi yhä useammin yksin. Eräät aiemmin kaverina olleet oli sanoneet, että häivy, älä tule siihen salakuuntelemaan. Välitunnit luonnollisesti ovat vähän vaihtuneet, ei siellä ollut enää viime vuonna niin paljon yhteisiä pelihetkiä. Kutsuttiin keväällä yksi luokkakaveri meille pari kertaa pelaamaan ja oleskelemaan, mutta ei sekään lähtenyt käyntiin. Muistan lapsen pettymyksen kun tämä luokkakaveri oli pelaamassa pleikalla ja yhtäkkiä tuli jokin viesti ja sanoi, että mun täytyy nyt lähtee, kun x ja y on puistossa, niin me tehdään varmaan jotain yhdessä. Ei pyytänyt mukaan. Toki voi olla parempia ystäviä, mutta jos mennään jonkun luo kylään, niin melkoisen töykeää lähteä heti kun kaverit laittaa viestin, että ollaan puistossa.
Nyt kun koulut alkoi ja 6. luokka, lapseni tuli surullisena ensimmäisenä päivänä koulusta. Oli taas ollut jotain ryhmäleikkejä, jossa oli syrjitty. Joo, kivahan se on, jos yritetään ottaa kevyempi alku kouluun, mutta nuo tilanteet on pahoja hänelle, jota ei haluta ryhmiin tai jolle ei puhuta edes. Viime keväänä lapseni kävi kuraattorilla pari kertaa. Siinä oli useampi syy. Yksi oli myöhästely tietyiltä oppitunneilta. Olin mukana, kun hän kertoi syyn. Hän odottaa, että opettaja on siellä luokassa, koska on haukuttu, jos ei ole ollut aikuista paikalla. Kengät oli piilotettu vessoihin, jos hän oli tullut hyvissä ajoin luokkaan ja muita jäänyt vielä käytävään.
Ollaan mietitty, onko järkevää tässä vaiheessa anoa koulun vaihtoa. Minusta tuntuu, että tilanne vaikuttaa lapseni itsetuntoon, vaikka hänellä harrastuksessa on kavereita, ja yksi kaveri naapurustossa, joka ei saman ikäinen, mutta paljon kesällä olivat ulkona yhdessä. Kuudes vuosi peruskoulua alkoi, ja monta vuotta vielä pitäisi kouluun kulkea. Vai onko siitä pelkkää haittaa, jos hakee toiseen kouluun? Saako uusi oppilas sieltäkään yhtään ystävää, kun tulee uutena tässä vaiheessa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (48)
Suoraan sanottuna: lasta kiusataan koulussa. Ihan selvä tapaus.
Ensimmäisenä mä ottaisin yhteyttä nyt nopeasti opettajaan ja kertoisin, että lapsen kiusaaminen jatkuu. Koululla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Auttaako tässä vaiheessa se puuttuminen, kun ollaan jo näin monta vuotta annettu asioiden kehittyä tähän pisteeseen, on sitten eri asia.
Itse katsoisin mitä koulu saa asialle tehtyä, mutta jos sama jatkuu vaihtaisin lapsen koulua.
Ryhmästä eristäminen on raakaa ja jättää lapseen jäljen. Sitä ei pidä missään tapauksessa hyväksyä tilannetta ja antaa kiusaamisen jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtaisin koulua yläasteelle. Sellaiseen missä kaikki uusia luokkia
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin koulua yläasteelle. Sellaiseen missä kaikki uusia luokkia
Ja sellaiseen, jossa ei ole S2 oppilaita. He kiusaavat eniten. Geneettinen piirre
Hei, mulla on vähän samat mietinnät täällä.
ongelma on että asun pienellä paikkakunnalla ja meillä ei ole täällä oikein kavereita. Lapselleni oli vielä päiväkodissa ja eskarissa kaveria, mutta ei enää koulussa. Olen alkanut haaveilemaan isommasta kaupungista, jossa meillä jo valmiiksi on kavereita.. harmi vaan kun tykkäisin meidän asunnosta ja jotain muitakin hyviä puolia on. Mutta me ollaan aika yksinäisiä..
