Miksi polyamoria herättää vihaa ja inhoa?

Kosks ne ansaitsee vihan js inhon.

Vierailija kirjoitti:

Polyamoriasta tulee mieleen joku laitavasemmistolainen mies, joka kerää itselleen haaremin tunne-elämältään epävakaista naisista uskottelemalla heille, että monisuhteisina he saavat sosiaalista pääomaa radikaalivasemmistolaisissa piireissä, joissa problematisoidaan monogamista parisuhdemallia.

Aika osuva havainto!

Vinkiksi: jos toimitte asiallisesti ja kphtelette muita hyvin, teitä ei vihata tai inhota.

Vierailija kirjoitti:

Vinkiksi: jos toimitte asiallisesti ja kphtelette muita hyvin, teitä ei vihata tai inhota.

Ongelma on heillä se että suoltavat vihaa normaaleja kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkiksi: jos toimitte asiallisesti ja kphtelette muita hyvin, teitä ei vihata tai inhota.

Ongelma on heillä se että suoltavat vihaa normaaleja kohtaan.

Tai varastaa niiden rakkaat. Ainakin tuntemani polyamorinen on tehnyt niin.

Vierailija kirjoitti:

Ei herätä. Herättää sääliä. Rakastunut ihminen ei jaa rakkautensa kohdetta. He ei tiedä rakkaudesta mitään.

Minusta taas on aika järkyttävää, että on vallitseva normi määritellä niin äärettömän kaunis asia kuin rakkaus tällaisen egoismin, omistamisen ja poissulkemisen kautta. Mielestäni rakkaus on kaiken tuollaisen vastakohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herätä. Herättää sääliä. Rakastunut ihminen ei jaa rakkautensa kohdetta. He ei tiedä rakkaudesta mitään.

Minusta taas on aika järkyttävää, että on vallitseva normi määritellä niin äärettömän kaunis asia kuin rakkaus tällaisen egoismin, omistamisen ja poissulkemisen kautta. Mielestäni rakkaus on kaiken tuollaisen vastakohta.

No jos sinulle riittää vaan puolet tai kolmasosa kumppanin rakkaudesta niin mikä siinä. Sääliksi kyllä käy.

Eikös Bess jossain haastattelussa sanonut kokeilleensa polyamoriaa, mutta huomasi olevansa niin mustasukkainen ettei se toiminut. Aika monellahan on juuri näin eli olisi kiva kun itsellä ois monta kumppania mutta puolisolla ei saisi olla ja koetaan heti riittämättömyyttä ja epävarmuutta. Siksi moni valitsee perinteisen kunniattoman pettämisen kuin rehellisen ja tasapuolisen moniavioisuuden tai vapaan suhteen. 

Miksi polyamoristit on aina lihavia sikoja, ei koskaan hoikka ja kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herätä. Herättää sääliä. Rakastunut ihminen ei jaa rakkautensa kohdetta. He ei tiedä rakkaudesta mitään.

Minusta taas on aika järkyttävää, että on vallitseva normi määritellä niin äärettömän kaunis asia kuin rakkaus tällaisen egoismin, omistamisen ja poissulkemisen kautta. Mielestäni rakkaus on kaiken tuollaisen vastakohta.

No jos sinulle riittää vaan puolet tai kolmasosa kumppanin rakkaudesta niin mikä siinä. Sääliksi kyllä käy.

Ei rakkaus ole mikään sellainen asia, jota on joku tietty rajattu määrä, joka sitten jakaantuu rakastettavien määrän mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi polyamoristit on aina lihavia sikoja, ei koskaan hoikka ja kauniita.

Oon tiennyt vaikka kuinka monta kaunista ja hoikkaa polya. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkiksi: jos toimitte asiallisesti ja kphtelette muita hyvin, teitä ei vihata tai inhota.

Ongelma on heillä se että suoltavat vihaa normaaleja kohtaan.

Tai varastaa niiden rakkaat. Ainakin tuntemani polyamorinen on tehnyt niin.

Ketään ei voi varastaa toiselta. Jos sinun kultasi rakastaa sinua, haluaa olla sinun kanssasi, ja kunnioittaa sinua, hän ei lähde kenenkään toisen matkaan, oli tarjolla sitten polyamoriaa tai muunlainen suhde. Jos hän valitsee jättää sinut, hän ei sitten ollut sinulle sopiva. Anna mennä ja etsi uusi, jonka kanssa on yhteensopivat tavoitteet. Kukaan ulkopuolinen ei pysty sotkemaan toisten parisuhdetta. Ainoastaan ko. parisuhteessa olevat ihmiset voivat sen tehdä: heillä on valta päästää tai olla päästämättä ulkopuolisia ihmisiä väliin. Ulkopuoliset saavat yrittää niin paljon kuin haluavat, mutta jos heille ei anna sijaa, jäävätkin ulkopuolisiksi. Jos taas ulkopuolinen pääsee parisuhteen väliin, on toinen parisuhteen puolisko päästänyt tai kutsunut tämän siihen. Vika on parisuhteen puoliskossa - ei ulkopuolisessa. Koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herätä. Herättää sääliä. Rakastunut ihminen ei jaa rakkautensa kohdetta. He ei tiedä rakkaudesta mitään.

Minusta taas on aika järkyttävää, että on vallitseva normi määritellä niin äärettömän kaunis asia kuin rakkaus tällaisen egoismin, omistamisen ja poissulkemisen kautta. Mielestäni rakkaus on kaiken tuollaisen vastakohta.

No jos sinulle riittää vaan puolet tai kolmasosa kumppanin rakkaudesta niin mikä siinä. Sääliksi kyllä käy.

Ei rakkaus ole mikään sellainen asia, jota on joku tietty rajattu määrä, joka sitten jakaantuu rakastettavien määrän mukaan. 

Miten huomiota ja käytettyä aikaa voi monistaa?