Poikani 14v sanoo ettei mikään tunnu miltään. Ei tunne iloa ei surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole väliä, jos osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Jos on lukupäätä ja sorminäppäryyttä voi tulla vaikka traumakirurgi, juristi tai lääkäri. On ammatteja, joissa tunteettomuudesta on etua. Ongelmia voi tulla  lähinnä läheisissä ihmissuhteissa, jos ei osaa ottaa toisia huomioon, mutta sitäkin voi opetella.

Jatkan nyt sen verran vielä, että poika pitää opettaa ja kasvattaa sitä kautta, että jos teen asian A siitä seuraa asia B, eli opettaa miten keskimääräinen ihminen toimii. Mielellään niin, että poikaa kannattaa tukea saavuttamaan jokin yhteiskunnallinen asema niin, että sen aseman menettämisestä seuraisi enemmän 'p*skaa käteen' kuin mitä voisi saavuttaa. Rangaistukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään tässä.

Kiitos viestistä. Tätä olen tehnyt jo pitkään. Kun hän oli pienempi kävimme läpi päivittäin mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä kun tapaa jonkun. Nyt käyn läpi samaa aina tarvittaessa. Hän on sääntöorientoitunut, joten noudattaa sääntöjä aina PAITSI viime vuonna kun koulussa ilmeni poissaoloja niin ehdotin, että olisin koulussa läsnä ja varmistaisin että osallistuu opetukseen. Opettajat vastusti tätä ja mielummin antoivat kotiin tehtäviä. Koen, että hänen tulee saada sosiaalisia kontakteja koska se on ainoa tapa oppia.

Ap

Siinä on tavallaan kaksi erillistä asiaa: 1) Ymmärtää, miten muut toimivat 2) Miten koulussa pärjätään. Koulussa pärjäämiseen ei tarvita ihmissuhteissa menestymistä. Moniin akateemisiin ammatteihin pääsee pelkällä koulumenestyksellä ja varsin hyvissä tehtävissä on myös erittäin 'hankalia' ihmisiä, jotka vaan sitten ovat oppineet toimimaan muiden ihmisten kanssa, koska siitä on heille etua. Toisaalta ehkäpä poikasi ei ole löytänyt vielä sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan: tietokoneet (ohjelmointi), teknikka (koneet, esimerkiksi mekaniikka ). Et ole kertonut, missä poikasi on hyvä -> siihen suuntaan kannattaa mennä. Ei tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää, että oppii tai on kykyjä jossain. Esimerkiksi ohjelmointi on hyvin sääntöpohjaista, samoin sähkötekniikka ja elektroniikka, sulautetut järjestelmät.

 

Se ratkaisee paljon, millä tavalla hän on erilainen, siihen ei kukaan ulkopuolinen pysty oikein sanomaan mitään. Voi tosiaan olla jostain neuroepätyypillisyydestä kyse, vaihtoehtoja on niin monia. Hänellä itsellään on avaimet itsessään, jos hänellä on analyyttinen luonne ja kykenee analysoimaan itseään, siitä olisi apua. Tällä hetkellä murrosikä varmasti vaikuttaa.

Kiitos viestistäsi. Poika on tietokoneen kanssa erittäin hyvä, alakoulussa ollessaan auttoi opettajia aina kun tuli joku ongelma. Tekee tietokoneen avulla musiikkia ja myy niitä netissä. 
On ahkera opiskelija ja tekee paljon töitä esim kokeiden eteen (minun avullani koska luetun ymmärtäminen vaikeaa).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikä on vaikeaa aikaa, eikä omista tunteista ole silloin helppo puhua. Lisäksi jokainen suree tavallaan, etkä sä voi päättää kuinka nuoren tulisi surra. On myös täysin realistinen ajatus että vanhat ihmiset kuolevat, kukaan ei elä ikuisesti. Teini on jo selvästi tämän tosian hyväksynyt. 

