Lue keskustelun säännöt.
Poikani 14v sanoo ettei mikään tunnu miltään. Ei tunne iloa ei surua.
12.08.2026 |
Isoisä kuoli, hän ei kokenut mitään tunteita. Sanoi vaan, että sehän oli vanha. Omaa jonkin verran empatiaa, mutta sekin on opetettua vuosien saatossa. Vaikea kasvattaa lasta, joka ei ymmärrä tunteita.
Ap
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vakavasti masentunut
En usko. On ollut samanlainen aina. Eskariope oli ensimmäinen, joka sanoi että poika tutkimuksiin. Ei käyttäytynyt normaalisti.
Ap
No, miten kävi tutkimuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie se inceli hoitoon!
Hänelle pitää ostaa nopea mopo.
"Omaa jonkin verran empatiaa, mutta sekin on opetettua vuosien saatossa. Vaikea kasvattaa lasta, joka ei ymmärrä tunteita."
Varmaan vaikeaa kasvaa noin kirjoittavan äidin tai isän lapsena
Ei tunnu vieläkään mikään miltään. Ei isovanhempien kuolemat, ei naimisiin meno ja ero, ei lasten saaminen eikä mikään muukaan. Pitäisikö tuntua?
M43
Teini-ikä on vaikeaa aikaa, eikä omista tunteista ole silloin helppo puhua. Lisäksi jokainen suree tavallaan, etkä sä voi päättää kuinka nuoren tulisi surra. On myös täysin realistinen ajatus että vanhat ihmiset kuolevat, kukaan ei elä ikuisesti. Teini on jo selvästi tämän tosian hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleva koulu ampuja selvästi ennusmerkit ovat pahat.
Ei ole lainkaan aggressiivinen vaan liiankin flegmaattinen.
Ap
Se että ei koe mitään tunnetta tarkoittaa että on tyhjä olo sisällä. Se on yleinen tunne, joka voi johtua pitkäaikaisesta väsymyksestä, stressistä, uupumuksesta, yksinäisyydestä tai elämänmuutoksista. Se tarkoittaa usein sitä, että mieli tai keho on kuormittunut ja puolustautuu sulkemalla tunteita pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu vieläkään mikään miltään. Ei isovanhempien kuolemat, ei naimisiin meno ja ero, ei lasten saaminen eikä mikään muukaan. Pitäisikö tuntua?
M43
Naiset menee heti sekaisin, kun joku ei näyttele Oscarin arvoisesti tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva koulu ampuja selvästi ennusmerkit ovat pahat.
Hiljaiset ovat niitä kaikista vaarallisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikä on vaikeaa aikaa, eikä omista tunteista ole silloin helppo puhua. Lisäksi jokainen suree tavallaan, etkä sä voi päättää kuinka nuoren tulisi surra. On myös täysin realistinen ajatus että vanhat ihmiset kuolevat, kukaan ei elä ikuisesti. Teini on jo selvästi tämän tosian hyväksynyt.
Kiitos viestistä. Itseasiassa me puhutaan todella paljon kaikesta jopa yötä myöten. Hän itse ihmetteli asiaa ettei mikään tunnu miltään enkä osaa hänelle tätä asiaa selittää. Hän on kova analysoimaan kaikkea ihan pieniä detaljia myöten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu vieläkään mikään miltään. Ei isovanhempien kuolemat, ei naimisiin meno ja ero, ei lasten saaminen eikä mikään muukaan. Pitäisikö tuntua?
M43
Naiset menee heti sekaisin, kun joku ei näyttele Oscarin arvoisesti tunteitaan.
Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja ”kylmiä” jääkaappinaisia. Aivan samoin kuin herkkismies joutuu katkerana friend zonessa kuuntelemaan naisihastustensa juttuja prätkäjengimiehistä, ”kylmä” nainen koetaan epäempaattiseksi.
Se, miten näytämme tunteemme on eri asia kuin miten ne koemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole väliä, jos osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Jos on lukupäätä ja sorminäppäryyttä voi tulla vaikka traumakirurgi, juristi tai lääkäri. On ammatteja, joissa tunteettomuudesta on etua. Ongelmia voi tulla lähinnä läheisissä ihmissuhteissa, jos ei osaa ottaa toisia huomioon, mutta sitäkin voi opetella.
Jatkan nyt sen verran vielä, että poika pitää opettaa ja kasvattaa sitä kautta, että jos teen asian A siitä seuraa asia B, eli opettaa miten keskimääräinen ihminen toimii. Mielellään niin, että poikaa kannattaa tukea saavuttamaan jokin yhteiskunnallinen asema niin, että sen aseman menettämisestä seuraisi enemmän 'p*skaa käteen' kuin mitä voisi saavuttaa. Rangaistukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään tässä.