Jaa-a, mistä löytää sellainen koulu, jossa varmasti saisi ystävän.
Oletko tuosta kiusaamisesta puhunut opettajan/rehtorin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se koulunvaihto auttaa? Ellei sattumoisin ole joku yksinäinen luokalla valmiiksi. Kaikki tuntevat toisensa ja kaverit on valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Miten se koulunvaihto auttaa? Ellei sattumoisin ole joku yksinäinen luokalla valmiiksi. Kaikki tuntevat toisensa ja kaverit on valmiina.
Sehän siinä on riskinä, että luokassa voi olla ne sosiaaliset suhteet valmiina. Kun sinne uutena menee, helposti joutuu silmätikuksi. Ainahan uusia arvioidaan, sopiiko meidän jengiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla lapsen sosiaalisissa taidoissa vikaa, jos ei tämän ainoan 1.-2.luokan kaverin jälkeen ole viimeiseen kolmeen vuoteen saanut kavereita. Kyllä se ihan koulutien alussa olisi lapsen itse oltava aktiivinen ja vapaa-ajalla otettava niihin muihin lapsiin yhteyttä.
Osa perheistä elää omassa kuplassa tai pelkkien harrastuksien kautta ja kuvittelee, että koulussa käyminen riittää pitämään yllä kaverisuhteita. Jos lapsi ei ole porukassa tasavertaisessa asemassa eli jää reppanana toisten jalkoihin niin helposti jää yksin. Valitettava tosiasia, mutta aika paljon on kiinni lapsen omasta yrityksestä.
Sosiaalisissa taidoissa vikaa, jos on harrastus, jossa on myös kavereita, ja sitten koulussa kiusataan ja jätetään ulkopuolelle? Ja on lapsen vika, jos ei väkisin tunge kaveriksi sellaisille, jotka eivät kaveriksi halua tai jotka eivät esim. ole yhtään samanhenkisiä tai kiinnostuneita samoista asioista?
Jep, tunnistan tuon omalta kouluajaltani, ja harmittavasti on pakko sanoa, että koulun vaihtaminen tuskin olisi auttanut, koska väkisin ne kaverisuhteet eivät synny, yhtään sen paremmin kuin esim. aikuisten parisuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös viihtyä yksin.
Ai kuka? Kun olin koulussa töissö nuorten kanssa, aika harvoin kukaan kyselyihin vastasi, että haluan olla yksin. Yleisempää oli kokea itsensä yksinäiseksi ja että kavereita ei ole. Oletko joutunut kiusatuksi tai syrjityksi? Se on yksi kouluviihtyvyyskyselyn tärkeimmistä indikaattoreista hyvinvoinnille. Lapsilla ja nuorilla tunne joukkoon kuulumisesta on keskimäärin koetun hyvinvoinnin kannalta merkittävämpi kuin aikuisella. Lapsii tai nuori saattaa kotioloissa vapaa-aikana viihtyä hyvin yksinkin, koska hänellä on vapaus valita mieluisaa tekemistä. Yhteisöllisessä ympäristössä, kuten koulussa, taas joukkoon kuulumisen tunne korostuu, eikä vaihtoehtoja toteuttaa mielenkiintoista tekemistä yksin ole niin paljon.