Kiitos viestistä. Itseasiassa me puhutaan todella paljon kaikesta jopa yötä myöten. Hän itse ihmetteli asiaa ettei mikään tunnu miltään enkä osaa hänelle tätä asiaa selittää. Hän on kova analysoimaan kaikkea ihan pieniä detaljia myöten. 
Ap

Tunteita ei voi pakottaa, sillä ne syntyvät automaattisesti alitajunnassa eivätkä tahdonalaisesti. Kun yritää pakottaa tuntemaan jotakin, lopputulos on ahdistava. Sekin pitää sallia ettei tunne tismalleen oikein. Mä en haluis enää yhtään oppituntia muilta miten mun pitäisi tuntea. 

Kiitos viestistä. Mielenkiintoista. Ongelma lähinnä on se, että hän itse kokee ongelmaksi ettei tunne mitään. Miten sinä hoitaisit tällaisen tilanteen ?

Ap

Psykopatiaa. Eli poika on persuainetta. Kehittyvä taparikollinen ellei hoideta heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, veittekö tutkimuksiin?

Masennus oireilee tuolla lailla myös.

Pojalla todettiin autismin kirjo, vaikeutta puheen ymmärtämisessä sekä tuottamisessa. Sanasto niukkaa. On käynyt terapiassa vuosikausia. Pari vuotta psykiatrian polilla. Töitä on tehty ja olen viettänyt lukemattomia öitä valvoen ja yrittäen hänelle selittää miksi ihmiset sanoo sitä tai tätä tai miksi tekevät sitä tai tätä.

Ap

Miksi et kertonut tätä heti? Mitä vielä jätät kertomatta? Pyh.

Siinä tapauksessa hän ei ole löytänyt sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan. Käytä poikaa eri alojen messuilla, tapahtumissa, jotta hän näkisi mitä voi tehdä ja mitä ihmiset tekevät. Tunteita ei tosiaan voi toiselle pakottaa, siitä puolesta vain se minimi. Tavan ihminen saattaa olla kettuillessaan hyvin julma ja kaiken lisäksi se on muka hauskaa. Voi olla, että poikasi suojelee itseään skippaamalla koulutunnit - ymmärrän täysin asenteen. Jos ajatellaan esimerkiksi automekaanikkoa, joka työskentelee verstaassa kaukana vastaanotosta, ei sitä kiinnosta muut ihmiset kuin se, miten hän saa jonkun vian korjattua. Jos poikasi löytää oman alansa hän saa tyydytyksen ja onistumisen tunteensa osaamisestansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikä on vaikeaa aikaa, eikä omista tunteista ole silloin helppo puhua. Lisäksi jokainen suree tavallaan, etkä sä voi päättää kuinka nuoren tulisi surra. On myös täysin realistinen ajatus että vanhat ihmiset kuolevat, kukaan ei elä ikuisesti. Teini on jo selvästi tämän tosian hyväksynyt. 

Kiitos viestistä. Itseasiassa me puhutaan todella paljon kaikesta jopa yötä myöten. Hän itse ihmetteli asiaa ettei mikään tunnu miltään enkä osaa hänelle tätä asiaa selittää. Hän on kova analysoimaan kaikkea ihan pieniä detaljia myöten. 
Ap

Tunteita ei voi pakottaa, sillä ne syntyvät automaattisesti alitajunnassa eivätkä tahdonalaisesti. Kun yritää pakottaa tuntemaan jotakin, lopputulos on ahdistava. Sekin pitää sallia ettei tunne tismalleen oikein. Mä en haluis enää yhtään oppituntia muilta miten mun pitäisi tuntea. 

Kiitos viestistä. Mielenkiintoista. Ongelma lähinnä on se, että hän itse kokee ongelmaksi ettei tunne mitään. Miten sinä hoitaisit tällaisen tilanteen ?

Ap

Miksi korjata mitään, mikä ei ole rikki? Se on ominaisuus hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikä on vaikeaa aikaa, eikä omista tunteista ole silloin helppo puhua. Lisäksi jokainen suree tavallaan, etkä sä voi päättää kuinka nuoren tulisi surra. On myös täysin realistinen ajatus että vanhat ihmiset kuolevat, kukaan ei elä ikuisesti. Teini on jo selvästi tämän tosian hyväksynyt. 

