Löytyykö cover biisejä joissa coveri on alkuperäistä parempi?

Johnny Cash - Rusty Cage

Aika paljon hyviä covereita on ketjussa mainittu. Allekirjoitan suuren osan. Paremmuus on tietysti aina makuasia. Maintsikohan joku WetWetWetin "Love is all around"- jättihitin.

Minusta keskustelu covereiden tai käännösten oikeutuksesta on jokseenkin turha. Käänösten avulla upeita kappaleita tehtiin tunnetuksi 50-, 60- ja 70-luvuilla suomalaisille, joilta alkuperäiset olisivat todennäköisesti menneet ohi. Parhaat käännökset toimivat vieläkin, kun alkuperäiset ovat jo unohtuneet. Kolmatta linjaa takaisin Vanhaan holvikirkkoon.

Covereiden avulla taas myydään usein hieno kappale taas uudelle yleisölle. Tuntuu, että tyypillinen kierto on 10 vuotta. Siinä ajassa on tullut taas uusi musiikkia janoava teinipolvi, jolle kymmenen vuoden takaiset jutut ovat kaukaista historiaa.

Aika monta Cashin American Recordingsin biisiä on ketjussa nostettu. Cash on niin hieno tulkitsija, että monen biisin merkityksen olen tajunnut vasta noilta levyiltä. Katumus menneistä virheistä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Yrjänä saa kyllä biisin kun biisin kuulostamaan hyvältä <3

Disturbed - Sound Of Silence

Mukavat 1.1 biljoonaa katselua jo.

Klassinen esimerkki päivitetyistä erilaisten näkemysten covereista on mielestäni You keep me hanging on jonka The Supremes esitti alun perin 60-luvun puolivälissä ja Vanilla Fudge päivitti sen 60-luvun lopulla raskaammaksi hippipsykedeliaversioksi ja Kim Wilde 80-luvun teknodanceversioksi. Tykkään kaikista versioista ja sovitusnäkemyksistä jotka vain todistavat että alkuperäinen sävellys on todella hyvä kun se taipuu niin moneen :)

Laibach - Opus Dei & Geburt einer nation

Vierailija kirjoitti:

Frankie Rosen versio Curen biisistä Forest on parempi kuin alkuperäinen.

Eihän tuo ole mikään versio vaan ihan yksi yhteen suora kopio Curen alkuperäisestä josta puuttuu Robert Smithin ainutlaatuinen karismaattinen lauluosuus joka on korvattu aika mitäänsanomattomalla naisäänellä. Instrumentaaliosuuden voisi mennä kyllä ihan täysin Curesta myöhempien vuosien live-esiintymisistä.

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin Muskan Kirjoita postikorttiin suomalaiseen korvaan parempi kui alkuperäinen Shocking Bluen Send me a postcard

 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Muskan versiosta puuttuu alkuperäisen 1968 version hillitön groove ja soundit jonka komppiryhmä rumpali ja basisti luovat. Aika moni muusikko on ihmetellyt miten ihmeessä

jo vuonna 1968 noin luonnollisen kuuloiset mutta räjähtävät rumpusoundit onnistuttiiin luomaan :O Referenssibiisi kunnon rumpusoundeille.

Muskan version muistan omasta lapsuudestani ja sai jo silloin aikaan kylmiä väreitä selkäpiissä. Tykkään molemmista , mutta Muskan versio on vain kopio alkuperäisestä suomalaisilla sanoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

No ei helvetissä ole paras versio. Gloria Jonesin alkuperäinen on paras, sitten Soft Cellin versio.

Dave Phillips & Hot rod gang teki Soft Cellin version pohjalta tuoreeltaan parhaan rockabillyversion 1981

Kaikki noiden mainittujen jälkeen tehdyt versiot on aika turhia.

Btw. alunperin biisin säveltäjä Ed Cobb tarjosi biisiä Los Angelesilaiselle The Standellsille (muistetaan lähinnä myös Ed Cobbin säveltämästä Dirty Water hitistään), mutta bändiä ei kiinnostanut :O Mielelläni olisin kyllä Standellsin versionkin kuullut.

Mariah Careyn Without you on ainakin mielestäni alkuperäistä parempi.

Tom Waitsin versio Leonard Bernsteinin vanhasta West Side Story-sävelmästä Somewhere on mielestäni ylittämättön. Waitsin rouhea spurgubaritoni kontrastissa tekstin tulevaisuudentoivoon on liikuttava.

Vierailija kirjoitti:

Neil Youngin "Cinnamon girl," on hyvä, mutta Kirkan cover "Kanelipuun alla" lyö  alkuperäisen (huom. erityisesti Jarkko Laineen sanoitus).

Paras versio Cinnamon Girlista on Type O Negativella. Tässä suht legendaarinen liveversio Howard Stern Showsta. Nimenomaan versio , eikä suora kopio alkuperäisestä kuten aika moni mainittu biisi tässä ketjussa.

Liekö Slade ainoa artisti joka nokitti Janis Joplinin omassa biisissään?

Noddy Holder muistuttaa videoilla Duudsonien Jarppia ja kitaristi Dave Hill on kuin kummelin Timo Kahilainen :D

En väitä että Primal Screamin & Kate Mossin versio olisi parempi kuin Nancy Sinatran & Lee Hazlewoodin alkuperäinen mutta on se ainakin selkeästi omaperäinen riisuttu karumpi 2000-luvulle päivitetty versio. Molempi parempi.

U2:n One on miljoona kertaa parempi Cashin versiona. Oli pakko opetella se akustisella. On muuten loistava kappale ihan aloittelijallekin. Oppii vartissa. Hyvä biisi ei tarvi olla mitään Dream Theaterin sormiharjoittelua.

Mona Caritan Suoraan taivaalta :D Hauskempi kuin alkuperäinen.

Keith Richards sanoi, että noinhan se olisi pitänyt tehdä.