Miten päästä yli koulukiusaamisesta?

Terapeutti, psykologi ainakin vois auttaa alkuun, itse kärsin pitkälle aikuisiään kiusaamisen tuomista henkisistä ongelmista, tsemppiä! 

Mä pääsin yli hyväksymällä sen tosiasian, että suurin osa ihmisistä omaa vahvoja narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Kun muutin pois kotoa ja siitä ahdistavasta pikkukylästä Helsinkiin, niin siellä sitten kohtasi enemmän hyviä ihmisiä ja elämänlaatu parani.

Kannattaa mennä juttelemaan niistä kokemuksista jonkun asiantuntijan kanssa, esim. psykologi. Oman pään sisällä paskat kokemukset ovat möykkyjä jotka tuppaavat kasvamaan, mutta kun sen möykyn saa sanoitettua ja ulos systeemistään niin se hitaasti, mutta varmasti alkaa menettämään voimaansa sinuun. 

Minä en aikanaan mennyt ja kesti pitkälle päälle kolmenkympin ennen kuin se oma itsetunto alkoi kiitos duunin löytymään. Vielä kymmenen vuotta senkin jälkeen oli tiettyjä elämänalueita joissa ihan itse painoin itseäni alas. Nykyään harmittaa, kun pidin avun hakemista silloin jonkinlaisena heikkoutena.

Sä oot nuori ja elämä edessä. Ole fiksumpi kuin minä äläkä anna niiden kiusaajien määrittää enää nykyistäkin elämääsi. Käy hakemassa se apu ja ota se vastaan, kiität mua mielessäs jonain  päivänä kun teet sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatun ei kuulu millään tapaa ymmärtää kiusaajaa, hänen vanhempiaan tai tilannetta muuten edistäneitä ihmisiä. Saa olla vihainen, raivoissaan ja halveksia. Ei tarvitse koskaan antaa anteeksi. Sehän olisi kuin lätkis itteensä avokämmenellä naamaan. Mutta noiden tunteiden pitää antaa tulla ja mennä. Ajan kanssa niitä luultavasti tulee yhä harvemmin

Huonoin neuvo mitä voi ikinä antaa. Tottakai sun pitää ymmärtää ne mekanismit sen kiusaajan takana ja päästää irti. Ethän sä muuten ikinä pääse eteenpäin missää. 

Tuo on sama kuin kertoisit lapsena hyväksikäytetylle tai vaikka aikuisena rai#katulle, että pitää ymmärtää motiivit teon takana, koska muuten ei pääse eteenpäin

Eipä niistä aina itse selviä, ammattiauttajia on saatavilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatun ei kuulu millään tapaa ymmärtää kiusaajaa, hänen vanhempiaan tai tilannetta muuten edistäneitä ihmisiä. Saa olla vihainen, raivoissaan ja halveksia. Ei tarvitse koskaan antaa anteeksi. Sehän olisi kuin lätkis itteensä avokämmenellä naamaan. Mutta noiden tunteiden pitää antaa tulla ja mennä. Ajan kanssa niitä luultavasti tulee yhä harvemmin

Pikemminkin se vihan kantaminen jatkuvasti ja kiusaajan ajattelu on kuin itsensä naamaan lätkimistä. Se kiusaaja tuskin ajattelee sinua, ja hän elää vuokravapaasti päässäsi. 

Ihan tutkittu juttu, että kaunainen asenne ei johda mihinkään positiiviseen. Sen sijaan se altistaa masennukselle, addiktioille ja itsetuhoisuudelle. Toki voit voimafantasioida ja ajatella kiusaajaasi kiukusta kihisten vaikka hautaan asti, mutta ei se kiusaajaasi vaikuta mitenkään. Oman elämäsi saat kyllä pilalle.

Jos on kostaakseen, kannattaa kostaa pian tapahtuneen jälkeen.

Oletko sarjaväärinkäsittäjä? Kyse ei ollut "kaunaisesta asenteesta", "voimafantasioista", "kiukusta kihisemisestä" tai "jatkuvasta vihan kantamisesta", vaan siitä, että on oikeus olla vihainen tapahtumista ja sitten antaa sen tunteen mennä. Ei siihen pesimään tarvitse jäädä. Se tulee ja menee niin kauan kuin on tullakseen. Mitä hyvää tunteen kieltämisestä tai tunteen estämisestä seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tajuamalla että kiusaaja on tehnyt väärin, kiusaaminen on aina kiusaajan itsensä valitsemaa toimintaa, mihin ulkopuoliset eivät voi vaikuttaa. Jokaisella ihmisellä on oma tahto mitä voi säädellä vain itse.

Kiusaaja oli menettänyt vanhempansa tsunamissa, vähän suuttui kun siltä kysyttiin, että miksi et sitten auttanut vanhempiasi.

Mutta ajattelitteko miten rankasta taustasta on selvinnyt? Teistä kukaan ei ollut kokenut mitään yhtä rankkaa. Kyllähän se varmasti ärsyttää kun muut saman ikäiset ei ole kokeneet mitään vastoinkäymisiä vaan saavat elää vanhempiensa kanssa. Puhuvat vanhemmistaan, ettekö tajua että se voi sattua?

Eihän tätä voi vertailla että kuka on kokenut mitäkin, kaikki eivät kerro kokemuksistaan, joten aivan turha olettamus etä hänellä olisi ollut sen vaikeampaa. Mikään, ei edes vanhempien kuolema, oikeuta kiusaamiseen. Eiköhän hänkin ole saanut aikoinaan apua ja tukea lastensuojelusta ja sosiaalitoimesta, tarvittaessa varmaan myös siihen jos ilmenee ongelmia sosiaalisissa tilanteissa. Tuo, että ärsyttäisi kun toiset lapset puhuvat vanhemmistaan, ei ole niiden toisten lasten vastuulla, ei ole ollut heidän tehtävänsä toimia yhden terapialeluina.