Kiitos viestistä. Itseasiassa me puhutaan todella paljon kaikesta jopa yötä myöten. Hän itse ihmetteli asiaa ettei mikään tunnu miltään enkä osaa hänelle tätä asiaa selittää. Hän on kova analysoimaan kaikkea ihan pieniä detaljia myöten. 
Ap

Tunteita ei voi pakottaa, sillä ne syntyvät automaattisesti alitajunnassa eivätkä tahdonalaisesti. Kun yritää pakottaa tuntemaan jotakin, lopputulos on ahdistava. Sekin pitää sallia ettei tunne tismalleen oikein. Mä en haluis enää yhtään oppituntia muilta miten mun pitäisi tuntea. 

Kiitos viestistä. Mielenkiintoista. Ongelma lähinnä on se, että hän itse kokee ongelmaksi ettei tunne mitään. Miten sinä hoitaisit tällaisen tilanteen ?

Ap

Sekin on ihan fine ettei tunne. Tunteet on nostettu liian korkealle jalustalle. Elämässä on heti jotain muka vialla, jos ei koko ajan hihku ilosta tai surusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole väliä, jos osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Jos on lukupäätä ja sorminäppäryyttä voi tulla vaikka traumakirurgi, juristi tai lääkäri. On ammatteja, joissa tunteettomuudesta on etua. Ongelmia voi tulla  lähinnä läheisissä ihmissuhteissa, jos ei osaa ottaa toisia huomioon, mutta sitäkin voi opetella.

Jatkan nyt sen verran vielä, että poika pitää opettaa ja kasvattaa sitä kautta, että jos teen asian A siitä seuraa asia B, eli opettaa miten keskimääräinen ihminen toimii. Mielellään niin, että poikaa kannattaa tukea saavuttamaan jokin yhteiskunnallinen asema niin, että sen aseman menettämisestä seuraisi enemmän 'p*skaa käteen' kuin mitä voisi saavuttaa. Rangaistukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään tässä.

Kiitos viestistä. Tätä olen tehnyt jo pitkään. Kun hän oli pienempi kävimme läpi päivittäin mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä kun tapaa jonkun. Nyt käyn läpi samaa aina tarvittaessa. Hän on sääntöorientoitunut, joten noudattaa sääntöjä aina PAITSI viime vuonna kun koulussa ilmeni poissaoloja niin ehdotin, että olisin koulussa läsnä ja varmistaisin että osallistuu opetukseen. Opettajat vastusti tätä ja mielummin antoivat kotiin tehtäviä. Koen, että hänen tulee saada sosiaalisia kontakteja koska se on ainoa tapa oppia.

Ap

Siinä on tavallaan kaksi erillistä asiaa: 1) Ymmärtää, miten muut toimivat 2) Miten koulussa pärjätään. Koulussa pärjäämiseen ei tarvita ihmissuhteissa menestymistä. Moniin akateemisiin ammatteihin pääsee pelkällä koulumenestyksellä ja varsin hyvissä tehtävissä on myös erittäin 'hankalia' ihmisiä, jotka vaan sitten ovat oppineet toimimaan muiden ihmisten kanssa, koska siitä on heille etua. Toisaalta ehkäpä poikasi ei ole löytänyt vielä sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan: tietokoneet (ohjelmointi), teknikka (koneet, esimerkiksi mekaniikka ). Et ole kertonut, missä poikasi on hyvä -> siihen suuntaan kannattaa mennä. Ei tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää, että oppii tai on kykyjä jossain. Esimerkiksi ohjelmointi on hyvin sääntöpohjaista, samoin sähkötekniikka ja elektroniikka, sulautetut järjestelmät.

 

Se ratkaisee paljon, millä tavalla hän on erilainen, siihen ei kukaan ulkopuolinen pysty oikein sanomaan mitään. Voi tosiaan olla jostain neuroepätyypillisyydestä kyse, vaihtoehtoja on niin monia. Hänellä itsellään on avaimet itsessään, jos hänellä on analyyttinen luonne ja kykenee analysoimaan itseään, siitä olisi apua. Tällä hetkellä murrosikä varmasti vaikuttaa.

Kiitos viestistäsi. Poika on tietokoneen kanssa erittäin hyvä, alakoulussa ollessaan auttoi opettajia aina kun tuli joku ongelma. Tekee tietokoneen avulla musiikkia ja myy niitä netissä. 
On ahkera opiskelija ja tekee paljon töitä esim kokeiden eteen (minun avullani koska luetun ymmärtäminen vaikeaa).

