Muistatko vielä ensimmäisen koulupäiväsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, että esikoulun pääsy oli niin mukavaa, että ihmettelin, kun  en siihen astisen elämäni aikana ollut saanut kokea yhtä kivoja päiviä. Ekaluokallakin oli kivaa, mutta muistelin silloin kaiholla ihanaa esikoulua. 

 

Minuakin kiusatiin koulussa. Jouduin ryhmäytymään mielestäni hieman tylsään seuraan vain siksi, että en olisi yhtä altis kiusatuksi tulemiselle. Olisin mieluummin leikkinyt suorempien poikien kanssa edelleen kuin kierompien tyttöjen, mutta koska olin tyttö, jouduin tyytymään tyttöseuraan. En koskaan oppinut täysin ymmärtämään sitä miksi tytöt juonittelivat niin paljon, miksi prinsessa ja kotileikit olivat heille tärketä ja kaikki oli ulkonäkö- ei toimintakeskeistä. Parasta koulussa oli tunnit ja ikävintä välitunnit.

Et taatusti ole ollut tyttö. Ekaluokkalaiset ei leiki tuollaisia, ne on päiväkotijuttuja. Ja ulkonäkökeskeisyys alkaa vasta teininä, noin pienet leikkii kyllä innolla kaikenlaista liikunnallista. 

Tuo oli se palstan naisvihaa ja joka leikkii tyttöä/naista ja keksii tuollaisia. 

Prinsesssaleikit on n. 4-vuotiaiden juttuja, ei koululaisten. Hän tietäisi jos olisi ollut tyttö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Olin niin onnellinen,  kun näin muitakin lapsia eikä tarvinnut olla mielisairaan äidin ja isän kanssa kotona. Ope saattoi päivän päätteeksi koulutaksille ja kysyin, että saanhan tulla jatkossakin kouluun. Hän vain naurahti, että tietysti. Sitten ehkä viikon päästä yksi poika alkoi koulukiusaamisen ja muut yhtyivät siihen ja koulukiusaaminen kesti 9 vuotta.

#kusipäänkohtalo

Miten niin olen kusipää?

Vain kusipäitä ”kiusataan” yhdeksän vuotta. 

Vain kusipäät kiusaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Olin niin onnellinen,  kun näin muitakin lapsia eikä tarvinnut olla mielisairaan äidin ja isän kanssa kotona. Ope saattoi päivän päätteeksi koulutaksille ja kysyin, että saanhan tulla jatkossakin kouluun. Hän vain naurahti, että tietysti. Sitten ehkä viikon päästä yksi poika alkoi koulukiusaamisen ja muut yhtyivät siihen ja koulukiusaaminen kesti 9 vuotta.

#kusipäänkohtalo

Kusipää on se kiusaaja, arvatenkin sinä.

Kuule, jos yhdeksän vuotta kiusataan niin silloin on peiliin katsomisen paikka. En edes kysy miten paljon sinua on työelämässä kiusattu jos olet siellä koskaan ollut.

Niin, olin hiljainen ja ujo. Mutta lapseni opetin toisin.

Muistan hatarasti jotain. Opettaja laittoi minut ja minulle ennestään tuntemattoman pojan istumaan vierekkäin. Pidin häntä käsittämättömän tyhmänä, koska hän ei osannut lukea ja kirjoitti jopa lyhyen nimensä väärin. 

Myöhemmin tuo sama poika luultavammin pelasti toimillaan henkeni. Nyt liki nelikymppisinä olemme edelleen ystäviä ja hän ollut jo useamman vuoden naimisissa toisen hyvän ystäväni kanssa. 

Valitettavasti, hirveää oli.

En oikeasti  sitä koulupäivää, mutta ruuan muistan. Se oli perunamuusia, johon oli sekoitettu ruskistettua jauhelihaa. Se oli jotakin aivan ihmeellistä, jota en ollut ikinä nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Olin niin onnellinen,  kun näin muitakin lapsia eikä tarvinnut olla mielisairaan äidin ja isän kanssa kotona. Ope saattoi päivän päätteeksi koulutaksille ja kysyin, että saanhan tulla jatkossakin kouluun. Hän vain naurahti, että tietysti. Sitten ehkä viikon päästä yksi poika alkoi koulukiusaamisen ja muut yhtyivät siihen ja koulukiusaaminen kesti 9 vuotta.

#kusipäänkohtalo

Kusipää on se kiusaaja, arvatenkin sinä.

Kuule, jos yhdeksän vuotta kiusataan niin silloin on peiliin katsomisen paikka. En edes kysy miten paljon sinua on työelämässä kiusattu jos olet siellä koskaan ollut.

Eipä ole kiusattu, minulla oli onni käydä kouluja. joissa ei juurikaan esiintynyt kiusaamista,. Kun vähän  esiintyi, luokka piti huolen että se loppui. Työelämässä ei tietenkään, kävin töissä aikuisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, että esikoulun pääsy oli niin mukavaa, että ihmettelin, kun  en siihen astisen elämäni aikana ollut saanut kokea yhtä kivoja päiviä. Ekaluokallakin oli kivaa, mutta muistelin silloin kaiholla ihanaa esikoulua. 