Vanhempansa menettänyt lapsi on vahvempi ja on kokenut elämässään enemmän kuin kukaan eikä iskän ja äiskän kanssa elävät lapset tiedä oikeasta elämästä tai rankoista asioista yhtään mitään, elävät vaan nössöä elämää kotona. Uskomatonta miten pienistä jotkut valittaa, joten eiköhän ne ns kiusatut ole ansainneet sen.

Joo, on heillä kova elämäm koulu. Näille reppanoille jotka vielä alistuvat kiusaajiksi niin on varmasti kaikki sosiaalipalvelut saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen on presidentillistä.

Terv. Joukko Stubbin äänestäjiä

Sori siitä

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä juttelemaan niistä kokemuksista jonkun asiantuntijan kanssa, esim. psykologi. Oman pään sisällä paskat kokemukset ovat möykkyjä jotka tuppaavat kasvamaan, mutta kun sen möykyn saa sanoitettua ja ulos systeemistään niin se hitaasti, mutta varmasti alkaa menettämään voimaansa sinuun. 

Minä en aikanaan mennyt ja kesti pitkälle päälle kolmenkympin ennen kuin se oma itsetunto alkoi kiitos duunin löytymään. Vielä kymmenen vuotta senkin jälkeen oli tiettyjä elämänalueita joissa ihan itse painoin itseäni alas. Nykyään harmittaa, kun pidin avun hakemista silloin jonkinlaisena heikkoutena.

Sä oot nuori ja elämä edessä. Ole fiksumpi kuin minä äläkä anna niiden kiusaajien määrittää enää nykyistäkin elämääsi. Käy hakemassa se apu ja ota se vastaan, kiität mua mielessäs jonain  päivänä kun teet sen. 

Siinä vaan tarvitaan hyvä psykologi, koska pitkäaikaisen kiusaamisen seurauksena kiusattu voi olla todella hajalla. Ja on voinut saada tai kehittää itsensä suojaksi haitallisia toimintamalleja. Niistäkin pitäisi päästä eroon eikä niitä aina edes tunnista itsestään. Voisin luetella tähän vaikka itsensä pienentäminen, itsensä kovettaminen, holtiton käytös, kyvyttömyys kontrolloida tunteitaan -> käytöstään, paniikkihäiriöt...

Jos ei ole saanut kasvurauhaa, selvitettävänä voi olla koko paketti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatun ei kuulu millään tapaa ymmärtää kiusaajaa, hänen vanhempiaan tai tilannetta muuten edistäneitä ihmisiä. Saa olla vihainen, raivoissaan ja halveksia. Ei tarvitse koskaan antaa anteeksi. Sehän olisi kuin lätkis itteensä avokämmenellä naamaan. Mutta noiden tunteiden pitää antaa tulla ja mennä. Ajan kanssa niitä luultavasti tulee yhä harvemmin

Huonoin neuvo mitä voi ikinä antaa. Tottakai sun pitää ymmärtää ne mekanismit sen kiusaajan takana ja päästää irti. Ethän sä muuten ikinä pääse eteenpäin missää. 

Tuo on sama kuin kertoisit lapsena hyväksikäytetylle tai vaikka aikuisena rai#katulle, että pitää ymmärtää motiivit teon takana, koska muuten ei pääse eteenpäin

Tajuta, miten ihminen käyttäytyy on eri asia kuin olla ymmärtäväinen ja salliva sellaista käyttäytymistä kohtaan. (Eri)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatun ei kuulu millään tapaa ymmärtää kiusaajaa, hänen vanhempiaan tai tilannetta muuten edistäneitä ihmisiä. Saa olla vihainen, raivoissaan ja halveksia. Ei tarvitse koskaan antaa anteeksi. Sehän olisi kuin lätkis itteensä avokämmenellä naamaan. Mutta noiden tunteiden pitää antaa tulla ja mennä. Ajan kanssa niitä luultavasti tulee yhä harvemmin

Huonoin neuvo mitä voi ikinä antaa. Tottakai sun pitää ymmärtää ne mekanismit sen kiusaajan takana ja päästää irti. Ethän sä muuten ikinä pääse eteenpäin missää. 

Tarkoitat siis, että kiusatun, joka on menettänyt itsetuntonsa, perusturvallisuutensa (koska vanhemmat eivät voi auttaa, kiusaajan vanhemmat hyökkäävät ja koulu psykologia myöten asettuu puolustamaan omaa per$enahkaansa), pitäisi ryhtyä ymmärtämään kiusaajaa, sen vanhempia ja koulun henkilökuntaa? "He saivat tehdä lapsuudestani ja nuoruudestani helvettiä, koska..." Ensimmäinen askel kiusatun toipumisessa on se, että pystyy tiedostamaan huonon kohtelun ja olemaan siitä vihainen. Kiusaajan käytöksen ymmärtäminen ei ole uhrin vastuulla. Lapsuuden tai nuoruuden kaltoinkohtelua ei myöskään tarvitse antaa anteeksi: se on tatuoituna aivoihin, ei se katoa mutta sen kanssa voi oppia selviämään. Yleisellä tasolla sosiologian ja psykologian tutkijat voivat aivan rauhassa selvittää, miksi koulussa kiusataan.