Ap

Lukio on ok, mutta kuvauksen perusteella valitsisin jonkin muun jatkokoulutuksen kuin yliopiston - ihan oman kokemuksen perusteella. AV-alalla on myös töitä, joihin ei tarvita yliopistotutkintoa ja väkisin tehdyistä maisterin papereista on vain haittaa. On aloja, joihin ei edellenkään ole mitään muodollista koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole väliä, jos osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Jos on lukupäätä ja sorminäppäryyttä voi tulla vaikka traumakirurgi, juristi tai lääkäri. On ammatteja, joissa tunteettomuudesta on etua. Ongelmia voi tulla  lähinnä läheisissä ihmissuhteissa, jos ei osaa ottaa toisia huomioon, mutta sitäkin voi opetella.

Jatkan nyt sen verran vielä, että poika pitää opettaa ja kasvattaa sitä kautta, että jos teen asian A siitä seuraa asia B, eli opettaa miten keskimääräinen ihminen toimii. Mielellään niin, että poikaa kannattaa tukea saavuttamaan jokin yhteiskunnallinen asema niin, että sen aseman menettämisestä seuraisi enemmän 'p*skaa käteen' kuin mitä voisi saavuttaa. Rangaistukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään tässä.

Kiitos viestistä. Tätä olen tehnyt jo pitkään. Kun hän oli pienempi kävimme läpi päivittäin mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä kun tapaa jonkun. Nyt käyn läpi samaa aina tarvittaessa. Hän on sääntöorientoitunut, joten noudattaa sääntöjä aina PAITSI viime vuonna kun koulussa ilmeni poissaoloja niin ehdotin, että olisin koulussa läsnä ja varmistaisin että osallistuu opetukseen. Opettajat vastusti tätä ja mielummin antoivat kotiin tehtäviä. Koen, että hänen tulee saada sosiaalisia kontakteja koska se on ainoa tapa oppia.

Ap

Siinä on tavallaan kaksi erillistä asiaa: 1) Ymmärtää, miten muut toimivat 2) Miten koulussa pärjätään. Koulussa pärjäämiseen ei tarvita ihmissuhteissa menestymistä. Moniin akateemisiin ammatteihin pääsee pelkällä koulumenestyksellä ja varsin hyvissä tehtävissä on myös erittäin 'hankalia' ihmisiä, jotka vaan sitten ovat oppineet toimimaan muiden ihmisten kanssa, koska siitä on heille etua. Toisaalta ehkäpä poikasi ei ole löytänyt vielä sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan: tietokoneet (ohjelmointi), teknikka (koneet, esimerkiksi mekaniikka ). Et ole kertonut, missä poikasi on hyvä -> siihen suuntaan kannattaa mennä. Ei tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää, että oppii tai on kykyjä jossain. Esimerkiksi ohjelmointi on hyvin sääntöpohjaista, samoin sähkötekniikka ja elektroniikka, sulautetut järjestelmät.

 

Se ratkaisee paljon, millä tavalla hän on erilainen, siihen ei kukaan ulkopuolinen pysty oikein sanomaan mitään. Voi tosiaan olla jostain neuroepätyypillisyydestä kyse, vaihtoehtoja on niin monia. Hänellä itsellään on avaimet itsessään, jos hänellä on analyyttinen luonne ja kykenee analysoimaan itseään, siitä olisi apua. Tällä hetkellä murrosikä varmasti vaikuttaa.

Kiitos viestistäsi. Poika on tietokoneen kanssa erittäin hyvä, alakoulussa ollessaan auttoi opettajia aina kun tuli joku ongelma. Tekee tietokoneen avulla musiikkia ja myy niitä netissä. 
On ahkera opiskelija ja tekee paljon töitä esim kokeiden eteen (minun avullani koska luetun ymmärtäminen vaikeaa).