Kiitos viestistä. Tätä olen tehnyt jo pitkään. Kun hän oli pienempi kävimme läpi päivittäin mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä kun tapaa jonkun. Nyt käyn läpi samaa aina tarvittaessa. Hän on sääntöorientoitunut, joten noudattaa sääntöjä aina PAITSI viime vuonna kun koulussa ilmeni poissaoloja niin ehdotin, että olisin koulussa läsnä ja varmistaisin että osallistuu opetukseen. Opettajat vastusti tätä ja mielummin antoivat kotiin tehtäviä. Koen, että hänen tulee saada sosiaalisia kontakteja koska se on ainoa tapa oppia.
Ap
Siinä on tavallaan kaksi erillistä asiaa: 1) Ymmärtää, miten muut toimivat 2) Miten koulussa pärjätään. Koulussa pärjäämiseen ei tarvita ihmissuhteissa menestymistä. Moniin akateemisiin ammatteihin pääsee pelkällä koulumenestyksellä ja varsin hyvissä tehtävissä on myös erittäin 'hankalia' ihmisiä, jotka vaan sitten ovat oppineet toimimaan muiden ihmisten kanssa, koska siitä on heille etua. Toisaalta ehkäpä poikasi ei ole löytänyt vielä sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan: tietokoneet (ohjelmointi), teknikka (koneet, esimerkiksi mekaniikka ). Et ole kertonut, missä poikasi on hyvä -> siihen suuntaan kannattaa mennä. Ei tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää, että oppii tai on kykyjä jossain. Esimerkiksi ohjelmointi on hyvin sääntöpohjaista, samoin sähkötekniikka ja elektroniikka, sulautetut järjestelmät.
Se ratkaisee paljon, millä tavalla hän on erilainen, siihen ei kukaan ulkopuolinen pysty oikein sanomaan mitään. Voi tosiaan olla jostain neuroepätyypillisyydestä kyse, vaihtoehtoja on niin monia. Hänellä itsellään on avaimet itsessään, jos hänellä on analyyttinen luonne ja kykenee analysoimaan itseään, siitä olisi apua. Tällä hetkellä murrosikä varmasti vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleva koulu ampuja selvästi ennusmerkit ovat pahat.
Et sinäkään tainnut paljon koulussa viihtyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikä on vaikeaa aikaa, eikä omista tunteista ole silloin helppo puhua. Lisäksi jokainen suree tavallaan, etkä sä voi päättää kuinka nuoren tulisi surra. On myös täysin realistinen ajatus että vanhat ihmiset kuolevat, kukaan ei elä ikuisesti. Teini on jo selvästi tämän tosian hyväksynyt.
Kiitos viestistä. Itseasiassa me puhutaan todella paljon kaikesta jopa yötä myöten. Hän itse ihmetteli asiaa ettei mikään tunnu miltään enkä osaa hänelle tätä asiaa selittää. Hän on kova analysoimaan kaikkea ihan pieniä detaljia myöten.
Ap
Tunteita ei voi pakottaa, sillä ne syntyvät automaattisesti alitajunnassa eivätkä tahdonalaisesti. Kun yritää pakottaa tuntemaan jotakin, lopputulos on ahdistava. Sekin pitää sallia ettei tunne tismalleen oikein. Mä en haluis enää yhtään oppituntia muilta miten mun pitäisi tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole väliä, jos osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Jos on lukupäätä ja sorminäppäryyttä voi tulla vaikka traumakirurgi, juristi tai lääkäri. On ammatteja, joissa tunteettomuudesta on etua. Ongelmia voi tulla lähinnä läheisissä ihmissuhteissa, jos ei osaa ottaa toisia huomioon, mutta sitäkin voi opetella.
Jatkan nyt sen verran vielä, että poika pitää opettaa ja kasvattaa sitä kautta, että jos teen asian A siitä seuraa asia B, eli opettaa miten keskimääräinen ihminen toimii. Mielellään niin, että poikaa kannattaa tukea saavuttamaan jokin yhteiskunnallinen asema niin, että sen aseman menettämisestä seuraisi enemmän 'p*skaa käteen' kuin mitä voisi saavuttaa. Rangaistukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään tässä.
Kiitos viestistä. Tätä olen tehnyt jo pitkään. Kun hän oli pienempi kävimme läpi päivittäin mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä kun tapaa jonkun. Nyt käyn läpi samaa aina tarvittaessa. Hän on sääntöorientoitunut, joten noudattaa sääntöjä aina PAITSI viime vuonna kun koulussa ilmeni poissaoloja niin ehdotin, että olisin koulussa läsnä ja varmistaisin että osallistuu opetukseen. Opettajat vastusti tätä ja mielummin antoivat kotiin tehtäviä. Koen, että hänen tulee saada sosiaalisia kontakteja koska se on ainoa tapa oppia.
Ap
Siinä on tavallaan kaksi erillistä asiaa: 1) Ymmärtää, miten muut toimivat 2) Miten koulussa pärjätään. Koulussa pärjäämiseen ei tarvita ihmissuhteissa menestymistä. Moniin akateemisiin ammatteihin pääsee pelkällä koulumenestyksellä ja varsin hyvissä tehtävissä on myös erittäin 'hankalia' ihmisiä, jotka vaan sitten ovat oppineet toimimaan muiden ihmisten kanssa, koska siitä on heille etua. Toisaalta ehkäpä poikasi ei ole löytänyt vielä sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan: tietokoneet (ohjelmointi), teknikka (koneet, esimerkiksi mekaniikka ). Et ole kertonut, missä poikasi on hyvä -> siihen suuntaan kannattaa mennä. Ei tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää, että oppii tai on kykyjä jossain. Esimerkiksi ohjelmointi on hyvin sääntöpohjaista, samoin sähkötekniikka ja elektroniikka, sulautetut järjestelmät.