Toki omista kouluajoistani on kauan, mutta todellakin viihdyin oikein hyvin yksin, ja olisin ollut vain tyytyväinen, jos olisin saanut olla rauhassa. Mutta kun ei, kun pitää väkisin ryhmäytyä ja kuulua joukkoon ja nönnönnöö, ja sitten muut kiusaavat, kun ei sovi siihen kaikkien-kaveri-hölösuu-muottiin. Eikä muuten muutu aikuisiälläkään mihinkään, nimimerkillä joka päivä kiitän koronaa etätöistä, koska tykkään toimenkuvastani mutta en kaipaa mitään ihmisjoukkoja ympärilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun siellä toisessa koulussa on myös jo omat porukat, eli mikään ei muutu paitsi täysin uusien ihmisten sekaan joutuisi. Valitettavasti koulu ei ole vajaassa 40 vuodessa muuttunut miksikään, joitain syrjitään on omat kuppikunnat, näin oli minunkin aikaan. Ensin valitsivat omat kaverit, sitten meidät muut esim liikuntatunnilla pesäpalloon jne. Ei minuakaan ensimmäisenä valittu, vaikka olin koko ryhmän paras näissä lajeissa. Sama oli ryhmätöissä viimeisten joukossa valittiin. No onneksi se loppui eikä ole tarvinnut sen jälkeen nähdä niitäkään
Se kaverien kanssa olemisen opettelu alkaa jo hiekkalaatikolta ja siinä voi vielä vanhempi olla mukana vahvistamassa taitoja. Itse olin yksinäinen aikoinaan kun ei ollut oikein hyviä sosiaalisia taitoja mutta opetin omille lapsille että kaikkia pitää kohdella kunniottavasti ja se tuotti hedelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kaverien kanssa olemisen opettelu alkaa jo hiekkalaatikolta ja siinä voi vielä vanhempi olla mukana vahvistamassa taitoja. Itse olin yksinäinen aikoinaan kun ei ollut oikein hyviä sosiaalisia taitoja mutta opetin omille lapsille että kaikkia pitää kohdella kunniottavasti ja se tuotti hedelmää.
Niinkö? Ja sinä itse et siis osannut kohdella muita kunnioittavasti? Sinun kaltaisia on tänäkin päivänä. Se on oikeastaan vaan hyväksi, jos ei edes hakeudu niiden kaveriksi, jotka ei osaa kohdella toisia kunnioittavasti.
Syrjään jättämisestä on myös itselläni kokemusta, kiusaamisesta ei. Ei ollut kavereita koulussa moneen vuoteen. Roikuin yhden tyttöjoukon jatkona, mutta ei siinä ystävyydestä ollut kyse. Välitunneilla olin hyvin usein yksin. Koulumatkoilla ei koskaan ollut seuraa, vaikka samalta suunnalta kulki useampi luokan oppilas. Tiedän, miltä tuo tuntuu. Se tuntuu siltä kuin kukaan ei välittäisi, oletko olemassa. Ketään ei kiinnosta, miten sinun viikonloppusi tai kesälomasi sujui. Kukaan ei halua kuulla, mistä musiikista pidät tai mitä harrastat. Opettajat osaavat myös pahentaa tilanteita ja aiheuttaa kiusallisia kohtauksia elämään. Esimerkiksi kuvisopettaja oli kiltti ja hieno ihminen, mutta se häpeän määrä, kun hän huomasi minun istuvan yksin paripöydässä. Hän vaati, että välittömästi minun pöytä yhdistetään naapuripöytään. Sain halveksivia katseita. En enää muista, mitä sanoivat, mutta jotain sellaista, että et sitten puhu meille mitään etkä häiritse. Enpä tietenkään. Mieluummin olisin istunut yksin. Joskus olin välitunnilla vessassa pidempään kuin oli tarpeen, koska en halunnut seisoa yksin pihalla.