Ap

Lukio on ok, mutta kuvauksen perusteella valitsisin jonkin muun jatkokoulutuksen kuin yliopiston - ihan oman kokemuksen perusteella. AV-alalla on myös töitä, joihin ei tarvita yliopistotutkintoa ja väkisin tehdyistä maisterin papereista on vain haittaa. On aloja, joihin ei edellenkään ole mitään muodollista koulutusta.

Kiitos viestistä. Isänsä yrittää pakottaa lukioon ja yliopistoon, koska on itse lukenut tohtoriksi. En tiedä onko järkevää, mutta ajattelin että saisi muutaman vuoden lisää miettiä mitä haluaa opiskella. Jotain missä on selkeät ohjeet/säännöt.

Ap

Normi suomalainen miehenalku, hyvä siitä tulee. Miehen tunteet, noh niitä ei ole niin ei tarvi vaivata päätään tuommosella. 

Vierailija kirjoitti:

Syitä voi olla useita. Autistisuus tai joku muu mielenterveys syy, ehkä jopa adhd yms voi vaikuttaa. Traumat. Myös oma syntisyys tai pahuus voi vaikuttaa ettei tunteita aina ole tai että tunne-elämä on huono. Vaikka jotkut ei haluaisi tätä myöntää ja uskoa, mutta kyllä ainakin itse olen huomannut että joillain paatuneilla rikollisillakin voi olla hyvin puutteellinen tunne-elämä. Itsetyydytys yms voi vaikuttaa, vaikka sitäkään ei moni haluaisi myöntää.

😂😂😂

Itsetyydytys tekee ihmisestä tunnevammaisen? 
Tää oli paras! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole väliä, jos osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Jos on lukupäätä ja sorminäppäryyttä voi tulla vaikka traumakirurgi, juristi tai lääkäri. On ammatteja, joissa tunteettomuudesta on etua. Ongelmia voi tulla  lähinnä läheisissä ihmissuhteissa, jos ei osaa ottaa toisia huomioon, mutta sitäkin voi opetella.

Jatkan nyt sen verran vielä, että poika pitää opettaa ja kasvattaa sitä kautta, että jos teen asian A siitä seuraa asia B, eli opettaa miten keskimääräinen ihminen toimii. Mielellään niin, että poikaa kannattaa tukea saavuttamaan jokin yhteiskunnallinen asema niin, että sen aseman menettämisestä seuraisi enemmän 'p*skaa käteen' kuin mitä voisi saavuttaa. Rangaistukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään tässä.

Kiitos viestistä. Tätä olen tehnyt jo pitkään. Kun hän oli pienempi kävimme läpi päivittäin mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä kun tapaa jonkun. Nyt käyn läpi samaa aina tarvittaessa. Hän on sääntöorientoitunut, joten noudattaa sääntöjä aina PAITSI viime vuonna kun koulussa ilmeni poissaoloja niin ehdotin, että olisin koulussa läsnä ja varmistaisin että osallistuu opetukseen. Opettajat vastusti tätä ja mielummin antoivat kotiin tehtäviä. Koen, että hänen tulee saada sosiaalisia kontakteja koska se on ainoa tapa oppia.

Ap

Siinä on tavallaan kaksi erillistä asiaa: 1) Ymmärtää, miten muut toimivat 2) Miten koulussa pärjätään. Koulussa pärjäämiseen ei tarvita ihmissuhteissa menestymistä. Moniin akateemisiin ammatteihin pääsee pelkällä koulumenestyksellä ja varsin hyvissä tehtävissä on myös erittäin 'hankalia' ihmisiä, jotka vaan sitten ovat oppineet toimimaan muiden ihmisten kanssa, koska siitä on heille etua. Toisaalta ehkäpä poikasi ei ole löytänyt vielä sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan: tietokoneet (ohjelmointi), teknikka (koneet, esimerkiksi mekaniikka ). Et ole kertonut, missä poikasi on hyvä -> siihen suuntaan kannattaa mennä. Ei tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää, että oppii tai on kykyjä jossain. Esimerkiksi ohjelmointi on hyvin sääntöpohjaista, samoin sähkötekniikka ja elektroniikka, sulautetut järjestelmät.