 

Minuakin kiusatiin koulussa. Jouduin ryhmäytymään mielestäni hieman tylsään seuraan vain siksi, että en olisi yhtä altis kiusatuksi tulemiselle. Olisin mieluummin leikkinyt suorempien poikien kanssa edelleen kuin kierompien tyttöjen, mutta koska olin tyttö, jouduin tyytymään tyttöseuraan. En koskaan oppinut täysin ymmärtämään sitä miksi tytöt juonittelivat niin paljon, miksi prinsessa ja kotileikit olivat heille tärketä ja kaikki oli ulkonäkö- ei toimintakeskeistä. Parasta koulussa oli tunnit ja ikävintä välitunnit.

Et taatusti ole ollut tyttö. Ekaluokkalaiset ei leiki tuollaisia, ne on päiväkotijuttuja. Ja ulkonäkökeskeisyys alkaa vasta teininä, noin pienet leikkii kyllä innolla kaikenlaista liikunnallista. 

Tuo oli se palstan naisvihaa ja joka leikkii tyttöä/naista ja keksii tuollaisia. 

Prinsesssaleikit on n. 4-vuotiaiden juttuja, ei koululaisten. Hän tietäisi jos olisi ollut tyttö. 

Jep sillä on aina nämä samat jutut, tytöt/naiset on kieroja ja pojat/miehet reiluja ja rehtejä. Vaikkei miehetkään ole koskaan häntä seuraansa kelpuuttaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Olin niin onnellinen,  kun näin muitakin lapsia eikä tarvinnut olla mielisairaan äidin ja isän kanssa kotona. Ope saattoi päivän päätteeksi koulutaksille ja kysyin, että saanhan tulla jatkossakin kouluun. Hän vain naurahti, että tietysti. Sitten ehkä viikon päästä yksi poika alkoi koulukiusaamisen ja muut yhtyivät siihen ja koulukiusaaminen kesti 9 vuotta.

#kusipäänkohtalo

Kusipää on se kiusaaja, arvatenkin sinä.

Kuule, jos yhdeksän vuotta kiusataan niin silloin on peiliin katsomisen paikka. En edes kysy miten paljon sinua on työelämässä kiusattu jos olet siellä koskaan ollut.

Niin, olin hiljainen ja ujo. Mutta lapseni opetin toisin.

Se ei ole mikään syy kiusata! Kiusaajat ovat suvaitsemattomia paskiaisia, heidän toimintaansa ei voi puolustella millään.

Sen muistan, että ukki ja mummi saattoivat minut kouluun, mulla oli punainen koululaukku ja yksi poika itki niin paljon että äitinsä piti tulla mukaan tunneille. Muistan monien nimet kun osa oli tuttuja jo lastentarhasta, ja monen kanssa oltiin 9 vuotta, jopa 13 vuotta samalla luokalla tai koulussa. Ikäväkseni minäkin jouduin kiusatuksi ja tuomituksi yksinäisyyteen, vaikka alaluokilla olin suosittu ja kavereita riitti. Ylemmät luokat ja lukio olivatkin stten yhtä tuskaa. 

Syksy 1976. Vuotta vanhempien kavereiden jo aloitettua koulun aiemmin olin huomannut, että he tulivat hiekkalaatikolle leikkimään vasta myöhään iltapäivällä. Järkeilin, että koulu ei voi olla hyvä paikka kun se noin rankasti rajoittaa elämää. Ensimmäisenä koulupäivänä sitten itkin ja rääyin ja en olisi halunnut mennä moiseen paikkaan.

Ensimmäisellä luokalla myös erehdyin menemään punainen villapaita päällä kouluun. Luokkakaverit haukkuivat minua kommunistiksi ja sen jälkeen en pitänyt luokka-asteilla 1-9 koskaan punaista paitaa päälläni. Peruskoulun jälkeen punainen väri oli taas niin halutessa käytössä.

Lisäksi ensimmäisellä luokalla (tai toisella) oli uskonnon tunnilla puhe Jeesuksesta ja hänen taivaaseen astumisestaan. Havaitsin tarinassa pienen puutteen, viittasin ja kysyin opettajalta "Haluaisin tietää Jeesuksen myöhemmistä vaiheista.". Opettaja luuli, että piruilen, suuttui silmittömästi ja heitti minut ulos luokasta.

Näistä pikku takelteluista huolimatta koulu meni "ihan hyvin", yliopisto tuli käytyä ja töissä ollaan suht. koht. hyvällä palkalla, ainakin vielä.

Muistan kyllä, muuta enpä viitsi vastata, kun tuo yksi entinen koulukiusaaja tuli pilaamaan ketjun.

Muistan jotakin siitä. Muistan joitakin nimiä. En ole ollut yhteydessä heidän kanssa kahdeksannen luokan jälkeen. Muutimme muualle ja menetin kaverit.