Minulle koitti toisenlaiset ajat, kun siirryin yläasteelle. Meille tuli luokka, jossa oli vain 5 tyttöä ja 11 poikaa. Me tytöt heti löydettiin yhteinen sävel. Minusta tuntui, että minustakin pidettiin ja olin tasa-arvoinen toisten tyttöjen kanssa. Se oli hyvä tunne. Aamulla tiesi, että voi mennä kenen tahansa luokan tytön luo ja jutella. Meillä oli koulunpenkille luokka, muissa luokissa oli noin 20 oppilasta. Eikä ne pojaltaan hassumpia olleet. En muista, että ketään olisi erityisesti kiusattu tai jätetty täysin syrjään. Lukiossakin löysin ystäviä. Ehkä minulla ei enää lukenut paidan rinnuksessa, että hylkiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla lapsen sosiaalisissa taidoissa vikaa, jos ei tämän ainoan 1.-2.luokan kaverin jälkeen ole viimeiseen kolmeen vuoteen saanut kavereita. Kyllä se ihan koulutien alussa olisi lapsen itse oltava aktiivinen ja vapaa-ajalla otettava niihin muihin lapsiin yhteyttä.
Osa perheistä elää omassa kuplassa tai pelkkien harrastuksien kautta ja kuvittelee, että koulussa käyminen riittää pitämään yllä kaverisuhteita. Jos lapsi ei ole porukassa tasavertaisessa asemassa eli jää reppanana toisten jalkoihin niin helposti jää yksin. Valitettava tosiasia, mutta aika paljon on kiinni lapsen omasta yrityksestä.
Sosiaalisissa taidoissa vikaa, jos on harrastus, jossa on myös kavereita, ja sitten koulussa kiusataan ja jätetään ulkopuolelle? Ja on lapsen vika, jos ei väkisin tunge kaveriksi sellaisille, jotka eivät kaveriksi halua tai jotka eivät esim. ole yhtään samanhenkisiä tai kiinnostuneita samoista asioista?
Jep, tunnistan tuon omalta kouluajaltani, ja harmittavasti on pakko sanoa, että koulun vaihtaminen tuskin olisi auttanut, koska väkisin ne kaverisuhteet eivät synny, yhtään sen paremmin kuin esim. aikuisten parisuhteet.
Ja kuinka hyviä "kavereita" ne harrastuksen lapset ovatkaan? Yhtä läheisiä luultavasti kuin ne koulussa, kun jaksoivat vielä leikkiä pihapelejä ulkona.
Ei se koulussa ole niiden muiden lasten vika ettei Ap:n lapsi ole saman henkinen tai ole päässyt porukkaan. Ei niitä muita voi vastuuttaa olemaan kiinnostuneita onko joku jäänyt ilman kaveria. Jokainen on kiinnostunut omista kontakteista. Ei tsiisus. Kiusaaminen ei toki ole ok, mutta jotenkin toi asema on päässyt kehittymään jo kauan aikaa sitten.
Me muutettiin ja lapsi joutui vaihtamaan koulua 4 lkn kevätlukukauden alussa. Uudessa koulussa oli juuri tuollaista kuin ap kuvaa. Tyttö jätettiin ulos pari- ja ryhmätöistä. Pilkattiin tytön harrastuksia jne. Opettajasta en saanut mitään apua, hän oliaivan sokea ryhmädynamiikalle ja jopa kehui pahinta kiusaajaa.
Otin yhteyttä rehtoriin ja kesälomalla tyttö sai valita mille rinnakkaisluokista vaihtaa. Aloitti syksyllä uudella luokalla ja sai uusia hyviä kavereita, jotka ovat edelleen hänen ystäviään (20v).
Jos kyse on luokalle muodostuneesta "systeemistä", jossa tarvitaan joku ulosjätettäväksi niin vaihto auttaa.
Voiko koulua edes vaihtaa noin vaan? Osoitteen mukaanhan se määräytyy tai sitten jos hakee painotusluokalle, niin pitää läpäistä pääsykokeet.
Hankala tilanne, kun vuosia jatkunut. Kuten joku tuossa sanoi, niin selkeää kiusaamista, johon koulun on puututtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa teineistä kehittyy hitaammin ja on lapsen tasolla vielä kuudennella. Heillä ei jutut mitenkään kohtaa varhemmin kehittyneiden kanssa. Tämä siitä huolimatta, että ennen on oltu kavereita.