 

Se ratkaisee paljon, millä tavalla hän on erilainen, siihen ei kukaan ulkopuolinen pysty oikein sanomaan mitään. Voi tosiaan olla jostain neuroepätyypillisyydestä kyse, vaihtoehtoja on niin monia. Hänellä itsellään on avaimet itsessään, jos hänellä on analyyttinen luonne ja kykenee analysoimaan itseään, siitä olisi apua. Tällä hetkellä murrosikä varmasti vaikuttaa.

Kiitos viestistäsi. Poika on tietokoneen kanssa erittäin hyvä, alakoulussa ollessaan auttoi opettajia aina kun tuli joku ongelma. Tekee tietokoneen avulla musiikkia ja myy niitä netissä. 
On ahkera opiskelija ja tekee paljon töitä esim kokeiden eteen (minun avullani koska luetun ymmärtäminen vaikeaa).

Ap

Lukio on ok, mutta kuvauksen perusteella valitsisin jonkin muun jatkokoulutuksen kuin yliopiston - ihan oman kokemuksen perusteella. AV-alalla on myös töitä, joihin ei tarvita yliopistotutkintoa ja väkisin tehdyistä maisterin papereista on vain haittaa. On aloja, joihin ei edellenkään ole mitään muodollista koulutusta.

Kiitos viestistä. Isänsä yrittää pakottaa lukioon ja yliopistoon, koska on itse lukenut tohtoriksi. En tiedä onko järkevää, mutta ajattelin että saisi muutaman vuoden lisää miettiä mitä haluaa opiskella. Jotain missä on selkeät ohjeet/säännöt.

Ap

Teknillisellä alalla yliopistot vaativat melkoista itseohjautuvuutta, itse menisin nyt AMK:hon, sillä perusteella, että saisin nopeasti paperit ulos ja saisin haettua työpaikkaa niillä papereilla. Pitää olla silti ihan varma, että tekniikka kiinnostaa. Klassinen asperger on kiinnostunut esimerkiksi ohjelmoinnista, monet hakkerit ovat Asperger-henkisiä :) Osta pojalle mikrokontrollerien kehitysympäristö ja katso, kiinnostuuko. Arduino Mega on ihan hyvä ympäristö ja maksaa joitakin kymppejä. Isänsä saa auttaa, jos ei ole mikään pilipali-tohtori :-D Katsos, ei voi vaatia, jos ei kykene myös tukemaan..

Mikrokontrollerit ovat antoisia siinä mielessä, että palaute on välitön - led vilkkuu - ei vilku, numeroita saa LCD-näytölle ja "Hello World"-tekstin tulostettua. Materiaalia on netissä yllin kyllin ja Tubesta pystyy katsomaan, mitä muut tekevät, samoin Facesta. Facessa on paljon harrastajaryhmiä. Nettisivut ovat pitkälti englannin kielisiä, mutta ChatGPT:llä pystyy kääntämään hyvin tekstit suomeksi, jos englannin kielen taito ei vielä ihan riitä.

Itse olin vaihto-opiskelijana Saksassa ja koin mielenkiintoisena sikäläisen systeemin, jossa Fachhochschule-insinöörin paperit (vastaa meikäläistä AMK-tutkintoa) hyväksyttiin ymmärtääkseni täysimääräisenä sikäläisessa maisteriohjelmassa. Moni vaihtari esimerkiksi Etelä-Amerikasta hakeutui sinne opiskelemaan, mutta lopullinen tavoite oli tietysti löytää sieltä työpaikka ja moni sittemmin onnistuikin. Sikäläisen AMK-insinöörin koulutus on käytännön läheinen, enkä lähtisi kuvauksen perusteella hakemaan ylempää korkeakoulututkintoa Suomesta. Sitähän ei tiedä, miten kaveri innostuu, mutta tässä vaiheessa ei - varsinkin jos koulussa on haasteita. 

Tunteet on sivujuonne - jos ei hölmöile.

Ai niin, jos poikasi tekee musiikkia koneella, pitäisi se kuvio rakentaa siihen ympärille. Muussa tapauksessa se alkaa tuntua siltä, että hänelle yritetään tuputtaa jotain, joka oikeasti ei edes kiinnosta. Voi olla, että saattaa äidin mieliksi tehdä jotain, muta se ei sitten todennäköisesti kanna kovinkaan pitkälle ja voi särkeä jotain.