Aloitin koulun vuonna 1966 eli 60 vuotta sitten. Isä 💛 vei minut kouluun. Muistan kun jäin pihan laidalle yksin seisomaan. Siitä se alkoi pienen ujon tytön koulutie. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, että esikoulun pääsy oli niin mukavaa, että ihmettelin, kun  en siihen astisen elämäni aikana ollut saanut kokea yhtä kivoja päiviä. Ekaluokallakin oli kivaa, mutta muistelin silloin kaiholla ihanaa esikoulua. 

 

Minuakin kiusatiin koulussa. Jouduin ryhmäytymään mielestäni hieman tylsään seuraan vain siksi, että en olisi yhtä altis kiusatuksi tulemiselle. Olisin mieluummin leikkinyt suorempien poikien kanssa edelleen kuin kierompien tyttöjen, mutta koska olin tyttö, jouduin tyytymään tyttöseuraan. En koskaan oppinut täysin ymmärtämään sitä miksi tytöt juonittelivat niin paljon, miksi prinsessa ja kotileikit olivat heille tärketä ja kaikki oli ulkonäkö- ei toimintakeskeistä. Parasta koulussa oli tunnit ja ikävintä välitunnit.

Et taatusti ole ollut tyttö. Ekaluokkalaiset ei leiki tuollaisia, ne on päiväkotijuttuja. Ja ulkonäkökeskeisyys alkaa vasta teininä, noin pienet leikkii kyllä innolla kaikenlaista liikunnallista. 

Tuo oli se palstan naisvihaa ja joka leikkii tyttöä/naista ja keksii tuollaisia. 

Prinsesssaleikit on n. 4-vuotiaiden juttuja, ei koululaisten. Hän tietäisi jos olisi ollut tyttö. 

Kyl me 60-luvulla leikittiin kansakouluakkoihin nukeilla, pehmoeläimillä ym. ja kotileikit oli nekin tuttuja. Ennen oltiin lapsia paljon pidempään kuin nyt. Barbeilla leikittiin vielä 15-vuotiaanakin. Ennen lapset sai olla lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Syksy 1976. Vuotta vanhempien kavereiden jo aloitettua koulun aiemmin olin huomannut, että he tulivat hiekkalaatikolle leikkimään vasta myöhään iltapäivällä. Järkeilin, että koulu ei voi olla hyvä paikka kun se noin rankasti rajoittaa elämää. Ensimmäisenä koulupäivänä sitten itkin ja rääyin ja en olisi halunnut mennä moiseen paikkaan.

Ensimmäisellä luokalla myös erehdyin menemään punainen villapaita päällä kouluun. Luokkakaverit haukkuivat minua kommunistiksi ja sen jälkeen en pitänyt luokka-asteilla 1-9 koskaan punaista paitaa päälläni. Peruskoulun jälkeen punainen väri oli taas niin halutessa käytössä.

Lisäksi ensimmäisellä luokalla (tai toisella) oli uskonnon tunnilla puhe Jeesuksesta ja hänen taivaaseen astumisestaan. Havaitsin tarinassa pienen puutteen, viittasin ja kysyin opettajalta "Haluaisin tietää Jeesuksen myöhemmistä vaiheista.". Opettaja luuli, että piruilen, suuttui silmittömästi ja heitti minut ulos luokasta.

Näistä pikku takelteluista huolimatta koulu meni "ihan hyvin", yliopisto tuli käytyä ja töissä ollaan suht. koht. hyvällä palkalla, ainakin vielä.

Ihana! Voisin lukea kokonaisen kirjan tältä kommentoijalta!

Miten voisi unohtaa kun äiti otti kuvankin kun olin masentuneena menossa kouluun. Lisäksi siellä jouduin heti kiusatuksi.

On leikitty niin sisä- kuin ulkoleikkejä lähes lukioikäisiksi, laskettu mäkeä, hurjasteltu potkureilla, käyty leikkikentillä, rakenneltu majoja etc. Ei ollut muutakaan viihdykettä ja hyvä niin. Radio oli yleinen, mustavalko-tv alkuun vain hyvin harvoilla. Ei me lapset juuri sisällä viihdytty vaikka olisi ollut sade tai pakkanen, ja sisällä ollessammekin leikittiin tai piirrettiin. Vm-60

Muistan vanhan opettajattaren, koululaukkuni, 2 istuttavat pulpetit, hienot lyijy- ja värikynät jotka saatiin ja vieressäni istuneen pojan kiharat hiukset. Piti olla omat tossut joille pikku pussukka ja ruokaliina. Muutamia nimiä tulee mieleen, kasvoja juurikaan ei. Muutin toiselle paikkakunnalle joulun aikoihin ja sieltä on kirkkaampia muistikuvia. 

Enpä juurikaan muista ekasta koulupäivästä mitään, johan siitä on 46 vuotta. Hitto että oon vanha.