Se ratkaisee paljon, millä tavalla hän on erilainen, siihen ei kukaan ulkopuolinen pysty oikein sanomaan mitään. Voi tosiaan olla jostain neuroepätyypillisyydestä kyse, vaihtoehtoja on niin monia. Hänellä itsellään on avaimet itsessään, jos hänellä on analyyttinen luonne ja kykenee analysoimaan itseään, siitä olisi apua. Tällä hetkellä murrosikä varmasti vaikuttaa.
Koulussakaan ei tarvitse pärjätä, että löytää sen oman paikkansa.
Teinivaihe. Teinit on tunteidensa kanssa sekaisin.
On myös muotia olla kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole väliä, jos osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Jos on lukupäätä ja sorminäppäryyttä voi tulla vaikka traumakirurgi, juristi tai lääkäri. On ammatteja, joissa tunteettomuudesta on etua. Ongelmia voi tulla lähinnä läheisissä ihmissuhteissa, jos ei osaa ottaa toisia huomioon, mutta sitäkin voi opetella.
Jatkan nyt sen verran vielä, että poika pitää opettaa ja kasvattaa sitä kautta, että jos teen asian A siitä seuraa asia B, eli opettaa miten keskimääräinen ihminen toimii. Mielellään niin, että poikaa kannattaa tukea saavuttamaan jokin yhteiskunnallinen asema niin, että sen aseman menettämisestä seuraisi enemmän 'p*skaa käteen' kuin mitä voisi saavuttaa. Rangaistukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään tässä.
Kiitos viestistä. Tätä olen tehnyt jo pitkään. Kun hän oli pienempi kävimme läpi päivittäin mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä kun tapaa jonkun. Nyt käyn läpi samaa aina tarvittaessa. Hän on sääntöorientoitunut, joten noudattaa sääntöjä aina PAITSI viime vuonna kun koulussa ilmeni poissaoloja niin ehdotin, että olisin koulussa läsnä ja varmistaisin että osallistuu opetukseen. Opettajat vastusti tätä ja mielummin antoivat kotiin tehtäviä. Koen, että hänen tulee saada sosiaalisia kontakteja koska se on ainoa tapa oppia.
Ap
Siinä on tavallaan kaksi erillistä asiaa: 1) Ymmärtää, miten muut toimivat 2) Miten koulussa pärjätään. Koulussa pärjäämiseen ei tarvita ihmissuhteissa menestymistä. Moniin akateemisiin ammatteihin pääsee pelkällä koulumenestyksellä ja varsin hyvissä tehtävissä on myös erittäin 'hankalia' ihmisiä, jotka vaan sitten ovat oppineet toimimaan muiden ihmisten kanssa, koska siitä on heille etua. Toisaalta ehkäpä poikasi ei ole löytänyt vielä sitä omaa erityiskiinnostuksen aluettaan: tietokoneet (ohjelmointi), teknikka (koneet, esimerkiksi mekaniikka ). Et ole kertonut, missä poikasi on hyvä -> siihen suuntaan kannattaa mennä. Ei tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää, että oppii tai on kykyjä jossain. Esimerkiksi ohjelmointi on hyvin sääntöpohjaista, samoin sähkötekniikka ja elektroniikka, sulautetut järjestelmät.
Se ratkaisee paljon, millä tavalla hän on erilainen, siihen ei kukaan ulkopuolinen pysty oikein sanomaan mitään. Voi tosiaan olla jostain neuroepätyypillisyydestä kyse, vaihtoehtoja on niin monia. Hänellä itsellään on avaimet itsessään, jos hänellä on analyyttinen luonne ja kykenee analysoimaan itseään, siitä olisi apua. Tällä hetkellä murrosikä varmasti vaikuttaa.
Koulussakaan ei tarvitse pärjätä, että löytää sen oman paikkansa.
Olet oikeassa. My bad.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, veittekö tutkimuksiin?
Masennus oireilee tuolla lailla myös.Pojalla todettiin autismin kirjo, vaikeutta puheen ymmärtämisessä sekä tuottamisessa. Sanasto niukkaa. On käynyt terapiassa vuosikausia. Pari vuotta psykiatrian polilla. Töitä on tehty ja olen viettänyt lukemattomia öitä valvoen ja yrittäen hänelle selittää miksi ihmiset sanoo sitä tai tätä tai miksi tekevät sitä tai tätä.
Ap
Miksi et kertonut tätä heti? Mitä vielä jätät kertomatta? Pyh.
Tuleva koulu ampuja selvästi ennusmerkit ovat pahat.