Stigmat myös tuossa iässä pysyvät pitkään. Kun sinut on luokiteltu jonkinlaiseksi, vaikkapa sitten lapselliseksi tai pyrkyriksi tai hikariksi, se leima tahtoo pysyä, vaikka olisit niin paljon muutakin. Yhden sukulaisen tyttö oli sairastunut virtsatieinfektioon, muttei tajunnut sitä heti, ja oli ollut koko ajan pissahätä. Oli joutunut koulussa joka tunnilla lupaa kysymään, pääseekö vessaan. Tästä oli luokan pojat alkaneet kiusata kusihousuksi. Vaikka sai antibiootit ja parani, kun vanhemmat oli huomanneet kotona vaivan, siitö huolimatta kusihousu-nimitys säilyi vuosia. Kun on vielä kehittymättömät aivot, ei edes ymmärretä, miltä toisesta tuollainen tuntuu. Siitä voi jäädä traumat, ja etenkin kun kyse on vessa-asioista, alkaa häpeillä edes käydä vessassa koulussa. Näin tässäkin tapauksessa kävi, että nimittelyn takia ei uskaltanut käyttää koulun vessoja, ettei joku taas huuda, että kusihousu menossa taas vessaan, katsokaa.
Only in Finland :(
Kauhea juttu, mutta ei tämä kyllä ole pelkästään suomalainen ilmiö vaan kyllä kiusaaminen on varmasti universaali ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Voiko koulua edes vaihtaa noin vaan? Osoitteen mukaanhan se määräytyy tai sitten jos hakee painotusluokalle, niin pitää läpäistä pääsykokeet.
Hankala tilanne, kun vuosia jatkunut. Kuten joku tuossa sanoi, niin selkeää kiusaamista, johon koulun on puututtava.
Kyllä koulun vaihtoa saa anoa. Joissain tapauksissa se on jopa toivottavaa, mikäli koulu pursuilee liitoksistaan liiallisen oppilasmäärään takia ja toisessa koulussa on vajausta. Lähikoulu (oppilaaksiottoalueen mukaan) on ensisijainen. Koulun vaihtajia on yllättävän paljon, ja syyt voivat olla oikeastaan mitä vaan. Meidän naapurin lapset eivät käy heille merkittyä lähikoulua, ja koulun vaihdon syy oli se, että ei tarvita taksikyytejå, koska vanhemmat käyvät töissä keskustassa. Lähikoululle oli niin pitkä matka eikä bussiliikennettä, joten koulutaksi olisi tarvittu. Yleisesti jos koulussa on tilaa, sinne voidaan yksittäisiä oppilaita ottaa. Meilläkin oma poika aikoinaan oli muussa kuin lähikoulussa.
Kyllä nuo kaveripiirit myös vaihtuvat ja muuttuvat peruskoulun aikana. Omalla lapsella oli jossain vaiheessa ensimmäisillä luokilla tilanne, ettei omalta luokalta ollut yhtäkään varsinaisesti kaveria. Tytöillä on usein hyvin lukkiutuneet bestikset, jopa päiväkodista asti. Oma lapseni pyöri välitunnilla lähinnä rinnakkaisluokilla olevien naapureiden kanssa. Tai pelasi poikien kanssa ja sitä jotkut piti outona. Joskus vasta viidennellä tilanne jostain syystä muuttui ja sieltä omalta luokalta muodostui uusi tiivis tyttöporukka, jossa hän on mukana. Olen nykyään lähinnä muistutellut lastani siitä, etteivät jätä ketään yksin ulkopuoliseksi.
Tarkoitan että tilanne voi luonnostaankin muuttua yläasteelle mentäessä, jos tapahtuu uutta ryhmääntymistä. Voisiko hän tutustua kouluajan ulkopuolella esim harrastusten kautta uusiin piireihin?
Onko vain yksi luokka vai voisiko siirtyä rinnakkaisluokalle? Vaihtuuko koulu syksyllä 2027 vai onko yhtenäiskoulu?